"Musiikki on vaarallista. Tämä on lukuisien filosofien näkemys; musiikilla on ihmisen kannalta arvaamattomia seurauksia, sillä se vaikuttaa suoraan tunteisiin ilman järjen kontrollia."
- Filosofinen tutkimus musiikin eksistentiaalis-ontologisesta merkityksestä
Viimeksi muokannut QS, 31 Elo 2023, 19:08. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Tässä yksi jazz-pläjäys joka saattaa kiinnostaa analyyttistä mieltä, mutta on myös mielestäni nautittava ja kiehtova sellaisenaan kuunneltuna. Ja virtuoosien työskentelyn katselu on myös mukavaa.
Tässä on eräs itseäni aina kiehtonut piirre. Tässä koko teos on rakennettu rytmisine jakojäännöksineen ja alkunuotteineen yhden sävelen tasaisen pulssin päälle, joka on niin voimakas että se on aistittavissa vaikka se ei ole jatkuvasti läsnä.
Pianisti esittelee tämän "siemensävelen" ja pulssin heti introssa ja ruokkii sitä pitkin matkaa.
Jos haluaa oikein syvälliseksi kuuntelijaksi heittäytyä, kannattaa tarkastella omaa kokemusta, aistitko hienovaraisen pianon pulssin koko teoksen ajan.
musiikilla ja matematiikalla on jotain tekemistä keskenään, jotkut viisaat sanovat. Yksi ehkä mielenkiintoinen matemaattinen kysymys liittyy siihen, että miksi nuotit ovat sellaisia kuin ovat, miksi esimerkiksi tietyt nuotit soivat keskenään hyvin ja toiset taas eivät. Toinen mielenkiintoinen kysymys on se, että miksi sävellajit ovat sellaisia kuin ovat. Mun varsin vähäisellä musiikkituntemuksella koulusta tulee mieleen termit C-duuri, D-duuri tai E-molli jne.
Oktaavi on taajuudeltaan se taajuusalue, jossa ollaan perustaajuuden f ja 2f välillä, joka jaetaan yleensä 12 puolisävelaskeleeseen. Jako voidaan tehdä hieman eri tavoin, riippuen tietyistä asioista.
Duurin tai mollin valinta (C-duuri, E-molli etc) kiinnittää perustaajuuden f ja antaa 7 keskenään "kivasti" soivaa nuottia, se kahdeksas on taajuudeltaan kaksinkertainen perustaajuuteen nähden. Mollissa ja duurissa nuo 7 nuottia lasketaan hieman eri tavalla, mutta kumpikin antaa "toimivan" (?) sävellajin. Oktaavi (latinan sanana) viittaa kahdeksanteen.
Perustaajuus f on jokaisella duuri-ja molliasteikolla kiinnitetty jollain mielivaltaisella kanonisella/historiasta johtuvalla sopimuksella.
Nähtävästi tässäkin asiassa voi upota todella syvälle erilaisiin musiikin teorian juttuihin.
Varmasti musiikkiin liittyy matemaattisia totuuksia. En itse ymmärrä musiikin teoriasta hölkäsen pöläystä, mutta musiikin kuluttajan ei kai tarvitsekaan. Asian vierestä: Taisi olla Carlo Rowelli, joka vertasi "nykyisen ajanhetken" syntymistä musiikin kuunteluun. Nuotit tulevat yksittäisinä ääninä, mutta aivot muistavat nuotteja taaksepäin. Muodostuu käsitys musiikista ja melodiasta. Jos aivot eläisivät vain yksi ajanhetki kerrallaan, niin musiikkia ei olisi, kun melodiaa ei muodostuisi. Olis vain yksittäisiä nuotteja, irrallisia ja erillisiä. Mielenkiintoinen vertaus.
