Suhteellisuusteoriaa

[Kontra]

Itseisajan määrän suuruus edellyttää nopeuden valintaa eli koordinaatistoa, jossa itseisajan määrä ilmaistaan kullekin kohteelle.

Sen verran voin todeta, että luonnossa etenevä kello mittaa ominaisajan, joka on erittäin fysikaalinen ja todellinen suure, kunhan kellolaite on järkevä vekotin, eli helposti tulkittaviin vakio-jaksoihin perustuva kilkatin tai kälkätin. Ominaisaika on olemassa ilman fysiikkaa...

Ei määrälle saada mitään yhteismitallista suuruutta ilman fysiikkaa. Luonto on luonto, vaikka voissa paistais, mutta mittaaminen, jota kellokin edustaa, vaatii episteemistä jäsentelyä eli fysiikkaa. On järkevän epäilyn piirissä, että voidaan löytää fysiikkaa, joka ei sisällä kelloja ja silti ollaan saman luonnon piirissä.

Onko esim valon määrän mittaaminen, ja sen perusteella yön ja päivän määrittely ollut esi-ihmisillä fysiikkaa vaiko ei, on kysymys, johon en nyt osaa sanoa. Sama heilureissa, jotka voidaan kellolaitteiksi tulkita.

Kun fysiikkaa tehdään matematiikalla, niin kelloja toki tarvitaan. Muodostan itseeni kiinnitetyn paikallisen koordinaatiston siten, että oma kelloni antaa koordinaatti-ajan mittayksiköt. Mittatikut vastaavasti 3:n avaruuskoordinaattin mittayksiköt.

Mutta kellolaite voidaan asettaa luontoon ilman koordinaatistoa, ja sen mittaama numeerinen suure on invariantti, havaitsijasta riippumaton. Tuon luontoon asetetun laitteen mittaaman ajan laskemiseen tarvitaan kuitenkin koordinaatisto, ja se on fysiikka+matematiikkaa. Tulos on kaikissa koordinaatistoissa sama ja siis invariantti, mikä vahvistaa sen, että laite on todellinen eikä keinotekoinen rakennelma.

Yksittäisen havaitsijan koordinaatti-aika on keinotekoinen suure, joka on havaitsijasta riippuva. Samoin kuin yksittäisen havaitsijan mittatikun pituusyksikkö on eri pituinen muiden havaitsijoiden koordinaatistoissa.

Perustelen itseisajan kausaalisella fysikaalisella prosessilla, etkös sinäkin?

Poimin vain tämän nyt. Näen itseisajan aika-avaruuden geometriaan liittyvänä suureena, kelloon kertyvä aika on kinemaattinen ilmiö.

Samoin auton matkamittarin lukema perustuu ajettuun reittiin ja geometriaan, ja kuljettu matka saadaan kinematiikan keinoin.

Karteesiolainen demonihan se tietenkin houkuttelee älyttömän itseisajan käyttöön. Ainakaan meidän Linnunradassa fysiikassa itseisajalla ole minkäänlaista käyttöarvoa. 
Ottaisitte nyt järjen käteen, kun kaikki fysiikan ilmiöt voidaan ymmärtää oikein vain koordinaatistojen puitteissa tapahtuvina. Vain Linnunrataan kuuluvan galaksiryhmän ulkopuolella avaruudessa, jossa galaksiryhmien nopeutta universumissa ei voida määritellä, pitää tyytyä ajatteluun ilman koordinaatistoja.

Kumpikohan galaksi Andromeda vai Linnunrata galaksiryhmänsä suhteen lähestyy toistaan suuremmalla nopeudella, eli kumman aika hidastuu enemmän? Tuo ehkä tiedetään, ja olen saatanut se lukeakin jostakin. Mutta itseisaika sanoo niiden aikojen  hidastuvan yhtä paljon toistensa suhteen - ihan pöhkö ajatus.     

[QS]

Jotta muita kelloja voi mitata, on valittava yksi kello, jolla kaikki mitataan - sitä sanotaan toiselta nimeltään koordinaatistovalinnaksi. Kellosta toiseen voidaan kyllä siirtyä, mutta vain synkronoinnin eli signaalinvaihdon eli vuorovaikutuksen kautta. Jokainen kello ikääntyy omaa itseisaikaansa, mutta luonnossa ei ole määrällisesti kerryttäviä kelloja - on vain prosessien tahti. Siksi perustelen, että määrällisyys edellyttää kerryttävän kellon perustamista eli koordinaatistovalintaa.

Näen asian yksinkertaisemmin.

Oletetaan kaksi kelloa, jotka kohtaavat A:ssa, ne nollataan, erkaantuvat, kulkevat eri reitit, ja kohtaavat jälleen B:ssä. Ne pysäytetään ja jäävät vierekkäin.

Kaikki muut universumin havaitsijat katsovat omilla keinoillaan kellotaulujen numeroita. Kaikki näkevät numerot samoina, mutta kellojen numeroiden kesken on ero. Laitteet ovat todellisia, eivät keinotekoisia.

Kun halutaan lainalaisuus, jolla lasketaan kellojen numerot, tulee fysiikka ja matematiikka mukaan. Kunkin havaitsija perustaa oman koordinaatiston, jossa on aika- ja paikkakoordinaatit. Näitä käyttäen kaikki havaitsijat laskevat kellojen mittaamat ajat siten, että käyttävät oman koordinaatistonsa ominaisuuksia. Kellojen lähtöpaikka, reitti, kohtaamispaikka ja avaruuden geometria ovat riittäviä. Laskemiseen ei tarvita kellon ja ympäristön vuorovaikutusta.

[Eusa]

Onko aika-avaruuden divergenssin gradienssi invarianssi vai ei?

[Kontra]

Vielä päivityksiä

Kontran pajalta totuuden etsijöille, päivitys

Olen tarkentanut ja täydentänyt näitä

Fysiikka ja kosmologia

Ajan hidastuminen ja Kaksosparadoksi 8 sivua

https://www.dropbox.com/scl/fi/pnbtx5z1 ... 8ejaj&dl=0

Suhteellisuusteoriaa ja Energiaa 10 sivua, 3 täydennetty ja 1 uusi

https://www.dropbox.com/scl/fi/p1jthfvn ... trc0s&dl=0

Valon yksisuuntainen nopeus sivu 1
Valon nopeuteen ei havaitsijan liike vaikuta 2
Samanaikaisuuden suhteellisuus 2
Valo ja Linnunradan liike 4 , muutos
Universumin aika gravitaation ja galaksiryhmien nop. , 5 uusi
Valonnopeus universumissa ja universumin koko 6 , täydennys
Pimeän aineen hypoteesin mahdollinen selitys 7
Aineen sidosenergia 7 , täydennys
Taivaankappaleiden sidosenergia 9
Energian siirron häviöt 10

Kun tiede on ymmällään pimeän energian hypoteesin selitykseksi, seuraavat kaksi esitystä ovat sille vaihtoehtoinen selitys tai molemmat, osittain poissulkien toisensa.

AIKA on energiaa 3 sivua, täydennetty

https://www.dropbox.com/scl/fi/39494mo4 ... 2ry4r&dl=0

Aika huijannut tutkijat universumin laajenemismittauksissa 5 sivua

https://www.dropbox.com/scl/fi/etq0mf7y ... 93d5c&dl=0

[QS]

Hetki haastaa Kontra-suhtista. Mietin, että miten seuraava lasketaan Kontran tyylillä.

Havaitsija O(t',x') on inertiaalinen. O:n suhteen liikkuu toinen inertiaalihavaitsija K(t,x) siten, että nopeus x'-akselin suuntaan on +v. Kun K ohittaa O:n, niin tuo K lähetää kaksi kelloa edestakaiselle matkalle siten, että kello A etenee K:n negatiivisen x-akselin suunnassa, ja käännöspiste paikassa x=-L. Kello B kääntyy vastaavasti paikassa x=L, ja palaa takaisin.

A:n nopeus K:ssa on -u, ja B:n nopeus K:ssa on +u. A ja B kohtaavat K:n origon (x=0) paluumatkalla jälleen samanaikaisesti. Kellot jäävät K:n origoon samaan pisteeseen kuin kello K.

K etenee O:sta tarkasteltuna myös edestakaisen matkan, jonka käännepiste on O:n koordinaateilla positiivisen x'-akselin suunnassa paikassa x'=D. Tämä piste on sellainen, että K:n tekemä 'kaksosparadoksi'-koe on suoritettu juuri käännepisteen x'=D saavuttamisen kohdalla. Toisin sanoen K:n tekemä koe kahdella kellolla A ja B alkaa, kun se on O:n pisteessä x'=0 ja päättyy, kun se on O:n pisteessä x'=D.

Tämän jälkeen K (sekä kellot A ja B) palaa takaisin kohti O:ta, ja ohittaa sen paluumatkalla pisteessä x'=0.

Kellot A, B ja K kohtaavat O:n kellon samanaikaisesti alussa, ja myöhemmin jälleen samanaikaisesti K:n paluumatkalla.

Miten Kontra määrittelee kellojen O, K, A ja B mittaamat kokonaisajat? Käännöspisteen kiihtyvyyttä ei tarvitse käyttää, approksimointi yksinkertaistetun kaksosparadoksin tapaan sallittua.

[Kontra]

Hetki haastaa Kontra-suhtista. Mietin, että miten seuraava lasketaan Kontran tyylillä.

Havaitsija O(t',x') on inertiaalinen. O:n suhteen liikkuu toinen inertiaalihavaitsija K(t,x) siten, että nopeus x'-akselin suuntaan on +v. Kun K ohittaa O:n, niin tuo K lähetää kaksi kelloa edestakaiselle matkalle siten, että kello A etenee K:n negatiivisen x-akselin suunnassa, ja käännöspiste paikassa x=-L. Kello B kääntyy vastaavasti paikassa x=L, ja palaa takaisin.

A:n nopeus K:ssa on -u, ja B:n nopeus K:ssa on +u. A ja B kohtaavat K:n origon (x=0) paluumatkalla jälleen samanaikaisesti. Kellot jäävät K:n origoon samaan pisteeseen kuin kello K.

K etenee O:sta tarkasteltuna myös edestakaisen matkan, jonka käännepiste on O:n koordinaateilla positiivisen x'-akselin suunnassa paikassa x'=D. Tämä piste on sellainen, että K:n tekemä 'kaksosparadoksi'-koe on suoritettu juuri käännepisteen x'=D saavuttamisen kohdalla. Toisin sanoen K:n tekemä koe kahdella kellolla A ja B alkaa, kun se on O:n pisteessä x'=0 ja päättyy, kun se on O:n pisteessä x'=D.

Tämän jälkeen K (sekä kellot A ja B) palaa takaisin kohti O:ta, ja ohittaa sen paluumatkalla pisteessä x'=0.

Kellot A, B ja K kohtaavat O:n kellon samanaikaisesti alussa, ja myöhemmin jälleen samanaikaisesti K:n paluumatkalla.

Miten Kontra määrittelee kellojen O, K, A ja B mittaamat kokonaisajat? Käännöspisteen kiihtyvyyttä ei tarvitse käyttää, approksimointi yksinkertaistetun kaksosparadoksin tapaan sallittua.

Kyllä sinun pitää haastaa vain itsesi tuollaiseen ajattelun akrobatiaan, kun minua se ei yhtään kiinnosta, enkä ymmärrä mikä siinä on tavoitteesi.
Minulle riittäisi se, että fyysikot ymmärtäisivät Hafele-Keating kokeen merkityksen suhteellisuusteorian valuvirheen korjaamiseksi.  

[QS]

Hetki haastaa Kontra-suhtista. Mietin, että miten seuraava lasketaan Kontran tyylillä.

Havaitsija O(t',x') on inertiaalinen. O:n suhteen liikkuu toinen inertiaalihavaitsija K(t,x) siten, että nopeus x'-akselin suuntaan on +v. Kun K ohittaa O:n, niin tuo K lähetää kaksi kelloa edestakaiselle matkalle siten, että kello A etenee K:n negatiivisen x-akselin suunnassa, ja käännöspiste paikassa x=-L. Kello B kääntyy vastaavasti paikassa x=L, ja palaa takaisin.

A:n nopeus K:ssa on -u, ja B:n nopeus K:ssa on +u. A ja B kohtaavat K:n origon (x=0) paluumatkalla jälleen samanaikaisesti. Kellot jäävät K:n origoon samaan pisteeseen kuin kello K.

K etenee O:sta tarkasteltuna myös edestakaisen matkan, jonka käännepiste on O:n koordinaateilla positiivisen x'-akselin suunnassa paikassa x'=D. Tämä piste on sellainen, että K:n tekemä 'kaksosparadoksi'-koe on suoritettu juuri käännepisteen x'=D saavuttamisen kohdalla. Toisin sanoen K:n tekemä koe kahdella kellolla A ja B alkaa, kun se on O:n pisteessä x'=0 ja päättyy, kun se on O:n pisteessä x'=D.

Tämän jälkeen K (sekä kellot A ja B) palaa takaisin kohti O:ta, ja ohittaa sen paluumatkalla pisteessä x'=0.

Kellot A, B ja K kohtaavat O:n kellon samanaikaisesti alussa, ja myöhemmin jälleen samanaikaisesti K:n paluumatkalla.

Miten Kontra määrittelee kellojen O, K, A ja B mittaamat kokonaisajat? Käännöspisteen kiihtyvyyttä ei tarvitse käyttää, approksimointi yksinkertaistetun kaksosparadoksin tapaan sallittua.

Kyllä sinun pitää haastaa vain itsesi tuollaiseen ajattelun akrobatiaan, kun minua se ei yhtään kiinnosta, enkä ymmärrä mikä siinä on tavoitteesi.
Minulle riittäisi se, että fyysikot ymmärtäisivät Hafele-Keating kokeen merkityksen suhteellisuusteorian valuvirheen korjaamiseksi.

Ihan hauska erityisen suhteellisuusteorian pähkinä, vaikka itse kehittelin. Mullakin kesti jonkun aikaa saada (mielestäni) oikea vastaus.

[Kontra]

Hetki haastaa Kontra-suhtista. Mietin, että miten seuraava lasketaan Kontran tyylillä.

Havaitsija O(t',x') on inertiaalinen. O:n suhteen liikkuu toinen inertiaalihavaitsija K(t,x) siten, että nopeus x'-akselin suuntaan on +v. Kun K ohittaa O:n, niin tuo K lähetää kaksi kelloa edestakaiselle matkalle siten, että kello A etenee K:n negatiivisen x-akselin suunnassa, ja käännöspiste paikassa x=-L. Kello B kääntyy vastaavasti paikassa x=L, ja palaa takaisin.

A:n nopeus K:ssa on -u, ja B:n nopeus K:ssa on +u. A ja B kohtaavat K:n origon (x=0) paluumatkalla jälleen samanaikaisesti. Kellot jäävät K:n origoon samaan pisteeseen kuin kello K.

K etenee O:sta tarkasteltuna myös edestakaisen matkan, jonka käännepiste on O:n koordinaateilla positiivisen x'-akselin suunnassa paikassa x'=D. Tämä piste on sellainen, että K:n tekemä 'kaksosparadoksi'-koe on suoritettu juuri käännepisteen x'=D saavuttamisen kohdalla. Toisin sanoen K:n tekemä koe kahdella kellolla A ja B alkaa, kun se on O:n pisteessä x'=0 ja päättyy, kun se on O:n pisteessä x'=D.

Tämän jälkeen K (sekä kellot A ja B) palaa takaisin kohti O:ta, ja ohittaa sen paluumatkalla pisteessä x'=0.

Kellot A, B ja K kohtaavat O:n kellon samanaikaisesti alussa, ja myöhemmin jälleen samanaikaisesti K:n paluumatkalla.

Miten Kontra määrittelee kellojen O, K, A ja B mittaamat kokonaisajat? Käännöspisteen kiihtyvyyttä ei tarvitse käyttää, approksimointi yksinkertaistetun kaksosparadoksin tapaan sallittua.

Kyllä sinun pitää haastaa vain itsesi tuollaiseen ajattelun akrobatiaan, kun minua se ei yhtään kiinnosta, enkä ymmärrä mikä siinä on tavoitteesi.
Minulle riittäisi se, että fyysikot ymmärtäisivät Hafele-Keating kokeen merkityksen suhteellisuusteorian valuvirheen korjaamiseksi.

Ihan hauska erityisen suhteellisuusteorian pähkinä, vaikka itse kehittelin. Mullakin kesti jonkun aikaa saada (mielestäni) oikea vastaus.

Laskitko Lorentz-Einstein suhtiksella vai Hafele-Keating suhtiksella?

[QS]

Hetki haastaa Kontra-suhtista. Mietin, että miten seuraava lasketaan Kontran tyylillä.

Havaitsija O(t',x') on inertiaalinen. O:n suhteen liikkuu toinen inertiaalihavaitsija K(t,x) siten, että nopeus x'-akselin suuntaan on +v. Kun K ohittaa O:n, niin tuo K lähetää kaksi kelloa edestakaiselle matkalle siten, että kello A etenee K:n negatiivisen x-akselin suunnassa, ja käännöspiste paikassa x=-L. Kello B kääntyy vastaavasti paikassa x=L, ja palaa takaisin.

A:n nopeus K:ssa on -u, ja B:n nopeus K:ssa on +u. A ja B kohtaavat K:n origon (x=0) paluumatkalla jälleen samanaikaisesti. Kellot jäävät K:n origoon samaan pisteeseen kuin kello K.

K etenee O:sta tarkasteltuna myös edestakaisen matkan, jonka käännepiste on O:n koordinaateilla positiivisen x'-akselin suunnassa paikassa x'=D. Tämä piste on sellainen, että K:n tekemä 'kaksosparadoksi'-koe on suoritettu juuri käännepisteen x'=D saavuttamisen kohdalla. Toisin sanoen K:n tekemä koe kahdella kellolla A ja B alkaa, kun se on O:n pisteessä x'=0 ja päättyy, kun se on O:n pisteessä x'=D.

Tämän jälkeen K (sekä kellot A ja B) palaa takaisin kohti O:ta, ja ohittaa sen paluumatkalla pisteessä x'=0.

Kellot A, B ja K kohtaavat O:n kellon samanaikaisesti alussa, ja myöhemmin jälleen samanaikaisesti K:n paluumatkalla.

Miten Kontra määrittelee kellojen O, K, A ja B mittaamat kokonaisajat? Käännöspisteen kiihtyvyyttä ei tarvitse käyttää, approksimointi yksinkertaistetun kaksosparadoksin tapaan sallittua.

Kyllä sinun pitää haastaa vain itsesi tuollaiseen ajattelun akrobatiaan, kun minua se ei yhtään kiinnosta, enkä ymmärrä mikä siinä on tavoitteesi.
Minulle riittäisi se, että fyysikot ymmärtäisivät Hafele-Keating kokeen merkityksen suhteellisuusteorian valuvirheen korjaamiseksi.

Ihan hauska erityisen suhteellisuusteorian pähkinä, vaikka itse kehittelin. Mullakin kesti jonkun aikaa saada (mielestäni) oikea vastaus.

Laskitko Lorentz-Einstein suhtiksella vai Hafele-Keating suhtiksella?

Sillä, jota kutsutaan nimellä erityinen suhteellisuusteoria

[Kontra]

Kissan hiiren kilpajuoksu

Hiiren vauhti on 3m/s ja kissan vauhti 10m/s.
Hiiren kiihtyvyys on 10m/s² kissan kiihtyvyys 5m/s².
Hiiri hoksaa kissan 1 sekunti ennen kun kissa hoksaa hiiren.
Hiirellä on tuttu reitti koloonsa ja tietää omat ja kissan kyvyt nopeudessa ja kiihtyvyydessä ja tietää ehtivänsä koloonsa kun hallitsee suhtiksen.
Kissakin tuntee hiiren reitin ennestään, mutta tyhmempänä laskee Newtonilla, ja laskee juuri ja juuri ehtivänsä napata hiiren ennen koloaan.
Kuinkas hiirelle käy?