Suhteellisuusteorian kritiikkiä

Vastaa Viestiin
K
Kontra
Viestit: 305

Re: Suhteellisuusteorian kritiikkiä

Viesti Kirjoittaja Kontra »

Suhteellisuusteorian "valuvirhe".

1970-luvulta lähtien, Hafele-Keating kokeen perusteella on tiedetty, ettei mitään itseisaikaa, eikä myöskään suhteellisuusteorian mukaista inertiaalia ole olemassa. Tietääkseni yliopistot ovat 50 vuotta tuota "rampaa" oppia suhteellisuusteoriasta edelleen jakaneet, josta harhaopista ei helposti näenmä luovuta. Tuo toiminta on saanut opiskelijat uskomukseen, ettei omia aivojaan kannata rasittaa asioilla, jotka uskovat auktoriteettien aikoinaan heidän puolestaan valmiiksi ajatelleen.

Hafele-Keating kokeessa kumoutui suhteellisuusteoriassa esitetty uskomus aikadilataation symmetriasta nopeuden funktiona, eli uskomus, että kahden toistensa suhteen liikkuvien kohteiden ajat hidastuisivat symmetrisesti, eikä mitään itseisaikaakaan sen vuoksi ole olemassa.

Porukka olikin äimän käkenä, kun länteen lentänyt kello olikin edistänyt eikä jätättänyt, kuten suhteellisuusteorian mukaan olisi pitänyt tapahtua.
Koe osoitti, että nopeammin liikkuvan kohteen aika hidastui hitaammin liikkuneen suhteen, mutta hitaammin liikkuneen aika ei suinkaan hidastunut nopeammin liikkuvan suhteen, vaan se koki hitaammin liikkuvan ajan päinvastoin nopeutuneena. (Koordinaatiston suhteen hitaamman aika ei kuitenkaan nopeutunut.)

H-K koe osoittautui siis vain puoliksi suhteellisuusteorian mukaiseksi, ja osoitti että suhtiksessa oli "valuvirhe".

Voiko olla totta, että kun empiirinen testi osoitti, että suhtiksessa oli virhe, kaikki tutkijat vaikenivat, ja ovat vaienneet 50 vuotta. Miksi niin olisi tapahtunut, olisiko voinut johtua siitä, ettei kukaan uskaltanut sanoa, että "keisari oli alasti".

Voihan tuo valuvirhe tutkijoilla ollakin tiedossa, mutta eivät ehkä ole pitäneet niin merkittävänä asiana, kun ovat olettaneet, että järkeville ihmisille asia on itsestään selvä, eivätkä ole siitä ääntä pitäneet, ja on jäänyt oppimateriaaleihin korjaamatta.

Ja voi olla, että meillä ei olla tietoisia kaikista suuressa maailmassa itsestään selvinä pidetyistä asioista, jos ei itse olla oltu aktiivisesti ottamassa niistä selvää.

Englanninkielisessä Wikissä Kaksospadoksi perustuu tuohon virheelliseen tulkintaan ajan hidastumisen symmetriasta, mutta voihan olla, ettei sitä vain kukaan ole katsonut velvollisuudekseen poistaa tai korjata. Suomenkielisessä Wikissä on matkittu tuota engl. Wikiä, ja virhe on jäänyt kiertämään.
E
Eusa
Viestit: 311

Re: Suhteellisuusteorian kritiikkiä

Viesti Kirjoittaja Eusa »

Kontra kirjoitti: 16 Helmi 2025, 06:20
Suhteellisuusteorian "valuvirhe".
...
Englanninkielisessä Wikissä Kaksospadoksi perustuu tuohon virheelliseen tulkintaan ajan hidastumisen symmetriasta, mutta voihan olla, ettei sitä vain kukaan ole katsonut velvollisuudekseen poistaa tai korjata. Suomenkielisessä Wikissä on matkittu tuota engl. Wikiä, ja virhe on jäänyt kiertämään.
Et ole vielä sisäistänyt H-K-kokeen tulosta.

Ensinnäkin, Paul Talvio ei tarkoittanut, että olisi oikeasti odotettu jotain muuta tulosta vaan paradoksia maanpinnalla sekä Galileon että suppean suhteellisuuden pätevyyden soveltamisessa; on olemassa pudottava taustakenttä, jonka suhteen tapahtuva pyöriminen ja vuorovaikutuskiihtyvyydet on huomioitava. Inertiaalinen suhteellisuus ei päde pyörivässä ja maanpinnan kiihdyttämässä koordinaatistossa: on sovellettava yleisempää suhteellisuusteoriaa.

Kuten QS:kin sanoi, koetta edeltävissä ennusteissa yleisen suhteellisuuden mukaiset potentiaalierot oli osattu laskea ja tulos noudatti ennusteita hyvällä tarkkuudella.

Johtopäätös on, että valuvika, jota pohdiskelet, liittyy siihen, että tarkastelu jätetään vain suppean suhteellisuuden varaiseksi.
Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹
K
Kontra
Viestit: 305

Re: Suhteellisuusteorian kritiikkiä

Viesti Kirjoittaja Kontra »

Eusa kirjoitti: 16 Helmi 2025, 09:16
Kontra kirjoitti: 16 Helmi 2025, 06:20
Suhteellisuusteorian "valuvirhe".
...
Englanninkielisessä Wikissä Kaksospadoksi perustuu tuohon virheelliseen tulkintaan ajan hidastumisen symmetriasta, mutta voihan olla, ettei sitä vain kukaan ole katsonut velvollisuudekseen poistaa tai korjata. Suomenkielisessä Wikissä on matkittu tuota engl. Wikiä, ja virhe on jäänyt kiertämään.
Et ole vielä sisäistänyt H-K-kokeen tulosta.

Ensinnäkin, Paul Talvio ei tarkoittanut, että olisi oikeasti odotettu jotain muuta tulosta vaan paradoksia maanpinnalla sekä Galileon että suppean suhteellisuuden pätevyyden soveltamisessa; on olemassa pudottava taustakenttä, jonka suhteen tapahtuva pyöriminen ja vuorovaikutuskiihtyvyydet on huomioitava. Inertiaalinen suhteellisuus ei päde pyörivässä ja maanpinnan kiihdyttämässä koordinaatistossa: on sovellettava yleisempää suhteellisuusteoriaa.

Kuten QS:kin sanoi, koetta edeltävissä ennusteissa yleisen suhteellisuuden mukaiset potentiaalierot oli osattu laskea ja tulos noudatti ennusteita hyvällä tarkkuudella.

Johtopäätös on, että valuvika, jota pohdiskelet, liittyy siihen, että tarkastelu jätetään vain suppean suhteellisuuden varaiseksi.
Sehän se on surkuhupaisaa,  ettet ymmärrä  Einsteinin suhteellisuusteoriaa ja vielä vähemmän luonnonlakien määräämää suhteellisuutta - sama puute kun kaikilla muillakin täällä tuntuu olevan.  Mikään järkipuhe ei mene jakeluun akateemisen kontaminaation syndrooman uhreille, vaikka edes sekään harhaoppi, mitä siellä YO:ssa suhtiksesta on yritetty opettaa, ei ole mennyt jakeluun.

Toivottomana tapauksenahan olen siirtänyt sinut ajat sitten marginaaliin, mutta muita valistaakseni vastasin vielä kommenttiisi.  
K
Kontra
Viestit: 305

Re: Suhteellisuusteorian kritiikkiä

Viesti Kirjoittaja Kontra »

Eusa kirjoitti: 16 Helmi 2025, 09:16
Kontra kirjoitti: 16 Helmi 2025, 06:20
Suhteellisuusteorian "valuvirhe".
...
Englanninkielisessä Wikissä Kaksospadoksi perustuu tuohon virheelliseen tulkintaan ajan hidastumisen symmetriasta, mutta voihan olla, ettei sitä vain kukaan ole katsonut velvollisuudekseen poistaa tai korjata. Suomenkielisessä Wikissä on matkittu tuota engl. Wikiä, ja virhe on jäänyt kiertämään.
Et ole vielä sisäistänyt H-K-kokeen tulosta.

Ensinnäkin, Paul Talvio ei tarkoittanut, että olisi oikeasti odotettu jotain muuta tulosta vaan paradoksia maanpinnalla sekä Galileon että suppean suhteellisuuden pätevyyden soveltamisessa; on olemassa pudottava taustakenttä, jonka suhteen tapahtuva pyöriminen ja vuorovaikutuskiihtyvyydet on huomioitava. Inertiaalinen suhteellisuus ei päde pyörivässä ja maanpinnan kiihdyttämässä koordinaatistossa: on sovellettava yleisempää suhteellisuusteoriaa.

Kuten QS:kin sanoi, koetta edeltävissä ennusteissa yleisen suhteellisuuden mukaiset potentiaalierot oli osattu laskea ja tulos noudatti ennusteita hyvällä tarkkuudella.

Johtopäätös on, että valuvika, jota pohdiskelet, liittyy siihen, että tarkastelu jätetään vain suppean suhteellisuuden varaiseksi.
Sen likäksi, mitä tuossa edellä kommentoin, osoittaa, ettet ymmärrä lukemaasi.

Talvio: Suhteellisuusteorian mukaan odotettiin, että kumpikin kello olisi jätättänyt, koska ne liikkuivat maakellon suhteen.
.....

Sanot: .....yleisen suhteellisuuden mukaiset potentiaalierot ....
Mitkä ihmeen potentiaalierot?

Talvio: Oikea tulos saatiin kuitenkin, kun laskettiin kellojen liike pyörimättömässä Maakeskeisessä koordinaatistossa.
Mitä tuo nyt sitten tarkoittaa? Ei puhu mitään yleisestä suhteellisuusteoriasta?
Jos tarkoitti, että yleisen suhtiksen mukaan saatiin oikea tulos, totta kai hän sen olisi sanonut. 

Jos yleisen suhteellisuusteorian mukaan tulos olisikin ollut odotettu, silloin on ristiriita erityisen ja yleisen suhteellisuusteorian kesken, joka olisi ajat sitten pitänyt oppikirjoihin korjata.
 
G
Goswell
Viestit: 23

Re: Suhteellisuusteorian kritiikkiä

Viesti Kirjoittaja Goswell »

No siis asiahan menee niin että jos avaruudessa kaksi kappaletta loittonee toisistaan tasaisella nopeudella nopeudesta riippumatta tai ollen paikoillaan niin symmetria siinä on varma, kummankin kello näyttää jätättävän aina toiselle mutta kenenkään kello ei jätätä.
Maapallon kiertäminen lentokoneella on kovin epämääräinen koejärjästely, montako kiihdytystä koneet kokee, millaisessa lentokorkeudessa, mihin suuntaan lennetään suhteessa pyörivän maanytimen luomaan magneettikenttään, ym ,ym.
K
Kontra
Viestit: 305

Re: Suhteellisuusteorian kritiikkiä

Viesti Kirjoittaja Kontra »

Goswell kirjoitti: 16 Helmi 2025, 12:09
No siis asiahan menee niin että jos avaruudessa kaksi kappaletta loittonee toisistaan tasaisella nopeudella nopeudesta riippumatta tai ollen paikoillaan niin symmetria siinä on varma, kummankin kello näyttää jätättävän aina toiselle mutta kenenkään kello ei jätätä.
Maapallon kiertäminen lentokoneella on kovin epämääräinen koejärjästely, montako kiihdytystä koneet kokee, millaisessa lentokorkeudessa, mihin suuntaan lennetään suhteessa pyörivän maanytimen luomaan magneettikenttään, ym ,ym.
Niin, noinhan harhaoppiset oppimateriaalit sanovat.
Kokemuksesta tiedän, että sinlle on turhaa opettaa yhtään mitään, mutta muita varten laitian tämän Planeettaesimerkin tuosta Ajan hidastumisen esityksestäni.

Planeettaesimerkki ajan hidastumisesta nopeuden funktiona:                  

(Planeettojen nopeuden tuottaneen kiihtyvyyden ja sen seurauksena ajan kulkunopeutensa ne ovat saaneet jo aurinkokunnan syntyvaiheessa.)

Aurinkoon lukitussa koordinaatistossa (ks jälj.) Maalla on suurempi ratanopeus kuin Marsilla. Maasta tarkastellen Marsin aika siis kulkee Maan aikaa nopeammin.
Auringon koordinaatiston suhteen sekä Maan aika että Marsin aika hidastuvat

Maan aika:    ∆t1’ = ∆t /√(1- v1²/c²)
Marsin aika : ∆t2’ = ∆t /√(1- v2²/c²)
  ; ∆t = aikajakso Auringon koordinaatistossa
  ; ∆t’ = liikkuvan planeetan venynyt aikajakso
∆t1’ – ∆t2’ = Maan hidastunut aika Marsin suhteen
            = Marsin nopeutunut aika Maan suhteen

Ajan Lorentz-muunnos-teorian mukaan molempien planeettojen aikojen pitäisi hidastua toistensa suhteen symmetrisesti, mutta vain nopeamman Maan aika hidastuu ja hitaamman Marsin aika nopeutuu. Samoin koordinaatiston aika nopeutuu liikkuvien planeettojen suhteen.                 
Vrt sivu 5. Hafele-Keating koe,
jossa lennätettiin atomikelloja maapallon ympäri, toista itään ja toista länteen. ”Suhteellisuusteorian mukaan odotettiin, että kumpikin kello olisi jätättänyt, ….”. Mutta vain itään lennätetyn kellon käynti hidastui, kun  länteen lennätetyn kellon käynti nopeutui – suureksi hämmästykseksi.
 
E
Eusa
Viestit: 311

Re: Suhteellisuusteorian kritiikkiä

Viesti Kirjoittaja Eusa »

Kaivoin esille tuon Talvion diaesityksen. Hän kirjoittelee sellaisen epävarman ihmettelijän tavalla, jossa yritetään jättää takaportti tunnustetulle tieteelle, mutta taskussa on oma erikoisagenda, joka paljastuu loppupään diassa: "Mikä mekanismi voisi välittää vaikutuksen aineettomasta ajasta aineelliseen kelloon?"

Tuossa kohdassa hän ei ole onnistunut muotoilemaan kyseleväisyyttään niin, etteikö se olisi niin sekavaa, ettei se ole edes väärin. Kuvitelma, että olisi olemassa jotain erillistä "aineetonta aikaa", ei perustu havaintoihin - voimme havaita vain kellonaikoja.

Siksi jo aiemmin viattomuuteen puettu paradoksiasettelu Lorentz-symmetriasta epäkelvossa pätevyysalueessa olikin jo "panostettu" yrittäen luoda epäilyksen varjoa täysin selvään ja yksiselitteiseen koeasetelmaan ja sen suhteellisuusteorioiden mukaiseen tulokseen.
Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹
G
Goswell
Viestit: 23

Re: Suhteellisuusteorian kritiikkiä

Viesti Kirjoittaja Goswell »

Eusa kirjoitti: 16 Helmi 2025, 13:14
Kaivoin esille tuon Talvion diaesityksen. Hän kirjoittelee sellaisen epävarman ihmettelijän tavalla, jossa yritetään jättää takaportti tunnustetulle tieteelle, mutta taskussa on oma erikoisagenda, joka paljastuu loppupään diassa: "Mikä mekanismi voisi välittää vaikutuksen aineettomasta ajasta aineelliseen kelloon?"

Tuossa kohdassa hän ei ole onnistunut muotoilemaan kyseleväisyyttään niin, etteikö se olisi niin sekavaa, ettei se ole edes väärin. Kuvitelma, että olisi olemassa jotain erillistä "aineetonta aikaa", ei perustu havaintoihin - voimme havaita vain kellonaikoja.

Siksi jo aiemmin viattomuuteen puettu paradoksiasettelu Lorentz-symmetriasta epäkelvossa pätevyysalueessa olikin jo "panostettu" yrittäen luoda epäilyksen varjoa täysin selvään ja yksiselitteiseen koeasetelmaan ja sen suhteellisuusteorioiden mukaiseen tulokseen.
"Voimme havaita vain kellonaikoja", jotka ovat seurausta jostakin muutoksesta.
"Mikä mekanismi voisi välittää vaikutuksen aineettomasta ajasta aineelliseen kelloon". Ei ole tarvetta moiseen, aika on illuusio, aika on seuraus muutoksesta ja muutos havaitaan olemassa olevista vuorovaikutuksista.
K
Kontra
Viestit: 305

Re: Suhteellisuusteorian kritiikkiä

Viesti Kirjoittaja Kontra »

Eusa kirjoitti: 16 Helmi 2025, 13:14
Kaivoin esille tuon Talvion diaesityksen. Hän kirjoittelee sellaisen epävarman ihmettelijän tavalla, jossa yritetään jättää takaportti tunnustetulle tieteelle, mutta taskussa on oma erikoisagenda, joka paljastuu loppupään diassa: "Mikä mekanismi voisi välittää vaikutuksen aineettomasta ajasta aineelliseen kelloon?"

Tuossa kohdassa hän ei ole onnistunut muotoilemaan kyseleväisyyttään niin, etteikö se olisi niin sekavaa, ettei se ole edes väärin. Kuvitelma, että olisi olemassa jotain erillistä "aineetonta aikaa", ei perustu havaintoihin - voimme havaita vain kellonaikoja.

Siksi jo aiemmin viattomuuteen puettu paradoksiasettelu Lorentz-symmetriasta epäkelvossa pätevyysalueessa olikin jo "panostettu" yrittäen luoda epäilyksen varjoa täysin selvään ja yksiselitteiseen koeasetelmaan ja sen suhteellisuusteorioiden mukaiseen tulokseen.
No miten se sitten on selitettävissä, että on ristiriita erityisen ja yleisen suhtiksen kesken tuossa tapahtumassa.
Esitä se yleisen suhtiksen yhtälö, miten se ristiriita syntyy.

Se minua on harmittanut ko Talvion luennon vuoksi, kun hän oli mennyt lankaan siinä lopussa kertoessaan siitä atomikellon pyöritykseesä sentrifugissa. Aivan väärä tulkinta on sekottanut varmaa monen pään - täällä keskusteluissa yksi tonenkin minun lisäkseni, ja minä vielä puolustin sitä kokeen humpuukitulosta.  
E
Eusa
Viestit: 311

Re: Suhteellisuusteorian kritiikkiä

Viesti Kirjoittaja Eusa »

Kontra kirjoitti: 16 Helmi 2025, 14:08
Eusa kirjoitti: 16 Helmi 2025, 13:14
Kaivoin esille tuon Talvion diaesityksen. Hän kirjoittelee sellaisen epävarman ihmettelijän tavalla, jossa yritetään jättää takaportti tunnustetulle tieteelle, mutta taskussa on oma erikoisagenda, joka paljastuu loppupään diassa: "Mikä mekanismi voisi välittää vaikutuksen aineettomasta ajasta aineelliseen kelloon?"

Tuossa kohdassa hän ei ole onnistunut muotoilemaan kyseleväisyyttään niin, etteikö se olisi niin sekavaa, ettei se ole edes väärin. Kuvitelma, että olisi olemassa jotain erillistä "aineetonta aikaa", ei perustu havaintoihin - voimme havaita vain kellonaikoja.

Siksi jo aiemmin viattomuuteen puettu paradoksiasettelu Lorentz-symmetriasta epäkelvossa pätevyysalueessa olikin jo "panostettu" yrittäen luoda epäilyksen varjoa täysin selvään ja yksiselitteiseen koeasetelmaan ja sen suhteellisuusteorioiden mukaiseen tulokseen.
Se minua on harmittanut ko Talvion luennon vuoksi, kun hän oli mennyt lankaan siinä lopussa kertoessaan siitä atomikellon pyöritykseesä sentrifugissa. Aivan väärä tulkinta on sekottanut varmaa monen pään - täällä keskusteluissa yksi tonenkin minun lisäkseni, ja minä vielä puolustin sitä kokeen humpuukitulosta.
Se sentrifugissa pyörittäminen tutkii sitä aiheutuisiko voimakkaasta kiihtyvyydestä jotain mekanistista fysikaalisiin aikaprosesseihin aineessa/kellossa, ei suhteellisuusteoreettista ikääntymiseroa eli projektiivisen kehyksen vaihtoa vuorovaikutuksessa.

Mitään ei tietenkään aiheudu, sillä itseisaika on paikallisessa rakenneisotropiassa kiinni kausaalivauhdissa c, olipa fysikaalinen tilanne kuinka ankara tahansa. Vain toisistaan erillisten kellojen keskinäisissä ikääntymierojen skenaarioissa tapahtuu muutosta sen mukaan millaisiin vuorovaikutuksiin kellot osallistuvat.
Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹
Vastaa Viestiin