Eusa kirjoitti: ↑16 Helmi 2025, 17:37
Kontra kirjoitti: ↑16 Helmi 2025, 17:04
Eusa kirjoitti: ↑16 Helmi 2025, 16:14
Kontra kirjoitti: ↑16 Helmi 2025, 15:41
Eusa kirjoitti: ↑16 Helmi 2025, 15:23
Se sentrifugissa pyörittäminen tutkii sitä aiheutuisiko voimakkaasta kiihtyvyydestä jotain mekanistista fysikaalisiin aikaprosesseihin aineessa/kellossa (Talvion mielenkiinnon kohde), ei suhteellisuusteoreettista ikääntymiseroa eli projektiivisen kehyksen vaihtoa vuorovaikutuksessa.
Eli Talvio ehkä pitää fysikaalisen kellomekanismin vaihtelua olosuhdeasiana - eli saan vaikutelman, että hän kuvittelee mikrotason fysikaalisten suhteiden muuttuvan paikasta toiseen gravitaatiokentän voimakkuuden mukaan. Silloin tuollaiselle hypoteesille olisi ollut positiivinen havainto, jos kellojen käynti olisi saatu vahvassa kiihtyvyydessä muuttumaan fysikaalisten prosessien vääristymisellä. Niin ei kuitenkaan käynyt ja suhteellisuusteoriat osoittivat vahvuutensa ilman valuvikoja.
Kyllä sulla mielikuvitus laukkaa ihan ilman mitään pidäkkeitä. Mistäs sinä sen tiedät mitä Talvion päässä liikkui? Ei Talviolla ollut mitään tekemistä tuon testin kanssa.
Testin tekijät tuskin olivat kokeneita fyysikoita, kun tulkitsivat tuloksen ihan päinvastaisesti, kuin olisi pitänyt.
Hafele-Keating-kokeessa käytettiin neljää erittäin tarkkaa atomikelloa, jotka ensin synkronoitiin Maan pinnalla. Sitten osan kelloista vietiin lentokoneilla ympäri maailmaa – sekä itä- että länsisuuntaisia lentoja – ja ne palautettiin vertailtavaksi lähtötilanteeseen.
Ennustukset:
Erityinen suhteellisuusteoria (liikkeen aiheuttama aikadilataatio): Liikkuvat kellot hidastuvat suhteessa paikallaan oleviin kelloihin. Itä-lennolla, missä lentokoneen liikesuunta on sama kuin Maan pyörimissuunta, lentokoneen nopeus suhteessa inertiaaliseen viitekehykseen on suurempi, mikä johtaa suurempaan hidastumiseen. Länsi-lennolla liikesuunta osittain kumoaa Maan pyörimisen vaikutuksen, mikä pienentää hidastumista tai jopa aiheuttaa kellon käymisen hieman nopeammaksi.
Yleinen suhteellisuusteoria (gravitational time dilation): Korkeammalla olevat kellot kokevat hieman nopeamman ajan kulumisen, koska painovoima on heikompi. Lentokoneissa, jotka lentävät korkealla, tämä efekti on pieni mutta laskettava.
Näiden kahden vaikutuksen summa annettiin laskennallisesti, ja ennusteiden mukaan lentokoneissa olevien kellojen pitäisi poiketa Maan pinnalla olevista kelloista sadoilla nanosekunneilla riippuen lennon suunnasta: itä-lennolla kellojen pitäisi myöhästyä ja länsi-lennolla edetä suhteessa Maan kelloihin.
Mittaaminen: Kun lennot päättyivät, atomikellojen aikaeroja verrattiin jälleen Maan pinnalla oleviin viitekelloihin. Kellojen käyntiaikojen ero mitattiin tarkasti, ja tulokset olivat suurusluokaltaan satoja nanosekunneja – täsmälleen kuten ennustettiin.
Tulosten tarkkuus: Kokeen mittaustulokset olivat hyvin linjassa suhteellisuusteorian ennusteiden kanssa. Sekä liike- että gravitaatiovaikutukset havaittiin juuri niin kuin teoriassa odotettiin, mikä vahvisti suhteellisuusteorian ennusteita aikadilataatiosta käytännön kokeissa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kokeessa käytetyt laskelmat perustuivat suhteellisuusteorian tarkkoihin kaavoihin, ja saatu mittaustulos – itä- ja länsilentojen aikaerot satojen nanosekunntien luokassa – vastasi ennusteita hyvin tarkasti.
Sanot: Hafele-Keating-kokeessa käytettiin neljää erittäin tarkkaa atomikelloa, jotka ensin synkronoitiin Maan pinnalla. Sitten osan kelloista vietiin lentokoneilla ympäri maailmaa – sekä itä- että länsisuuntaisia lentoja – ja ne palautettiin vertailtavaksi lähtötilanteeseen.
Ennustukset:
Erityinen suhteellisuusteoria (liikkeen aiheuttama aikadilataatio): Liikkuvat kellot hidastuvat suhteessa paikallaan oleviin kelloihin. Itä-lennolla, missä lentokoneen liikesuunta on sama kuin Maan pyörimissuunta, lentokoneen nopeus suhteessa inertiaaliseen viitekehykseen on suurempi, mikä johtaa suurempaan hidastumiseen. Länsi-lennolla liikesuunta osittain kumoaa Maan pyörimisen vaikutuksen, mikä pienentää hidastumista tai jopa aiheuttaa kellon käymisen hieman nopeammaksi.
Etkö sinä puupää millään käsitä, ettei mitään itseisaikaa, ei suhtiksen inertiaalia, eikä ajan hiadastumisen symmetriaa ole olemassakaan. Sen kun käsittäisit, voisi jotain järjellistä keskusteluakin syntyä sun kanssa.
……
Sanot: Yleinen suhteellisuusteoria (gravitational time dilation): Korkeammalla olevat kellot kokevat hieman nopeamman ajan kulumisen, koska painovoima on heikompi. Lentokoneissa, jotka lentävät korkealla, tämä efekti on pieni mutta laskettava.
Gravitaatiolla marginaalinen vaikutus oli aivan merkityksetön. Miksi sotket asioita?
Sanot: Näiden kahden vaikutuksen summa annettiin laskennallisesti, ja ennusteiden mukaan lentokoneissa olevien kellojen pitäisi poiketa Maan pinnalla olevista kelloista sadoilla nanosekunneilla riippuen lennon suunnasta: itä-lennolla kellojen pitäisi myöhästyä ja länsi-lennolla edetä suhteessa Maan kelloihin.
Gravitaatiolla oli marginaalinen vaikutus, aivan merkityksetön. Miksi sotket asioita?
Länsilennolla ei ollut erityisen suhteellisuusteorian ennusteen mukainen - tuskin yleisenkään suhtiksen mukainen, koska erityisen ja yleisen suhtiksen ajan dilataatioyhtälö in aivan sama yhtälö. Itseäsi voit huijata, mutta minua et pysty huijaamaan.
Sanot: Mittaaminen: Kun lennot päättyivät, atomikellojen aikaeroja verrattiin jälleen Maan pinnalla oleviin viitekelloihin. Kellojen käyntiaikojen ero mitattiin tarkasti, ja tulokset olivat suurusluokaltaan satoja nanosekunteja – täsmälleen kuten ennustettiin.
Mutta ei ollut erityisen suhteellisuusteorian ennusteen mukainen - tuskin yleisenkään suhtiksen mukainen, koska erityisen ja yleisen suhtiksen ajan dilataatioyhtälö in aivan sama yhtälö.
Itseäsi voit huijata, mutta minua et pysty huijjaamaan.
Sanot: Tulosten tarkkuus: Kokeen mittaustulokset olivat hyvin linjassa suhteellisuusteorian ennusteiden kanssa. Sekä liike- että gravitaatiovaikutukset havaittiin juuri niin kuin teoriassa odotettiin, mikä vahvisti suhteellisuusteorian ennusteita aikadilataatiosta käytännön kokeissa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kokeessa käytetyt laskelmat perustuivat suhteellisuusteorian tarkkoihin kaavoihin, ja saatu mittaustulos – itä- ja länsilentojen aikaerot satojen nanosekunntien luokassa – vastasi ennusteita hyvin tarkasti.
En ymmärrä tuota hölynpölyä?
Miksei voitu myöntää, että suhteellisuusteoriaa oli aikaisemmin tulkittu väärin, mutta oikein tulkittuna antoi oikeat tulokset.
Eli huomasivat, ettei aikadilataatio nopeuden funktiona olekaan symmetrinen vaan epäsymmetrinen.
Nopeammin liikkuvan kohteen aika hidastuu, mutta hitaammin liikkuvan ajan nopeammin liikkuva kokee nopeutuneena.
Ei ollut aikaisemmin mitään muuta tulkintaa. Olet imenyt valikoiduista lähteistäsi salaliittoteorioihin rinnastettavaa sisältöä.
H-K kokessaa suhtiksen Einstenin tulkinta todettiin virheelliseksi, ja muutettiin tulkitta luonnonlakien alaisena toimivaksi. Näin saatiin laskemalla tulokset vastaamaan kellojen näyttämiä.
Kokeillaanpa toistaa, jos vaikka se pystyisi pysäyttämään tuon ajatuksesi saman ratakieroksen jatkuvan uuvuttavan kiertämisen.
Suhteellisuusteorian "valuvirhe".
1970-luvulta lähtien, Hafele-Keating kokeen perusteella on tiedetty, ettei mitään itseisaikaa, eikä myöskään suhteellisuusteorian mukaista inertiaalia ole olemassa. Tietääkseni yliopistot ovat 50 vuotta tuota "rampaa" oppia suhteellisuusteoriasta edelleen jakaneet, josta harhaopista ei helposti näenmä luovuta. Tuo toiminta on saanut opiskelijat uskomukseen, ettei omia aivojaan kannata rasittaa asioilla, jotka uskovat auktoriteettien aikoinaan heidän puolestaan valmiiksi ajatelleen.
Hafele-Keating kokeessa kumoutui suhteellisuusteoriassa esitetty uskomus aikadilataation symmetriasta nopeuden funktiona, eli uskomus, että kahden toistensa suhteen liikkuvien kohteiden ajat hidastuisivat symmetrisesti, eikä mitään itseisaikaakaan sen vuoksi ole olemassa.
Porukka olikin äimän käkenä, kun länteen lentänyt kello olikin edistänyt eikä jätättänyt, kuten suhteellisuusteorian mukaan olisi pitänyt tapahtua.
Koe osoitti, että nopeammin liikkuvan kohteen aika hidastui hitaammin liikkuneen suhteen, mutta hitaammin liikkuneen aika ei suinkaan hidastunut nopeammin liikkuvan suhteen, vaan se koki hitaammin liikkuvan ajan päinvastoin nopeutuneena. (Koordinaatiston suhteen hitaamman aika ei kuitenkaan nopeutunut.)
H-K koe osoittautui siis vain puoliksi suhteellisuusteorian mukaiseksi, ja osoitti että suhtiksessa oli "valuvirhe".
Voiko olla totta, että kun empiirinen testi osoitti, että suhtiksessa oli virhe, kaikki tutkijat vaikenivat, ja ovat vaienneet 50 vuotta. Miksi niin olisi tapahtunut, olisiko voinut johtua siitä, ettei kukaan uskaltanut sanoa, että "keisari oli alasti".
Voihan tuo valuvirhe tutkijoilla ollakin tiedossa, mutta eivät ehkä ole pitäneet niin merkittävänä asiana, kun ovat olettaneet, että järkeville ihmisille asia on itsestään selvä, eivätkä ole siitä ääntä pitäneet, ja on jäänyt oppimateriaaleihin korjaamatta.
Ja voi olla, että meillä ei olla tietoisia kaikista suuressa maailmassa itsestään selvinä pidetyistä asioista, jos ei itse olla oltu aktiivisesti ottamassa niistä selvää.
Englanninkielisessä Wikissä Kaksospadoksi perustuu tuohon virheelliseen tulkintaan ajan hidastumisen symmetriasta, mutta voihan olla, ettei sitä vain kukaan ole katsonut velvollisuudekseen poistaa tai korjata. Suomenkielisessä Wikissä on matkittu tuota engl. Wikiä, ja virhe on jäänyt kiertämään.