Näin introverttinä (Ja skitsofreenikkona) ihmissuhteet ovat ne käsittämättömin osa universumia.
En oikein koskaan ole ymmärtänyt ihmissuhteiden tarkoitusta. Joka paikassa ja aina olen se ulkopuolinen kaikessa. En ole löytänyt "Kotiani" mistään.
Teen lähes kaiken yksin ja olen harrastanut ainoastaan yksilölajeja urheilussa (Kuntosali, kävely, taekwondo, karate, kickboxing ja thaiboxing). Pelaan ainostaan yksin pelejä. Koodaan, piirrän ja harrastelen kaikkea vain yksin.En tunne mitään siteitä edes "Sukulaisiini".
Mieleeni tulee John Nashin peliteoria. Ihmissuhteet ovat vain osa peliä jota käymme keskenämme. Panoksena on hyöty. Parhaassa tapauksessa molemminpuolinen ja pahimassa vain yksipuolinen.Taitaa olla niin että olemme toistemme kanssa tekemisissä ainostaan hyötynäkökulmasta. Mahdollisesti jos saisin tarpeeksi rahaa irroittautuisin yhteiskunnasta ja muista ihmisistä. Yli viisikymmentä vuotta pettymyksiä taitaa olla tarpeeksi.
Sitten on vielä parisuhteet. Jos ongelmat ovat valtavia jo samansukupuolisten kanssa niin menee homma satoja potensseja monimutkaisemmaksi kun vastapuolella on vastakkaista sukupuolta.
Kuten jokainen tietää politiikka on hyvin likaista peliä. Selkään puukotusta, perseeseeen vetoa, antoa ja ottoa. Myös selkärangattomuutta ja kieroilua. Lupauksia joita ei pidetä. En tunne mitään vetoa ko. genreen. Kyseessä on sama ilmiö kuin lätkä- tai fudisjoukkueiden kannattamisessa. Pelkästään fiilispohjalta vailla yhtään mitään faktoja. Politiikassa faktat hämärtyvät ja häviävät. Musta muuttuu valkoiseksi ja päinvastoin. Politiikka lienee yksi yleisimmistä sosiaalisen kanssakäymisen muodoista jotka vaikuttavat elämäämme.
Voisiko joku tai usemapi kertoa minulle mitä saatte ihmissuhteista irti? Miksi ne ovat teille välttämättömiä jos ovat?