Ihmissuhteiden psykologia

[Deimos]

Näin introverttinä (Ja skitsofreenikkona) ihmissuhteet ovat ne käsittämättömin osa universumia.

En oikein koskaan ole ymmärtänyt ihmissuhteiden tarkoitusta. Joka paikassa ja aina olen se ulkopuolinen kaikessa. En ole löytänyt "Kotiani" mistään.

Teen lähes kaiken yksin ja olen harrastanut ainoastaan yksilölajeja urheilussa (Kuntosali, kävely, taekwondo, karate, kickboxing ja thaiboxing). Pelaan ainostaan yksin pelejä. Koodaan, piirrän ja harrastelen kaikkea vain yksin.En tunne mitään siteitä edes "Sukulaisiini".

Mieleeni tulee John Nashin peliteoria. Ihmissuhteet ovat vain osa peliä jota käymme keskenämme. Panoksena on hyöty. Parhaassa tapauksessa molemminpuolinen ja pahimassa vain yksipuolinen.Taitaa olla niin että olemme toistemme kanssa tekemisissä ainostaan hyötynäkökulmasta. Mahdollisesti jos saisin tarpeeksi rahaa irroittautuisin yhteiskunnasta ja muista ihmisistä. Yli viisikymmentä vuotta pettymyksiä taitaa olla tarpeeksi.

Sitten on vielä parisuhteet. Jos ongelmat ovat valtavia jo samansukupuolisten kanssa niin menee homma satoja potensseja monimutkaisemmaksi kun vastapuolella on vastakkaista sukupuolta.

Kuten jokainen tietää politiikka on hyvin likaista peliä. Selkään puukotusta, perseeseeen vetoa, antoa ja ottoa. Myös selkärangattomuutta ja kieroilua. Lupauksia joita ei pidetä. En tunne mitään vetoa ko. genreen. Kyseessä on sama ilmiö kuin lätkä- tai fudisjoukkueiden kannattamisessa. Pelkästään fiilispohjalta vailla yhtään mitään faktoja. Politiikassa faktat hämärtyvät ja häviävät. Musta muuttuu valkoiseksi ja päinvastoin. Politiikka lienee yksi yleisimmistä sosiaalisen kanssakäymisen muodoista jotka vaikuttavat elämäämme.

Voisiko joku tai usemapi kertoa minulle mitä saatte ihmissuhteista irti? Miksi ne ovat teille välttämättömiä jos ovat?



 

Hyvää tekstiä sinulta joka ajattelutti.
Miten sanoisin kaiken lyhyesti syyllistymättä tavanomaisiin yleistyksiin, tylsyyteen ja tuhansiin kertoihin jo sanottuihin asioihin? Huomaan etten voikkaan. Ainakaan minun tietomäärällä.
Mitä saa ihmissuhteista irti, jos ja kun ne ovat hyviä eli onnistuneita?

Sielunsiskoja ja veljiä. Joku joka yrittää lohduttaa, jos ja kun asiat menee huonosti. Joku joka neuvoo tietomääräänsä hyväksikäyttäen silloin kun tietoa puuttuu jostain tilanteesta selviämiseen.
Joku joka ei katso kieroon jos haluaa sitä tai tätä tai tuota mikä ei sovi "maailmalle" ja arkielämän tiukkoihin sapluunoihin, mutta jolla on kuitenkin samalla moraaliset / eettiset rajat / sekä kunnioitus lakeja kohtaan, elleivät ne sodi kahta ensimmäistä ohjetta vastaan.
Se tarkoittaa sisäistä arvostelukykyä että osaa ja haluaa tarkastella tunteitaan koska ne vaikuttavat tahtoon tehdä jotain mitä se sitten onkin ja siitä syntyvät ihmiskunnan kiistat ensin ajatustasolla, sitten sanojen sekä lopulta tekojen tasolla. Hyvät ja pahat. Se miten määrittelemme objektiivisen hyvän ja pahan subjektiivisuutta painottavassa Eurooppalaisessa asenne & arvomaailmassa en ota esiin ainakaan vielä johtuen monesta syystä etupäässä sen laaja-alaisuudesta.
Oman tahdon hillitseminen tai peräti tukahduttaminen on myös vaikeaa elämää enkä siksi halua vaatia keneltäkään kympin suoritusta.
Oma tahto on ollut kuvassa koko ajan, kätkettynä tai tuotuna esillä eri motiiveista.
Tahto voi olla heikko, tai vahva, tai jotain siltä väliltä.
Kun nyt tarkastelisi itseään kriittisesti edes hetken ja miten joku ikäväksi koettu tilanne olisi voitu välttää, vaikka täydellistä kompromissia ei oltaisikaan saavutettu aivan kaikissa kysymyksissä.
Tunteet saattavat astua taas esiin ja yksi niistä voi olla ylpeys ja mahdollisesti koettu nöyryytys. Sitä seuraava tunne minkä voi tunnistaa helposti voi olla viha.
Voimmekin marssittaa kaikki kielteiset tunteemme samaan syssyyn, uskoisin? Ellemme pyri niistä eroon ja tunnistamaan niitä itsessämme.

Mutta moderni vapaa yhteiskunta ei pidä elämää aineellisella tasolla rajoittavista itseanalyyseistä ja tunteiden hillitsemisestä, joten se saa kärsiä itse seuraukset liberaaleine lakeineen ja siksi en sääli kuin uhreja, joilla ei ole osaa eikä arpaa "vapaamman maailman puolesta liputtamiseen". Olisiko maailma parempi tai peräti täydellinen muuten ?
Tuskin mutta olisi se parempi maailma kuin se nykyinen jossa äärilaita-poliitikoista aina keskelle, eivät arvosta edes tiedemaailman tutkimustuloksia sukupuoli-identiteetin määräytymisestä halutessaan vaikka muuttaa lakeja, tai omien silmien havaintoja, jota oltiin kyllä vaatimassa aikoinaan tavallisilta uskovaisilta kun tarkoitus saada uskovaisia naurun alaisiksi, jos he eivät kykene heti todistamaan maallisten havaintojen perusteella maailmankaikkeudessa voivan olla ihmisiä älykkäämpiä olentoja kuin ihminen.
Koska sinne YK-pilvenpiirtäjän eteen ei ole vieläkään laskeutunut sitä "naapurigalaksin tähtien välistä lähetystöä galaksien välisen musiikin pauhatessa ja Nasa-viirien heiluessa kansalaisten käsissä".
Justiinsa juu.
Päädyimme lopulta pohtimaan ihmisen alttiutta helpompaan mielten manipulaatioon jos vaarana on ympäristön paine ja pilkka.
Tieteellinen selvitystyö valitettavasti ei kiinnosta monia ihmisiä, mutta se kiinnostaa, kuinka tiedettä voisi käyttää uskovaisia vastaan ja puna nousee heti poskelle ja kun se ei enää kiinnosta, niin ääriliberaalia elämänasennetta voikin käyttää tiedemaailmaa vastaan silloin jos tieteen vastaukset elämän tärkeisiin keskeisiin kysymyksiin ei kaikilta osin tyydytä enää moderneja ääriliberalistisia poliittisia ym. tavoitteita.

Palataan asiaan

Yleensä ihmissuhteet ovat täynnä kompromisseja. Sanelupolitiikka ei niissä toimi. Käsittääkseni jokaisen täytyy ottaa huomioon toisen ihmisen ajatukset ja tunteet. Kai hyvä parisuhdekin rakentuu tuolle samalle alustalle. Sielunveljet ja siskot ovat hyvä ilmaisu. Entä jos on ihmisiä jotka eivät heitä löydä?

Politiikka on myös parhaimmillaan kompromisseja. Kuten Nash ajatuksessaan ilmaisee niin kumpikin osapuoli hyötyvät käydystä pelistä. Nyt näyttää globaalisti ja Suomessakin pätevän sanelupolitiikka jossa vahvempi määrää kaapin paikan.Trump, Xi ja Putin sanelevat politiikkansa vailla kompromisseja ja ovat aina ainoastaan oikeassa. Narsisti ei ole koskaan väärässä. Joka luulee että narsisti myöntää erehdyksensä niin erehtyy pahemman kerran.

Ääriliberaali? Liberaali on ainoastaan vapaamielinen ja avoin kaikille ajatuksille. En tiedä miten se esiintyy äärisuuntauksena. Itseäni eivät muiden tavat ja kiinnostukset kiinnosta niin kauan kuin pitävät ne omana tietonaan. Jos tarkoitat moninaisia seksulaalisia suuntauksia niin jokaiselle on paikkansa. Mitään selkeää hetero/homo/lesbo jaoittelua ei ole vaan kirjo lienee ääretön ja hyvin hienosyinen. Äärikonservatiivi on ehkä vastakohta liberaalille. Äärikonservatiivi kyllä haluaa tämän vuosituhannen mukavuudet mutta ajattelu on 1300-luvulta.

Hyvyys ja pahuus ovat jo oman ketjunsa aiheita sinänsä.

[Konsta]

Jk. Deimos oli vaan sellanen olo että tämä sattumalta (todellakin) tullut jo iäkkään Johnny Cash:in laulama kappale on postattava sinulle jostain syystä älä kysy miksi kun en tiedä.
Kosketti ainakin minua.

[Deimos]

Jk. Deimos oli vaan sellanen olo että tämä sattumalta (todellakin) tullut jo iäkkään Johnny Cash:in laulama kappale on postattava sinulle jostain syystä älä kysy miksi kun en tiedä.
Kosketti ainakin minua.

Kyllä tuota kappaletta on tullut katsottua ja kuunneltua aika monta kertaa.

[Konsta]

Näin introverttinä (Ja skitsofreenikkona) ihmissuhteet ovat ne käsittämättömin osa universumia.

En oikein koskaan ole ymmärtänyt ihmissuhteiden tarkoitusta. Joka paikassa ja aina olen se ulkopuolinen kaikessa. En ole löytänyt "Kotiani" mistään.

Teen lähes kaiken yksin ja olen harrastanut ainoastaan yksilölajeja urheilussa (Kuntosali, kävely, taekwondo, karate, kickboxing ja thaiboxing). Pelaan ainostaan yksin pelejä. Koodaan, piirrän ja harrastelen kaikkea vain yksin.En tunne mitään siteitä edes "Sukulaisiini".

Mieleeni tulee John Nashin peliteoria. Ihmissuhteet ovat vain osa peliä jota käymme keskenämme. Panoksena on hyöty. Parhaassa tapauksessa molemminpuolinen ja pahimassa vain yksipuolinen.Taitaa olla niin että olemme toistemme kanssa tekemisissä ainostaan hyötynäkökulmasta. Mahdollisesti jos saisin tarpeeksi rahaa irroittautuisin yhteiskunnasta ja muista ihmisistä. Yli viisikymmentä vuotta pettymyksiä taitaa olla tarpeeksi.

Sitten on vielä parisuhteet. Jos ongelmat ovat valtavia jo samansukupuolisten kanssa niin menee homma satoja potensseja monimutkaisemmaksi kun vastapuolella on vastakkaista sukupuolta.

Kuten jokainen tietää politiikka on hyvin likaista peliä. Selkään puukotusta, perseeseeen vetoa, antoa ja ottoa. Myös selkärangattomuutta ja kieroilua. Lupauksia joita ei pidetä. En tunne mitään vetoa ko. genreen. Kyseessä on sama ilmiö kuin lätkä- tai fudisjoukkueiden kannattamisessa. Pelkästään fiilispohjalta vailla yhtään mitään faktoja. Politiikassa faktat hämärtyvät ja häviävät. Musta muuttuu valkoiseksi ja päinvastoin. Politiikka lienee yksi yleisimmistä sosiaalisen kanssakäymisen muodoista jotka vaikuttavat elämäämme.

Voisiko joku tai usemapi kertoa minulle mitä saatte ihmissuhteista irti? Miksi ne ovat teille välttämättömiä jos ovat?




 

Hyvää tekstiä sinulta joka ajattelutti.
Miten sanoisin kaiken lyhyesti syyllistymättä tavanomaisiin yleistyksiin, tylsyyteen ja tuhansiin kertoihin jo sanottuihin asioihin? Huomaan etten voikkaan. Ainakaan minun tietomäärällä.
Mitä saa ihmissuhteista irti, jos ja kun ne ovat hyviä eli onnistuneita?

Sielunsiskoja ja veljiä. Joku joka yrittää lohduttaa, jos ja kun asiat menee huonosti. Joku joka neuvoo tietomääräänsä hyväksikäyttäen silloin kun tietoa puuttuu jostain tilanteesta selviämiseen.
Joku joka ei katso kieroon jos haluaa sitä tai tätä tai tuota mikä ei sovi "maailmalle" ja arkielämän tiukkoihin sapluunoihin, mutta jolla on kuitenkin samalla moraaliset / eettiset rajat / sekä kunnioitus lakeja kohtaan, elleivät ne sodi kahta ensimmäistä ohjetta vastaan.
Se tarkoittaa sisäistä arvostelukykyä että osaa ja haluaa tarkastella tunteitaan koska ne vaikuttavat tahtoon tehdä jotain mitä se sitten onkin ja siitä syntyvät ihmiskunnan kiistat ensin ajatustasolla, sitten sanojen sekä lopulta tekojen tasolla. Hyvät ja pahat. Se miten määrittelemme objektiivisen hyvän ja pahan subjektiivisuutta painottavassa Eurooppalaisessa asenne & arvomaailmassa en ota esiin ainakaan vielä johtuen monesta syystä etupäässä sen laaja-alaisuudesta.
Oman tahdon hillitseminen tai peräti tukahduttaminen on myös vaikeaa elämää enkä siksi halua vaatia keneltäkään kympin suoritusta.
Oma tahto on ollut kuvassa koko ajan, kätkettynä tai tuotuna esillä eri motiiveista.
Tahto voi olla heikko, tai vahva, tai jotain siltä väliltä.
Kun nyt tarkastelisi itseään kriittisesti edes hetken ja miten joku ikäväksi koettu tilanne olisi voitu välttää, vaikka täydellistä kompromissia ei oltaisikaan saavutettu aivan kaikissa kysymyksissä.
Tunteet saattavat astua taas esiin ja yksi niistä voi olla ylpeys ja mahdollisesti koettu nöyryytys. Sitä seuraava tunne minkä voi tunnistaa helposti voi olla viha.
Voimmekin marssittaa kaikki kielteiset tunteemme samaan syssyyn, uskoisin? Ellemme pyri niistä eroon ja tunnistamaan niitä itsessämme.

Mutta moderni vapaa yhteiskunta ei pidä elämää aineellisella tasolla rajoittavista itseanalyyseistä ja tunteiden hillitsemisestä, joten se saa kärsiä itse seuraukset liberaaleine lakeineen ja siksi en sääli kuin uhreja, joilla ei ole osaa eikä arpaa "vapaamman maailman puolesta liputtamiseen". Olisiko maailma parempi tai peräti täydellinen muuten ?
Tuskin mutta olisi se parempi maailma kuin se nykyinen jossa äärilaita-poliitikoista aina keskelle, eivät arvosta edes tiedemaailman tutkimustuloksia sukupuoli-identiteetin määräytymisestä halutessaan vaikka muuttaa lakeja, tai omien silmien havaintoja, jota oltiin kyllä vaatimassa aikoinaan tavallisilta uskovaisilta kun tarkoitus saada uskovaisia naurun alaisiksi, jos he eivät kykene heti todistamaan maallisten havaintojen perusteella maailmankaikkeudessa voivan olla ihmisiä älykkäämpiä olentoja kuin ihminen.
Koska sinne YK-pilvenpiirtäjän eteen ei ole vieläkään laskeutunut sitä "naapurigalaksin tähtien välistä lähetystöä galaksien välisen musiikin pauhatessa ja Nasa-viirien heiluessa kansalaisten käsissä".
Justiinsa juu.
Päädyimme lopulta pohtimaan ihmisen alttiutta helpompaan mielten manipulaatioon jos vaarana on ympäristön paine ja pilkka.
Tieteellinen selvitystyö valitettavasti ei kiinnosta monia ihmisiä, mutta se kiinnostaa, kuinka tiedettä voisi käyttää uskovaisia vastaan ja puna nousee heti poskelle ja kun se ei enää kiinnosta, niin ääriliberaalia elämänasennetta voikin käyttää tiedemaailmaa vastaan silloin jos tieteen vastaukset elämän tärkeisiin keskeisiin kysymyksiin ei kaikilta osin tyydytä enää moderneja ääriliberalistisia poliittisia ym. tavoitteita.

Palataan asiaan

Yleensä ihmissuhteet ovat täynnä kompromisseja. Sanelupolitiikka ei niissä toimi. Käsittääkseni jokaisen täytyy ottaa huomioon toisen ihmisen ajatukset ja tunteet. Kai hyvä parisuhdekin rakentuu tuolle samalle alustalle. Sielunveljet ja siskot ovat hyvä ilmaisu. Entä jos on ihmisiä jotka eivät heitä löydä?

Politiikka on myös parhaimmillaan kompromisseja. Kuten Nash ajatuksessaan ilmaisee niin kumpikin osapuoli hyötyvät käydystä pelistä. Nyt näyttää globaalisti ja Suomessakin pätevän sanelupolitiikka jossa vahvempi määrää kaapin paikan.Trump, Xi ja Putin sanelevat politiikkansa vailla kompromisseja ja ovat aina ainoastaan oikeassa. Narsisti ei ole koskaan väärässä. Joka luulee että narsisti myöntää erehdyksensä niin erehtyy pahemman kerran.

Ääriliberaali? Liberaali on ainoastaan vapaamielinen ja avoin kaikille ajatuksille. En tiedä miten se esiintyy äärisuuntauksena. Itseäni eivät muiden tavat ja kiinnostukset kiinnosta niin kauan kuin pitävät ne omana tietonaan. Jos tarkoitat moninaisia seksulaalisia suuntauksia niin jokaiselle on paikkansa. Mitään selkeää hetero/homo/lesbo jaoittelua ei ole vaan kirjo lienee ääretön ja hyvin hienosyinen. Äärikonservatiivi on ehkä vastakohta liberaalille. Äärikonservatiivi kyllä haluaa tämän vuosituhannen mukavuudet mutta ajattelu on 1300-luvulta.

Hyvyys ja pahuus ovat jo oman ketjunsa aiheita sinänsä.

Kun ihmisiä alettiin yhteiskunnallisen keskustelun pyörteissä jaottelemaan hyviin ja pahoihin ihmisiin, sen mukaan hyväksyvätkö he kritiikittä seksualiliberalin arvomaailman vai ei jos vastaus oli kielteinen, siitä saattoi saada ja saattaa yhä saada virallisia sanktioita mm. vihapuheen perusteella.
Vaikka se miten asiat ilmaistiin, olisivatkin olleet asiallisia.
Se muistuttaa minusta päättäjien ja oikeuslaitoksen harjoittamalta mielipidevainolta, joka on puettu suvaitsevaisuuden vaatimukseksi, jolloin se näyttää asiaan perehtymättömältä ulkopuolisesta tarkkailijasta taistelulta tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta.
Tieteentekijä ateistit pilkkasivat uskovaisia ja kuvittelivat kai kalastelevansa irtopisteitä yhteisöltään sekä samoin ajattelevilta ja siitä mahdollisesti olevan hyötyä urakehitykselle, mutta minun kohdalla kävi päinvastoin.
Myös tasa-arvo termin laaja käyttö saa ihmiset luulemaan että nyt puolustetaan vain ja ainoastaan hyviä asioita.

Modernille suvaitsevaisuudelle liputettiin tiedepiireissäkin, että saatiin yleistä hyväksyntää mutta eri mieltä oleville peukalot olivat silti alaspäin.

Tämä kehitys romahdutti kunnioitukseni eduskuntaa sekä oikeuslaitosta kohtaan sekä läntisten demokratioiden arvomaailmaa kohtaan.

Kuten taas en yleistä ketään tai mitään, mutta totean mitä näen ja koen.

[Konsta]

Deimos Hu Huu, mikä meininki ? Ehkä kulunut klisee tai ei niin jokainen päivä on uusi mahdollisuus. Ajattele että tuot onnea jollekin ihmiselle, vähän tai paljon, mutta kuitenkin ja jos mikään ei toimi niin ajattele edes minua että teet hyvän mielen kun huolehdit mistä pitääkin ja osaat nauttia pikkuasioista.
Meen kivikautisten kulinarististen nautintojen ääreen eli  riisipiirakoiden, yhden huurteisen alumiinisen ja vahvan teen.
Minulla paljon virallisia veemäisiä asioita hoidettavana ei kuitenkaan lain väärällä puolella hankittuja ja haluisin levähtää jo hetken mutta näillä mennään. Ja nautitaan siinä välissä mistä tykätään, vaikka joraamisesta, kun täytetään papereita.

Kyllä kyllä, helppo se on sanoa.

[Konsta]

Ps.

http://pictures.mastermarf.com/blog/200 ... -funny.jpg

[Eusa]

Jokainen mahdollisuus on karmaiseva tilaisuus tsäänssiin.

[Konsta]

Tasa-arvon korostaminen, demokratiasta puhuminen, ihmisoikeudet, vapaus ja kohta rakkauskin ovat tekosyitä modernin ääriliberaalin yhteiskunnan kehittämiseen ja kriittisten puheenvuorojen vaientamiseen tietyn mielikuvan luomiseen modernista nykykehityksestä, ettei ihmiset vastustaisi aivopesua jolla heidän äänestyskäyttäytymiseen pyritään vaikuttamaan.

[Konsta]

Ne ovelat ääriliberaalit propagandistit tietävät miten liikutella mieliänne ! Sen  helppous ärsyttää suunnattomasti ja tietää heidän onnistuvan, koska ihminen juoksee aina himoitsemansa karamellin perässä, vaikka hän olisi diabeetikko.
--------------------------------------------------
Kuviteltu skenaario mutta voisi olla tottakin:
"Haluathan tuoda jotain uutta maailmaan Suomalainen ?
Haluathan näyttää aidolta Eurooppalaiselta ?
Haluathan vapauttaa huumeet ja seksin ?

Äänestä Tasavertainen Aivo-puolueen ehdokasta seuraavissa vaaleissa.
Tässä erään anonyymiksi esittäytyvän T:n kauhukokemus, jonka hän silti haluaa jakaa kanssamme vaikka hänellä olikin niin hyvä mieli kun näki elokuvan edellisenä yönä kuuluisasta sarjamurhaajasta:

 - Ollessani menossa luokkaan aamulla 33 vuotta sitten keskusradion kautta kuului virrenveisuuta. En voinut uskoa sitä todeksi tai edes liikkua. Tunsin itseni melkein roistoksi. Minun piti odottaa pitkän aikaa palellen käytävällä, kärsien pelosta ja yksinäisyydestä koulun käytävällä joka oli aivan totaalista !
Eikä kukaan säälinyt minua.
Traumasatisoiduin. Olen miettinyt voinko nostaa koulua vastaan oikeusjutun vielä 30-vuoden jälkeen ? Kaverit kyllä todistaa kun pyydän, miten minä niin iloinen pe pe pe pe  persoona traumatisoiduin äkkiä. Änkytystäkään ei ollut yli 30 vuotta sitten.  Haluan vain sanoa miten tuhoisia ne virret voi olla ! Melkein kuin se Neuvosto eiku Amerikan atombomb -koe ! Siis totaalista tuhoa !
Vihreetkään ei varmasti tykkää atomipommeista.
Mä halusin vain katella pyllynkuvia 22 eiku 33 vuotta sitte miksi se on niin mahdotonta koulussa !

Vaadin tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta kouluihin heti !

[Konsta]

Kaljaa kouluihin !
Tasa-arvoinen ruokakulttuuri kuuluu kaikille !
Olkaamme suvaitsevaisuuden sopraanoja, yliopistojen ylioppineita, kansakoulujen kurpitsoja, EUroopan edistyksen erektiotukia !


No niin, no niin, edellä olevahan oli kuviteltu kauhuskenaario mahdollisesta tulevaisuuden yhteiskunnasta, mutta ei ehkä niin kaukana oven takana, kuin voisi luulla ?
 Pääsin edistymään omassa kehityksessäni sosiaalisessa kanssakäymisessä  vasta itsetuntemukseni ja armottoman tutkimukseni avulla.

Poliitikkomme antoivat ymmärtää välillä kautta rantain välillä suoremmin, "ihmisen olevan rasistinen", jos viittaa sanallakaan ihmisen ihonväriin, tiedemaailma puhui koko ajan ns. "rodullisista ominaisuuksista", jotka saattavat vaikuttaa käyttäytymiseenkin, mutta joka oli kuulemma siitä huolimatta ns. "rasistinen kommentti". Vaikka kommentoija ei olisi tarkoittanutkaan sitä rasistiseksi kommentiksi.Hk. en ole koskaan ollut rasisti, riippumatta arvojohdostamme/johdostamme.

Minulle opetettiin koulussa että solujen DNA vaikuttaa  minun seksuaaliseen suuntautumiseeni, mutta en saisi sanoa sitä ääneen, vaan minun pitäisi kutsua ihmisiä "miesoletetuiksi" tai "naisoletetuiksi" ollakseni arvokorrekti moderni liberaali kansalainen ja moderni vasemmistoliberaali, jotka ovat kuulemma nykyisen yhteiskunnan modernien arvojen aatelia. Odotan tiettyjen poliittisten suuntautumisten kriminalisointia Suomessa. Siihen polarisoituminen lopulta johtaa.
Onko äitini sukupuoleen viittaaminen epäkorrektia ja loukkaavaa jos sanon hänen kärsineen tyypillisistä ns. "naistenvaivoista" ?
Entä isän "alkoholiongelmasta" puhuminen, vai leimaako se miessukupuolta liikaa vaikka en viitannutkaan kommenttini yhteydessä miehiin yleensä ?

Olen myös kuullut että moderniin yhteiskuntakorrektiin ajatteluun kuuluu ajatella sukupuolia olevan  yhtä monta, kuin on ihmistä maapallolla. Sitä ei saisi epäillä. Miksi ?
Olen myös kuullut että modernissa arvoliberaalissa yhteiskunnassamme Suomessa (omasta mielestään) sukupuolesta kuuluisi ajatella sen olevan lähinnä "lakitekninen prosessi".

Onko se tieteenkin viimeinen sana ja jos ei ole miksi en ole kuullut tieteen parista kriittisiä kommentteja ?
Vai eikö oikeat lehdet ole sattuneet eteeni ?

Vastaus on pelko syrjityksi joutumisesta koulu sekä tiedemaailmassa sekä vihapuheesta, jos ei ymmärrä olla hiljaa asioista mistä ei saisi puhua ja mahdollisesta suvaitsemattomaksi leimaamisesta, joka olisi esteenä myös mahdolliselle tulevaisuuden urakehitykselle ?