Suhteellisuusteoriaa

Vastaa Viestiin
Q
QS
Viestit: 310

Re: Suhteellisuusteoriaa

Viesti Kirjoittaja QS »

Disputator kirjoitti: 14 Loka 2023, 08:38
QS kirjoitti:

Mun kaava antaa etäisyydelle \(r_0\to\infty\)

\(\lim_{r_0\to\infty} v_H(r,r_0,v_0) = \sqrt{\frac{v_0^2(r-r_s)+r_s}{r}}\),

mikä on sama kuin sulla!
Hmm, heh, tätä mun täytyy vielä pohtia...siis sitä että oliko mulla jossain vastaavanlainen kaava? Laskusi on mielestäni kyllä oikein .
Kaavastasi saa sen alkuehdon äärettömyydessä:

\(\lim_{r\to\infty}\lim_{r_0\to\infty} v_H(r,r_0,v_0) = \sqrt{v_0^2}= \pm |v_0|= -v_0\),
Langassa on jo niin monta etäisyyttä ja havaitsijaa, että sotkuun meneminen ei ole ihme. Vertailu (nk. sun kaava ja mun kaava) perustui siis siihen, että laskin aiemmin nopeusfunktion

\(v_H(r,r_0,v) = \sqrt{1-\frac{r_0(1-v^2)(r-r_s)}{r(r_0-r_s)}}\).

Tämä on nopeus, jonka vakioetäisyydellä r oleva havaitsija mittaa kappaleelle K. Kappale K on lähtenyt liikkeelle etäisyydeltä r0 ja alkunopeudella v (nopeus, joka kappaleelle mitataan liikkeelle lähdön etäisyydellä r0).

Funktio pätee myös 'pudotukseen' etäisyydeltä r0, kun alkunopeudeksi asetetaan v=0. Ja pätee myös mielivaltaisille etäisyyksille \(r_s < r < r_0 < \infty\).

Tuo toteamukseni "mun kaava antaa etäisyydelle \( r_0\to\infty\) ..." tarkoittaa sitä, että käytän kaavaani siten, kappale lähtee liikkelle äärettömyydestä alkunopeudella v0.

Sulla oli aiemmin tähän äärettömyydestä alkunopeudella v0 ammutun kappaleen erikoistapaukseen lasku, joka oli hiukan kesken. Se perustui äärettömyydessä, ja siis laakeassa avaruudessa, liikkuvan kappaleen nelinopeuteen

\(u =\gamma(-v_0)(1,-v_0, 0, 0)\).

Laskin itse tuosta sun keskeneräisestä laskusta eteenpäin muutaman vaiheen, ja lopuksi käytin kaavaa \(\frac{dR}{dT} = \frac{u^r}{u^t}\frac{1}{1-\frac{r_s}{r}}\). Tästä laskemastani tuloksesta käytin nimitystä "sun kaava". Oikeastaan se oli keskeneräinen lasku, mutta mielestäni oikein ja paria vaihetta vaille valmis.

Tulos oli sama kuin mun yleistetyn nopeusfunktion erikoistapaus \(\lim_{r_0\to\infty} v_H(r,r_0,v_0) = \sqrt{\frac{v_0^2(r-r_s)+r_s}{r}}\).

Tangenttiavaruuksiin liittyvät viestisi ovat mielenkiintoisia. Paneudun niihin muutaman päivän sisällä!
D
Disputator
Viestit: 192

Re: Suhteellisuusteoriaa

Viesti Kirjoittaja Disputator »

Ok, mä tutustun tuohon sun viimeisimmän viestisi ajatuksiin myöhemmin.

Laitan nyt tähän ihan hetken insproimana seuraavan "tehtävän", joka oli mulla joskus laskuharjoitustehtävänä, kun olin suhtiksen kurssilla. Kyseessä on ihan hyvä ekvivalenssiperiaatteen sovellus ja se oli niin, että Sch-metriikassa vakioetäisyydellä r = r\(0\) oleva havaitsija mittaa/kokee "kiihtyvyyden" likimain \(a = GM/r^2\) ylöspäin, mikä on ihan järkeenkäypää juurikin ekvivalenssiperiaatteen mukaan, tosin arkikokemus Maan pinnalla on päinvastainen.

Mulla ei ole enää niitä laskuharjoituspapereita ja pienen selailun jälkeen en löytänyt kirjoista mitään, jossa tuo laskettaisiin auki meidän kaavoillamme. Tuo on kuitenkin laskettavissa, jos tuntee konnektiokertoimet ja kovariantin derivaatan määritelmän.

Mun edistyneessä kirjassa tuo lasketaan ja saadaan tulokseksi kaava:

\( \nabla_u u = GM/r^2 \partial_r, \)

missä u on r=r0 etäisyydellä olevan havaitsijan 4-vektori ja symboli \(\nabla_u u\) on vektorin u kovariantti derivaatta tangenttivektorin u suuntaan. Kirjani käyttää kuitenkin lähinnä koordinaatti-invarianttia formalismia ja siinä vedotaan koko joukkoon aikaisempia kaavoja ja siten se ei sovellu nyt meidän juttuihin. Tuolle on kyllä olemassa sellainen meidän formalismiin soveltuva todistus, joka on ihan muistaakseni laskettavissa.

Kaava on metka, se on kuten Newtonin mekaniikassa, mutta se miinusmerkki! Se merkki on toki oikein ja se tukee ekvivalenssiperiaatetta.

Mä palaan tähän jatkossa.
SI Resurrection!
D
Disputator
Viestit: 192

Re: Suhteellisuusteoriaa

Viesti Kirjoittaja Disputator »

Jatkan vielä edellistä viestiäni. Tuo edellisen viestini paikallaan oleva (r=r0) havaitsija on jännällä tavalla eri kuin putoamisliikkeessä etäisyydeltä r=r0 alkunopeudella v0 = 0 putoavan kappaleen tilanne, jossa (toisen kirjani mukaan):

\(\frac{d^2 r}{d\tau^2}=- GM/r^2\).

Tämäkin lauseke muistuttaa muodoltaan Newtonin painovoimalakia ja miinusmerkkikin on nyt ok.
SI Resurrection!
E
Eusa
Viestit: 146

Re: Suhteellisuusteoriaa

Viesti Kirjoittaja Eusa »

Äkkisilmäyksellä tulee mieleen tutkailla kuinka geodeesitarkastelun selkärankaprinsiippi siitä, että kovarianssigeometria on "vaikuttavaa" ja differentaaliratkaisu "mitattavaa" projektiota, joka Chr-symbolein saadaan korrektoitua osumaan kovarianssiin, mahtaa toimia noissa äärettömän etäälle mittautuvissa Sch-metriikan eri tilanteissa...

Tuntuisi, että GR:stä pitäisi voida onnistua saamaan soveltuva metriikka suoraan kullekin äärellisen etäisyyden havaitsijalle, ainakin kiertoradalla vakioetäisyydessä pysyvälle.

https://arxiv.org/abs/1103.4765
https://arxiv.org/abs/1501.01180
https://arxiv.org/abs/1806.00818
https://arxiv.org/abs/1904.12167
https://arxiv.org/abs/2008.11926

Erään aiheen parissa viihtyneen tutkijan julkaisuhistoriaa - ei tosin juuri tavoittelemaani mutta reunaehtoja mietitty.
Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹
Q
QS
Viestit: 310

Re: Suhteellisuusteoriaa

Viesti Kirjoittaja QS »

Disputator kirjoitti: 12 Loka 2023, 15:34
...
Jos käytetään tulkintaa, jossa Minkowskiavaruus on monisto, niin silloin jokaiseen M:n pisteeseen p liittyy tangenttiavaruus \(T_p M\). Kappaleseen K liittyvät vektorit, kuten 4-nopeus u on tällöin luonnollista sijoittaa aina siihen tangenttiavaruuteen, missä kappale kulloinkin on eli jos K on Minkowskiavaruuden pisteessä p niin silloin 4-nopeus \(u\in T_pM \).

Yleisesti koordinaattimuunnos \( x^{\mu} \to x'\:^{\mu} \) indusoi jokaiseen Minkowskiavaruuden M (tai minkä tahansa moniston) tangenttiavaruuteen \(T_p M \) vektoreiden muunnoskaavan, jossa esimerkiksi 4-vektori u komponentit muuntuvat kaavalla:

\(u'\:^{\nu}=\frac{\partial x'_{\nu}}{\partial x_{\mu}}u^{\mu}\).
Luin ajatuksella tangenttiavaruuden määrittelyä koskevat viestisi. Mielestäni ymmärsin, mutta silti hiukan hukassa, kun tämä on kohtuu monitahoinen vyyhti.

Mulla on yksi lähde, jossa näitä käsitellään. Koetan tiivistää miten tuo teos TpM:n vektorit ja kannan määrittelee. Lähtötilanne on monisto M, joka on paikallisesti laakea Minkowski. Laskut ovat mielestäni kohtuu haastavia, mutta referoin oleelliset kohdat. Kysymys kuuluu, että mikä on M:n käyrän \(\gamma: \mathbb{R}\to M\) nopeus pisteessä \(p = \gamma(0)\) ?

Käyrä \(\gamma(\tau)\) parametrisoidaan ominaisajalla \(\tau\), ja piste \(p=\gamma(0)\) voidaan aina parametrisoida siten, että \(\tau=0\). Selvyyden vuoksi parametriavaruus merkitään \(T \subset \mathbb{R}\).

Käyrän \(\gamma\) nopeus pisteessä \(p\in M\) määritellään kuvauksena

\(v_{\gamma,p}: C^{\infty}(M) \to \mathbb{R}\),
\(f\to v_{\gamma,p}(f):=(f \circ \gamma)'(0)\).

Määrittelyyn tarvitaan M:n sileä funktio \(f \in C^{\infty}(M)\). Fysikaalisesti ajateltuna nopeus määritellään jonkin suhteen, tässä f:n suhteen. Tuon kuvauksen määrittely on ymmärrettävissä. Se derivoi funktion f käyräparametrin \(\tau\) suhteen. Jos piirtää diagrammin jossa T, M ja \(\mathbb{R}\), sekä käyrän \(\gamma: T\to M\) ja funktion \(f: M\to \mathbb{R}\), niin yhdistetty funktio \(f \circ \gamma\) on helppo ymmärtää.

Nyt sitten pisteen \(p\in M\) tangenttiavaruus on niiden kuvausten joukko, joka sisältää pisteen p kautta kulkevien kaikkien sileiden käyrien \(\gamma\) nopeudet (edellä määritellyt kuvaukset)

\(T_pM = \left \{ v_{\gamma,p} \right \}\).

Tämä on joukko, ei vektoriavaruus. TpM:ään voidaan kuitenkin lisätä vektoriavaruuden rakenne. Tähän liittyy todistuksia, kuten yhteenlaskun ja skalaarilla kertomisen jne osoittaminen päteviksi, jotka jätän väliin. Nuo voidaan osoittaa käyttämällä paikallista karttakuvausta x ja karttaa (U,x), missä U on M:n paikallinen osajoukko.

Vektoriavaruuden ominaisuuksien osoittamisen jälkeen voidaan käsitellä kantavektorit.

Diagrammiin voi piirtää (tai ajatuksissa lisätä) karttakuvauksen \(x: U \to \mathbb{R}^{1,3}\), mikä siis kuvaa U:n pisteen p karttaan (U,x). Nyt käyrä \(\gamma\) voidaan siirtää karttaan kuvauksena \(x \circ \gamma\).

U:n funktio \(f:U\to \mathbb{R}\) voidaan kirjoittaa \(f \circ x^{-1}\), missä \(x^{-1}\) kuvaa kartan pisteen x tuon U:n pisteeksi, ja f edelleen tuon pisteen reaaliluvuksi.

Kirjoitan tähän oleelliset vaiheet funktioon f operoivan nopeusvektorin v laskemisesta

\(v_{\gamma,p} (f) = (f \circ \gamma)'(0)\)
\(= ((f \circ x^{-1}) \circ ( x \circ \gamma))'(0)\),

missä \(f \circ x^{-1}\) on kuvaus \( \mathbb{R}^{1,3} \to \mathbb{R}\), ja \(x \circ \gamma\) on kuvaus \(T \to \mathbb{R}^{1,3}\). Ensiksi mainittu kuvaa \( \mathbb{R}^{1,3}\):n komponentit reaaliluviksi ja jälkimmäinen kuvaa käyräparametrin \(\mathbb{R}^{1,3}\):n komponenteiksi.

Tästä voidaan edetä käyttämällä derivaatan ketjusääntöä ja kohtuu tarkkaa laskemista siten, että saadaan

\(v_{\gamma,p} (f) = (( x \circ \gamma)^{\mu})'(0) \ \cdot \ [ \partial_i( f \circ x^{-1}) ] ( x(p) )\).

Kertolaskun \( \cdot\) oikean puoleinen termi derivoi kartassa funktion \(x(p) = (x^0(p), x^1(p), x^2(p), x^3(p) )\), missä on komponentit \(\mu\). Tuo koko termi voidaan kirjoittaa muotoon

\(\left( \frac{\partial f}{\partial x^{\mu}} \right )_p\),

mikä on funktion \(f:U \to \mathbb{R}\) osittaisderivaatta pisteessä p. Vasemmanpuoleinen termi on käyrän \(\gamma: T \to U\) karttaesityksen derivaatta komponenteittain. Se voidaan kirjoittaa muotoon

\([(\gamma_x)^{\mu}]'(0)\),

missä \(\gamma_x\) tarkoittaa käyrän esitystä kartassa (U,x). Derivaatta on parametrin \(\tau\) suhteen, ja sen arvo pisteessä \(\tau=0\). Nyt voidaan kirjoittaa käyrän \(\gamma\) nopeusvektori v lopullisessa muodossaan

\(v_{\gamma,p} (f) = [(\gamma_x)^{\mu}]'(0) \cdot \left( \frac{\partial}{\partial x^{\mu}} \right )_p \ f\).

Kun vielä jätetään pois funktio f vasemmalta ja oikealta, on tuloksena nopeusvektori TpM:ssä siten, että TpM:n kantavektorit on indusoitu kartasta (U,x). Tuossa esityksessä vektorin komponentit ovat \([(\gamma_x)^{\mu}]'(0)\) ja kantavektorijoukko on \(\left( \frac{\partial}{\partial x^{\mu}} \right )_p\).

Tämä on mielestäni hyvin fysikaalinen tapa, sillä M (universumi tms.) tai sen tangenttiavaruus ei sellaisenaan sisällä kantavektoreita, vaan ne tuodaan rakenteeseen paikallisesta kartasta.

Nyt yleisessä tapauksessa tietysti on niin, että kahden eri pisteen p ja q tangenttiavaruudet ovat eri vektoriavaruudet. Tämän seurauksena näiden väliset muunnokset eivät ole suoraan määriteltävissä. Kuitenkin on mahdollista tehdä esimerkiksi Lorentzmuunnos silloin, kun käyrät \(\gamma\) ja \(\sigma\) kohtaavat hetkellisesti samassa pisteessä p, jolloin \(p=\gamma(\tau_1)=\sigma(\tau_2)\).
Q
QS
Viestit: 310

Re: Suhteellisuusteoriaa

Viesti Kirjoittaja QS »

Disputator kirjoitti: 14 Loka 2023, 15:01
Ok, mä tutustun tuohon sun viimeisimmän viestisi ajatuksiin myöhemmin.

Laitan nyt tähän ihan hetken insproimana seuraavan "tehtävän", joka oli mulla joskus laskuharjoitustehtävänä, kun olin suhtiksen kurssilla. Kyseessä on ihan hyvä ekvivalenssiperiaatteen sovellus ja se oli niin, että Sch-metriikassa vakioetäisyydellä r = r\(0\) oleva havaitsija mittaa/kokee "kiihtyvyyden" likimain \(a = GM/r^2\) ylöspäin, mikä on ihan järkeenkäypää juurikin ekvivalenssiperiaatteen mukaan, tosin arkikokemus Maan pinnalla on päinvastainen.

Mulla ei ole enää niitä laskuharjoituspapereita ja pienen selailun jälkeen en löytänyt kirjoista mitään, jossa tuo laskettaisiin auki meidän kaavoillamme. Tuo on kuitenkin laskettavissa, jos tuntee konnektiokertoimet ja kovariantin derivaatan määritelmän.

Mun edistyneessä kirjassa tuo lasketaan ja saadaan tulokseksi kaava:

\( \nabla_u u = GM/r^2 \partial_r, \)

missä u on r=r0 etäisyydellä olevan havaitsijan 4-vektori ja symboli \(\nabla_u u\) on vektorin u kovariantti derivaatta tangenttivektorin u suuntaan. Kirjani käyttää kuitenkin lähinnä koordinaatti-invarianttia formalismia ja siinä vedotaan koko joukkoon aikaisempia kaavoja ja siten se ei sovellu nyt meidän juttuihin. Tuolle on kyllä olemassa sellainen meidän formalismiin soveltuva todistus, joka on ihan muistaakseni laskettavissa.

Kaava on metka, se on kuten Newtonin mekaniikassa, mutta se miinusmerkki! Se merkki on toki oikein ja se tukee ekvivalenssiperiaatetta.

Mä palaan tähän jatkossa.
Koordinaattivapaaseen esitykseen joutuisin kertamaan paljon :grim: . Siksi haen ratkaisua aloittelijan tapaan Schwartzschildin koordinaateissa. Metriikan komponentit ovat \(g_{tt} = -\left(1-\frac{r_s}{r} \right)\) ja \(g_{rr} = \left(1-\frac{r_s}{r} \right)^{-1}\), ja signatuuri (-,+,+,+).

Havaitsija on hetkellä t=0 vakioetäisyydellä paikassa (0,r,0,0). Nelinopeuden komponentit ovat yhtä lukuun ottamatta nollia. Nollasta poikkeava komponentti on \(u^t\). Tämän laskemiseksi käytän metriikkaa, ja intervallin yhtäsuuruutta etäisyydellä r

\(-d\tau^2 = -\left ( 1-\frac{r_s}{r} \right )\ dt^2\).

Tästä ratkaisen

\(\frac{dt}{d\tau} = \frac{1}{\sqrt{1-\frac{r_s}{r}}}\),

mikä on nelinopeuden aikakomponentti. Kirjoitan nelinopeuden

\(u = \left( \frac{1}{\sqrt{1-\frac{r_s}{r}}}, 0, 0, 0 \right)\).

Sitten kirjoitan liikeyhtälön

\(a^{\mu} = \frac{du^{\mu}}{d\tau} + \Gamma^{\mu}{}_{\alpha\beta}\ u^{\alpha}u^{\beta}\),

missä \(a^{\mu}\) on havaitsijan nelikiihtyvyys. Indeksit ovat \(\mu=\left \{ t,r,\theta,\phi \right \}\). Tässä nyt \(u^r, u^{\theta}, u^{\phi} = 0\), joten ainoa merkitsevä konnektiokerroin on

\(\Gamma^r_{tt} = \dfrac{r_s(r-r_s)}{2r^3}\).

Liikeyhtälöstä saan

\(a^r = \frac{du^r}{d\tau} + \Gamma^{r}_{tt}u^tu^t = 0 + \dfrac{r_s(r-r_s)}{2r^3} \left( \frac{1}{\sqrt{1-\frac{r_s}{r}}} \right)^2 = \frac{r_s}{2r^2}\)

Havaitsijan mittaama fysikaalinen ominaiskiihtyvyys \(\alpha\) (3-vektori) saadaan 4-kiihtyydestä kaavalla \(a^{\mu} a_{\mu} = -\alpha^2\). Tässä tapauksessa

\(a^r a_r = -\alpha^2\).

Kun sijoitan \( a_r = g_{rr} a^r\), saan ratkaisuna

\(\alpha = \pm (a^r)^2 \frac{1}{\sqrt{1-\frac{r_s}{r}}} = \pm \frac{r_s}{2r^2} \frac{1}{\sqrt{1-\frac{r_s}{r}}}\),

mistä voin päätellä Newtonilaisen likiarvon

\(\alpha = \pm \frac{r_s}{2r^2}\cdot 1 = \pm \frac{GM}{r^2}\).

Etumerkiksi vedän hatusta +, kun haluan vektorin \(\alpha\) osoittavan ylöspäin. Toisin sanoen en tiedä miten tuo etumerkki pitää tarkasti käsitellä :shake:
Q
QS
Viestit: 310

Re: Suhteellisuusteoriaa

Viesti Kirjoittaja QS »

QS kirjoitti: 15 Loka 2023, 16:45

Kun sijoitan \( a_r = g_{rr} a^r\), saan ratkaisuna

\(\alpha = \pm (a^r)^2 \frac{1}{\sqrt{1-\frac{r_s}{r}}} = \pm \frac{r_s}{2r^2} \frac{1}{\sqrt{1-\frac{r_s}{r}}}\)
Neliöjuuri unohtui.

\(\alpha = \sqrt{(a^r)^2} \frac{1}{\sqrt{1-\frac{r_s}{r}}}\ = \ \pm \frac{r_s}{2r^2} \frac{1}{\sqrt{1-\frac{r_s}{r}}}\)
D
Disputator
Viestit: 192

Re: Suhteellisuusteoriaa

Viesti Kirjoittaja Disputator »

Iltaa, nyt lyhyehkö vastaus, palaan siihen aikaisemman viestisi tangenttivektorien määrittelyn painajaismaiseen maailmaan myöhemmin, viimeistään viikonloppuna.
QS kirjoitti: 15 Loka 2023, 16:45
Disputator kirjoitti: 14 Loka 2023, 15:01
Ok, mä tutustun tuohon sun viimeisimmän viestisi ajatuksiin myöhemmin.

Laitan nyt tähän ihan hetken insproimana seuraavan "tehtävän", joka oli mulla joskus laskuharjoitustehtävänä, kun olin suhtiksen kurssilla. Kyseessä on ihan hyvä ekvivalenssiperiaatteen sovellus ja se oli niin, että Sch-metriikassa vakioetäisyydellä r = r\(0\) oleva havaitsija mittaa/kokee "kiihtyvyyden" likimain \(a = GM/r^2\) ylöspäin, mikä on ihan järkeenkäypää juurikin ekvivalenssiperiaatteen mukaan, tosin arkikokemus Maan pinnalla on päinvastainen.

Mulla ei ole enää niitä laskuharjoituspapereita ja pienen selailun jälkeen en löytänyt kirjoista mitään, jossa tuo laskettaisiin auki meidän kaavoillamme. Tuo on kuitenkin laskettavissa, jos tuntee konnektiokertoimet ja kovariantin derivaatan määritelmän.

Mun edistyneessä kirjassa tuo lasketaan ja saadaan tulokseksi kaava:

\(
\nabla_u u = GM/r^2 \partial_r,
\)

missä u on r=r0 etäisyydellä olevan havaitsijan 4-vektori ja symboli \(\nabla_u u\) on vektorin u kovariantti derivaatta tangenttivektorin u suuntaan. Kirjani käyttää kuitenkin lähinnä koordinaatti-invarianttia formalismia ja siinä vedotaan koko joukkoon aikaisempia kaavoja ja siten se ei sovellu nyt meidän juttuihin. Tuolle on kyllä olemassa sellainen meidän formalismiin soveltuva todistus, joka on ihan muistaakseni laskettavissa.

Kaava on metka, se on kuten Newtonin mekaniikassa, mutta se miinusmerkki! Se merkki on toki oikein ja se tukee ekvivalenssiperiaatetta.

Mä palaan tähän jatkossa.
Koordinaattivapaaseen esitykseen joutuisin kertamaan paljon :grim: . Siksi haen ratkaisua aloittelijan tapaan Schwartzschildin koordinaateissa. Metriikan komponentit ovat \(g_{tt} = -\left(1-\frac{r_s}{r} \right)\) ja \(g_{rr} = \left(1-\frac{r_s}{r} \right)^{-1}\), ja signatuuri (-,+,+,+).

Havaitsija on hetkellä t=0 vakioetäisyydellä paikassa (0,r,0,0). Nelinopeuden komponentit ovat yhtä lukuun ottamatta nollia. Nollasta poikkeava komponentti on \(u^t\). Tämän laskemiseksi käytän metriikkaa, ja intervallin yhtäsuuruutta etäisyydellä r

\(-d\tau^2 = -\left ( 1-\frac{r_s}{r} \right )\ dt^2\).

Tästä ratkaisen

\(\frac{dt}{d\tau} = \frac{1}{\sqrt{1-\frac{r_s}{r}}}\),

mikä on nelinopeuden aikakomponentti. Kirjoitan nelinopeuden

\(u = \left( \frac{1}{\sqrt{1-\frac{r_s}{r}}}, 0, 0, 0 \right)\).

Sitten kirjoitan liikeyhtälön

\(a^{\mu} = \frac{du^{\mu}}{d\tau} + \Gamma^{\mu}{}_{\alpha\beta}\ u^{\alpha}u^{\beta}\),

missä \(a^{\mu}\) on havaitsijan nelikiihtyvyys. Indeksit ovat \(\mu=\left \{ t,r,\theta,\phi \right \}\). Tässä nyt \(u^r, u^{\theta}, u^{\phi} = 0\), joten ainoa merkitsevä konnektiokerroin on

\(\Gamma^r_{tt} = \dfrac{r_s(r-r_s)}{2r^3}\).

Liikeyhtälöstä saan

\(a^r = \frac{du^r}{d\tau} + \Gamma^{r}_{tt}u^tu^t = 0 + \dfrac{r_s(r-r_s)}{2r^3} \left( \frac{1}{\sqrt{1-\frac{r_s}{r}}} \right)^2 = \frac{r_s}{2r^2}\)
Yes! Tuo juurikin kysytyn kaavan johto ja kun vielä kirjoitetaan 4-kiihtyvyys a koordinaattikannassa eksplisiittisesti:

\(
\begin{align*}
a &=\nabla_u u = a^t \partial_t + a^r \partial_r + a^{\theta}\partial_{\theta} +a^{\phi} \partial_{\phi}\\
& = a^r \partial_r\\
& = \frac{r_s}{2r^2}\partial_r =GM/r^2\partial_r
\end{align*}
\)

Jätin siis nyt tuossa noi koordinaattikantavektorit näkyviin. Tuossa on vähän ontuvaa notaatiota, koska yläindeksejä ja ala-indeksejä, mutta ei kuitenkaan summausta nyt. Selvää harhaoppista notaatiota :grim:
QS kirjoitti:
Havaitsijan mittaama fysikaalinen ominaiskiihtyvyys \(\alpha\) (3-vektori) saadaan 4-kiihtyydestä kaavalla \(a^{\mu} a_{\mu} = -\alpha^2\). Tässä tapauksessa

\(a^r a_r = -\alpha^2\).
Pitäisikö tossa olla plusmerkkki eli \(a^{\mu} a_{\mu} = \alpha^2\), koska a on paikanlaatuinen vektori, jolle meidän signatuurilla tulisi sitten tuo plus? Ajanlaatuiselle 4-nopeudelle u oli \(u^{\mu} a_{\mu} = -1\). No ei tuo haittaa mitenkään.
QS kirjoitti:

Kun sijoitan \( a_r = g_{rr} a^r\), saan ratkaisuna

\(\alpha = \pm (a^r)^2 \frac{1}{\sqrt{1-\frac{r_s}{r}}} = \pm \frac{r_s}{2r^2} \frac{1}{\sqrt{1-\frac{r_s}{r}}}\),

mistä voin päätellä Newtonilaisen likiarvon

\(\alpha = \pm \frac{r_s}{2r^2}\cdot 1 = \pm \frac{GM}{r^2}\).

Etumerkiksi vedän hatusta +, kun haluan vektorin \(\alpha\) osoittavan ylöspäin. Toisin sanoen en tiedä miten tuo etumerkki pitää tarkasti käsitellä :shake:
Eikös tuon etumerkin näe suoraan tuosta \(a = a^r \partial_r= \frac{r_s}{2r^2}\partial_r\), kun tuossa tuo oikea puoli on positiivinen.

Lienee voi päätellä myös seuraavasti:

Jos normittaa tuon kantavektorin \( \partial_r\) yksikkövektoriksi \(E_r =\sqrt{1-\frac{r_s}{r}}\partial_r\) niin saa

\(
\begin{align*}
a & = \frac{r_s}{2r^2}\partial_r \\
& =\frac{r_s}{2r^2} \frac{1}{\sqrt{1-\frac{r_s}{r}}} E_r\\
& = \alpha E_r
\end{align*}
\)

Tuossa vältyy tuolta plusmiinusasialta. Toki tuo on vain pieni variaatio tuohon 4-vektorin a pituuden laskuun nähden.

Ops, tossa tosiaan 4-vektorin a pituus on sama kuin itseiskiihtyvyys \( \alpha\), vai miten nuo nyt on.
SI Resurrection!
Q
QS
Viestit: 310

Re: Suhteellisuusteoriaa

Viesti Kirjoittaja QS »

Disputator kirjoitti: 16 Loka 2023, 18:47
Iltaa, nyt lyhyehkö vastaus, palaan siihen aikaisemman viestisi tangenttivektorien määrittelyn painajaismaiseen maailmaan myöhemmin, viimeistään viikonloppuna.
QS kirjoitti: 15 Loka 2023, 16:45
Disputator kirjoitti: 14 Loka 2023, 15:01
Ok, mä tutustun tuohon sun viimeisimmän viestisi ajatuksiin myöhemmin.

Laitan nyt tähän ihan hetken insproimana seuraavan "tehtävän", joka oli mulla joskus laskuharjoitustehtävänä, kun olin suhtiksen kurssilla. Kyseessä on ihan hyvä ekvivalenssiperiaatteen sovellus ja se oli niin, että Sch-metriikassa vakioetäisyydellä r = r\(0\) oleva havaitsija mittaa/kokee "kiihtyvyyden" likimain \(a = GM/r^2\) ylöspäin, mikä on ihan järkeenkäypää juurikin ekvivalenssiperiaatteen mukaan, tosin arkikokemus Maan pinnalla on päinvastainen.

Mulla ei ole enää niitä laskuharjoituspapereita ja pienen selailun jälkeen en löytänyt kirjoista mitään, jossa tuo laskettaisiin auki meidän kaavoillamme. Tuo on kuitenkin laskettavissa, jos tuntee konnektiokertoimet ja kovariantin derivaatan määritelmän.

Mun edistyneessä kirjassa tuo lasketaan ja saadaan tulokseksi kaava:

\( \nabla_u u = GM/r^2 \partial_r, \)

missä u on r=r0 etäisyydellä olevan havaitsijan 4-vektori ja symboli \(\nabla_u u\) on vektorin u kovariantti derivaatta tangenttivektorin u suuntaan. Kirjani käyttää kuitenkin lähinnä koordinaatti-invarianttia formalismia ja siinä vedotaan koko joukkoon aikaisempia kaavoja ja siten se ei sovellu nyt meidän juttuihin. Tuolle on kyllä olemassa sellainen meidän formalismiin soveltuva todistus, joka on ihan muistaakseni laskettavissa.

Kaava on metka, se on kuten Newtonin mekaniikassa, mutta se miinusmerkki! Se merkki on toki oikein ja se tukee ekvivalenssiperiaatetta.

Mä palaan tähän jatkossa.
Koordinaattivapaaseen esitykseen joutuisin kertamaan paljon :grim: . Siksi haen ratkaisua aloittelijan tapaan Schwartzschildin koordinaateissa. Metriikan komponentit ovat \(g_{tt} = -\left(1-\frac{r_s}{r} \right)\) ja \(g_{rr} = \left(1-\frac{r_s}{r} \right)^{-1}\), ja signatuuri (-,+,+,+).

Havaitsija on hetkellä t=0 vakioetäisyydellä paikassa (0,r,0,0). Nelinopeuden komponentit ovat yhtä lukuun ottamatta nollia. Nollasta poikkeava komponentti on \(u^t\). Tämän laskemiseksi käytän metriikkaa, ja intervallin yhtäsuuruutta etäisyydellä r

\(-d\tau^2 = -\left ( 1-\frac{r_s}{r} \right )\ dt^2\).

Tästä ratkaisen

\(\frac{dt}{d\tau} = \frac{1}{\sqrt{1-\frac{r_s}{r}}}\),

mikä on nelinopeuden aikakomponentti. Kirjoitan nelinopeuden

\(u = \left( \frac{1}{\sqrt{1-\frac{r_s}{r}}}, 0, 0, 0 \right)\).

Sitten kirjoitan liikeyhtälön

\(a^{\mu} = \frac{du^{\mu}}{d\tau} + \Gamma^{\mu}{}_{\alpha\beta}\ u^{\alpha}u^{\beta}\),

missä \(a^{\mu}\) on havaitsijan nelikiihtyvyys. Indeksit ovat \(\mu=\left \{ t,r,\theta,\phi \right \}\). Tässä nyt \(u^r, u^{\theta}, u^{\phi} = 0\), joten ainoa merkitsevä konnektiokerroin on

\(\Gamma^r_{tt} = \dfrac{r_s(r-r_s)}{2r^3}\).

Liikeyhtälöstä saan

\(a^r = \frac{du^r}{d\tau} + \Gamma^{r}_{tt}u^tu^t = 0 + \dfrac{r_s(r-r_s)}{2r^3} \left( \frac{1}{\sqrt{1-\frac{r_s}{r}}} \right)^2 = \frac{r_s}{2r^2}\)
Yes! Tuo juurikin kysytyn kaavan johto ja kun vielä kirjoitetaan 4-kiihtyvyys a koordinaattikannassa eksplisiittisesti:

\( \begin{align*} a &=\nabla_u u = a^t \partial_t + a^r \partial_r + a^{\theta}\partial_{\theta} +a^{\phi} \partial_{\phi}\\ & = a^r \partial_r\\ & = \frac{r_s}{2r^2}\partial_r =GM/r^2\partial_r \end{align} \)

Jätin siis nyt tuossa noi koordinaattikantavektorit näkyviin. Tuossa on vähän ontuvaa notaatiota, koska yläindeksejä ja ala-indeksejä, mutta ei kuitenkaan summausta nyt. Selvää harhaoppista notaatiota :grim:
QS kirjoitti:
Havaitsijan mittaama fysikaalinen ominaiskiihtyvyys \(\alpha\) (3-vektori) saadaan 4-kiihtyydestä kaavalla \(a^{\mu} a_{\mu} = -\alpha^2\). Tässä tapauksessa

\(a^r a_r = -\alpha^2\).
Pitäisikö tossa olla plusmerkkki eli \(a^{\mu} a_{\mu} = \alpha^2\), koska a on paikanlaatuinen vektori, jolle meidän signatuurilla tulisi sitten tuo plus? Ajanlaatuiselle 4-nopeudelle u oli \(u^{\mu} a_{\mu} = -1\). No ei tuo haittaa mitenkään.
QS kirjoitti:

Kun sijoitan \( a_r = g_{rr} a^r\), saan ratkaisuna

\(\alpha = \pm (a^r)^2 \frac{1}{\sqrt{1-\frac{r_s}{r}}} = \pm \frac{r_s}{2r^2} \frac{1}{\sqrt{1-\frac{r_s}{r}}}\),

mistä voin päätellä Newtonilaisen likiarvon

\(\alpha = \pm \frac{r_s}{2r^2}\cdot 1 = \pm \frac{GM}{r^2}\).

Etumerkiksi vedän hatusta +, kun haluan vektorin \(\alpha\) osoittavan ylöspäin. Toisin sanoen en tiedä miten tuo etumerkki pitää tarkasti käsitellä :shake:
Eikös tuon etumerkin näe suoraan tuosta \(a = a^r \partial_r= \frac{r_s}{2r^2}\partial_r\), kun tuossa tuo oikea puoli on positiivinen.

Lienee voi päätellä myös seuraavasti:

Jos normittaa tuon kantavektorin \( \partial_r\) yksikkövektoriksi \(E_r =\sqrt{1-\frac{r_s}{r}}\partial_r\) niin saa

\( \begin{align*} a & = \frac{r_s}{2r^2}\partial_r \\ & =\frac{r_s}{2r^2} \frac{1}{\sqrt{1-\frac{r_s}{r}}} E_r\\ & = \alpha E_r \end{align} \)

Tuossa vältyy tuolta plusmiinusasialta. Toki tuo on vain pieni variaatio tuohon 4-vektorin a pituuden laskuun nähden.

Ops, tossa tosiaan 4-vektorin a pituus on sama kuin itseiskiihtyvyys \( \alpha\), vai miten nuo nyt on.
Totta, mulla oli \(-\alpha^2\), kun tässä signatuurissa piti olla \(\alpha^2\). Ja etumerkki tulee itsestään kuten sanotkin. Mitä lie touhusin plussien ja miinusten kanssa.

Kirjottamasi tapa, jossa kantavektorit näkyvissä on kyllä yleisempi ja hienompi tapa esittää. 4-kiihtyvyysvektorin normi on itseiskiihtyvyys, eli mielestäni ihan oikein tuo yksikkövektorilla kirjoittamasi \(a = \alpha E_r \).

Mullakin vielä kesken tangenttiavaruuden pohtiminen. Pitää palata siihen loppuviikosta.
Q
QS
Viestit: 310

Re: Suhteellisuusteoriaa

Viesti Kirjoittaja QS »

Tämä kirjoittamasi on hyvin mielenkiintoinen, ja poikkeaa siitä miten itse asian kirjoitin.
Disputator kirjoitti: 14 Loka 2023, 12:33
Jatkan tuosta moniston M ja tangenttiavaruuden \(T_pM,\: p\in M\) suhteesta. Meillä oli metriikka \(g = -h dt^2+ \frac{1}{h} ds^2\), missä merkitsen sun tapaan \(g_{tt} = h\). En käytä kuitenkaan kirjainta g, koska se on jo tuossa metriikassa (= g). Lisäksi unohdetaan kulmaosuudet kokonaan. Nyt fiksataan \(p\in M\) ja määritellään ortonormaali kanta \(\{E_t,E_r\}\) vektoriavaruuteen \(T_pM\) kaavoilla:

\(
\begin{align*}
E_t &= \sqrt{1/h}\: \partial_t\\
E_r &= \sqrt{h}\: \partial_r
\end{align*}
\)

.....

Homma menee mielenkiintoiseksi, kun huomataan, että voidaan kiinteällä \(p\in M\) määritellä ensin ortonormaali kanta ylläolevilla ortonormaaleilla vektoreilla \(\{E_t,E_r\}\) tangenttiavaruuteen \(T_pM\) , missä jokainen vektori u (4-vektori, mutta nyt on 2 dimensiota) voidaan esittää muodossa \(u = T E_t + R E_r\), missä T ja R ovat tangenttiavaruuden \(T_pM\) koordinaatteja. Nyt moniston metriikka indusoi (* katso allas) tangenttiavaruuden origon \(0\in TpM\) ympäristöön metriikan, jonka lauseke origossa on:

\(g = -dT^2 + dR^2\).

Nyt siis on olemassa tangenttiavaruudessa määritellyt lokaalit koordinaatit (T,R) joiden differentiaalit ovat oikeita differentiaaleja ja juuri \(T_pM\) :n origossa saadaan tuo Minkowskimetriikan mukainen lauseke.

*) tuo indusointi on sitten oma lukunsa, mutta jollain intuitiolla tuonkin voi ymmärtää ilman liikaa matemaattista saivartelua.
 
Itse kirjoitin aiemmin
QS kirjoitti: 15 Loka 2023, 13:26
... \(\gamma_x\) tarkoittaa käyrän esitystä kartassa (U,x). Derivaatta on parametrin \(\tau\) suhteen, ja sen arvo pisteessä \(\tau=0\). Nyt voidaan kirjoittaa käyrän \(\gamma\) nopeusvektori v lopullisessa muodossaan

\(v_{\gamma,p} (f) = [(\gamma_x)^{\mu}]'(0) \cdot \left( \frac{\partial}{\partial x^{\mu}} \right )_p \ f\).

Kun vielä jätetään pois funktio f vasemmalta ja oikealta, on tuloksena nopeusvektori TpM:ssä siten, että TpM:n kantavektorit on indusoitu kartasta (U,x). Tuossa esityksessä vektorin komponentit ovat \([(\gamma_x)^{\mu}]'(0)\) ja kantavektorijoukko on \(\left( \frac{\partial}{\partial x^{\mu}} \right )_p\).

 
Tämän oletuksena on, että M on paikallisesti laakea Minkowskin avaruus, jotta voidaan muodostaa paikallinen laakea kartta (U,x). Pohdin tästä itse eteenpäin metriikan g määrittelyä. Tässä alla voi siis olla virheitä, mutta mielestäni sain järjestykseen.

M:n rakenteeseen siis liitetään metriikka g, mikä mahdollistaa pisteen p tangenttivektorien sisätulon. Kaksi abstraktia vektoria U ja V ovat kahden käyrän \(\gamma(\tau_1)\) ja \(\sigma(\tau_2)\) nopeusvektorit. Sisätulo on (0,2)-tensori

\(g: T_pM \times T_pM \to \mathbb{R}, \ \ g(U,V) \to \mathbb{R}\).

Sisätulo kaikissa pisteissä p mahdollistuu, kun g on M:n funktio, tai paremminkin (0,2)-tensorikenttä, joka operoi vektorikenttiin X,Y siten, että \(g(X,Y) \in C^{\infty}(M)\), mikä siis tuottaa M:n sileän funktion.

Yhteen vektoriin g operoi sitten, että saadaan käyrän \(\gamma(\tau)\) nopeuden normi \(\sqrt{g(V,V)}\) pisteessä p. Käyrän pituus saadaan integroimalla tuo skalaari käyrää pitkin.

Nyt herää kysymys, että miten M:n metriikka g määritellään. Jos M=S2, niin S2 voi olla symmetrinen pallo tai sitten ruttuinen rusina, joka on S2 sekin, mutta metriikka eri kuin pallolla, jonka vakiosäde on r. Täytyy määritellä M symmetriseksi palloksi laskemalla g kartassa (U,x) siten, että käytetään koordinaatteja ja kuvausta x(p)

\(g_{ij}(x(p))=\begin{bmatrix} r^2 & 0\\ 0 & r^2\sin^2\theta \end{bmatrix} = r^2 \ d\theta \otimes d\theta + r^2\sin^2\theta \ d\phi\otimes d\phi\),

missä x(p) voisi kirjoittaa myös \((\ \theta(p), \phi(p)\ )\). Tämä kuvaa pisteet p koordinaatistoon. Metriikka ei tässä siis ole TpM:n metriikka, vaan M:n metriikka, joka on määritelty koordinaatistossa.

Schwartzschildin metriikka \(g_{\mu\nu}\) on myös laskettu koordinaateilla ja asettamalla M:ään massaenergia valituilla alkuehdoilla. Nuo M:n abstraktit tangenttivektorit U,V ovat myös konkreettisia v=viei, missä kanta {ei} on TpM:n kanta.

Käyrän \(\gamma: \mathbb{R} \to M\) nopeus on v, ja käyrän \(\sigma: \mathbb{R} \to M\) nopeus on u. Sisätulo on g(v,u), missä v ja u ovat TpM:n vektoreita, joilla on komponentit ja kanta.

Metriikka käyttämällä esimerkiksi käyrän \(\gamma: (0,1) \to M\) pituus saadaan, kun integroidaan pituuselementti

\(L = \int_{0}^{1} d\tau \left( \sqrt{\left | g(v,v) \right |}\right )_{\gamma(\tau)}\) ,

missä v pitäisi kai määritellä vektorikentäksi, mutta tuossa nyt pisteittäin \(\gamma(\tau)\).

Ja sitten intervalli ds2, johon ketjussa viitattu. Se on infinitesimaali pituuselementti koordinaateilla (U,x)

\(ds^2 =-d\tau^2 = g_{\mu\nu} dx^{\mu}dx^{\nu}\),

missä \(dx^{\mu}\) ovat koordinaatiston (U,x) differentiaaleja. Tämä ei ole sama kuin g, vaan nimenomaan pituuselementti, joka on saatu käyttämällä metriikkaa g. Schwartzschildin koordinaateissa (vain t ja r näkyvissä)

\(ds^2 = -d\tau^2 = g_{00} dx^0 dx^0 + g_{11} dx^1 dx^1 = -\left (1-\frac{r_s}{r} \right )dt^2 + \left (1-\frac{r_s}{r} \right )^{-1}dr^2\).

Intervalli on kaikille havaitsijoille sama, joten tuon voi asettaa yhtäsuureksi jonkin toisen havaitsijan intervallin kanssa, ja laskea yhtälöstä haluttuja asioita.

Minusta tämä on nyt selkeä. TpM:n kantavektorit indusoituvat kartasta (U,x) ja metriikka lausutaan kartassa (U,x). Näin ei ole huolta, että vektoriavaruudet olisivat sekaisin?
---
p.s voi olla että käyrää \(\gamma(\tau) \) pitäisi jossain kohti merkitä koordinaatistokäyränä \(\gamma_x(\tau) \), mutta en nyt korjannut ainakaan vielä.
Vastaa Viestiin