Hitausvoima Newtonin mekaniikassa

[Kontra]

Ei löytynyt sopivampaa ketjua tähän urheiluun liittyvään kummalliseen tekniikkavirheeseen.

On ollut EM-hallikisat ja parhaillaan MM-hallikisat. Niitä seuratessa olen pituushypyssä ja kolmiloikassa kiinnittänyt huomioni siihen, kun hyppääjä yrittää kurottaa jalkansa mahdollisimman pitkälle eteenpäin, mutta peffa putoaa usein kymmeniä senttejä taaemmaksi hiekalle, josta mittaus tapahtuu.

Tietenkin pitäisi jalat saada maahan aikaisemmin niin, että ne muodostaisivat tukipisteen muun vartalon vipuamiseksi sen inertiaa hyväksi käyttäen vähintään tuon tukipisteen kohdalle tai etäämmälle.
.....
Toinen kummallisuus, joka nyt on toki ohi itse aiheesta, on naisten pituus ja kolmiloikassa heidän minimaaliset housunsa, kun alastulossa hiekka pääsee tunkeutumaan housujen sisälle ja .......  On joku valistut sentään älynnyt laittaa lahkeiset housut, kuten miehilläkin tuon harmin välttämiseksi.

[Eusa]

Joo, taannoin Korantin kanssa paljon asiasta väännettiin. Itsepäinen veijari oli, levätköön rauhassa. Pitkään aikaan en ole asiaa ajatellut. Mutta Korantin kunniaksi voisin antaa argumentteja, jotka ainakin osittain tukevat hänen jääräpäistä näkemystään 'hitausvoiman todellisuudesta'.

Inertiavoima (siedettävämpi sana kuin hitausvoima) ilmenee vain silloin, kun testikappaleella on nollasta poikkeava itseiskiihtyvyys. Muut näennäisvoimat ovat seuraus koordinaatistokiihtyvyydestä. Näistä voimista ei saa todellisia mitenkään, sillä poistuvat sopivalla koordinaatistovalinnalla.

Mutta itseiskiihtyvyyden normi on invariantti skalaari, joka saadaan suoraan nelikiihtyvyyden sisätulona. Invarianssista seuraa se, että itseiskiihtyvyys on absoluuttinen, kaikissa koordinaatistoissa sama suure. Ei myöskään ole koordinaatistoa, jossa nollasta poikkeava itseiskiihtyvyyden normi olisi nolla.

Tämä pätee myös gravitaatiossa. Kun testikappale kohtaa planeetan kuoren tai on kuorella, se ei enää seuraa geodeettista polkua, ja itseiskiihtyvyys saa nollasta poikkeavan arvon. Samalla 'hitausvoima' pelmahtaa paikalle, ja on olemassa kaikissa mahdollisissa koordinaatistoissa. Mikään muunnos ei tee siitä nollaa.

Kyseessä on siis varsin todellinen, universaali, invariantti, ja absoluuttinen voima. Amen.

Niin kyllä asiaa voi näin ajatella, olet aivan oikeassa. Mutta kun ketjun aihe olikin hitausvoimasta Newtonin mekaniikassa. Ei se mitään, hyvin ansiokkaasti vastattu, varsinkin kun hitausvoimakeskusteluihin kuuluu aina perinteellisesti vastata ihan muuhun mitä edellinen kirjoittaja kirjoitti..

Suhtis hämärtää monesti juuri sitä inertiaalikoordinaatiston käsitettä, koska Newtonin ja Einsteinin näkemys on eri kun ollaan painovoimakentässä tai kiihtyvässä liikkeessä, esim. Maan pinnalla oleva havaitsija X on:

- levossa Maan inertiaalikoodinaatistossa (Newton)
- kiihtyvässä liikkeessä (Einstein)

sama näkyy esimerkiksi Kuun radassa Maan ympäri:

- Kuuhun vaikuttaa painovoima F ja Kuu ja siihen kiinnitetty koordinaatisto ovat kiihtyvässä liikkeessä (Newton)
- Kuuhun ei vaikuta voimia ja Kuun "lokaali koordinaatisto" on inertiaalinen, siis geodeettinen liike (Einstein)

Voiko tuota mainitsemaasi itseiskiihtyvyyttä kutsua "hitausvoimaksi" edes suhtiksessa, koska sen alkuperä on esimerkiksi Maan pinnalla maaperän tukivoima (mikä kyllä ikävästi kuulostaa Newtonilta) ylöspäin kappaleeseen. Mutta, ei kai yleisessä suhteellisuusteoriassa olekkaan mitään kaukovaikutusvoimia, vaan ainoastaan "kosketusvoimia", jos nyt unohdetaan elektrodynamiikka (tosin silloinkin tuo testikpl kokee sähkömagneettisen kentän "kosketuksen" omassa paikasssaan)

Newtonin mekaniikassa ei silleen ole olemassa mitään todellisia hitausvoimia kuitenkaan, siis koordinaatistosta riippumattomia.

Edesmenneen palstan keskusteluissa oli paljon sekaannusta juuri siinä, että kun keksitään joku merkillinen esimerkki, niin siinä voimat tai niiden lausekkeet sitten tulkittiin väärin. Ylimääräisiä todellisia voimia syntyy kun annetaan systeemille esimerkiksi joitain geometrisia ehtoja tms.

Siis eihän itseiskiihtyvyys ole hitausvoiman ulottuvuus, vaan jokainen koordinaatistokiihtyvyys, jonka itseiskiihtyvä mittaa nytkähdyksenä muille kohteille.

Kun huomioidaan itseiskiihtyvyyskenttä, sen jokaisessa tyhjöpisteessä mitataan kentän vektorin mukainen hitauskiihtyvyys kohteille - ja ko pisteessä sijaitseva kohde saa näennäisen gravitaatiokiihtyvyyden.

[Goswell]

 

Suhtis hämärtää monesti juuri sitä inertiaalikoordinaatiston käsitettä, koska Newtonin ja Einsteinin näkemys on eri kun ollaan painovoimakentässä tai kiihtyvässä liikkeessä, esim. Maan pinnalla oleva havaitsija X on:

- levossa Maan inertiaalikoodinaatistossa (Newton)
- kiihtyvässä liikkeessä (Einstein)

sama näkyy esimerkiksi Kuun radassa Maan ympäri:

- Kuuhun vaikuttaa painovoima F ja Kuu ja siihen kiinnitetty koordinaatisto ovat kiihtyvässä liikkeessä (Newton)
- Kuuhun ei vaikuta voimia ja Kuun "lokaali koordinaatisto" on inertiaalinen, siis geodeettinen liike (Einstein)




 

Koko keissi on ihan väärin ymmärretty, maallikon mokellusta seuraa.
Koko massan käsite on väärin, puhutaan hitaasta ja painavasta massasta, mitään sellaista ei ole olemassa.
Kuten kaikki tietää massa ja energia on pohjimmiltaan sama asia, massa kätkee suunnattomasti kvanttinutta energiaa, mutta se ei pääse karkuun koska energia on massassa sisäisesti sidottu, niitä kvanttiloita jotka syntyy ja tuhoutuu jatkuvasti ziljoonissa vuorovaikutuspareissa joista massa rakentuu. Kokeilee vaikka antiaineella ja aineella, kyllä lähtee.

No, mitä nuo vuorovaikuttavat kvantit tekee, siirtää mm liikemäärää, valopurje.
Kun kappale on levossa, nuo liikemäärät on tasapainossa, kappaleen liiketila säilyy muuttumattomana. Kun kappale kokee kiihtyvyyttä syntyy epätasapaino sisäiseen voimatasapainoon, se aiheuttaa ilmiön nimeltä hidasmassa.

Kun gravitaatio vaikuttaa kappaleeseen, se koettaa kiihdyttää jokaista kvanttia kappaleessa mutta jos kappaleen muutoin saama kiihtyvyys estetään syntyy painava massa.

Albertti väitti että gravitaatio on aika-avaruuden kaareutumista, vaikutettava kappale kuitenkin venyy, muuttuu soikeaksi kun esim kuu kiertää maata yhteisen mkp:n ympärillä.
Jos kaareutunut aika-avaruus olisi syy, venymistä ei tapahtuisi.
Mutta kun gravitaatio käsitetään säteilyksi joka vaikuttaa kaikkeen massassa ja se säteily tietysti heikkenee etäisyyden neliöön pistemäisestä lähteestä joksi gravitoivan kappaleen voi kuvitella, noin saadaan se parjattu hitausvoima vaikutettavan kohteen "varjonpuolelle", venyminen on selviö.

[Eusa]

Massa on invariantti, energia ei. Lepomassa konvertoidaan erään kehyksen kytkentään termillä c².

Itseiskiihtyvyyskenttä ja massakenttä ovat samaa tasapainoilua. Massatiheys dM/dV = (k g)² / (G c²), missä k on dynaaminen geometriakerroin, g on tyhjön itseiskiihtyvyys, G on gravitaatiovakio ja c² tarkastelukehyksen skaalaus tilavuussuhteelle.

[Goswell]

Massa on invariantti, energia ei. Lepomassa konvertoidaan erään kehyksen kytkentään termillä c².

Itseiskiihtyvyyskenttä ja massakenttä ovat samaa tasapainoilua. Massatiheys dM/dV = (k g)² / (G c²), missä k on dynaaminen geometriakerroin, g on tyhjön itseiskiihtyvyys, G on gravitaatiovakio ja c² tarkastelukehyksen skaalaus tilavuussuhteelle.

Kyllähän massan muodostava energia on ennustettavaa. Mitään massaa ei ole kun mennään massan muodostavaan kvanttipöhinään josta massa muodostuu, löytyy vain kvantittunutta energiaa eri muodoissaan.
Vuorovaikuttavia energiavipeltimiä joista osa syntyy ja tuhoutuu pääsemättä minnekään omasta pikku maailmastaan.
Ts massa on tavallaan illuusio ihmispolon surkean havaintokyvyn takia, jos näkisimme massan todellisen luonteen massan muodostavan kvanttipöhinän pohjia myöten, kaikki olisi toisin selitetty.
Suhteellisuusteoria ei kohtaa kvanttimekaniikkaa koska suhteellisuusteoriassa massa käsitetään massana jota se ei ole, massalle on luotu omat ominaisuudet jotka sotkee koko kuvan, esim hidas ja painava massa, massan ominaisuudet kuitenkin syntyy juuri tuon massan muodostavan kvanttipöhinän toiminnan seurauksena.
Toinen syy on se että yksinkertaistetaan mielettömyyteen asti, esim pistemäiset kohteet, mustan aukon singulariteetti esimerkiksi on yksi onneton aivoitus, varmasti menee fysiikka rikki.

Ekvivalenssiperiaate syntyy nätisti kvanttipöhinän kautta, on pintavoimaa ja tilavuusvoimaa joiden vaikutus on tyystin erilainen tuohon massan muodostavaa kvanttipöhinään, toinen vaikuttaa vain pintaosaan kiihdyttäessään massaa, sm-voima, koko massa kokee kiihtyvyyttä ja toinen, gravitaatio, tilavuusvoima vaikuttaa koko massaan, gravitaation luomaa kiihtyvyyttä ei tunneta vaikka varmasti kiihdytään, mutta ollaanpas kiihtymättä vaikka maan pinnalla, tällöin ollaan kiihtyvyyttä vastaavassa tilassa ilman todellista kiihtyvyyttä.

[Kontra]

Laitan tämän kommentin uudelleen tänne, kun ei herättänyt kiinnostusta urheiluun liittyvään ilmiöön inertian (liike-energian, liikemäärän) merkityksestä, vaan keskustelu harhautui jälleen  ikiväittelyyn voimasta, jota ei ole edes olemassa.  

Ei löytynyt sopivampaa ketjua tähän urheiluun liittyvään kummalliseen tekniikkavirheeseen, kun en halunnut avata uutta ketjua.

On ollut EM- ja MM-hallikisat. Niitä seuratessa kiinnitin pituushypyssä ja kolmiloikassa  huomioni siihen, kun hyppääjä yrittää kurottaa jalkansa mahdollisimman pitkälle eteenpäin, mutta peffa putoaa usein kymmeniä senttejä taaemmaksi hiekalle, josta mittaus tapahtuu.

Tietenkin pitäisi jalat saada maahan aikaisemmin niin, että ne muodostaisivat tukipisteen muun vartalon vipuamiseksi sen inertiaa hyväksi käyttäen vähintään tuon tukipisteen kohdalle tai etäämmälle.
.....
Toinen kummallisuus, joka nyt on toki ohi itse aiheesta, on naisten pituus ja kolmiloikassa heidän minimaaliset housunsa, kun alastulossa hiekka pääsee tunkeutumaan housujen sisälle ja .......  On joku valistut sentään älynnyt laittaa lahkeiset housut, kuten miehilläkin tuon harmin välttämiseksi.