Sähkömagneettisen aallon olemus

[Eusa]

Pakko uutisoida.

Rakensin alustavaa herkkyystarkastelua kevyellä simulaatiotoleranssilla Dirac-aaltofunktion mukaan kulma- ja radiaali-Fourier-spektrein, mikä osoitti, että kytkentäparametri on pohjimmiltaan yksi - eli viimeinenkin sovitusparametri voidaan jättää teoriatasolla pois.

Topologisesta geometriasta nouseva nollageodeesipäiden puskukylpytehon perusyhtälö:
$$\mathcal{P} = \frac{\ell_{P}^{2}}{\lambda_{C}^{2}} \frac{\hbar c}{\lambda_{B}^{3}}$$
Käyttö­esimerkki (myonin g-2):

Integroimalla \(\mathcal P\) yhden vapaan myonin silmukka­propagaattorille saadaan
\(\displaystyle\Delta a_\mu\;=\;\Bigl(\tfrac{\alpha}{\pi}\Bigr)\;\frac{\ell_P^{2}}{\lambda_{C\mu}^{2}}
\Bigl(\tfrac{m_\mu}{m_e}\Bigr)^{\tfrac32}\)
ja numeerisesti

\(\Delta a_\mu \approx 3\times10^{-9},\)

mikä putoaa suoraan Fermilab-ylimäärän haarukkaan ilman lisä­­säädettä.

Tähän näin teaseriksi ilman lisäselitteitä - saapa arvuutella...

Palataan yksityiskohtiin kesäkuun julkaisun jälkeen.

P.S. Sama perusyhtälö johtaa luonnostaan QED-kvantittumiseen ilman perinteistä renormalisaatiokierrosta.

Electric-sectors(1).jpg (10.75 KiB) Katsottu 179 kertaa

[QS]

Kun valo on ainutlaatuinen ilmiö, sillä ei ole sukulaisia niin sen rakenne on erityisen vaikea. Ytimen vahva voima voi olla kaukaista sukua valolle mutta siitä ei ole valon korvaajaksi.

Sukua rakenteensa puolesta, mutta hyvin erilaisia. Gluonikentän voimakkuus esitetään tensorina, jossa on peräti 48 riippumatonta komponenttia, ja ne ovat kompleksilukuja. Gluonikentän komponentit ovat 8-ulotteisia vektoreita, jonka kantavektorit ovat kompleksiarvoisia 3x3 matriiseja. Jokaista aika-avaruuden ulottuvuutta (4 kpl) kohti on aina yksi 8-ulotteinen gluonivektori, jota ei voi kovin hyvin klassisella fysiikalla selittää. Gluonisäteilyn arkijärkeily on siis vielä asteen verran haastavampaa kuin sähkömagneettisen säteilyn eli valon

Sukulaisuus tulee siitä, että ovat vuorovaikutuksen symmetriaryhmän (mittaryhmän) esityksiä. Fotoni on U(1)-ryhmän mittabosoni, ja gluoni SU(3)-ryhmän mittabosoni.

[pähkäilijä]

Kun valo on ainutlaatuinen ilmiö, sillä ei ole sukulaisia niin sen rakenne on erityisen vaikea. Ytimen vahva voima voi olla kaukaista sukua valolle mutta siitä ei ole valon korvaajaksi.

Sukua rakenteensa puolesta, mutta hyvin erilaisia. Gluonikentän voimakkuus esitetään tensorina, jossa on peräti 48 riippumatonta komponenttia, ja ne ovat kompleksilukuja. Gluonikentän komponentit ovat 8-ulotteisia vektoreita, jonka kantavektorit ovat kompleksiarvoisia 3x3 matriiseja. Jokaista aika-avaruuden ulottuvuutta (4 kpl) kohti on aina yksi 8-ulotteinen gluonivektori, jota ei voi kovin hyvin klassisella fysiikalla selittää. Gluonisäteilyn arkijärkeily on siis vielä asteen verran haastavampaa kuin sähkömagneettisen säteilyn eli valon

Sukulaisuus tulee siitä, että ovat vuorovaikutuksen symmetriaryhmän (mittaryhmän) esityksiä. Fotoni on U(1)-ryhmän mittabosoni, ja gluoni SU(3)-ryhmän mittabosoni.

Olen itselleni selittänyt massallisen hiukkasen niin että sen sisällä pyörii pallon muotoinen aalto. Tämä ei pohjaa mihinkään tietoon vaan "sumeaan ajatukseen" että massa tulee erillisestä rakenteesta. Koska sm-aalloilla ei ole sisärakennetta, ne ei kanna massaa.  Mutta elektronilla on sisärakenne, jokin pyörii(?) siellä, siksi massa. Toki voidaan kysyä miksi pitää pyöriä. Jos ei pyöritä vaan mennään kahdeksikkoa, se on vaikeampi selittää. Raskas hiukkanen saattaa sisältää vaikka mitä, eikö heikon voiman bosonit olekin raskaita? Jos hiukkasella olisi "timantti" massana, sillä tarkoitan materiaalia, niin annihilaatiossa ei häviäisi kaikki vaan jäljelle jäisi pölyä. Koska näin ei ole, vaan kaikki materiaali häviää, viittaa se siihen että perimmäisellä tasolla on vain energiaa mitä monimutkaisimmilla tavoilla järjestyneenä.

[pähkäilijä]

Pakko uutisoida.

Rakensin alustavaa herkkyystarkastelua kevyellä simulaatiotoleranssilla Dirac-aaltofunktion mukaan kulma- ja radiaali-Fourier-spektrein, mikä osoitti, että kytkentäparametri on pohjimmiltaan yksi - eli viimeinenkin sovitusparametri voidaan jättää teoriatasolla pois.

Topologisesta geometriasta nouseva nollageodeesipäiden puskukylpytehon perusyhtälö:
$$\mathcal{P} = \frac{\ell_{P}^{2}}{\lambda_{C}^{2}} \frac{\hbar c}{\lambda_{B}^{3}}$$
Käyttö­esimerkki (myonin g-2):

Integroimalla \(\mathcal P\) yhden vapaan myonin silmukka­propagaattorille saadaan
\(\displaystyle\Delta a_\mu\;=\;\Bigl(\tfrac{\alpha}{\pi}\Bigr)\;\frac{\ell_P^{2}}{\lambda_{C\mu}^{2}}
\Bigl(\tfrac{m_\mu}{m_e}\Bigr)^{\tfrac32}\)
ja numeerisesti

\(\Delta a_\mu \approx 3\times10^{-9},\)

mikä putoaa suoraan Fermilab-ylimäärän haarukkaan ilman lisä­­säädettä.

Tähän näin teaseriksi ilman lisäselitteitä - saapa arvuutella...

Palataan yksityiskohtiin kesäkuun julkaisun jälkeen.

P.S. Sama perusyhtälö johtaa luonnostaan QED-kvantittumiseen ilman perinteistä renormalisaatiokierrosta.Electric-sectors(1).jpg

Meinaatko kesäkuussa väitellä tohtoriksi?

[Eusa]

Pakko uutisoida.

Rakensin alustavaa herkkyystarkastelua kevyellä simulaatiotoleranssilla Dirac-aaltofunktion mukaan kulma- ja radiaali-Fourier-spektrein, mikä osoitti, että kytkentäparametri on pohjimmiltaan yksi - eli viimeinenkin sovitusparametri voidaan jättää teoriatasolla pois.

Topologisesta geometriasta nouseva nollageodeesipäiden puskukylpytehon perusyhtälö:
$$\mathcal{P} = \frac{\ell_{P}^{2}}{\lambda_{C}^{2}} \frac{\hbar c}{\lambda_{B}^{3}}$$
Käyttö­esimerkki (myonin g-2):

Integroimalla \(\mathcal P\) yhden vapaan myonin silmukka­propagaattorille saadaan
\(\displaystyle\Delta a_\mu\;=\;\Bigl(\tfrac{\alpha}{\pi}\Bigr)\;\frac{\ell_P^{2}}{\lambda_{C\mu}^{2}}
\Bigl(\tfrac{m_\mu}{m_e}\Bigr)^{\tfrac32}\)
ja numeerisesti

\(\Delta a_\mu \approx 3\times10^{-9},\)

mikä putoaa suoraan Fermilab-ylimäärän haarukkaan ilman lisä­­säädettä.

Tähän näin teaseriksi ilman lisäselitteitä - saapa arvuutella...

Palataan yksityiskohtiin kesäkuun julkaisun jälkeen.

P.S. Sama perusyhtälö johtaa luonnostaan QED-kvantittumiseen ilman perinteistä renormalisaatiokierrosta.Electric-sectors(1).jpg

Meinaatko kesäkuussa väitellä tohtoriksi?

En. Ei ole väitösohjelmaa menossa - matemaattisten aineiden opinnot ovat maisterivaiheessa. Tosin lähinnä olen opiskellut pragmaattisesti hallitsemaan matemaattisen fysiikan työkaluja.

[QS]

Koska sm-aalloilla ei ole sisärakennetta, ne ei kanna massaa.

Valolla on paljon ominaisuuksia, kuten esimerkiksi kulmaliikemäärä, kvanttiteoriassa helisiteetti, joka vastaa spiniä. Ja tietysti myös polarisaatio.

Mutta elektronilla on sisärakenne,

Mutta mistä tiedät, että on "sisärakenne". Elektronilla on periaatteessa samat ominaisuudet kuin fotonilla, kun puhutaan spinistä tai liikemäärästä.

jokin pyörii(?) siellä, siksi massa.

Niin "pyörii" fotonikin, sillä on spin. Mutta ei massaa.

heikon voiman bosonit olekin raskaita?

Kyllä, ja tästä seuraa muun muassa se, että ne hajoavat hyvin nopeasti muiksi hiukkasiksi.

perimmäisellä tasolla on vain energiaa mitä monimutkaisimmilla tavoilla järjestyneenä.

Näin se on. Mutta jos puhutaan perimmäisestä tasosta, niin käsite "energia" pitäisi määritellä. Tuossa muodossaan energia on valitettavan tylsä ihmisen keksimä numero, joka on seuraus aika-avaruuden symmetriasta, tässä tapauksessa ajansiirron symmetriasta. Se ei selitä perimmäistä tasoa millään tavalla.

[pähkäilijä]

Koska sm-aalloilla ei ole sisärakennetta, ne ei kanna massaa.

Valolla on paljon ominaisuuksia, kuten esimerkiksi kulmaliikemäärä, kvanttiteoriassa helisiteetti, joka vastaa spiniä. Ja tietysti myös polarisaatio.

Mutta elektronilla on sisärakenne,

Mutta mistä tiedät, että on "sisärakenne". Elektronilla on periaatteessa samat ominaisuudet kuin fotonilla, kun puhutaan spinistä tai liikemäärästä.

jokin pyörii(?) siellä, siksi massa.

Niin "pyörii" fotonikin, sillä on spin. Mutta ei massaa.

heikon voiman bosonit olekin raskaita?

Kyllä, ja tästä seuraa muun muassa se, että ne hajoavat hyvin nopeasti muiksi hiukkasiksi.

perimmäisellä tasolla on vain energiaa mitä monimutkaisimmilla tavoilla järjestyneenä.

Näin se on. Mutta jos puhutaan perimmäisestä tasosta, niin käsite "energia" pitäisi määritellä. Tuossa muodossaan energia on valitettavan tylsä ihmisen keksimä numero, joka on seuraus aika-avaruuden symmetriasta, tässä tapauksessa ajansiirron symmetriasta. Se ei selitä perimmäistä tasoa millään tavalla.

Kummallista jos valo on polarisoitunut ja yhtäaikaa poolit muuttuu pyörimisen vuoksi.

Elektronin massan luulisi tulevan juuri sisärakenteesta. Ajattelen että sen sisällä on pienempi kehä jolla kiertää aalto. Mutta varauksen syystä ei ole aavistustakaan.

Kun heikon voiman bosonit on lyhytikäisiä, sekö tekee sen kantaman lyhyeksi?

Energian säilymisestä Tähdet ja avaruus lehdessä oli lukijan kysymys. Siihen vastattiin että 'kotioloissa' säilyy mutta laajenevassa avaruudessa ei. Itse lisäisin: jos universumi palaa takaisin pieneksi, niin energia säilyy tai oikeastaan lisääntyy jos pimeä energia on nostanut potentiaalienergian osuutta. Toisaalta voidaan olettaa että jos pimeän energian 'akku' on tyhjentynyt niin sen lataaminen tasaa tilit, eli energia säilyisi.

[QS]

Elektronin massan luulisi tulevan juuri sisärakenteesta.

Higgsin kenttä antaa elektronille massan.

Kun heikon voiman bosonit on lyhytikäisiä, sekö tekee sen kantaman lyhyeksi?

Kyllä, se on yksi syy.

[pähkäilijä]

Elektronin massan luulisi tulevan juuri sisärakenteesta.

Higgsin kenttä antaa elektronille massan.

Kun heikon voiman bosonit on lyhytikäisiä, sekö tekee sen kantaman lyhyeksi?

Kyllä, se on yksi syy.

Onko niin että universumissa on 5 kenttää, gravitaatio, sm, vahva voima, heikko voima ja Higgsin kenttä?

[Eusa]

Elektronin massan luulisi tulevan juuri sisärakenteesta.

Higgsin kenttä antaa elektronille massan.

Kun heikon voiman bosonit on lyhytikäisiä, sekö tekee sen kantaman lyhyeksi?

Kyllä, se on yksi syy.

Onko niin että universumissa on 5 kenttää, gravitaatio, sm, vahva voima, heikko voima ja Higgsin kenttä?

Eri kentät ovat pätevyysaluevalintoja.

Tavoittelemisen arvoista on yksi yhtenäistämisen kenttä, jonka topologia ja geometria antaisivat kaikki fysikaaliset ilmiöt ja että se myös määrittäisi oman metriikkansa.