Lainaa
Re: Sähkömagneettisen aallon olemus
pähkäilijä kirjoitti: 12.6.2025, 23:12
QS kirjoitti: 9.6.2025, 21:27
pähkäilijä kirjoitti: 9.6.2025, 21:02
QS kirjoitti: 9.6.2025, 20:15
Kaikissa aallon kohdassa E- ja B-komponentit ovat kohtisuorassa aallon etenemissuuntaan (Poyntingin vektori) nähden.

Mitä sattumanvaraista näet esimerkiksi dipoliantennin säteilykuviossa?
Onko dipoliantenni tanko vai pallo? Olen saanut sen kuvan että tanko ja siksi sen kupeesta voi lähteä eri kulmissa aallot. Pallosta (tai pisteestä) voi lähteä vain suoraan. Ainakin tangossa elektroni saa suoran kiihdytyksen.

E- ja B-komponentit olen käsittänyt voimakkuuksiksi eli aallon "korkeus" ei kuvaa poikkeamaa keskilinjalta vaan kenttävoimakkuutta. Eri asia on sitten voiman suunta, se olisi erilainen aallonharjalla ja pohjassa, että tämä olisi tasan 90 astetta?
Dipolin voi ajatella kahdesta varauksesta muodostuvaksi systeemiksi. Myös yhden sähkövarauksen (monopoli) säteilykuvio etenee lähes 360 astetta joka suuntaan. Kuvio on erilainen kuin dipolin, mutta vastaavalla tavalla symmetrinen muodoltaan.

Pitää paikkaansa, että E- ja B-komponentit eivät ole korkeuksia tai etäisyyksiä. Monet sotkeutuvat niin ajattelemaan, ja se johtaa heti väärinkäsityksiin. Kun tarkkoja ollaan, niin Poyntingin vektorikaan ei ole etäisyys tai siirtymävektori, vaan energiavuon tiheys. Silläkään ei siis ole "pituusmittaa metreinä". Mutta sen voi ajatella osoittavan suunnan, johon sähkömagneettinen aalto etenee.

Kun sm-kenttään asetetaan testivaraus, niin siihen kohdistuu Lorentzin voima, jonka suunta riippuu E-komponentista, B-komponentista, testivarauksen nopeusvektorin suunnasta, ja siitä, onko testivaraus positiivien vaiko negatiivinen. Tuo voimavektorin on hyvin paljon tilanteesta riippuva.

QS: "Myös yhden sähkövarauksen (monopoli) säteilykuvio etenee lähes 360 astetta joka suuntaan. Kuvio on erilainen kuin dipolin, mutta vastaavalla tavalla symmetrinen muodoltaan."
---------------
Tämä on sikäli mielenkiintoinen asia kun se todistaa että "saman merkkisiä" kenttämaksimeja voi yhtä hyvin olla jonossa. Normaalistihan jonossa on vuorotellen Lorentzin voimaisia maksimeja jotka osoittaa voimansa vastakkaisiin suuntiin. Tästä tulee aaltoliike. Mutta monopolit jonossa osoittaa samaan suuntaan voimansa niin sehän ei ole aalto vaan "sahanterä". Luonnossa ei vaan sahanteriä ole koska niiden tekeminen ei onnistu värähtelijällä, se tekee tavallista aaltoa. Värähtelijä 1)kiihdyttää 2) jarruttaa 3) kiihdyttää jne. mutta sahanterän tekeminen vaatii vain kiihdytyksiä ja siksi sellaista laitetta ei taida olla olemassa. Mutta jos olisi, avaruudessa voisi mennä sahalaitaisia puoliaaltoja.
Harmonisen värähtelyn "jarrutusvaihekin" ON kiihtyvyyttä.

Sähkömagneettinen tehokas sahalaitainen kolmioaaltomuoto vaatisi peräkkäisjärjestelyn useita eri kiihtyvyyden värähtelytiloja, koska luonnossa sähkö- ja magneettisuusosien keskinäisinduktio samassa lähteessä ajavat aallon sinimuotoon. Täydellinen sahalaita edellyttäisi teoriassa äärettömän määrä peräkkäisiä värähtelijöitä - äärellinenkin määrä on haastavaa saada samalle linjalle ja lävistessään seuraavan aineellisen värähtelijän, sinimuotoonhan se pyrkisi...
Hienorakennevakio vapausasteista: (1⁰+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹
Lainaa
Re: Sähkömagneettisen aallon olemus
ps
Pieni massa, mutta toisaalta nopeus joka on eräänlainen energeettinen tila itsessään, selittää labran haaviin joutumisen ja neutriinon "massoittumisen" ja sitä kautta havainnot.
Koskeeko aika vain massaa ja siksi mitään absoluuttista aikaa ei voi olla aineellisessa maailmankaikkeudessa, kysymys pujahti mieleeni. 
 
Lainaa
Re: Sähkömagneettisen aallon olemus
Eusa kirjoitti: 13.6.2025, 02:34
pähkäilijä kirjoitti: 12.6.2025, 23:12
QS kirjoitti: 9.6.2025, 21:27
pähkäilijä kirjoitti: 9.6.2025, 21:02
Onko dipoliantenni tanko vai pallo? Olen saanut sen kuvan että tanko ja siksi sen kupeesta voi lähteä eri kulmissa aallot. Pallosta (tai pisteestä) voi lähteä vain suoraan. Ainakin tangossa elektroni saa suoran kiihdytyksen.

E- ja B-komponentit olen käsittänyt voimakkuuksiksi eli aallon "korkeus" ei kuvaa poikkeamaa keskilinjalta vaan kenttävoimakkuutta. Eri asia on sitten voiman suunta, se olisi erilainen aallonharjalla ja pohjassa, että tämä olisi tasan 90 astetta?
Dipolin voi ajatella kahdesta varauksesta muodostuvaksi systeemiksi. Myös yhden sähkövarauksen (monopoli) säteilykuvio etenee lähes 360 astetta joka suuntaan. Kuvio on erilainen kuin dipolin, mutta vastaavalla tavalla symmetrinen muodoltaan.

Pitää paikkaansa, että E- ja B-komponentit eivät ole korkeuksia tai etäisyyksiä. Monet sotkeutuvat niin ajattelemaan, ja se johtaa heti väärinkäsityksiin. Kun tarkkoja ollaan, niin Poyntingin vektorikaan ei ole etäisyys tai siirtymävektori, vaan energiavuon tiheys. Silläkään ei siis ole "pituusmittaa metreinä". Mutta sen voi ajatella osoittavan suunnan, johon sähkömagneettinen aalto etenee.

Kun sm-kenttään asetetaan testivaraus, niin siihen kohdistuu Lorentzin voima, jonka suunta riippuu E-komponentista, B-komponentista, testivarauksen nopeusvektorin suunnasta, ja siitä, onko testivaraus positiivien vaiko negatiivinen. Tuo voimavektorin on hyvin paljon tilanteesta riippuva.

QS: "Myös yhden sähkövarauksen (monopoli) säteilykuvio etenee lähes 360 astetta joka suuntaan. Kuvio on erilainen kuin dipolin, mutta vastaavalla tavalla symmetrinen muodoltaan."
---------------
Tämä on sikäli mielenkiintoinen asia kun se todistaa että "saman merkkisiä" kenttämaksimeja voi yhtä hyvin olla jonossa. Normaalistihan jonossa on vuorotellen Lorentzin voimaisia maksimeja jotka osoittaa voimansa vastakkaisiin suuntiin. Tästä tulee aaltoliike. Mutta monopolit jonossa osoittaa samaan suuntaan voimansa niin sehän ei ole aalto vaan "sahanterä". Luonnossa ei vaan sahanteriä ole koska niiden tekeminen ei onnistu värähtelijällä, se tekee tavallista aaltoa. Värähtelijä 1)kiihdyttää 2) jarruttaa 3) kiihdyttää jne. mutta sahanterän tekeminen vaatii vain kiihdytyksiä ja siksi sellaista laitetta ei taida olla olemassa. Mutta jos olisi, avaruudessa voisi mennä sahalaitaisia puoliaaltoja.
Harmonisen värähtelyn "jarrutusvaihekin" ON kiihtyvyyttä.

Sähkömagneettinen tehokas sahalaitainen kolmioaaltomuoto vaatisi peräkkäisjärjestelyn useita eri kiihtyvyyden värähtelytiloja, koska luonnossa sähkö- ja magneettisuusosien keskinäisinduktio samassa lähteessä ajavat aallon sinimuotoon. Täydellinen sahalaita edellyttäisi teoriassa äärettömän määrä peräkkäisiä värähtelijöitä - äärellinenkin määrä on haastavaa saada samalle linjalle ja lävistessään seuraavan aineellisen värähtelijän, sinimuotoonhan se pyrkisi...
Totta, sahalaidan teko lienee mahdotonta paitsi jos on tiheä vuo ja siinä on sattumalta paikallisia sahalaitoja kun ne matkustaa eri suuntiin. Eli vaikka niiden suunnat olisi erilaiset, saattaa samaan paikkaan pienellä todennäköisyydellä tulla "lottovoitto" jossa on 7 sahalaitaa samassa sumassa.
Lainaa
Re: Sähkömagneettisen aallon olemus
Vielä kenttämaksista. Jos oletetaan että maksimi leijuu huoneessa paikallaan niin mikä estää sitä raukeamasta tyhjiin? Maksimilla en tarkoita sellaista kenttää jota ylläpidetään  vaikkapa kestomagneetilla vaan "yksinäistä" kenttää joka on erillään kaikesta. Jos oletetaan että sm-maksimi pysähtyy huoneeseen ja hajoaa kahdeksi osaksi (liikemäärä säilyy) niin se olisi  2kpl 1/2-kvanttia. 1/2-kvanttia ei ole mahdollista koska kvantti on jakamaton asia. Eli se ei onnistu. Näyttäisi että kvantin on pakko olla olemassa. Ainoa tapa kvantilla olisi absorboitua kokonaisena. Koska missään ei tietääkseni tavata paikallaan leijuvia kvantteja, se kertoisi siitä että niiden on pakko liikkua.
 Mutta takaisin itse ongelmaan, kun nyt kvantin on pakko mennä c nopeudella niin voidaan ajatella että se olisi keino ylläpitää säilymislakia. Tässä pähkäily:
kvantti ei voi jakautua koska 1/2-kvanttia ei ole olemassa (jos se ei sitten ole neutriino) ---> siksi kvantille on oltava säilytysmekanismi ---> säilytysmekanismi on c nopeus, koska aika ei etene siinä "säilykepurkissa" ---> kun kenttämaksimi eli kvantti sitten osuu vaikkapa elektroniin, se palaa takaisin aikamoodiin.

Tästä voi esittää kysymyksen, pitääkö sm-säteilyn mahdollistamiseksi olla olemassa c nopeus juuri sen vuoksi että kvantti siirtyy ehyenä paikasta toiseen? Olisihan se onnetonta jos kvantit hajoaisivat murto-osiin eikä ne pystyisi enää vuorovaikuttamaan vaan muuttuisivat pimeäksi aineeksi.
Avatar
Lainaa
Re: Sähkömagneettisen aallon olemus
pähkäilijä kirjoitti: 12.6.2025, 23:12 QS: "Myös yhden sähkövarauksen (monopoli) säteilykuvio etenee lähes 360 astetta joka suuntaan. Kuvio on erilainen kuin dipolin, mutta vastaavalla tavalla symmetrinen muodoltaan."
---------------
Tämä on sikäli mielenkiintoinen asia kun se todistaa että "saman merkkisiä" kenttämaksimeja voi yhtä hyvin olla jonossa. Normaalistihan jonossa on vuorotellen Lorentzin voimaisia maksimeja jotka osoittaa voimansa vastakkaisiin suuntiin. Tästä tulee aaltoliike. Mutta monopolit jonossa osoittaa samaan suuntaan voimansa niin sehän ei ole aalto vaan "sahanterä". Luonnossa ei vaan sahanteriä ole koska niiden tekeminen ei onnistu värähtelijällä, se tekee tavallista aaltoa. Värähtelijä 1)kiihdyttää 2) jarruttaa 3) kiihdyttää jne. mutta sahanterän tekeminen vaatii vain kiihdytyksiä ja siksi sellaista laitetta ei taida olla olemassa. Mutta jos olisi, avaruudessa voisi mennä sahalaitaisia puoliaaltoja.
Varauksen kiihtyvyyteen liittyy aina sähkömagneettinen aalto. Myös lineaarinen kiihtyvyys yhteen suuntaan riittää. Toinen esimerkki on synkrotroni, jossa varaus kiertää ympyrärataa, ja kiihtyvyyden suunta on kohti keskipistettä.

Käsitteenä 'sähkömagneettinen aalto' tarkoittaa sitä, että kentän E- ja B-komponentit totauttavat lähteettömän Maxwellin yhtälön (homogeeninen Maxwellin yhtälö). Yhtälön ratkaisun ei tarvitse olla perinteinen siniaalto, jolla on selkeä taajuus ja aallonpituus.

Asian voi ajatella siten, että olet havaitsija, ja edessäsi on varaus, joka kiihtyy vakiokiihtyvyydellä suoraan ylös. Kun varaus etenee, siitä irtoaa sähkömagneettinen 'aalto' (lähes jokaiseen suuntaan, mutta ei liikeesunnassa). Jos mittaat sinut saavuttavan sähkömnagneettisen kentän, niin sen arvot muuttuvat ajan funktioina. Kyseessä ei ole siniaalto, vaan eräänlainen "laajakaistainen" aalto, josta on ajan kuluessa löydettävisä useita taajuuksia (ja aallonpituuksia). Muuttuvat kentän arvot etenevät avaruudessa ohitsesi valonnopeudella. Tämäkin on vapaana etenevä sähkömagneettinen 'aalto'.

Jos tarkoitat 'sahalaidalla' yksittäistä pulssia, joka ohittaa sinut, niin sellainen on täysin mahdollinen. Ihan samoin kuin järven pinnalla voi edetä yksittäinen pieni aaltopulssi, jonka arvo muuttuu ajan funktiona kun sitä tarkastelee valitussa pisteessä. Ennen kohtaamista arvo on nolla, kohtaamisen aikana jotain muuta kuin nolla, ja kohtaamisen jälkeen taas nolla.
Lainaa
Re: Sähkömagneettisen aallon olemus
QS kirjoitti: 17.6.2025, 09:23
pähkäilijä kirjoitti: 12.6.2025, 23:12 QS: "Myös yhden sähkövarauksen (monopoli) säteilykuvio etenee lähes 360 astetta joka suuntaan. Kuvio on erilainen kuin dipolin, mutta vastaavalla tavalla symmetrinen muodoltaan."
---------------
Tämä on sikäli mielenkiintoinen asia kun se todistaa että "saman merkkisiä" kenttämaksimeja voi yhtä hyvin olla jonossa. Normaalistihan jonossa on vuorotellen Lorentzin voimaisia maksimeja jotka osoittaa voimansa vastakkaisiin suuntiin. Tästä tulee aaltoliike. Mutta monopolit jonossa osoittaa samaan suuntaan voimansa niin sehän ei ole aalto vaan "sahanterä". Luonnossa ei vaan sahanteriä ole koska niiden tekeminen ei onnistu värähtelijällä, se tekee tavallista aaltoa. Värähtelijä 1)kiihdyttää 2) jarruttaa 3) kiihdyttää jne. mutta sahanterän tekeminen vaatii vain kiihdytyksiä ja siksi sellaista laitetta ei taida olla olemassa. Mutta jos olisi, avaruudessa voisi mennä sahalaitaisia puoliaaltoja.
Varauksen kiihtyvyyteen liittyy aina sähkömagneettinen aalto. Myös lineaarinen kiihtyvyys yhteen suuntaan riittää. Toinen esimerkki on synkrotroni, jossa varaus kiertää ympyrärataa, ja kiihtyvyyden suunta on kohti keskipistettä.

Käsitteenä 'sähkömagneettinen aalto' tarkoittaa sitä, että kentän E- ja B-komponentit totauttavat lähteettömän Maxwellin yhtälön (homogeeninen Maxwellin yhtälö). Yhtälön ratkaisun ei tarvitse olla perinteinen siniaalto, jolla on selkeä taajuus ja aallonpituus.

Asian voi ajatella siten, että olet havaitsija, ja edessäsi on varaus, joka kiihtyy vakiokiihtyvyydellä suoraan ylös. Kun varaus etenee, siitä irtoaa sähkömagneettinen 'aalto' (lähes jokaiseen suuntaan, mutta ei liikeesunnassa). Jos mittaat sinut saavuttavan sähkömnagneettisen kentän, niin sen arvot muuttuvat ajan funktioina. Kyseessä ei ole siniaalto, vaan eräänlainen "laajakaistainen" aalto, josta on ajan kuluessa löydettävisä useita taajuuksia (ja aallonpituuksia). Muuttuvat kentän arvot etenevät avaruudessa ohitsesi valonnopeudella. Tämäkin on vapaana etenevä sähkömagneettinen 'aalto'.

Jos tarkoitat 'sahalaidalla' yksittäistä pulssia, joka ohittaa sinut, niin sellainen on täysin mahdollinen. Ihan samoin kuin järven pinnalla voi edetä yksittäinen pieni aaltopulssi, jonka arvo muuttuu ajan funktiona kun sitä tarkastelee valitussa pisteessä. Ennen kohtaamista arvo on nolla, kohtaamisen aikana jotain muuta kuin nolla, ja kohtaamisen jälkeen taas nolla.
Tarkoitan sahalaidalla yksittäisiä kenttämaksimeja joiden Lorenz-voima osoittaa samaan suuntaan. Eikö siniaallossa joka toinen maksimi osoita samaan suuntaan? Sahalaidassa jokainen osoittaisi samaan suuntaan. Ja sitten kvanteista, ymmärtääkseni kenttämaksimi on sama kuin kvantti koska se on erkale. Eli pienin mahdollinen erkale on 1 kenttämaksimi. Ja tietysti siihen pakettiin kuuluu myös maksimin reunalla olevat minimit. Sitä voi verrata kermavaahtoon jonka keskellä on nestemäistä kermaa, tiheys kasvaa keskellä. Ennen luulin että kvantti on siniaallon pätkä johon tarvitaan sekä aallonhuippu että aallonpohja mutta jompi kumpi riittää.
Avatar
Lainaa
Re: Sähkömagneettisen aallon olemus
pähkäilijä kirjoitti: 17.6.2025, 22:56 Tarkoitan sahalaidalla yksittäisiä kenttämaksimeja joiden Lorenz-voima osoittaa samaan suuntaan. Eikö siniaallossa joka toinen maksimi osoita samaan suuntaan? Sahalaidassa jokainen osoittaisi samaan suuntaan.
Ei kannattaisi viitata Lorentz-voiman suuntaan, sillä kuten aiemmin sanoin, Lorentzin voiman suunta määräytyy E- ja B-komponenttien lisäksi kohteena olevan varauksen nopeusvektorin suunnasta.

Mutta ymmärsin, että "sahalaidan" E-komponentti olisi muotoa \(\mathbf E(t,x)=E_0|\sin(kx-\omega t)|\), missä itseisarvolla saadaan aikaan mainittu sahalaita.

Vaikka \(\mathbf E(t,x)\) on jatkuva, niin se ei ole differentoituva, kun \(\sin(kx-\omega t)=0\). Tämän seurauksena funktio ei toteuta Maxwellin yhtälöä niissä pisteissä, joissa "sahalaita vaihtaa suuntaa", joten se ei ole sähkömagneettinen aalto.
pähkäilijä kirjoitti: 17.6.2025, 22:56 Ja sitten kvanteista, ymmärtääkseni kenttämaksimi on sama kuin kvantti koska se on erkale. Eli pienin mahdollinen erkale on 1 kenttämaksimi.
Valitettavasti sm-kentän kvantisointi ei ole noin suoraviivaista. Klassisen sähkömagneettisen aallon ja vastaavan kvanttiteorian välillä on lukuisia yhteyksiä, kuten tietysti pitääkin olla, mutta esim. E- ja B-komponenttien maksimiarvot eivät suoraan vertaudu fotonilukumäärään (kvanttien lukumäärään).
Lainaa
Re: Sähkömagneettisen aallon olemus
QS kirjoitti: 18.6.2025, 08:40
pähkäilijä kirjoitti: 17.6.2025, 22:56 Tarkoitan sahalaidalla yksittäisiä kenttämaksimeja joiden Lorenz-voima osoittaa samaan suuntaan. Eikö siniaallossa joka toinen maksimi osoita samaan suuntaan? Sahalaidassa jokainen osoittaisi samaan suuntaan.
Ei kannattaisi viitata Lorentz-voiman suuntaan, sillä kuten aiemmin sanoin, Lorentzin voiman suunta määräytyy E- ja B-komponenttien lisäksi kohteena olevan varauksen nopeusvektorin suunnasta.

Mutta ymmärsin, että "sahalaidan" E-komponentti olisi muotoa \(\mathbf E(t,x)=E_0|\sin(kx-\omega t)|\), missä itseisarvolla saadaan aikaan mainittu sahalaita.

Vaikka \(\mathbf E(t,x)\) on jatkuva, niin se ei ole differentoituva, kun \(\sin(kx-\omega t)=0\). Tämän seurauksena funktio ei toteuta Maxwellin yhtälöä niissä pisteissä, joissa "sahalaita vaihtaa suuntaa", joten se ei ole sähkömagneettinen aalto.
pähkäilijä kirjoitti: 17.6.2025, 22:56 Ja sitten kvanteista, ymmärtääkseni kenttämaksimi on sama kuin kvantti koska se on erkale. Eli pienin mahdollinen erkale on 1 kenttämaksimi.
Valitettavasti sm-kentän kvantisointi ei ole noin suoraviivaista. Klassisen sähkömagneettisen aallon ja vastaavan kvanttiteorian välillä on lukuisia yhteyksiä, kuten tietysti pitääkin olla, mutta esim. E- ja B-komponenttien maksimiarvot eivät suoraan vertaudu fotonilukumäärään (kvanttien lukumäärään).
Eikö kuitenkin erkale ole aina vakiokokoinen? Jos vesihana tiputtaa, pisarat on aina vakiokokoisia, eikö luonnonlait pakota erkaleen samanlaiseksi?
 Ajattelin että muilla tekijöillä muunnetaan aaltoa:
- varauksen kiihtyvyyden suuruus lisää erkaleiden määrää ---> interferenssi nostaa amplitudin suuremmaksi
- varauksen värähtelytaajuus (kiihtyvyyden suunta muuttuu 180 astetta) nousee, aallonpituus lyhenee

Eli gammaerkale on identtinen radioaallon erkaleen kanssa.
Avatar
Lainaa
Re: Sähkömagneettisen aallon olemus
pähkäilijä kirjoitti: 18.6.2025, 10:28 Eikö kuitenkin erkale ole aina vakiokokoinen? Jos vesihana tiputtaa, pisarat on aina vakiokokoisia, eikö luonnonlait pakota erkaleen samanlaiseksi?
 Ajattelin että muilla tekijöillä muunnetaan aaltoa:
- varauksen kiihtyvyyden suuruus lisää erkaleiden määrää ---> interferenssi nostaa amplitudin suuremmaksi
- varauksen värähtelytaajuus (kiihtyvyyden suunta muuttuu 180 astetta) nousee, aallonpituus lyhenee

Eli gammaerkale on identtinen radioaallon erkaleen kanssa.
Tätä tekstiä en ymmärtänyt, mutta sähkömagnetismin klassinen teoria ei pysty käsittelemään kentän kvantteja. Kun teoria kvantisoidaan, niin sen jälkeen voidaan puhua yksittäisestä fotonista (energiakvantti), ja fotonien lukumäärästä.
Lainaa
Re: Sähkömagneettisen aallon olemus
QS kirjoitti: 18.6.2025, 11:39
pähkäilijä kirjoitti: 18.6.2025, 10:28 Eikö kuitenkin erkale ole aina vakiokokoinen? Jos vesihana tiputtaa, pisarat on aina vakiokokoisia, eikö luonnonlait pakota erkaleen samanlaiseksi?
Ajattelin että muilla tekijöillä muunnetaan aaltoa:
- varauksen kiihtyvyyden suuruus lisää erkaleiden määrää ---> interferenssi nostaa amplitudin suuremmaksi
- varauksen värähtelytaajuus (kiihtyvyyden suunta muuttuu 180 astetta) nousee, aallonpituus lyhenee

Eli gammaerkale on identtinen radioaallon erkaleen kanssa.
Tätä tekstiä en ymmärtänyt, mutta sähkömagnetismin klassinen teoria ei pysty käsittelemään kentän kvantteja. Kun teoria kvantisoidaan, niin sen jälkeen voidaan puhua yksittäisestä fotonista (energiakvantti), ja fotonien lukumäärästä.
Tarkoitin että muuttujia on vain amplitudi ja aallonpituus + tietysti polarisaatio mutta erkaleen eli kvantin koko pysyy samana kaikissa aalloissa. Ainakin siltä näyttäisi, koska amplitudi kasvaa usean aallon interfenssistä. Fotoni on sitten absorbtio johon voi sisältyä vain osa aallon energiasta. Ainakin itse sanoit että aallot luovuttaa energiaa useammassa vuorovaikutuksessa. Jos aalto tulee auringosta ja puskee koivunlehdessä elektronia ylemmälle orbitaalille, se ei välttämättä menetä kaikkea energiaa vaan heijastuu jonnekin eteenpäin. Eli erkale on pienin mahdollinen paketti mutta aallossa kun on monen paketin interferenssi niin sen absorboiminen ei yhdellä vuorovaikutuksella välttämättä onnistu.
Vastaa Viestiin