Sähkömagneettisen aallon olemus

[Eusa]

...minun on hyödytöntä kirjoitella aiheesta jota en täysin ymmärrä.

Olen eri mieltä. Kukaan ei täysin ymmärrä ainuttakaan aihetta, mutta keskustelemalla voi ymmärtää enemmän.

Sen sijaan voi hyvin sanoa, ettei hyödytä keskustella aiheesta, joka ei ole edes väärin vaan aivan kuutamolla, koska sellaista ei hyödytä yrittää korjata mikä ei ole rikki.

[Goswell]

Fermionipropagaattorit hallussa.

En voinut olla ajattelematta virtuaalisia elektroni positroni pareja kun muistelen jotain vanhoja keskusteluja Gossun kanssa ja miten hän ei oikein virtuaalihiukkasia sulattanut. Vääräleukahan minä ja pelle, älkää ottako vakavasti.

Joo ei sulata virtuaalihiukkasia, ne kun on rajan takana jossa ihmiskunnan tietämys sakkaa, on vuorovaikutus selvästi mutta mikä sen aiheuttaa, Heureka "virtuaalihiukkaset"no ei, kuvitteellinen hiukkanenen ei tee mitään, todellinen tekee, jos ei hiukkasta tunneta se ei tee siitä virtuaalista vaan tuntemattoman. Hommat tulee tehtyä, kappaleet ei toisiinsa sekoitu, ei vaikka prässillä painaisi, todellinen kvantittunut vuorovaikutus kuvaa homman hyvin, vaihdetaan virtuaalifotoneita kappaleiden toisiaan hylkivien elektronikuorien välillä, prässin painaessa eri kappaliden elektronit lähestyvät toisiaan, samalla "virtuaalifotoneitten" vuorovaikutustaajuus kasvaa, samalla kasvaa hylkivä voima.

Ne todelliset fotonit taas, avaruudessa kaikki mahdolliset fotonit radiosta gammaan vipeltävät kaikkiin mahdollisiin suuntiin, silti esim näkyvänvalon fotonit liikkuu avaruudessa häiriintymättä, häiriintymättä koska fotonit ei vaikuta fotoneihin. Aaltoa siellä ei ole, mahdotonta olla koska fotonit syntyy elektronien "ratakorjauksista", eletronien pomppimisesta eri radoille, silloin kun muutos tapahtuu jokaisessa atomissa erikseen, milloin missäkin, kuka valopää saa tuollaisesta jatkuvan aallon, kysynpähän vaan perkele. Sen sijaan saadaan helvetinmoninen sekamelska kaikenlaisia fotoneita vaikkapa auringosta, ja tässä esimerkissa Abezethibou tai mittari katsoessaan/mitatessaan auringon kokolaissäteilysotkua saa siistin aaltomuodon, miksi, koska havaitsijan oma atomirakenne perkaa tuosta sotkusta siistin aaltomuodon omalla atomirakenteen elektronikuorirakenteellaan jossa tapahtuu sama kuin lähtöpäässä elektronien toimesta mutta nyt käänteisesti, fotoneita absorpoidaan, ei emittoida ja absortio tapahtuu vain niiden fotoneiden kohdalla jota natsaa tässä Abezethiboun silmän näkyväänvaloon reagoivien reseptorien atomirakenteen tarpeeseen tai minkä tahansa mittarin mittausalueeseen, kaikki muut jää noteeraamatta, vaikuttavat toki muuten, esim lämmittää, menee läpi tai muuttaa suuntaa koska heijastuu pois.

Ts sitä fotonisotkua joka vallitsee lähteen ja mittaajan välillä ei avaruudessa ihmispolo voi koskaan havaita koska kaikki mittarit omaa atomirakenteen ja siistivät siitä sotkusta aaltomuodon omalla atomirakenteellaan ja täten sen todistaminen jää korkeasti koulutetun ihmispolon oman typeryyden takia saavuttamatta kun sellaista ei koskaan uskota jota ei voi mittauksin todistaa, ei vaikka asia olisi päivänselvä. Sitten venytellään "aaltomuoto kuminauhaa" kun lähde loittonee ja ollaan niin tiedemiestä, niin tiedemistä. Katsokaa Wikistä vaikka punasiirtymän selitystä ja naurakaa itsenne tärviölle.

Sinä et ole koskaan sisäistänyt mitä virtuaalihikkasilla tarkoitetaan. Heisenbergin epätarkkuusperiaate sallii energian "lainaamisen" lyhyeksi ajaksi. Ne voi ajatella tilapäisiksi tiloiksi tai matemaattisiksi menetelmiksi kuvata kenttien vuorovaikutuksia. No se tästä, minun on hyödytöntä kirjoitella aiheesta jota en täysin ymmärrä.

Mikään keskustelu ei ole hyödytöntä, jos aihe kiinnostaa pitää roikkua mukana ja oppia, sitä tässä minäkin teen, opin samalla kun väitän vastaan. Minä teen sen vain niin että yksinkertaistan kaiken ihan perusteisiin, ajattelen asiat niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista, enhän minä muuta tapaa voisi hallitakkaan. Otetaan vaikka nuo virtuaalihiukkaset ja energian lainaaminen, sitähän se on, kumpikin osapuoli lainaa energiaa toiselta, se virtuaalihiukkanen ei kuitenkaan ole virtuaalinen vaan todellinen, voiko sitä suoraan mitata on toissijaista, havainnot kertoo että sellainen hiukkanen siellä on oltava koska tapahtuu mitä tapahtuu.
Se virtuaalihiukkanen on tilapäinen koska se elää vain hetken esim kontaktipinnalla, fotonit yleisesti on myös tilapäisiä mutta ne voi elää myös äärimmäisen kauan, mutta väite jossa virtuaalihiukkasia syntyy tyhjästä, ehdoton ei, se on mahdotonta. Aina täytyy olla mistä lainataan, tyhjästä ei lainata mitään, tuon nyt pitäisi olla selvää ihan kaikille.

[Abezethibou]

En voinut olla ajattelematta virtuaalisia elektroni positroni pareja kun muistelen jotain vanhoja keskusteluja Gossun kanssa ja miten hän ei oikein virtuaalihiukkasia sulattanut. Vääräleukahan minä ja pelle, älkää ottako vakavasti.

Joo ei sulata virtuaalihiukkasia, ne kun on rajan takana jossa ihmiskunnan tietämys sakkaa, on vuorovaikutus selvästi mutta mikä sen aiheuttaa, Heureka "virtuaalihiukkaset"no ei, kuvitteellinen hiukkanenen ei tee mitään, todellinen tekee, jos ei hiukkasta tunneta se ei tee siitä virtuaalista vaan tuntemattoman. Hommat tulee tehtyä, kappaleet ei toisiinsa sekoitu, ei vaikka prässillä painaisi, todellinen kvantittunut vuorovaikutus kuvaa homman hyvin, vaihdetaan virtuaalifotoneita kappaleiden toisiaan hylkivien elektronikuorien välillä, prässin painaessa eri kappaliden elektronit lähestyvät toisiaan, samalla "virtuaalifotoneitten" vuorovaikutustaajuus kasvaa, samalla kasvaa hylkivä voima.

Ne todelliset fotonit taas, avaruudessa kaikki mahdolliset fotonit radiosta gammaan vipeltävät kaikkiin mahdollisiin suuntiin, silti esim näkyvänvalon fotonit liikkuu avaruudessa häiriintymättä, häiriintymättä koska fotonit ei vaikuta fotoneihin. Aaltoa siellä ei ole, mahdotonta olla koska fotonit syntyy elektronien "ratakorjauksista", eletronien pomppimisesta eri radoille, silloin kun muutos tapahtuu jokaisessa atomissa erikseen, milloin missäkin, kuka valopää saa tuollaisesta jatkuvan aallon, kysynpähän vaan perkele. Sen sijaan saadaan helvetinmoninen sekamelska kaikenlaisia fotoneita vaikkapa auringosta, ja tässä esimerkissa Abezethibou tai mittari katsoessaan/mitatessaan auringon kokolaissäteilysotkua saa siistin aaltomuodon, miksi, koska havaitsijan oma atomirakenne perkaa tuosta sotkusta siistin aaltomuodon omalla atomirakenteen elektronikuorirakenteellaan jossa tapahtuu sama kuin lähtöpäässä elektronien toimesta mutta nyt käänteisesti, fotoneita absorpoidaan, ei emittoida ja absortio tapahtuu vain niiden fotoneiden kohdalla jota natsaa tässä Abezethiboun silmän näkyväänvaloon reagoivien reseptorien atomirakenteen tarpeeseen tai minkä tahansa mittarin mittausalueeseen, kaikki muut jää noteeraamatta, vaikuttavat toki muuten, esim lämmittää, menee läpi tai muuttaa suuntaa koska heijastuu pois.

Ts sitä fotonisotkua joka vallitsee lähteen ja mittaajan välillä ei avaruudessa ihmispolo voi koskaan havaita koska kaikki mittarit omaa atomirakenteen ja siistivät siitä sotkusta aaltomuodon omalla atomirakenteellaan ja täten sen todistaminen jää korkeasti koulutetun ihmispolon oman typeryyden takia saavuttamatta kun sellaista ei koskaan uskota jota ei voi mittauksin todistaa, ei vaikka asia olisi päivänselvä. Sitten venytellään "aaltomuoto kuminauhaa" kun lähde loittonee ja ollaan niin tiedemiestä, niin tiedemistä. Katsokaa Wikistä vaikka punasiirtymän selitystä ja naurakaa itsenne tärviölle.

Sinä et ole koskaan sisäistänyt mitä virtuaalihikkasilla tarkoitetaan. Heisenbergin epätarkkuusperiaate sallii energian "lainaamisen" lyhyeksi ajaksi. Ne voi ajatella tilapäisiksi tiloiksi tai matemaattisiksi menetelmiksi kuvata kenttien vuorovaikutuksia. No se tästä, minun on hyödytöntä kirjoitella aiheesta jota en täysin ymmärrä.

Mikään keskustelu ei ole hyödytöntä, jos aihe kiinnostaa pitää roikkua mukana ja oppia, sitä tässä minäkin teen, opin samalla kun väitän vastaan. Minä teen sen vain niin että yksinkertaistan kaiken ihan perusteisiin, ajattelen asiat niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista, enhän minä muuta tapaa voisi hallitakkaan. Otetaan vaikka nuo virtuaalihiukkaset ja energian lainaaminen, sitähän se on, kumpikin osapuoli lainaa energiaa toiselta, se virtuaalihiukkanen ei kuitenkaan ole virtuaalinen vaan todellinen, voiko sitä suoraan mitata on toissijaista, havainnot kertoo että sellainen hiukkanen siellä on oltava koska tapahtuu mitä tapahtuu.
Se virtuaalihiukkanen on tilapäinen koska se elää vain hetken esim kontaktipinnalla, fotonit yleisesti on myös tilapäisiä mutta ne voi elää myös äärimmäisen kauan, mutta väite jossa virtuaalihiukkasia syntyy tyhjästä, ehdoton ei, se on mahdotonta. Aina täytyy olla mistä lainataan, tyhjästä ei lainata mitään, tuon nyt pitäisi olla selvää ihan kaikille.

Olisiko se ollut Lambin siirtymä kun huomattiin pieni ero energiassa vetyatomin kahden energiatilan välillä. Se oli joskus 40-luvun lopulla ja kokeellinen tulos ei vastannut silloisia ennusteita. Virtuaalihiukkaset tulivat apuun ja selittivät eron. Ainakin suunnilleen sinnepäin.

[Eusa]

Olisiko se ollut Lambin siirtymä kun huomattiin pieni ero energiassa vetyatomin kahden energiatilan välillä. Se oli joskus 40-luvun lopulla ja kokeellinen tulos ei vastannut silloisia ennusteita. Virtuaalihiukkaset tulivat apuun ja selittivät eron. Ainakin suunnilleen sinnepäin.

Teoriassani virtuaalihiukkaset korvataan fysikaalisella kvanttipuskukylvyllä tai sen puutteella avointen nollageodeesikuitukimppujen kaareutuessa hiukkasten yhteydessä. Muistiinpano osaa III varten:

Screenshot_20250714_151819_Chrome.jpg (174.97 KiB) Katsottu 260 kertaa

[pähkäilijä]

Vielä pitää mennä alkuun, onko oikein ymmärretty että magneettikenttä on vanha tuttu magneetti jääkaapin ovessa

Magneetti jääkaapin ovessa on magneetti jääkaapin ovessa, mutta kyllä, kestomagneetin ympärillä on magneettikenttä.

ja sähkökenttä on jännite joidenka maksimit on "aallonharjoilla"?

Jännite on sähköisen potentiaalin ero kahden pisteen välillä, ja sen SI-yksikkö on voltti (V). Sähkökentän voimakkuus on sähkömagneettisen kentän E-komponentti, ja sen SI-yksikkö on voltti per metri (V/m).

Nyt pohjatiedot paremmalla tolalla. Kvanttipuoli onkin hyvin erilainen verrattuna aaltopuoleen. Tästä nousee kysymys aalloista, ne voi ymmärtää värähtelijän tekemiksi tai sitten selitys on jossain muualla. Onko siinä 2 vaihtoehtoa,

1) aalto syntyy värähtelijästä
2) aalto syntyy tuntemattomasta mekanismista

Oliko se Paula Eerola joka sanoi että isommillakin hiukkasilla on aaltoluonne, jopa kappaleilla! Jos on totta että vaikka pölyhiukkanen aaltoilee, niin silloin 2) kohta olisi myös totta. Eli luonto järjestäisi aaltoliikkeen jostain tuntemattomasta syystä. Onkohan Maxwell tiedostanut syyn? Vai onko vaan laatinut teorian kokeiden perusteella?

[QS]

Oliko se Paula Eerola joka sanoi että isommillakin hiukkasilla on aaltoluonne, jopa kappaleilla!

Tässä viitataan De Broglien aallonpituuteen, joka on kvanttimekaniikkaa edeltänyt löydös. Tästä kehittyi varsinainen kvanttimekaniikka. De Borglien aallonpituus on osa kvanttimekaniikkaa, mutta se ei varsinaisesti ole sähkömagnetismin taustalla.

Tästä nousee kysymys aalloista, ne voi ymmärtää värähtelijän tekemiksi tai sitten selitys on jossain muualla. Onko siinä 2 vaihtoehtoa,

1) aalto syntyy värähtelijästä
2) aalto syntyy tuntemattomasta mekanismista

Internetin syövereistä löytyi konkreettinen demonstraatio: https://www.compadre.org/osp/EJSS/4126/154.htm

Valitse Animation 1, ja paina play. Liikuttele nopeus-liukuria v siten, että nopeus vaihtelee esim negatiivisen ja positiivisen välillä. Tämä tarkoittaa samaa kuin se, että annat varaukselle kiihtyvyyden. Näet samalla, kun aalto muodostuu ja etääntyy varauksesta.

Kun jätät liukurin paikalleen, etenee varaus vakionopeudella (ilman kiihtyvyyttä), ja jäljelle jää vain staattinen sähkökenttä. Animation 3 on ympyrärataa kiertävä varaus, jonka keskeiskiihtyvyys tuottaa säteilykuvion. Kuvio on hyvin erilainen kuin siisti ja kaunis tasoaalto.

Eli luonto järjestäisi aaltoliikkeen jostain tuntemattomasta syystä.

Selitys on ilman muuta olemassa. Kuten vanha kansanviisaus toteaa, kulkukoiralta kusi loppuu ennen kuin fyysikolta selitykset

Harmillisesti selitys on matematiikaltaan syvällinen, synkeä ja pitkä, mutta tiivistän muutamaan lauseeseen. Aika-avaruuden symmetriaryhmä on Lorentzin ryhmä SO+(1,3). Tämän ryhmän kaksoispeite on erityinen lineaarinen ryhmä SL(2,C). Jos aika-avaruuteen halutaan (ja luonto on ilmeisesti halunnut) jotakin jolla on massa, ja joka toteuttaa SL(2,C) symmetrian ja sitä kautta aika-avaruuden SO⁺(1,3) symmetrian, niin käytännössä otukset ovat spin-1/2 hiukkasia. Nämä ovat tutummin fermionit, joista universumin massa pääasiassa muodostuu. Kun SL(2,C) ryhmän esitykset, eli spin-1/2 hiukkaset, heitetään soppaan, niin saadaan kauniin symmetrian toteuttavat massahiukkaset.

Kuitenkin universumi on tylsä, jos spin-1/2 hiukkaset eivät vuorovaikuta keskenään. Siksi (luonto on mitä ilmeisemmin halunnut) hitusten välille jotain dynamiikkaa. Osoittautuu, että dynamiikan toteuttaminen vaatii spin-1/2 hiukkasten väliin jotain, joka toteuttaa U(1)-mittasymmetrian, jonka jätän nyt tarkemmin selittämättä.

Kun U(1)-mittasymmetria rakennetaan siten, että spin-1/2 symmetriat eivät mene pilalle, niin päädytään massattomaan vektorikenttään, jonka hiukkasia ovat bosonit, tässä tapauksessa tutummin fotonit. Tämän U(1)-mittakentän avulla spin-1/2 hiukkaset pääsevät vuorovaikuttamaan, ja samalla universumiin saadaan sähkövarauksen säilymisen laki. Sivutuotteena löytyy muuten Higssin kenttäkin, jolla fermionit saavat massansa.

Kun U(1)-mittakenttää tutkitaan, niin huomataan, että universumiin pätkähtää mahdollisuus siihen, että U(1)-kentän arvot etenevät aika-avaruudessa yksikseen, ja ilman lähettyvillä olevia spin-1/2 hiukkasia. Tämä on ihmeellistä, mutta minkä sille voi, että erinäisistä symmetrioista näin seuraa.

Jos on mahdollista, että kentän arvot etenevät yksinään, niin seuraava kysymys on, että missä arvot muodostuvat. Kenttä ei nimittäin salli sitä, että ne syntyvät ilman varauksellisia spin-1/2 hiukkasia. Etsimisen jälkeen todetaan, että ne syntyvät silloin, kun varatut spin-1/2 hiukkaset vaihtavat energiatilaansa tai liiketila muuttuu kiihtyvyyden seurauksena.

Että lyhyesti sanottuna syy sähkömagneettiselle säteielylle on aika-avaruuden symmetrioissa, ja soppaan heitetyissä spin-1/2 hiukkasissa, joiden välille luonto on päättänyt pakottaa keskinäisen vuorovaikutuksen.

[pähkäilijä]

Oliko se Paula Eerola joka sanoi että isommillakin hiukkasilla on aaltoluonne, jopa kappaleilla!

Tässä viitataan De Broglien aallonpituuteen, joka on kvanttimekaniikkaa edeltänyt löydös. Tästä kehittyi varsinainen kvanttimekaniikka. De Borglien aallonpituus on osa kvanttimekaniikkaa, mutta se ei varsinaisesti ole sähkömagnetismin taustalla.

Tästä nousee kysymys aalloista, ne voi ymmärtää värähtelijän tekemiksi tai sitten selitys on jossain muualla. Onko siinä 2 vaihtoehtoa,

1) aalto syntyy värähtelijästä
2) aalto syntyy tuntemattomasta mekanismista

Internetin syövereistä löytyi konkreettinen demonstraatio: https://www.compadre.org/osp/EJSS/4126/154.htm

Valitse Animation 1, ja paina play. Liikuttele nopeus-liukuria v siten, että nopeus vaihtelee esim negatiivisen ja positiivisen välillä. Tämä tarkoittaa samaa kuin se, että annat varaukselle kiihtyvyyden. Näet samalla, kun aalto muodostuu ja etääntyy varauksesta.

Kun jätät liukurin paikalleen, etenee varaus vakionopeudella (ilman kiihtyvyyttä), ja jäljelle jää vain staattinen sähkökenttä. Animation 3 on ympyrärataa kiertävä varaus, jonka keskeiskiihtyvyys tuottaa säteilykuvion. Kuvio on hyvin erilainen kuin siisti ja kaunis tasoaalto.

Eli luonto järjestäisi aaltoliikkeen jostain tuntemattomasta syystä.

Selitys on ilman muuta olemassa. Kuten vanha kansanviisaus toteaa, kulkukoiralta kusi loppuu ennen kuin fyysikolta selitykset

Harmillisesti selitys on matematiikaltaan syvällinen, synkeä ja pitkä, mutta tiivistän muutamaan lauseeseen. Aika-avaruuden symmetriaryhmä on Lorentzin ryhmä SO+(1,3). Tämän ryhmän kaksoispeite on erityinen lineaarinen ryhmä SL(2,C). Jos aika-avaruuteen halutaan (ja luonto on ilmeisesti halunnut) jotakin jolla on massa, ja joka toteuttaa SL(2,C) symmetrian ja sitä kautta aika-avaruuden SO⁺(1,3) symmetrian, niin käytännössä otukset ovat spin-1/2 hiukkasia. Nämä ovat tutummin fermionit, joista universumin massa pääasiassa muodostuu. Kun SL(2,C) ryhmän esitykset, eli spin-1/2 hiukkaset, heitetään soppaan, niin saadaan kauniin symmetrian toteuttavat massahiukkaset.

Kuitenkin universumi on tylsä, jos spin-1/2 hiukkaset eivät vuorovaikuta keskenään. Siksi (luonto on mitä ilmeisemmin halunnut) hitusten välille jotain dynamiikkaa. Osoittautuu, että dynamiikan toteuttaminen vaatii spin-1/2 hiukkasten väliin jotain, joka toteuttaa U(1)-mittasymmetrian, jonka jätän nyt tarkemmin selittämättä.

Kun U(1)-mittasymmetria rakennetaan siten, että spin-1/2 symmetriat eivät mene pilalle, niin päädytään massattomaan vektorikenttään, jonka hiukkasia ovat bosonit, tässä tapauksessa tutummin fotonit. Tämän U(1)-mittakentän avulla spin-1/2 hiukkaset pääsevät vuorovaikuttamaan, ja samalla universumiin saadaan sähkövarauksen säilymisen laki. Sivutuotteena löytyy muuten Higssin kenttäkin, jolla fermionit saavat massansa.

Kun U(1)-mittakenttää tutkitaan, niin huomataan, että universumiin pätkähtää mahdollisuus siihen, että U(1)-kentän arvot etenevät aika-avaruudessa yksikseen, ja ilman lähettyvillä olevia spin-1/2 hiukkasia. Tämä on ihmeellistä, mutta minkä sille voi, että erinäisistä symmetrioista näin seuraa.

Jos on mahdollista, että kentän arvot etenevät yksinään, niin seuraava kysymys on, että missä arvot muodostuvat. Kenttä ei nimittäin salli sitä, että ne syntyvät ilman varauksellisia spin-1/2 hiukkasia. Etsimisen jälkeen todetaan, että ne syntyvät silloin, kun varatut spin-1/2 hiukkaset vaihtavat energiatilaansa tai liiketila muuttuu kiihtyvyyden seurauksena.

Että lyhyesti sanottuna syy sähkömagneettiselle säteielylle on aika-avaruuden symmetrioissa, ja soppaan heitetyissä spin-1/2 hiukkasissa, joiden välille luonto on päättänyt pakottaa keskinäisen vuorovaikutuksen.

On se ihmeellinen luonto kun ajattelee koulun opetuksia jotka vaan kuittaa aallon "se on aaltoliikettä" mutta mitä se on, ei liity juuri mitenkään arkeen.

Sm-säteilystä kannattaisi tehdä populaarikirja jossa välillä tehdään syväsukelluksia. Porukan silmät aukeaisi huomaamaan että valo on kummallinen asia. Kun olen yrittänyt googlettaa "sm-aalto" niin netistä ei kertakaikkiaan löydy tietoa. Mutta täytyy katsoa tuo compadre linkki.   

[pähkäilijä]

Oliko se Paula Eerola joka sanoi että isommillakin hiukkasilla on aaltoluonne, jopa kappaleilla!

Tässä viitataan De Broglien aallonpituuteen, joka on kvanttimekaniikkaa edeltänyt löydös. Tästä kehittyi varsinainen kvanttimekaniikka. De Borglien aallonpituus on osa kvanttimekaniikkaa, mutta se ei varsinaisesti ole sähkömagnetismin taustalla.

Tästä nousee kysymys aalloista, ne voi ymmärtää värähtelijän tekemiksi tai sitten selitys on jossain muualla. Onko siinä 2 vaihtoehtoa,

1) aalto syntyy värähtelijästä
2) aalto syntyy tuntemattomasta mekanismista

Internetin syövereistä löytyi konkreettinen demonstraatio: https://www.compadre.org/osp/EJSS/4126/154.htm

Valitse Animation 1, ja paina play. Liikuttele nopeus-liukuria v siten, että nopeus vaihtelee esim negatiivisen ja positiivisen välillä. Tämä tarkoittaa samaa kuin se, että annat varaukselle kiihtyvyyden. Näet samalla, kun aalto muodostuu ja etääntyy varauksesta.

Kun jätät liukurin paikalleen, etenee varaus vakionopeudella (ilman kiihtyvyyttä), ja jäljelle jää vain staattinen sähkökenttä. Animation 3 on ympyrärataa kiertävä varaus, jonka keskeiskiihtyvyys tuottaa säteilykuvion. Kuvio on hyvin erilainen kuin siisti ja kaunis tasoaalto.

Eli luonto järjestäisi aaltoliikkeen jostain tuntemattomasta syystä.

Selitys on ilman muuta olemassa. Kuten vanha kansanviisaus toteaa, kulkukoiralta kusi loppuu ennen kuin fyysikolta selitykset

Harmillisesti selitys on matematiikaltaan syvällinen, synkeä ja pitkä, mutta tiivistän muutamaan lauseeseen. Aika-avaruuden symmetriaryhmä on Lorentzin ryhmä SO+(1,3). Tämän ryhmän kaksoispeite on erityinen lineaarinen ryhmä SL(2,C). Jos aika-avaruuteen halutaan (ja luonto on ilmeisesti halunnut) jotakin jolla on massa, ja joka toteuttaa SL(2,C) symmetrian ja sitä kautta aika-avaruuden SO⁺(1,3) symmetrian, niin käytännössä otukset ovat spin-1/2 hiukkasia. Nämä ovat tutummin fermionit, joista universumin massa pääasiassa muodostuu. Kun SL(2,C) ryhmän esitykset, eli spin-1/2 hiukkaset, heitetään soppaan, niin saadaan kauniin symmetrian toteuttavat massahiukkaset.

Kuitenkin universumi on tylsä, jos spin-1/2 hiukkaset eivät vuorovaikuta keskenään. Siksi (luonto on mitä ilmeisemmin halunnut) hitusten välille jotain dynamiikkaa. Osoittautuu, että dynamiikan toteuttaminen vaatii spin-1/2 hiukkasten väliin jotain, joka toteuttaa U(1)-mittasymmetrian, jonka jätän nyt tarkemmin selittämättä.

Kun U(1)-mittasymmetria rakennetaan siten, että spin-1/2 symmetriat eivät mene pilalle, niin päädytään massattomaan vektorikenttään, jonka hiukkasia ovat bosonit, tässä tapauksessa tutummin fotonit. Tämän U(1)-mittakentän avulla spin-1/2 hiukkaset pääsevät vuorovaikuttamaan, ja samalla universumiin saadaan sähkövarauksen säilymisen laki. Sivutuotteena löytyy muuten Higssin kenttäkin, jolla fermionit saavat massansa.

Kun U(1)-mittakenttää tutkitaan, niin huomataan, että universumiin pätkähtää mahdollisuus siihen, että U(1)-kentän arvot etenevät aika-avaruudessa yksikseen, ja ilman lähettyvillä olevia spin-1/2 hiukkasia. Tämä on ihmeellistä, mutta minkä sille voi, että erinäisistä symmetrioista näin seuraa.

Jos on mahdollista, että kentän arvot etenevät yksinään, niin seuraava kysymys on, että missä arvot muodostuvat. Kenttä ei nimittäin salli sitä, että ne syntyvät ilman varauksellisia spin-1/2 hiukkasia. Etsimisen jälkeen todetaan, että ne syntyvät silloin, kun varatut spin-1/2 hiukkaset vaihtavat energiatilaansa tai liiketila muuttuu kiihtyvyyden seurauksena.

Että lyhyesti sanottuna syy sähkömagneettiselle säteielylle on aika-avaruuden symmetrioissa, ja soppaan heitetyissä spin-1/2 hiukkasissa, joiden välille luonto on päättänyt pakottaa keskinäisen vuorovaikutuksen.

On se ihmeellinen luonto kun ajattelee koulun opetuksia jotka vaan kuittaa aallon "se on aaltoliikettä" mutta mitä se on, ei liity juuri mitenkään arkeen.

Sm-säteilystä kannattaisi tehdä populaarikirja jossa välillä tehdään syväsukelluksia. Porukan silmät aukeaisi huomaamaan että valo on kummallinen asia. Kun olen yrittänyt googlettaa "sm-aalto" niin netistä ei kertakaikkiaan löydy tietoa. Mutta täytyy katsoa tuo compadre linkki.

Compadre-linkki yllätti, tuleeko aallot varauksen kentän voimaviivoista? Vai oliko periaatekuva? Videosta huomasi että jarrutus-kiihdytys kuvaa aallonhuippua/pohjaa, ei x-akselin aluetta. Onko sitten niin että kiihdytys-jarrutus on x-akselin paikkeilla...

Muuttujia:
- varauksen suuruus
- kiihdytyksen suuruus
Vakioita:
 - c-nopeus
 
Johtopäätös:
Raju kiihdytys saavuttaa c-nopeuden (lähes c-nopeuden) nopeammin, siksi aalto on lyhyempi ---> siksi aalto on energisempi?

Testi:
Kiihdytetään auto nollasta sataan 30 sekunnissa, energia on X
Kiihdytetään sama auto 0-100km/t 10 sekunnissa, energia on sama x

Sama energisyys tulee hitaassa ja nopeassa kiihdytyksessä, energisyyden ero ei selvinnyt.

[QS]

Compadre-linkki yllätti, tuleeko aallot varauksen kentän voimaviivoista?

Kenttäviivan suunta on se suunta, johon E-komponentti osoittaa, tai E-komponentti oskilloi viivan suuntaisesti. Valitse vaikka Animation 2, ja aseta nopeusliukuri 0.8.

Ensin kannattaa katsoa kauas reunoille. Siellä kenttäviivat muodostavat lähes ympyröitä. Oikeasti kyseessä on pallo värähtelevän varauksen ympärillä, mutta animaatiossa vain yksi taso pallosta. Sen lisäksi, että viivat muodostavat pallon, ne samalla etenevät kaukaisuuteen. Tästä kun saat muodostettua mielikuvan, jonka aiemmin kerroin: Kenttäviivat ovat pallon muodossa, ja E-komponentti värähtelee (maapalloon verrattuna) pituuspiirien suuntaisesti. Samalla kenttäviivat etääntyvät, mikä tarkoittaa säteilyä. Tuota kauempana olevaa aluetta kutsutaan nimellä radiation zone tai far-field. Ihan varauksen lähellä viivat ovat erikoisemman näköisiä, ja siihen ei nyt tarvitse kiinnittä huomiota (near-field). Mutta se kannattaa huomata, että varauksen värähtelyn suunnassa (pystysuunta) on vain staattinen sähkökenttä, joka jatkuu ylöspäin. Siellä ei ole säteilyä.

Jos haluat near-fieldiä katsoa, niin kiinnitä silmä johonkin pisteeseen ihan lähellä varausta. Seuraa pistettä kun se etenee kauemmas varauksesta. Huomaat, kun kenttäviiva alkaa hitaasti kääntyä pallon muotoon, mikä tarkoittaa sitä, että kauempana E-kompontin värähtely asettuu lähes tasoaalloksi, ja etenee sitten nätisti kaukaisuuteen. Myös lähellä varausta E-komponentti värähtelee kuten aallossa pitääkin, mutta värähtelyn suunta ei ole vielä asettunut far-fieldiksi.

[Goswell]

Jos avaruuten kuvitellaan aaltomuoto, silloin meillä on eetteri joka fotoneita kuljettaa, jota siellä ei ole. Kun kappale kiihdyttää, sen aiemmin emittoimat fotonit ei muuta nopeuttaan suhteessa kiihdyttävään fotonien lähteeseen, "fotonipuuro" tiivistyy etenemissuunnassa ja harvenee tulosuunnassa, samalla tapahtuu ulkopuolisen mittaamassa fotonin energiassa muutos, lähestyvä lähde tuottaa energisempiä fotoneita ja loittoneva päinvastoin.