Heh, tuli muuten jostain kesken kaiken mieleeni, että eipä taida väitteeni \(p(\Lambda x) = (\Lambda p)x\) pitää paikkaansa.
Tämä palasi mieleeni. Yleinen muunnosmatriisi \(\Lambda\) ei ole symmetrinen eikä antisymmetrinen, joten väitteeni sisätulosta \(p(\Lambda x) = (\Lambda p)x\) ei voi pitää paikkaansa.QS kirjoitti: ↑18 Tammi 2024, 21:20Ajan kuluksi ihmettelin luonti/poisto-operaattorien parametrien muuntumattomuutta, kun tehdään koko kentän muunnos. Yksinkertainen vapaa skalaarikenttä on
\(\Phi(x) = \int \frac{d^3\mathbf{p}}{(2 \pi)^{3/2}\sqrt{2p^0}}\ \left( \ a(\mathbf{p})\ e^{ipx}\ + \ a^{\dagger}(\mathbf{p})\ e^{-ipx}\ \right )\)
missä kerroin \(1/\sqrt{2p^0}\) on skalaarikentän vastine Diracin kentän u:lle ja v:lle. Kentän Hamilton-operaattori on
\(\hat{H} = \int \frac{d^3\mathbf{p}}{(2 \pi)^{3/2}}\ p^0\ a^{\dagger}(\mathbf{p})\ a(\mathbf{p})\)
mistä tosin pyyhitty pois vakuumin ääretön energia. Vapaan kentän Hamilton lasketaan Lagrangesta (muitakin keinoja kai on)
\(\hat{H}=\frac{1}{2} \int d^3\mathbf{x}\ (\Pi^2+(\partial_i\Phi)^2+m^2\Phi^2)\)
missä \(\Pi = \partial_0 \Phi\). Tästä lausekkeesta saadussa operaattorissa on sitten mukana tuo \(p^0\), joka on seuraus osittaisderivaatoista \(\partial_\mu e^{ipx}.\) Hamiltonin odotusarvo yksihiukkastilassa \(|\mathbf{p}\rangle\) on
\(\langle \mathbf{p}|\ \hat{H}\ |\mathbf{p}\rangle = p^0\)
Skalaarikenttä muuntuu triviaalina SO(1,3)-esityksenä
\(\Phi(x)\to\Phi(\Lambda x) = \int \frac{d^3\mathbf{p}}{(2 \pi)^{3/2}\sqrt{2p^0}}\ \left( \ a(\mathbf{p})\ e^{ip(\Lambda x)}\ + \ a^{\dagger}(\mathbf{p})\ e^{-ip(\Lambda x)}\ \right )\)
missä eksponenttifunktiossa Minkowskisisätulo \(p(\Lambda x)\). Tuo voidaan kirjoittaa \(p(\Lambda x) = (\Lambda p)x\) , minkä seurauksena derivaatat poimivat muunnetun kentän tapauksessa Hamiltoniin \(p^0\):n tilalle \((p^0)'={\Lambda^0}_\mu p^\mu\)
\(\hat{H} = \int \frac{d^3\mathbf{p}}{(2 \pi)^{3/2}}\ {\Lambda^0}_\mu p^\mu\ a^{\dagger}(\mathbf{p})\ a(\mathbf{p})\)
Vaikka luonti/poisto-operaattorin ja tilavektorin \(\mathbf{p}\) ei muunnu, on muunnetun kentän Hamilton oikein. Odotusarvo muuntuu
\(\langle \mathbf{p}|\ \hat{H}\ |\mathbf{p}\rangle \to \langle \mathbf{p}|\ \hat{H}'\ |\mathbf{p}\rangle = (p^0)'\)
mikä mielestäni muistuttaa kvanttimekaniikan operaattorin passiivista muunnosta.
Jotenkin tuon voisi lukea (virheellisesti) siten että fermioninen kommutaattori tuottaa matriisin \(g^{\mu\nu}\) eli siis 4x4 matriisin, joka on siis metriikan kontravariantti muoto. Siis oikeaoppisempi kirjoitustapa olisi:Disputator kirjoitti: ↑05 Helmi 2024, 19:58...
Siinä onneksi mainitaan myös Paulin fundamentaali teoreema, joka koskee gammamatriisien valintaa:
Jos 4x4-matriisit \(\gamma^\mu\) toteuttavat:
\(\{\gamma^\mu,\gamma^\nu\}= 2 g^{\mu\nu}\\\)
...
Olen joskus nähnyt Paulin fundamentaaliteoreeman, mutta en tiedä miten se todistetaan tai mitä nuo lisäehdot ovat.Disputator kirjoitti: ↑05 Helmi 2024, 19:58Maanantai-iltaa! Olen opiskellut näitä tämän ketjun juttuja aika- ja kykyrajoitteiden ( ) asettamissa raameissa ja täytyy kyllä sanoa niin, että paljon on opittavaa vielä. Sulla on paljon mielenkiintoisia kaavoja joita olen yrittänyt ymmärtää vaihtelevalla menestyksellä. Palaan tässä ihan perusjuttuihin, kirjoittelen sitten niistä Weinberg/Wigner jutuista kyllä ihan varmasti, kun aika koittaa. Samoin myös nuo esittämäsi kentän muunnoskaavat, palaan niihinkin kyllä.
Mulla on ollut vähän hankaluuksia hahmottaa näitä spinoriasioita kunnolla, koska niissä esiintyy jotenkin mielivaltaisesti asetettuja spinoriavaruuden kantoja ym. settiä. Lisäksi spinoriavaruudessa \(\mathbf{C^4}\) voidaan tehdä unitaarisia muunnoksia, niistä myöhemmin.
Yksi ongelmakohta on näiden gammamatriisien valinta, koska niillä on suoraan vaikutusta Diracin yhtälön komponenttiyhtälöihin. Alla notaatioita:
\( I=\sigma_0= \begin{bmatrix} 1 & 0\\ 0 & 1 \end{bmatrix} , \sigma_1= \begin{bmatrix} 0 & 1\\ 1 & 0 \end{bmatrix} , \sigma_2= \begin{bmatrix} 0 & -i\\ i & 0 \end{bmatrix} , \sigma_3= \begin{bmatrix} 1 & 0\\ 0 & -1 \end{bmatrix} \)
Gamma-matriisit Diracin-Paulin esityksessä:
\(\gamma^0 =\begin{bmatrix} I & 0\\ 0 & -I \end{bmatrix}, \gamma^i =\begin{bmatrix} 0 & \sigma_i\\ -\sigma_i & 0 \end{bmatrix}\)
Gamma-matriisit Weylin tai kiraaliesityksessä:
\(\gamma^0 =\begin{bmatrix} 0 & I\\ I & 0 \end{bmatrix}, \gamma^i =\begin{bmatrix} 0 & \sigma_i\\ -\sigma_i & 0 \end{bmatrix}\)
Mulla on yksi vanha QFT:n luentomoniste pritattuna (en tiedä mistä peräisin), josta olen aikanaan näitä alkeita opiskellut. Se on erittäin hyvä, kun olen verrannut sitä useasti muihin netistä löytämiin esityksiin. Se on pedagogisesti hyvin kirjoitettu, siinä lasketaan paljon auki asioita, joita muissa lähteissä pidetään kai itsestään selvänä. Yksi jännä yksityiskohta on se, että siinä käytetään Diracin-Paulin esitystä gammamatriiseille. Siitä seuraa jännästi se, että useat monisteen kaavat eivät ole samanlaisia kuin muissa lähteissä ja siksi niitä täytyy yrittää muuntaa muiden lähteiden kaavoiksi erilaisilla muunoksilla. Puskut ovat esimerkiksi erilaisia, kun muissa.
Siinä onneksi mainitaan myös Paulin fundamentaali teoreema, joka koskee gammamatriisien valintaa:
Jos 4x4-matriisit \(\gamma^\mu\) toteuttavat:
\(\{\gamma^\mu,\gamma^\nu\}= 2 g^{\mu\nu}\\\)
ja 4x4-matriisit \(\hat{\gamma}^\mu\) toteuttavat:
\(\{\hat{\gamma}^\mu,\hat{\gamma}^\nu\}= 2 g^{\mu\nu}\),
niin silloin on olemassa vakiokerrointa vaille yksikäsitteinen matriisi V jolle pätee:
\(\hat{\gamma^{\mu}}=V \gamma^{\mu} V^{-1}\).
Tämä V voidaan asettaa unitaariseksi, kun \( \gamma ^\mu\) ja \(\hat{\gamma}^\mu\) toteuttavat tietyt lisäehdot. Kirjoitin tähän alunperin mitkä lisäehdot, mutta huomasin tiettyjä detaljeja, joita en osaa nyt selittää, joten palaan näihin lisäehtoihin myöhemmin.
Kun V on unitaarinen (kun mainitut lisäehdot voimassa) on Diracin yhtälö miellyttävällä tavalla samannäköinen kummallakin gammamatriisien valinnalla:
\((i\gamma^{\mu}\partial_\mu -m)\psi = 0\)
\((i\hat{\gamma}^{\mu}\partial_\mu -m)\hat{\psi} = 0\)
Lisäksi eri gammamatriisien valinnat (+ lisäyhdot yllä) antavat hienon relaation ratkaisuiden välillä:
\( \hat{\psi}= V\psi\).
QS kirjoitti: ↑07 Helmi 2024, 19:45Olen joskus nähnyt Paulin fundamentaaliteoreeman, mutta en tiedä miten se todistetaan tai mitä nuo lisäehdot ovat.Disputator kirjoitti: ↑05 Helmi 2024, 19:58...
Siinä onneksi mainitaan myös Paulin fundamentaali teoreema, joka koskee gammamatriisien valintaa:
Jos 4x4-matriisit \(\gamma^\mu\) toteuttavat:
\(\{\gamma^\mu,\gamma^\nu\}= 2 g^{\mu\nu}\\\)
ja 4x4-matriisit \(\hat{\gamma}^\mu\) toteuttavat:
\(\{\hat{\gamma}^\mu,\hat{\gamma}^\nu\}= 2 g^{\mu\nu}\),
niin silloin on olemassa vakiokerrointa vaille yksikäsitteinen matriisi V jolle pätee:
\(\hat{\gamma^{\mu}}=V \gamma^{\mu} V^{-1}\).
Tämä V voidaan asettaa unitaariseksi, kun \( \gamma ^\mu\) ja \(\hat{\gamma}^\mu\) toteuttavat tietyt lisäehdot. Kirjoitin tähän alunperin mitkä lisäehdot, mutta huomasin tiettyjä detaljeja, joita en osaa nyt selittää, joten palaan näihin lisäehtoihin myöhemmin.
Kun V on unitaarinen (kun mainitut lisäehdot voimassa) on Diracin yhtälö miellyttävällä tavalla samannäköinen kummallakin gammamatriisien valinnalla:
\((i\gamma^{\mu}\partial_\mu -m)\psi = 0\)
\((i\hat{\gamma}^{\mu}\partial_\mu -m)\hat{\psi} = 0\)
Lisäksi eri gammamatriisien valinnat (+ lisäyhdot yllä) antavat hienon relaation ratkaisuiden välillä:
\( \hat{\psi}= V\psi\).
Kyllä, tuo että gammamatriisit muuttuisivat ja ratkaisu pysyisi invarianttina on oikein hyvä huomio ja mun täytyy tutustua tuohon tarkemmin, olen nähnyt tuon jossakin Mun luentomonisteeni mainitsee tuon ja suhtautuu tuohon ...hmm, no kielteisesti.QS kirjoitti: ↑07 Helmi 2024, 19:45....
Asian voi tehdä myös päinvastoin. Käytän tässä nyt notaatiota \( \hat{\gamma}\) eri tarkoitukseen. Kirjoitetaan Diracin yhtälö
\((i\hat{\gamma}^\mu\partial_\mu -m)\hat{\psi} = 0\)
ja oletetaan, että 4-komponenttinen spinori \(\hat{\psi}\) on invariantti. Kuitenkin \(\hat{\gamma}^{\mu}\) muuntuu kuten 4-vektori, toisin sanoen
\(\hat{\gamma}^\mu = \Lambda^\mu{}_\nu\hat{\gamma}'^\nu\)
\(\hat{\psi} =\hat{\psi}'\)
Tämän oletuksen voi itse asiassa melko helposti osoittaa päteväksi. Näin tehtynä muunnettu yhtälö onkin
\((i\ \Lambda^\mu{}_\nu\hat{\gamma}^\nu\ \partial_\mu -m)\hat{\psi} = 0\)
missä erikoisuus, että matriisit \(\hat{\gamma}^\nu\) muuntuvat nelivektoreina, mutta spinori \(\hat{\psi}\) ja derivaatta \(\partial_\mu\) ovat invariantteja.
Sitten voikin jäädä pohtimaan, että ovatko spinorit fysikaalisia objekteja, vai sittenkin \(\gamma\)-matriisit fysikaalisia muuntuvia objekteja. Vai onko niin, että Diracin yhtälössä on vain abstrakteja objekteja, ja mitattavat spinit ovat jossain muualla. Missä lie.
p.s mainintasi puuttuvasta yksikkömatriisista on ihan totta. Weinbergin kirjassakin I muistaakseni puuttuu, mikä on hämäävää, kuten sanoitkin.
Joo, kirjoittamani on hämyinen juttu. Spinorimuunnos on mainitsemasiDisputator kirjoitti: ↑08 Helmi 2024, 19:32Kyllä, tuo että gammamatriisit muuttuisivat ja ratkaisu pysyisi invarianttina on oikein hyvä huomio ja mun täytyy tutustua tuohon tarkemmin, olen nähnyt tuon jossakin Mun luentomonisteeni mainitsee tuon ja suhtautuu tuohon ...hmm, no kielteisesti.QS kirjoitti: ↑07 Helmi 2024, 19:45....
Asian voi tehdä myös päinvastoin. Käytän tässä nyt notaatiota \( \hat{\gamma}\) eri tarkoitukseen. Kirjoitetaan Diracin yhtälö
\((i\hat{\gamma}^\mu\partial_\mu -m)\hat{\psi} = 0\)
ja oletetaan, että 4-komponenttinen spinori \(\hat{\psi}\) on invariantti. Kuitenkin \(\hat{\gamma}^{\mu}\) muuntuu kuten 4-vektori, toisin sanoen
\(\hat{\gamma}^\mu = \Lambda^\mu{}_\nu\hat{\gamma}'^\nu\)
\(\hat{\psi} =\hat{\psi}'\)
Tämän oletuksen voi itse asiassa melko helposti osoittaa päteväksi. Näin tehtynä muunnettu yhtälö onkin
\((i\ \Lambda^\mu{}_\nu\hat{\gamma}^\nu\ \partial_\mu -m)\hat{\psi} = 0\)
missä erikoisuus, että matriisit \(\hat{\gamma}^\nu\) muuntuvat nelivektoreina, mutta spinori \(\hat{\psi}\) ja derivaatta \(\partial_\mu\) ovat invariantteja.
Sitten voikin jäädä pohtimaan, että ovatko spinorit fysikaalisia objekteja, vai sittenkin \(\gamma\)-matriisit fysikaalisia muuntuvia objekteja. Vai onko niin, että Diracin yhtälössä on vain abstrakteja objekteja, ja mitattavat spinit ovat jossain muualla. Missä lie.
p.s mainintasi puuttuvasta yksikkömatriisista on ihan totta. Weinbergin kirjassakin I muistaakseni puuttuu, mikä on hämäävää, kuten sanoitkin.
Tuo kuitenkin sivuaa hyvin läheltä Diracin yhtälön invarianssia Lorentzin muunnoksissa, jossa Lorentz-muunnos \(\Lambda\) indusoi muunnoksen \(S(\Lambda) \) spinoriavaruuteen. Ehto Diracin yhtälön invarianssille on:
\(S(\Lambda)^{-1} \gamma^{\nu} S(\Lambda) = \Lambda^{\nu}{}_{\mu} \gamma^{\mu} \).
Luentomonisteeni varoittaa tulkitsemasta tuota jonkinlaisena gammamatriisien muunnoskaavana. Sen sijaan tuo pitää nähdä ehtona muunnokselle \( S(\Lambda)\). Mutta kuten sanoit, tuo gammojen muunnos on ollut jossain kyllä.
Tuon toteuttava \(S(\Lambda)\) muuntaa spinoria:
\(\psi' (x')=S(\Lambda) \psi(x)\)
ja Diracin yhtälö säilyy invarianttina.
Päätin ajan kuluksi kokeilla tätä palikkalaskulla. Valitsen Weinbergin laskemat spinorit (ilman normitusta) liikemäärällä p=0Disputator kirjoitti: ↑05 Helmi 2024, 19:58Maanantai-iltaa! Olen opiskellut näitä tämän ketjun juttuja aika- ja kykyrajoitteiden ( ) asettamissa raameissa ja täytyy kyllä sanoa niin, että paljon on opittavaa vielä. Sulla on paljon mielenkiintoisia kaavoja joita olen yrittänyt ymmärtää vaihtelevalla menestyksellä. Palaan tässä ihan perusjuttuihin, kirjoittelen sitten niistä Weinberg/Wigner jutuista kyllä ihan varmasti, kun aika koittaa. Samoin myös nuo esittämäsi kentän muunnoskaavat, palaan niihinkin kyllä.
Mulla on ollut vähän hankaluuksia hahmottaa näitä spinoriasioita kunnolla, koska niissä esiintyy jotenkin mielivaltaisesti asetettuja spinoriavaruuden kantoja ym. settiä. Lisäksi spinoriavaruudessa \(\mathbf{C^4}\) voidaan tehdä unitaarisia muunnoksia, niistä myöhemmin.
Yksi ongelmakohta on näiden gammamatriisien valinta, koska niillä on suoraan vaikutusta Diracin yhtälön komponenttiyhtälöihin. Alla notaatioita:
\(
I=\sigma_0= \begin{bmatrix}
1 & 0\\
0 & 1
\end{bmatrix}
,
\sigma_1= \begin{bmatrix}
0 & 1\\
1 & 0
\end{bmatrix}
,
\sigma_2= \begin{bmatrix}
0 & -i\\
i & 0
\end{bmatrix}
,
\sigma_3= \begin{bmatrix}
1 & 0\\
0 & -1
\end{bmatrix}
\)
Gamma-matriisit Diracin-Paulin esityksessä:
\(\gamma^0 =\begin{bmatrix}
I & 0\\
0 & -I
\end{bmatrix},
\gamma^i =\begin{bmatrix}
0 & \sigma_i\\
-\sigma_i & 0
\end{bmatrix}\)
Gamma-matriisit Weylin tai kiraaliesityksessä:
\(\gamma^0 =\begin{bmatrix}
0 & I\\
I & 0
\end{bmatrix},
\gamma^i =\begin{bmatrix}
0 & \sigma_i\\
-\sigma_i & 0
\end{bmatrix}\)
Mulla on yksi vanha QFT:n luentomoniste pritattuna (en tiedä mistä peräisin), josta olen aikanaan näitä alkeita opiskellut. Se on erittäin hyvä, kun olen verrannut sitä useasti muihin netistä löytämiin esityksiin. Se on pedagogisesti hyvin kirjoitettu, siinä lasketaan paljon auki asioita, joita muissa lähteissä pidetään kai itsestään selvänä. Yksi jännä yksityiskohta on se, että siinä käytetään Diracin-Paulin esitystä gammamatriiseille. Siitä seuraa jännästi se, että useat monisteen kaavat eivät ole samanlaisia kuin muissa lähteissä ja siksi niitä täytyy yrittää muuntaa muiden lähteiden kaavoiksi erilaisilla muunoksilla. Puskut ovat esimerkiksi erilaisia, kun muissa.
Siinä onneksi mainitaan myös Paulin fundamentaali teoreema, joka koskee gammamatriisien valintaa:
Jos 4x4-matriisit \(\gamma^\mu\) toteuttavat:
\(\{\gamma^\mu,\gamma^\nu\}= 2 g^{\mu\nu}\\\)
ja 4x4-matriisit \(\hat{\gamma}^\mu\) toteuttavat:
\(\{\hat{\gamma}^\mu,\hat{\gamma}^\nu\}= 2 g^{\mu\nu}\),
niin silloin on olemassa vakiokerrointa vaille yksikäsitteinen matriisi V jolle pätee:
\(\hat{\gamma^{\mu}}=V \gamma^{\mu} V^{-1}\).
Tämä V voidaan asettaa unitaariseksi, kun \( \gamma ^\mu\) ja \(\hat{\gamma}^\mu\) toteuttavat tietyt lisäehdot. Kirjoitin tähän alunperin mitkä lisäehdot, mutta huomasin tiettyjä detaljeja, joita en osaa nyt selittää, joten palaan näihin lisäehtoihin myöhemmin.
Kun V on unitaarinen (kun mainitut lisäehdot voimassa) on Diracin yhtälö miellyttävällä tavalla samannäköinen kummallakin gammamatriisien valinnalla:
\((i\gamma^{\mu}\partial_\mu -m)\psi = 0\)
\((i\hat{\gamma}^{\mu}\partial_\mu -m)\hat{\psi} = 0\)
Lisäksi eri gammamatriisien valinnat (+ lisäyhdot yllä) antavat hienon relaation ratkaisuiden välillä:
\( \hat{\psi}= V\psi\).