Asiasta ja asian vierestäkin
Tärkeää, hyvää sekä muutenkin rohkeaa pohdintaa sellaisessa nykysuomessa tässä nimenomaisessa ketjussa ja maassa joka mainostaa itseään sananvapauden - demokratian mallimaana uhriuttaen tarkoitushakuisesti eri vähemmistöt saadakseen ihmisiltä säälipisteet - kannatuksen ja saattaa loukkaantua virrenveisuusta, kun nuo "moraalisaarnaajat" lauleskelevat siellä kirkoissaan ja sattuu itsekin kerran kymmenessä vuodessa jopa kuulemaan jonkun sävelen.
Mitenhän siitäkin kokemuksesta saisi muokattua traumatisoivan ja itsestä uhrin ?
Ääriliberalismi kerää äänestäjien äänet mutta älyävät esiintyä medioissa vain "maltillisina" ei ääriliberaaleina välttääkseen sitä leimaa.
Suvaitsevaisuuden kultaiset itse taotut sädekehät keikkuvat pään päällä ihmisten katsoessa ihastuksen vallassa uusia idoleitaan tajutakseen vasta myöhemmin että vapaus jota tarjottiin ja joka ehkä saatiin, olikin mielen vankila jota ei itse välttämättä hallitse.
Erilaiset himot ovat yhteiskunnassa vahva kannustin tehdä erilaisia äänestyspäätöksiä.
Siksi äänestän aina mielestäni sitä vähiten pahaa ehdokasta.
Kukaan ei vain kerro äänestäjille, "mitä te todellisuudessa kannatatte, kun te kannatatte tai vastustatte" jotain.
Nyt törmäämmekin subjektiivisen hyvän ja objektiivisen pahan käsitteisiin.
Uusi epäjumalamme joka todennäköisesti tietää ja muistaa kaiken politiikasta unohtamatta taloutta (tai ainakin lähes kaiken) odottaa jo nöyriä kumartajiaan, tässä vaiheessa toki vielä vauvaikäisenä ja myyntivoitoista erektion saavat firmat tarkkailevat kieli ulkona kuluttajien käyttäytymistä jo nyt ja mahdollisia ennakkoluulojakin.
Kalliit laadukkaat ai-seksinuket odottavat tulemistaan ja sperman pumppaajia.
Mutta yksinäisyys ja läheisyyden tarve on vahva kannustin maksaa ja moraalittomat firmat saastaisine ehdotuksineen tietävät tämänkin.
Senhän voi heittää pois, kun kyllästyy.
Voin pahoin.
