Suhteellisuusteoriaa

Vastaa Viestiin
Q
QS
Viestit: 562

Re: Suhteellisuusteoriaa

Viesti Kirjoittaja QS »

Disputator kirjoitti: 17 Huhti 2024, 20:06
Aivan, en osaa sanoa minäkään miten niitä voisi rakentaa. Kuitenkin yksi vihje voisi tulla Lie-algebrasta. Nuo null-rotaatiot on parametrisoitu parametrin α avulla ja harrastamalla reverse-engineeringiä tuohon matriisiin saa tuloksen, että Lie-algebran elementtiA=2(K2J3) antaa eksponentiaatiolla alkuperäisen null-rotaation, siis lasketaan eαA. Tuossa siis puskun generaattori:

K2=[0010000010000000]
ja rotaation generaattori:

J3=[0000001001000000],
jolloin matriisi A on:

A=[0020002022000000]

Nyt jos lasketaan matriisieksponentti generaattorille A saadaan:

eαA=[1+2α22α22α02α212α22α02α2α100001],
mikä oli alkuperäinen null-rotaatio parametrina α. Oliko tästä sitten mitään hyötyä, en tiedä. Se tavallaan tulee selväksi miksi tuossa null-rotaation kaavassa on matriisielementeissä parametrin α polynomeja, joiden aste on korkeintaan 2. Syy on se, että kun lasketaan matriisieksponenttia sarjakehitelmällä, joka sisältää matriisin A potensseja An, niin termit ovat nollia, kun n>2. Laskemalla koneella näkee, että
A3=0.
Tämä onkin mielenkiintoinen. Tuo selvästi vastaa Lorentzryhmän matriisia (pakotan nyt fysiikan i:n mukaan 😉)

L=exp[i(ψ2 K2+θ3 J3)],

missä rapiditeetti ψ=(0,ψ2,0) ja rotaatio θ=(0,0,θ3) siten, että ψ2=θ3=2α. Sain matriisin
L=(2α2+12α22α02α212α22α02α2α100001)
Matriisin ja ominaisvektorien etumerkit hiukan eri kuin sulla, mikä ei mielestäni ole ongelma, kun näkökulma tässä aktiivinen.

Tuo null-rotaatio siis saadaan, kun euklidinen kulma θ3 on sama kuin rapiditeettikulma ψ2. Kun jätän parametrin 2α sijoittamatta, ja käytän yleisemmin nollasta poikkeavia komponentteja ψ2 ja θ3, on tuloksena ikävän mutkikas Lorentzmatriisi, mikä ei ole null-rotaatio. Null-rotaatio on erikoistapaus näiden joukossa.

Konkreettisen null-rotaation saan, kun sijoitan esimerkiksi euklidisen rotaation θ3=π, mikä on kierto z-akselin ympäri, ja rapiditeetin ψ2=π, joka vastaa y-akselin suuntaista puskua v=tanh(ψ2)0.996

Pienemmällä kulmalla θ3=π/18=10 on tietysti puskunopeuskin pienempi v0.173.

Pitäisi ehkä vielä koettaa laskea, että mitkä ovat ne kaksi erisuuntaista puskua, joiden jälkeen käsissä on tuo ihmeellinen null-rotaatio. Tällä on varmasti olemassa jokin yhteys Wigner-rotaatioon.

En nyt tiedä oliko tästä reverse-engineeringistä hyötyä, mutta ainakin näin, että null-rotaation Lorentzmatriisi sisältää uskottavia kulmia ja nopeuksia.
D
Disputator
Viestit: 238

Re: Suhteellisuusteoriaa

Viesti Kirjoittaja Disputator »

QS kirjoitti: 18 Huhti 2024, 18:24
Disputator kirjoitti: 17 Huhti 2024, 20:06
Aivan, en osaa sanoa minäkään miten niitä voisi rakentaa. Kuitenkin yksi vihje voisi tulla Lie-algebrasta. Nuo null-rotaatiot on parametrisoitu parametrin α avulla ja harrastamalla reverse-engineeringiä tuohon matriisiin saa tuloksen, että Lie-algebran elementtiA=2(K2J3) antaa eksponentiaatiolla alkuperäisen null-rotaation, siis lasketaan eαA. Tuossa siis puskun generaattori:

K2=[0010000010000000]
ja rotaation generaattori:

J3=[0000001001000000],
jolloin matriisi A on:

A=[0020002022000000]

Nyt jos lasketaan matriisieksponentti generaattorille A saadaan:

eαA=[1+2α22α22α02α212α22α02α2α100001],
mikä oli alkuperäinen null-rotaatio parametrina α. Oliko tästä sitten mitään hyötyä, en tiedä. Se tavallaan tulee selväksi miksi tuossa null-rotaation kaavassa on matriisielementeissä parametrin α polynomeja, joiden aste on korkeintaan 2. Syy on se, että kun lasketaan matriisieksponenttia sarjakehitelmällä, joka sisältää matriisin A potensseja An, niin termit ovat nollia, kun n>2. Laskemalla koneella näkee, että
A3=0.
Tämä onkin mielenkiintoinen. Tuo selvästi vastaa Lorentzryhmän matriisia (pakotan nyt fysiikan i:n mukaan 😉)

L=exp[i(ψ2 K2+θ3 J3)],

missä rapiditeetti ψ=(0,ψ2,0) ja rotaatio θ=(0,0,θ3) siten, että ψ2=θ3=2α. Sain matriisin
L=(2α2+12α22α02α212α22α02α2α100001)
Matriisin ja ominaisvektorien etumerkit hiukan eri kuin sulla, mikä ei mielestäni ole ongelma, kun näkökulma tässä aktiivinen.

 
Heh, fyysikoiden imaginaariyksiköt ovat aina riesanamme! Okei, mä kokeilin kanssa ja
käytin nyt generaattoreille esityksiä:
K2=[00i00000i0000000]
ja
J3=[000000i00i000000]
Laskin sitten matriisiexponentin käyttäen kaavaa:

L=exp[i(ψ2 K2θ3 J3)]=exp[i(2α K22α J3)]

ja sain tuloksen

eαA=[1+2α22α22α02α212α22α02α2α100001]
Hmm, nyt sain hieman eri tuloksen kuin sulla eli alkuperäisen tuloksen, heh. Luulisin, että ero syntyy noista eksponenttilausekkeista, ylempi sun, alempi mun:

L=exp[i(ψ2 K2+θ3 J3)] QS
L=exp[i(ψ2 K2θ3 J3)] Dis

joihin sitten sijoitetaan ψ2=θ3=2α ja siten:

L=exp[i(2α K2+2α J3)] QS
L=exp[i(2α K22α J3)] Dis

En nyt sitten kokeillut muita valintoja generaattoreille, niiden valinta jollain muulla tavalla voi muuttaa lopputulosta ja siksi lausekkeet näyttävät erilaisilta, vaikka ovat kumpikin oikein.
SI Resurrection!
D
Disputator
Viestit: 238

Re: Suhteellisuusteoriaa

Viesti Kirjoittaja Disputator »

Pätee myös seuraava mielivaltaisen Lorentz-muunnoksen Λ hajotelma (jos nyt oikein ymmärrän), joka sanoo että valitulla ajanlaatuisella vektorilla E0 on olemassa yksikäsitteinen hajotelma:
Λ=BR missä B on pusku ajanlaatuisessa 2-tasossa T, joka sisältää ajanlaatuisen vektorin E0 ja R on rotaatio vektoriin E0 nähden ortogonaalissa 2-tasossa. Kohtisuoruus määrittyy metriikasta g. Ajanlaatuinen 2-taso on 2-taso joka sisältää ajanlaatuisen vektorin. Vektoriin E0 nähden kohtisuora 2-taso on joko avaruudenlaatuinen, jolloin se sisältää vain avaruudenlaatuisia vektoreita tai sitten se sisältää valonlaatuisen vektorin, jolloin taso on valonlaatuinen tai null-taso.

Tällä voi olla monia sovellutuksia, mutta yksi on se, että jos on annettu Lorentz-muunnokset Λ1,Λ2,Λn, niin niiden tulo

Λ=ΠinΛi

voidaan aina esittää yksikäsitteisesti puskun B ja rotaation R tulona:

Λ=BR=Πi=0nΛi

Tuo alussa mainittu yleinen väite on hieman hämärästi asetettu, sillä siinä on tuo ajanlaatuisen vektorin E0 asettaminen vaadittu. Itse ymmärrän asian niin, että ajanlaatuisen vektorin E0 asettaminen fiksaa nuo muunnokset B ja R. Koska ajanlaatuinen vektori voi olla 4-nopeus jollekkin havaitsijalle, niin tuo väite sisältää sen, että annetulle havaitsijalle mielivaltainen Lorentz-muunnos Λ hajoaa puskun ja rotaation tuloksi Λ=BR.

Tämän teoreeman pitäisi kattaa edellisen luokittelun mukaiset luokan 1 mukaiset loksodromit ja luokan 2 null-rotaatiot, mutta tuo null-rotaatio on edelleen melkoisen mysteerinen. Jos halutaan esittää null-rotaatio puskun ja rotaation tulona, niin vaadittavat parametrit eivät välttämättä ole ne matriisieksponentiin menevät ψja ϕ, ne toki voivat olla, en tiedä vielä.
 
Viimeksi muokannut Disputator, 21 Huhti 2024, 15:56. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
SI Resurrection!
Q
QS
Viestit: 562

Re: Suhteellisuusteoriaa

Viesti Kirjoittaja QS »

Disputator kirjoitti: 21 Huhti 2024, 14:47
QS kirjoitti: 18 Huhti 2024, 18:24
Disputator kirjoitti: 17 Huhti 2024, 20:06
Aivan, en osaa sanoa minäkään miten niitä voisi rakentaa. Kuitenkin yksi vihje voisi tulla Lie-algebrasta. Nuo null-rotaatiot on parametrisoitu parametrin α avulla ja harrastamalla reverse-engineeringiä tuohon matriisiin saa tuloksen, että Lie-algebran elementtiA=2(K2J3) antaa eksponentiaatiolla alkuperäisen null-rotaation, siis lasketaan eαA. Tuossa siis puskun generaattori:

K2=[0010000010000000]
ja rotaation generaattori:

J3=[0000001001000000],
jolloin matriisi A on:

A=[0020002022000000]

Nyt jos lasketaan matriisieksponentti generaattorille A saadaan:

eαA=[1+2α22α22α02α212α22α02α2α100001],
mikä oli alkuperäinen null-rotaatio parametrina α. Oliko tästä sitten mitään hyötyä, en tiedä. Se tavallaan tulee selväksi miksi tuossa null-rotaation kaavassa on matriisielementeissä parametrin α polynomeja, joiden aste on korkeintaan 2. Syy on se, että kun lasketaan matriisieksponenttia sarjakehitelmällä, joka sisältää matriisin A potensseja An, niin termit ovat nollia, kun n>2. Laskemalla koneella näkee, että
A3=0.
Tämä onkin mielenkiintoinen. Tuo selvästi vastaa Lorentzryhmän matriisia (pakotan nyt fysiikan i:n mukaan 😉)

L=exp[i(ψ2 K2+θ3 J3)],

missä rapiditeetti ψ=(0,ψ2,0) ja rotaatio θ=(0,0,θ3) siten, että ψ2=θ3=2α. Sain matriisin
L=(2α2+12α22α02α212α22α02α2α100001)
Matriisin ja ominaisvektorien etumerkit hiukan eri kuin sulla, mikä ei mielestäni ole ongelma, kun näkökulma tässä aktiivinen.

 
Heh, fyysikoiden imaginaariyksiköt ovat aina riesanamme! Okei, mä kokeilin kanssa ja
käytin nyt generaattoreille esityksiä:
K2=[00i00000i0000000]
ja
J3=[000000i00i000000]
Laskin sitten matriisiexponentin käyttäen kaavaa:

L=exp[i(ψ2 K2θ3 J3)]=exp[i(2α K22α J3)]

ja sain tuloksen

eαA=[1+2α22α22α02α212α22α02α2α100001]
Hmm, nyt sain hieman eri tuloksen kuin sulla eli alkuperäisen tuloksen, heh. Luulisin, että ero syntyy noista eksponenttilausekkeista, ylempi sun, alempi mun:

L=exp[i(ψ2 K2+θ3 J3)] QS
L=exp[i(ψ2 K2θ3 J3)] Dis

joihin sitten sijoitetaan ψ2=θ3=2α ja siten:

L=exp[i(2α K2+2α J3)] QS
L=exp[i(2α K22α J3)] Dis

En nyt sitten kokeillut muita valintoja generaattoreille, niiden valinta jollain muulla tavalla voi muuttaa lopputulosta ja siksi lausekkeet näyttävät erilaisilta, vaikka ovat kumpikin oikein.
Joo, tässä jälleen aktiivinen vs passiivinen -ongelma. Kun otan transpoosin aiemman viestini matriisista, eli siis muodostan aktiivisesta muunnoksesta passiivisen, niin matriisi on sama kuin sulla.

Tai vaihtoehtoisesti lasken käyttämällä A=i(ψ2 K2+θ3 J3)

[exp(2αA)]T=exp[2αAT]=exp[i(2α (K2)T+2α (J3)T]=[1+2α22α22α02α212α22α02α2α100001]

mikä on sama kuin sulla alunperin. Ja tosiaan ehkä paras käyttää tätä passiivista näkökulmaa.
D
Disputator
Viestit: 238

Re: Suhteellisuusteoriaa

Viesti Kirjoittaja Disputator »

Disputator kirjoitti: 21 Huhti 2024, 15:36
Pätee myös seuraava mielivaltaisen Lorentz-muunnoksen Λ hajotelma (jos nyt oikein ymmärrän), joka sanoo että valitulla ajanlaatuisella vektorilla E0 on olemassa yksikäsitteinen hajotelma:
Λ=BR missä B on pusku ajanlaatuisessa 2-tasossa T, joka sisältää ajanlaatuisen vektorin E0 ja R on rotaatio vektoriin E0 nähden ortogonaalissa 2-tasossa. Kohtisuoruus määrittyy metriikasta g. Ajanlaatuinen 2-taso on 2-taso joka sisältää ajanlaatuisen vektorin. Vektoriin E0 nähden kohtisuora 2-taso on joko avaruudenlaatuinen, jolloin se sisältää vain avaruudenlaatuisia vektoreita tai sitten se sisältää valonlaatuisen vektorin, jolloin taso on valonlaatuinen tai null-taso.

 
Huonosti ja melkoisen väärin esitetty valonlaatuisessa tapauksessa. Vektoriin E0 liittyvä teoreeman mukainen kohtisuora 2-taso on aina paikanlaatuinen, riippumatta siitä onko Lorentz-muunnos null tai ei ole. Null-tapauksessa on olemassa 3-taso, joka sivuaa valokartiota, jolla on olemassa 2-ulotteinen paikanlaatuinen aliavaruus, jossa rotaatio tapahtuu. Ei siis siten, että 2-ulotteinen aliavaruus sivuaisi valokartiota, kuten kirjoitin.
SI Resurrection!
D
Disputator
Viestit: 238

Re: Suhteellisuusteoriaa

Viesti Kirjoittaja Disputator »

QS kirjoitti: 21 Huhti 2024, 15:55
Disputator kirjoitti: 21 Huhti 2024, 14:47
QS kirjoitti: 18 Huhti 2024, 18:24
Disputator kirjoitti: 17 Huhti 2024, 20:06
Aivan, en osaa sanoa minäkään miten niitä voisi rakentaa. Kuitenkin yksi vihje voisi tulla Lie-algebrasta. Nuo null-rotaatiot on parametrisoitu parametrin α avulla ja harrastamalla reverse-engineeringiä tuohon matriisiin saa tuloksen, että Lie-algebran elementtiA=2(K2J3) antaa eksponentiaatiolla alkuperäisen null-rotaation, siis lasketaan eαA. Tuossa siis puskun generaattori:

K2=[0010000010000000]
ja rotaation generaattori:

J3=[0000001001000000],
jolloin matriisi A on:

A=[0020002022000000]

Nyt jos lasketaan matriisieksponentti generaattorille A saadaan:

eαA=[1+2α22α22α02α212α22α02α2α100001],
mikä oli alkuperäinen null-rotaatio parametrina α. Oliko tästä sitten mitään hyötyä, en tiedä. Se tavallaan tulee selväksi miksi tuossa null-rotaation kaavassa on matriisielementeissä parametrin α polynomeja, joiden aste on korkeintaan 2. Syy on se, että kun lasketaan matriisieksponenttia sarjakehitelmällä, joka sisältää matriisin A potensseja An, niin termit ovat nollia, kun n>2. Laskemalla koneella näkee, että
A3=0.
Tämä onkin mielenkiintoinen. Tuo selvästi vastaa Lorentzryhmän matriisia (pakotan nyt fysiikan i:n mukaan 😉)

L=exp[i(ψ2 K2+θ3 J3)],

missä rapiditeetti ψ=(0,ψ2,0) ja rotaatio θ=(0,0,θ3) siten, että ψ2=θ3=2α. Sain matriisin
L=(2α2+12α22α02α212α22α02α2α100001)
Matriisin ja ominaisvektorien etumerkit hiukan eri kuin sulla, mikä ei mielestäni ole ongelma, kun näkökulma tässä aktiivinen.


 
Heh, fyysikoiden imaginaariyksiköt ovat aina riesanamme! Okei, mä kokeilin kanssa ja
käytin nyt generaattoreille esityksiä:
K2=[00i00000i0000000]
ja
J3=[000000i00i000000]
Laskin sitten matriisiexponentin käyttäen kaavaa:

L=exp[i(ψ2 K2θ3 J3)]=exp[i(2α K22α J3)]

ja sain tuloksen

eαA=[1+2α22α22α02α212α22α02α2α100001]
Hmm, nyt sain hieman eri tuloksen kuin sulla eli alkuperäisen tuloksen, heh. Luulisin, että ero syntyy noista eksponenttilausekkeista, ylempi sun, alempi mun:

L=exp[i(ψ2 K2+θ3 J3)] QS
L=exp[i(ψ2 K2θ3 J3)] Dis

joihin sitten sijoitetaan ψ2=θ3=2α ja siten:

L=exp[i(2α K2+2α J3)] QS
L=exp[i(2α K22α J3)] Dis

En nyt sitten kokeillut muita valintoja generaattoreille, niiden valinta jollain muulla tavalla voi muuttaa lopputulosta ja siksi lausekkeet näyttävät erilaisilta, vaikka ovat kumpikin oikein.
Joo, tässä jälleen aktiivinen vs passiivinen -ongelma. Kun otan transpoosin aiemman viestini matriisista, eli siis muodostan aktiivisesta muunnoksesta passiivisen, niin matriisi on sama kuin sulla.

Tai vaihtoehtoisesti lasken käyttämällä A=i(ψ2 K2+θ3 J3)

[exp(2αA)]T=exp[2αAT]=exp[i(2α (K2)T+2α (J3)T]=[1+2α22α22α02α212α22α02α2α100001]

mikä on sama kuin sulla alunperin. Ja tosiaan ehkä paras käyttää tätä passiivista näkökulmaa.
Olisiko tuossa myös mahdollista, että miinusmerkki olisi väärin, siis ennen transpoosin ottoa? Tai jättämällä transpoosin ottaminen kokonaan, en ihan näe syytä sille. Tavallaan eksponenttifunktiossa pitäisi olla lauseke, jonka muoto on:

L=exp[i2α(K2J3)]

Siis, tuossa pitäisi olla puskun ja rotaation generaattorin erotus eikä summa.

SI Resurrection!
Q
QS
Viestit: 562

Re: Suhteellisuusteoriaa

Viesti Kirjoittaja QS »

Disputator kirjoitti: 21 Huhti 2024, 19:19
QS kirjoitti: 21 Huhti 2024, 15:55
Disputator kirjoitti: 21 Huhti 2024, 14:47
QS kirjoitti: 18 Huhti 2024, 18:24
Disputator kirjoitti: 17 Huhti 2024, 20:06
Aivan, en osaa sanoa minäkään miten niitä voisi rakentaa. Kuitenkin yksi vihje voisi tulla Lie-algebrasta. Nuo null-rotaatiot on parametrisoitu parametrin α avulla ja harrastamalla reverse-engineeringiä tuohon matriisiin saa tuloksen, että Lie-algebran elementtiA=2(K2J3) antaa eksponentiaatiolla alkuperäisen null-rotaation, siis lasketaan eαA. Tuossa siis puskun generaattori:

K2=[0010000010000000]
ja rotaation generaattori:

J3=[0000001001000000],
jolloin matriisi A on:

A=[0020002022000000]

Nyt jos lasketaan matriisieksponentti generaattorille A saadaan:

eαA=[1+2α22α22α02α212α22α02α2α100001],
mikä oli alkuperäinen null-rotaatio parametrina α. Oliko tästä sitten mitään hyötyä, en tiedä. Se tavallaan tulee selväksi miksi tuossa null-rotaation kaavassa on matriisielementeissä parametrin α polynomeja, joiden aste on korkeintaan 2. Syy on se, että kun lasketaan matriisieksponenttia sarjakehitelmällä, joka sisältää matriisin A potensseja An, niin termit ovat nollia, kun n>2. Laskemalla koneella näkee, että
A3=0.
Tämä onkin mielenkiintoinen. Tuo selvästi vastaa Lorentzryhmän matriisia (pakotan nyt fysiikan i:n mukaan 😉)

L=exp[i(ψ2 K2+θ3 J3)],

missä rapiditeetti ψ=(0,ψ2,0) ja rotaatio θ=(0,0,θ3) siten, että ψ2=θ3=2α. Sain matriisin
L=(2α2+12α22α02α212α22α02α2α100001)
Matriisin ja ominaisvektorien etumerkit hiukan eri kuin sulla, mikä ei mielestäni ole ongelma, kun näkökulma tässä aktiivinen.




 
Heh, fyysikoiden imaginaariyksiköt ovat aina riesanamme! Okei, mä kokeilin kanssa ja
käytin nyt generaattoreille esityksiä:
K2=[00i00000i0000000]
ja
J3=[000000i00i000000]
Laskin sitten matriisiexponentin käyttäen kaavaa:

L=exp[i(ψ2 K2θ3 J3)]=exp[i(2α K22α J3)]

ja sain tuloksen

eαA=[1+2α22α22α02α212α22α02α2α100001]
Hmm, nyt sain hieman eri tuloksen kuin sulla eli alkuperäisen tuloksen, heh. Luulisin, että ero syntyy noista eksponenttilausekkeista, ylempi sun, alempi mun:

L=exp[i(ψ2 K2+θ3 J3)] QS
L=exp[i(ψ2 K2θ3 J3)] Dis

joihin sitten sijoitetaan ψ2=θ3=2α ja siten:

L=exp[i(2α K2+2α J3)] QS
L=exp[i(2α K22α J3)] Dis

En nyt sitten kokeillut muita valintoja generaattoreille, niiden valinta jollain muulla tavalla voi muuttaa lopputulosta ja siksi lausekkeet näyttävät erilaisilta, vaikka ovat kumpikin oikein.
Joo, tässä jälleen aktiivinen vs passiivinen -ongelma. Kun otan transpoosin aiemman viestini matriisista, eli siis muodostan aktiivisesta muunnoksesta passiivisen, niin matriisi on sama kuin sulla.

Tai vaihtoehtoisesti lasken käyttämällä A=i(ψ2 K2+θ3 J3)

[exp(2αA)]T=exp[2αAT]=exp[i(2α (K2)T+2α (J3)T]=[1+2α22α22α02α212α22α02α2α100001]

mikä on sama kuin sulla alunperin. Ja tosiaan ehkä paras käyttää tätä passiivista näkökulmaa.
Olisiko tuossa myös mahdollista, että miinusmerkki olisi väärin, siis ennen transpoosin ottoa? Tai jättämällä transpoosin ottaminen kokonaan, en ihan näe syytä sille. Tavallaan eksponenttifunktiossa pitäisi olla lauseke, jonka muoto on:

L=exp[i2α(K2J3)]

Siis, tuossa pitäisi olla puskun ja rotaation generaattorin erotus eikä summa.
Tässä onkin nyt joku koira haudattuna. Nimittäin passiivinen muunnos noilla fysiikan generaattoreilla, joissa i edessä, saadaan matriisieksponentilla

L=exp[+i(ψ2K2+θ3J3)]

Jotta tämä tuottaisi oikean null-rotaation, niin on asetettava ψ2=2α ja θ3=2α. Sanoin aiemmin, että molemmat ovat 2α, mutta ensiksi mainitun pitääkin olla 2α.

Jos generaattorit ovat reaalisia, niin passiivinen muunnos on

L=exp[ψ2K2θ3J3].

Tähän kun sijoitetaan ψ2=2α ja θ3=2α, saadaan alkuperäinen kaavasi

L=exp[(2α)K2(2α)J3)]=exp[2α(K2J3)].

Tämä sotki mun etumerkit.
Q
QS
Viestit: 562

Re: Suhteellisuusteoriaa

Viesti Kirjoittaja QS »

QS kirjoitti: 21 Huhti 2024, 15:55
Tai vaihtoehtoisesti lasken käyttämällä A=i(ψ2 K2+θ3 J3)

[exp(2αA)]T=exp[2αAT]=exp[i(2α (K2)T+2α (J3)T]=[1+2α22α22α02α212α22α02α2α100001]

mikä on sama kuin sulla alunperin. Ja tosiaan ehkä paras käyttää tätä passiivista näkökulmaa.
Edellisen viestini lisäksi huomasin, että tässä mulla oli transpoosi otettu väärin. Kun muodostetaan aktiivisesta Lorentzmuunnoksesta passiivinen, niin se saadaan ηΛTη.

Tämän lainauksen transpoosi tuottaa vahingossa oikean tuloksen, kun mulla olin väärin ψ2=2α, jonka pitäisi olla ψ2=2α.
Q
QS
Viestit: 562

Re: Suhteellisuusteoriaa

Viesti Kirjoittaja QS »

Disputator kirjoitti: 21 Huhti 2024, 15:36
Pätee myös seuraava mielivaltaisen Lorentz-muunnoksen Λ hajotelma (jos nyt oikein ymmärrän), joka sanoo että valitulla ajanlaatuisella vektorilla E0 on olemassa yksikäsitteinen hajotelma:
Λ=BR missä B on pusku ajanlaatuisessa 2-tasossa T, joka sisältää ajanlaatuisen vektorin E0 ja R on rotaatio vektoriin E0 nähden ortogonaalissa 2-tasossa. Kohtisuoruus määrittyy metriikasta g. Ajanlaatuinen 2-taso on 2-taso joka sisältää ajanlaatuisen vektorin. Vektoriin E0 nähden kohtisuora 2-taso on joko avaruudenlaatuinen, jolloin se sisältää vain avaruudenlaatuisia vektoreita tai sitten se sisältää valonlaatuisen vektorin, jolloin taso on valonlaatuinen tai null-taso.

Tällä voi olla monia sovellutuksia, mutta yksi on se, että jos on annettu Lorentz-muunnokset Λ1,Λ2,Λn, niin niiden tulo

Λ=ΠinΛi

voidaan aina esittää yksikäsitteisesti puskun B ja rotaation R tulona:

Λ=BR=Πi=0nΛi

Tuo alussa mainittu yleinen väite on hieman hämärästi asetettu, sillä siinä on tuo ajanlaatuisen vektorin E0 asettaminen vaadittu. Itse ymmärrän asian niin, että ajanlaatuisen vektorin E0 asettaminen fiksaa nuo muunnokset B ja R. Koska ajanlaatuinen vektori voi olla 4-nopeus jollekkin havaitsijalle, niin tuo väite sisältää sen, että annetulle havaitsijalle mielivaltainen Lorentz-muunnos Λ hajoaa puskun ja rotaation tuloksi Λ=BR.

Tämän teoreeman pitäisi kattaa edellisen luokittelun mukaiset luokan 1 mukaiset loksodromit ja luokan 2 null-rotaatiot, mutta tuo null-rotaatio on edelleen melkoisen mysteerinen. Jos halutaan esittää null-rotaatio puskun ja rotaation tulona, niin vaadittavat parametrit eivät välttämättä ole ne matriisieksponentiin menevät ψja ϕ, ne toki voivat olla, en tiedä vielä.
Ylipäänsäkin tuo yleisen muunnoksen hajottaminen puskuksi ja rotaatioksi, tai rotaatioksi ja puskuksi, on mielenkiintoinen. En ole koskaan käytännössä laskenut. Käsitykseni on, että tehtävä ei ole triviaali muutamia yksinkertaisia poikkeauksia lukuunottamatta. Tähän kaninkoloon täytyy mennä jossain välissä!
D
Disputator
Viestit: 238

Re: Suhteellisuusteoriaa

Viesti Kirjoittaja Disputator »

QS kirjoitti: 24 Huhti 2024, 17:04
Disputator kirjoitti: 21 Huhti 2024, 15:36
Pätee myös seuraava mielivaltaisen Lorentz-muunnoksen Λ hajotelma (jos nyt oikein ymmärrän), joka sanoo että valitulla ajanlaatuisella vektorilla E0 on olemassa yksikäsitteinen hajotelma:
Λ=BR missä B on pusku ajanlaatuisessa 2-tasossa T, joka sisältää ajanlaatuisen vektorin E0 ja R on rotaatio vektoriin E0 nähden ortogonaalissa 2-tasossa. Kohtisuoruus määrittyy metriikasta g. Ajanlaatuinen 2-taso on 2-taso joka sisältää ajanlaatuisen vektorin. Vektoriin E0 nähden kohtisuora 2-taso on joko avaruudenlaatuinen, jolloin se sisältää vain avaruudenlaatuisia vektoreita tai sitten se sisältää valonlaatuisen vektorin, jolloin taso on valonlaatuinen tai null-taso.

Tällä voi olla monia sovellutuksia, mutta yksi on se, että jos on annettu Lorentz-muunnokset Λ1,Λ2,Λn, niin niiden tulo

Λ=ΠinΛi

voidaan aina esittää yksikäsitteisesti puskun B ja rotaation R tulona:

Λ=BR=Πi=0nΛi

Tuo alussa mainittu yleinen väite on hieman hämärästi asetettu, sillä siinä on tuo ajanlaatuisen vektorin E0 asettaminen vaadittu. Itse ymmärrän asian niin, että ajanlaatuisen vektorin E0 asettaminen fiksaa nuo muunnokset B ja R. Koska ajanlaatuinen vektori voi olla 4-nopeus jollekkin havaitsijalle, niin tuo väite sisältää sen, että annetulle havaitsijalle mielivaltainen Lorentz-muunnos Λ hajoaa puskun ja rotaation tuloksi Λ=BR.

Tämän teoreeman pitäisi kattaa edellisen luokittelun mukaiset luokan 1 mukaiset loksodromit ja luokan 2 null-rotaatiot, mutta tuo null-rotaatio on edelleen melkoisen mysteerinen. Jos halutaan esittää null-rotaatio puskun ja rotaation tulona, niin vaadittavat parametrit eivät välttämättä ole ne matriisieksponentiin menevät ψja ϕ, ne toki voivat olla, en tiedä vielä.
Ylipäänsäkin tuo yleisen muunnoksen hajottaminen puskuksi ja rotaatioksi, tai rotaatioksi ja puskuksi, on mielenkiintoinen. En ole koskaan käytännössä laskenut. Käsitykseni on, että tehtävä ei ole triviaali muutamia yksinkertaisia poikkeauksia lukuunottamatta. Tähän kaninkoloon täytyy mennä jossain välissä!
Kyllä! Tämä on mullekin ihan uutta juttua ja jotenkin tässä on joutunut vaihtamaan näkökulmaa Lorentz-ryhmää SO(1,3) koskien ( = tässä yksikkömatriisin sisältävä topologinen komponentti). Perinteellisesti SO(1,3) määritellään matriiseina, jotka säilyttävät sisätulon. Tällöin kuitenkin on mukana implisiittisesti ajatus, että on valittu joku ortonormaali kanta tai koordinaatisto, jonka suhteen tehdään Lorentz-muunnoksia passiivisesti (koordinaatistomuunnos) tai aktiivisesti (pusketaan ja kierretään systeemiä), annetussa koordinaatistossa.

Tuossa aktiivisessa tavassa on se etu, että siinä voidaan ajatella matriisien olevan abstraktin Lorentz-muunnoksen matriisiesityksiä tietyssä ortonormaalissa kannassa, vähän samaan tapaan kuin abstraktin äärellisulotteinsen vektoriavaruuden V (EDIT: kääntyvien) lineaaristen kuvausten ryhmä GL(V) on kannoista riippumaton. Valitsemalla vektoriavaruuteen V kanta, saadaan vastaava matriisiryhmä Mat(V,E), jonka alkiot edustavat ryhmän GL(V) elementtejä T annetussa kannassa E. Vaihtamalla kantaa E saadaan erilaisia matriiseja annetulle T, eli samalla kuvauksella T on erilaisia matriiseja riippuen valitusta kannasta.

EDIT: notaatiota muutettu radikaalisti. Mat(V,E) on kääntyvien matriisien ryhmä, joka vastaa vektoriavaruuden V kääntyvien lineaarikuvausten ryhmää GL(V), annetussa kannassa E. 
SI Resurrection!
Vastaa Viestiin