Lainaa
Äärettömyys fysiikassa (ja vähän matematiikassakin)
Iltaa!

Tuossa toisessa ketjussa oli tämmöinen kommentti:
Kontra kirjoitti: 19.4.2026, 16:14
Usko äärettömään luonnossa on niitä akateemisen kontaminaation pahimpia tuotoksia.
Vaikka tuo on hieman kärjistetysti ilmaistu, niin siinä on kuitenkin mielestäni erittäin hyvä filosofinen pointti.

Matemaatikolle äärettömyydet eivät ole ongelma, kunhan ne määritellään oikealla tavalla. Fysiikassa monesti tietyn matemaattisen mallin erilaiset kaavojen tuottamat äärettömyydet johtuvat itse teoriasta ja niitä ei välttämättä tule ajatella fysikaalisesti oikeina, vaan teorian (joka on likiarvoistus jostain "todellisuudesta") tuottamina artefakteina.

Kuitenkin esimerkiksi maailmankaikkeus ja sen äärellisyys tai äärettömyys on hyvä esimerkki siitä, että kysymys äärettömyydestä ei ole vain akateeminen ajatusharjoitus.

Newtonin mekaniikassa, jossa maailmankaikkeus oletetaan 1800-luvun maailmankuvan mukaisesti äärettömäksi kolmiulotteiseksi avaruudeksi, jossa aine on jakautunut suuressa mittakaavassa tasaisesti, niin silloin maailmankaikkeudessa on olemassa ääretön määrä materiaa, joka on jo ajatuksena hyvin epämiellyttävä. Voimme tosin tehdä olettamuksen että materiaa esiintyy vain äärellisessä osassa universumia, jolloin myös aineen määrä on äärellinen. Kuitenkin itse maailmankaikkeus on ääretön tässä mallissa. Newtonin mekaniikassa myös aika on ääretön, sekä menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Sekä ajan ja avaruuden äärettömyys ovat mielestäni jotenkin "mahdottomia", eli Newtonin fysiikassa on jotain fundamentaalisti pielessä, jos siis kieltää äärettömyydet.

Yleinen suhteellisuusteoria tarjoaa sitten uusia mahdollisuuksia. Kuten tunnettua, Big Bang teorian mukaan maailmankaikkeus "syntyi" tietty aika sitten (13,7mrd vuotta tms.), siis ajalla on ollut alku ja alusta on kulunut vain äärellinen määrä aikaa (se 13,7 mrd vuotta). Tietyllä massan ja/tai energian tasaisella jakaumalla (joka vastaa suurinpiirtein nykymallia) laajeneminen jatkuu ikuisesti. Onko tässä tapauksessa aikaulottuvuuden laajuus ääretön? Kyllä se on.

Avaruudellisesti kysymys ei ole aivan selvä, sillä samoilla olettamuksilla avaruuden ulottuvaisuus ei ole aivan selvä. Avaruus voi olla ääretön tai sitten ei. Filosofisesti miellyttävä ajatus on se että avaruus on äärellinen ja siten materian ja energian määrä on äärellinen. Äärettömän avaruuden tapauksessa voidaan sitten spekuloida, kuten Newtonin mekaniikassakin että ainetta ja/tai energiaa on vain jollain äärellisellä alueella, mutta havainnot eivä tue tätä.

Muutamia huomioita:
Massan ja energian tasainen jakauma tarkoittaa jakaumaa hyvin suuressa mittakavassa tietyllä ajanhetkellä, mutta Einsteinin yhtälöiden mukaan jakauma säilyy tasaisena mutta riippuu ajasta t.

Maailmankaikkeuden kuvailuissa käytetään monesti aikaa t, joka vastaa meidän mittauksia/intuitiota ja tätä aikaa kutsutaan kosmiseksi ajaksi. Aika on kuitenkin suhteellisuusteoriassa monimutkainen käsite ja kosminen aika on luonnollinen valinta kosmologiassa, se edustaa tietynlaista keskimääräistä aikaa universumissa.

PS. Yritin kirjoittaa tämän käyttämättä yhtään kaavaa (ellei ajan merkkiä t lasketa kaavaksi :sunglasses: )
SI Resurrection!
Re: Äärettömyys fysiikassa (ja vähän matematiikassakin)
Mukava lukea täällä keskustelupalstoilla myös selväjärkistä ja selväkielistä kirjoitusta äärettömyydestä, avaruudesta ja ajasta, ilman hömppää tai mystiikkaa.

Ainoastaan lopussa katsahdin hiukan negatiivisena ilmaisua "Aika on kuitenkin suhteellisuusteoriassa monimutkainen käsite...", ja siinä se on tuo sana "monimutkainen", joka loi tuon mystisen tunteen. Mutta sehän poistuisi, jos saisi luettavakseen lisää samanlaista tyylikästä tekstiä aiheesta "aika suhteellisuusteoriassa".
Re: Äärettömyys fysiikassa (ja vähän matematiikassakin)
PremiumZero kirjoitti: Eilen, 11:43
Mukava lukea täällä keskustelupalstoilla myös selväjärkistä ja selväkielistä kirjoitusta äärettömyydestä, avaruudesta ja ajasta, ilman hömppää tai mystiikkaa.

Ainoastaan lopussa katsahdin hiukan negatiivisena ilmaisua "Aika on kuitenkin suhteellisuusteoriassa monimutkainen käsite...", ja siinä se on tuo sana "monimutkainen", joka loi tuon mystisen tunteen. Mutta sehän poistuisi, jos saisi luettavakseen lisää samanlaista tyylikästä tekstiä aiheesta "aika suhteellisuusteoriassa".
Aika on sikäli monimutkainen että aika-avaruutta ei helpolla pysty mieltämään. Vielä vaikeampaa on mieltää 4-ulotteisuutta jossa aika on 4:s. Yritä mieltä 4-ulotteinen kuutio!
Lainaa
Re: Äärettömyys fysiikassa (ja vähän matematiikassakin)
Disputator kirjoitti: 20.4.2026, 20:54
Iltaa!

Tuossa toisessa ketjussa oli tämmöinen kommentti:
Kontra kirjoitti: 19.4.2026, 16:14
Usko äärettömään luonnossa on niitä akateemisen kontaminaation pahimpia tuotoksia.
Vaikka tuo on hieman kärjistetysti ilmaistu, niin siinä on kuitenkin mielestäni erittäin hyvä filosofinen pointti.

Matemaatikolle äärettömyydet eivät ole ongelma, kunhan ne määritellään oikealla tavalla. Fysiikassa monesti tietyn matemaattisen mallin erilaiset kaavojen tuottamat äärettömyydet johtuvat itse teoriasta ja niitä ei välttämättä tule ajatella fysikaalisesti oikeina, vaan teorian (joka on likiarvoistus jostain "todellisuudesta") tuottamina artefakteina.

Kuitenkin esimerkiksi maailmankaikkeus ja sen äärellisyys tai äärettömyys on hyvä esimerkki siitä, että kysymys äärettömyydestä ei ole vain akateeminen ajatusharjoitus.

Newtonin mekaniikassa, jossa maailmankaikkeus oletetaan 1800-luvun maailmankuvan mukaisesti äärettömäksi kolmiulotteiseksi avaruudeksi, jossa aine on jakautunut suuressa mittakaavassa tasaisesti, niin silloin maailmankaikkeudessa on olemassa ääretön määrä materiaa, joka on jo ajatuksena hyvin epämiellyttävä. Voimme tosin tehdä olettamuksen että materiaa esiintyy vain äärellisessä osassa universumia, jolloin myös aineen määrä on äärellinen. Kuitenkin itse maailmankaikkeus on ääretön tässä mallissa. Newtonin mekaniikassa myös aika on ääretön, sekä menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Sekä ajan ja avaruuden äärettömyys ovat mielestäni jotenkin "mahdottomia", eli Newtonin fysiikassa on jotain fundamentaalisti pielessä, jos siis kieltää äärettömyydet.

Yleinen suhteellisuusteoria tarjoaa sitten uusia mahdollisuuksia. Kuten tunnettua, Big Bang teorian mukaan maailmankaikkeus "syntyi" tietty aika sitten (13,7mrd vuotta tms.), siis ajalla on ollut alku ja alusta on kulunut vain äärellinen määrä aikaa (se 13,7 mrd vuotta). Tietyllä massan ja/tai energian tasaisella jakaumalla (joka vastaa suurinpiirtein nykymallia) laajeneminen jatkuu ikuisesti. Onko tässä tapauksessa aikaulottuvuuden laajuus ääretön? Kyllä se on.

Avaruudellisesti kysymys ei ole aivan selvä, sillä samoilla olettamuksilla avaruuden ulottuvaisuus ei ole aivan selvä. Avaruus voi olla ääretön tai sitten ei. Filosofisesti miellyttävä ajatus on se että avaruus on äärellinen ja siten materian ja energian määrä on äärellinen. Äärettömän avaruuden tapauksessa voidaan sitten spekuloida, kuten Newtonin mekaniikassakin että ainetta ja/tai energiaa on vain jollain äärellisellä alueella, mutta havainnot eivä tue tätä.

Muutamia huomioita:
Massan ja energian tasainen jakauma tarkoittaa jakaumaa hyvin suuressa mittakavassa tietyllä ajanhetkellä, mutta Einsteinin yhtälöiden mukaan jakauma säilyy tasaisena mutta riippuu ajasta t.

Maailmankaikkeuden kuvailuissa käytetään monesti aikaa t, joka vastaa meidän mittauksia/intuitiota ja tätä aikaa kutsutaan kosmiseksi ajaksi. Aika on kuitenkin suhteellisuusteoriassa monimutkainen käsite ja kosminen aika on luonnollinen valinta kosmologiassa, se edustaa tietynlaista keskimääräistä aikaa universumissa.

PS. Yritin kirjoittaa tämän käyttämättä yhtään kaavaa (ellei ajan merkkiä t lasketa kaavaksi :sunglasses: )
Tuolla logiikalla myös laajeneva avaruus on ääretön äärettömän ajan kuluttua.

Fysikaalisen kokonaisuuden tarkastelussa informaatioteoria on (yllättäen?) tehokas. Havaittava todellisuus voidaan nähdä erilaisina foliaatioina:
- aikalaatuinen (havainto)foliaatio: käytännössä valonlaatuisten signaalien muodostama informaatio emissiohistoriasta; teoreettisesti voi muodostaa otoskuvan kaikista eri valoetäisyydellä olevista tapahtumapisteistä kaikkeuden alusta havaintotapahtumaan
- avaruuslaatuinen (samanaikaisuus)foliaatio: valonlaatuisten signaalien projektio erääseen valitun kehyksen itseisaikaan; tämä on mielikuva todellisuudesta mitä kaikkea on olemassa "samaan aikaan", mutta tuo foliaatio muuttuu aivan eri tapahtumien otokseksi, kun kehys liukkuukin toisin
- valolaatuinen (nollageodeesi)foliaatio:
arvoituksellisin mutta invariantti toisin kuin kaksi edellistä; informaatio on konformi kimppurintamien unioni, mutta deterministinen johdonmukaisuus lasketaan vain kertaalleen otokseen

Perehtyypä todellisuuteen minkä tahansa tuollaisen foliaation avulla, toteaa kyseessä olevan äärellinen informaatiovaranto. Eli siis havaisija on samaisen rakenteen sisältämää osainformaatiota. Aivan kuten ääretön ei ole luku vaan prosessi, havaitsija on jossain kohdassa prosessia ja prosessin tuotos on siihen asti äärellinen.

Tullaan johtopäätökseen, jonka mukaan kaikkeus on kehitysprosessi alkaen nollainformaatiosta. Aika ja avaruus ovat emergenttejä foliaatioita ja invarianttia on kausaalinen johdonmukaisuusrakenne, joka lisää informaatiovarantoa ja laajentaa reunatonta kaikkeutta.

Keskustelkaamme tämän puhtaan logiikan tuottamaan informaatioon perustuvan fysiikkakuvan mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista.
Hienorakennevakio vapausasteista: (1⁰+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹
Vastaa Viestiin