Lainaa
Re: Sähkömagneettisen aallon olemus
pähkäilijä kirjoitti: 8.5.2026, 12:13
Eusa kirjoitti: 8.5.2026, 08:44
pähkäilijä kirjoitti: 8.5.2026, 00:08
Eusa kirjoitti: 7.5.2026, 23:12
pähkäilijä kirjoitti: 7.5.2026, 22:42
Eusa kirjoitti: 7.5.2026, 17:05
pähkäilijä kirjoitti: 7.5.2026, 10:24


Aha. Nousee uusi ongelma. Kuinka voi havaita valovuoden päässä olevaa valoa?
Esimerkiksi voimakas valoa tuottava räjähdys voi valaista ympäröivää pölyä.
Pointti on koordinaatisto. Kun pölystä heijastunut valo tulee maan koordinaatistoon, se ei enää ole lähtökoordinaatistossa ja siksi sen nopeus on c havaitsijan suhteen.
Mikään ei ole koordinaatistoissa vaan erillisyyskaikkeudessa, separversumissa. Saa jäädä pohdituttamaan.
Oho, tuohan on kummallista. Eikö koordinaatistoja enää tarvita?
Tekstisi "se ei enää ole lähtökoordinaatistossa" viittaa siihen, että kesken tarkastelun vaihdettaisiin tarkastelukoordinaatiota - mikä on tietysti täysin kelvoton idea. Koordinaatistot ovat tärkeitä pitämään yhtenäistä kirjanpitoa tapahtumien etenemisestä, mutta mihinkään fysikaaliseen ei voi liittyä tarkasteluprojektion yht'äkkinen muutos.

Jos kappale vaihtaa koordinaattikehystään, vaihtuu samalla koko kappalevalinta avoimena systeeminä fysikaalisen vuorovaikutuskiihtyvyyden kautta - senkin ilmiön seuraaminen tehdään tietysti alusta loppuunsa vain yhdessä koordinaatistossa, jotta saadaan mielekästä tietoa.
Muistaakseni koulussa opetettiin että "valon nopeus on riippumaton havaitsijan liiketilasta". Tämähän jättää avoimeksi kysymyksen, onko valon nopeus riippumaton myös jos sitä ei havaita? Tarkoittaa jos havaitsija on 1 metrin, 1 kilometrin tai 1 valovuoden päässä fotonista.

Kuinka voidaan todistaa että sääntö pätee kaukaisuuteen?

Nimittäin väitetään että universumin laajeneminen ylittää valon nopeuden jolloin kaukaisuudessa meidän kannalta valon nopeus ylittäisi c:n.
Jos sanotaan universumin laajenemisen ylittävän valonnopeuden, eihän siinä valonnopeus ylitä c:tä, vaan galaksiryhmät etääntyisivät toisistaan yli valonnopeudella.
Valonnopeushan on nopeus, jota suuremmalla nopeudella energia ei voi siirtyä, eli kun energiaa lähetetään jostakin pisteestä, niin sen pisteen suhteen energiaa ei voi siirtyä yli valonnopeudella.

No jos ajatellaan universumin alkaneen laajentua BB:stä, sen suhteen galaksiryhmien nopeudet eivät voi ylittää valonnopeutta, mutta toistensa suhteen ne voisivat sen ylittää. Mutta voisivatko ne ylittää valon kaksinkertaista nopeutta? Minun käsittääkseni sitä ne eivät voisi ylittää.

Mutta miten ne olisivat voineet saavuttaa valonnopeuden BB:n suhteen? Onko väite universumin laajenemisesta yli valonnopeudella edes uskottava?

Minä en luota mittaus-laskentamenetelmiin tuossakaan asiassa, kuten en luota universumin laajenemisen mittauksiinkaan, joiden tuloksena väitetään universumin laajenevan kiihtyvästi.
Lainaa
Re: Sähkömagneettisen aallon olemus
Kontra kirjoitti: 9.5.2026, 08:13
pähkäilijä kirjoitti: 8.5.2026, 12:13
Eusa kirjoitti: 8.5.2026, 08:44
pähkäilijä kirjoitti: 8.5.2026, 00:08
Eusa kirjoitti: 7.5.2026, 23:12
pähkäilijä kirjoitti: 7.5.2026, 22:42
Eusa kirjoitti: 7.5.2026, 17:05

Esimerkiksi voimakas valoa tuottava räjähdys voi valaista ympäröivää pölyä.
Pointti on koordinaatisto. Kun pölystä heijastunut valo tulee maan koordinaatistoon, se ei enää ole lähtökoordinaatistossa ja siksi sen nopeus on c havaitsijan suhteen.
Mikään ei ole koordinaatistoissa vaan erillisyyskaikkeudessa, separversumissa. Saa jäädä pohdituttamaan.
Oho, tuohan on kummallista. Eikö koordinaatistoja enää tarvita?
Tekstisi "se ei enää ole lähtökoordinaatistossa" viittaa siihen, että kesken tarkastelun vaihdettaisiin tarkastelukoordinaatiota - mikä on tietysti täysin kelvoton idea. Koordinaatistot ovat tärkeitä pitämään yhtenäistä kirjanpitoa tapahtumien etenemisestä, mutta mihinkään fysikaaliseen ei voi liittyä tarkasteluprojektion yht'äkkinen muutos.

Jos kappale vaihtaa koordinaattikehystään, vaihtuu samalla koko kappalevalinta avoimena systeeminä fysikaalisen vuorovaikutuskiihtyvyyden kautta - senkin ilmiön seuraaminen tehdään tietysti alusta loppuunsa vain yhdessä koordinaatistossa, jotta saadaan mielekästä tietoa.
Muistaakseni koulussa opetettiin että "valon nopeus on riippumaton havaitsijan liiketilasta". Tämähän jättää avoimeksi kysymyksen, onko valon nopeus riippumaton myös jos sitä ei havaita? Tarkoittaa jos havaitsija on 1 metrin, 1 kilometrin tai 1 valovuoden päässä fotonista.

Kuinka voidaan todistaa että sääntö pätee kaukaisuuteen?

Nimittäin väitetään että universumin laajeneminen ylittää valon nopeuden jolloin kaukaisuudessa meidän kannalta valon nopeus ylittäisi c:n.
Jos sanotaan universumin laajenemisen ylittävän valonnopeuden, eihän siinä valonnopeus ylitä c:tä, vaan galaksiryhmät etääntyisivät toisistaan yli valonnopeudella.
Valonnopeushan on nopeus, jota suuremmalla nopeudella energia ei voi siirtyä, eli kun energiaa lähetetään jostakin pisteestä, niin sen pisteen suhteen energiaa ei voi siirtyä yli valonnopeudella.

No jos ajatellaan universumin alkaneen laajentua BB:stä, sen suhteen galaksiryhmien nopeudet eivät voi ylittää valonnopeutta, mutta toistensa suhteen ne voisivat sen ylittää. Mutta voisivatko ne ylittää valon kaksinkertaista nopeutta? Minun käsittääkseni sitä ne eivät voisi ylittää.

Mutta miten ne olisivat voineet saavuttaa valonnopeuden BB:n suhteen? Onko väite universumin laajenemisesta yli valonnopeudella edes uskottava?

Minä en luota mittaus-laskentamenetelmiin tuossakaan asiassa, kuten en luota universumin laajenemisen mittauksiinkaan, joiden tuloksena väitetään universumin laajenevan kiihtyvästi.
Universumissa on lukemattomia koordinaatistoja. Jos se ymmärretään vain yhtenä koordinaatistona, silloin c-nopeus ylittyisi vastoin teoriaa. Mutta eri koordinaatistoissa se näköjään voi ylittyä.
Re: Sähkömagneettisen aallon olemus
pähkäilijä kirjoitti: 4.5.2026, 18:04
QS kirjoitti: 4.5.2026, 16:13
pähkäilijä kirjoitti: 4.5.2026, 12:56
Kyllä, amplitudi määrittää energian absorbtion määrän per yksi absorbtio. Mutta itse koko aallonhuipun energia on vissiin aina vakio.
Aallon energia määräytyy energiatiheydestä, joka on amplitudin funktio. Dipolissa amplitudi pienenee kääntäen verrannollisesti etäisyyteen (1/r). Aallossa ei ole pistemäistä energiaa, vaan energia saadaan, kun energiatiheys integroidaan tilavuuden suhteen.

Yksinkertaisen dipolin, ja sen säteilykentän energiatiheys on \(u(t,r,\theta)=\frac{k^4\mu^2\sin^2\theta}{4\pi r^2}\cos^2(kr-\omega t)\), missä \(\omega\) on värähtelyn kulmataajuus, \(k = \omega/c\) on aaltovektori, ja \(\mu\) on dipolimomentti. Energiatiheys pienenee etäisyyden neliönä (1/r2).

Dipolin välittömässä läheisyydessä on lisäksi dipoliin liittyvän sähkökentän energiatiheys, joka pienenee peräti suhteessa 1/r6.

Kun halutaan säteilykentän energia, niin edelliset integroidaan tilavuuden suhteen, ja saadaan säteilyn energia ajan funktiona, jota voi merkitä \(U(t)\).
pähkäilijä kirjoitti: 4.5.2026, 12:56
Hidas kiihdytys tuottaa matalaenergisiä fotoneita, raju gammafotoneita. Ainakin itse sanoit että fotonien energia on riippuvainen kiihdytyksestä.
Kyllä, perusperiaate on, että säteilyteho ja fotonien energia kasvaa, kun sen emittoivan hiukkasen kiihtyvyys kasvaa. Fotonilla on jossain mielessä pistemäinen energia, koska fotoni on kvanttikentän energiakvantti.
En ymmärrä miksi amplitudi pienenee 1/r ja energiatiheys 1/r^2. Käsitteenä amplitudi on arvoitus. 1/r^2 on sama kuin valon kirkkauden pieneminen 4x kun etäisyys on 2x. Tämä on luonnikasta. Mutta 1/r on ehkä matemaattinen olio?
Sain idean amplitudista, kuinka selittyisi sen pieneneminen 1/r eikä 1/r^2. Otan avuksi hopealangan. Oletetaan että aalto leviää pallomaisena. Olkoon pallon halkaisija 12 700km (niinkuin maapallo). Vedetään hopealanka joka pituuspiirille. Piirit olkoon 10, 20 .... 90 astetta, siis 9kpl hopealankoja.

Nyt kun halkaisija 2x --> 25 400km niin myös lankojen pituus 2x. Tästä seuraa että langan poikkipinta-ala muuttuu 1/2 (puolittuu).

Jos lanka vaihdetaankin hopeakalvoon, niin mitä sille tapahtuisi? Kalvo peittäisi koko planeetan, kuinka paljon se ohenisi jos halkaisija kasvaa 25 400km:in? Se ohenisi 4x eli 1/4-osaan mikä on tuo 1/r^2.

Tästä voidaan ihmetellä, voiko amplitudi olla lankamainen rakenne. Siis koska lankojen välimatka toisiinsa nähden kasvaa 2x, tyhjä alue niiden välillä suurenee 2x. Kansanomaisesti sanottuna amplitudissa hopeaa venytetään vain yhdessä suunnassa (pituuspiirien) mutta energiatiheydessä hopeaa venytetään kahdessa suunnassa (niinkuin ilmapalloa).

Johtopäätös:
Amplitudi on joko matemaattinen asia tai fyysinen todellisuus. Jos se on fyysinen, niin aalto sisältää fyysisen "langan".
Avatar
Lainaa
Re: Sähkömagneettisen aallon olemus
pähkäilijä kirjoitti: Eilen, 13:59
Amplitudi on joko matemaattinen asia tai fyysinen todellisuus. Jos se on fyysinen, niin aalto sisältää fyysisen "langan".
Mainitusta lankakerästä kovin vaikea muodostaa esimeriksi Lorentzin voima \(\vec F = q(\vec E+ v \times \vec B)\).
;)
Re: Sähkömagneettisen aallon olemus
QS kirjoitti: Eilen, 15:17
pähkäilijä kirjoitti: Eilen, 13:59
Amplitudi on joko matemaattinen asia tai fyysinen todellisuus. Jos se on fyysinen, niin aalto sisältää fyysisen "langan".
Mainitusta lankakerästä kovin vaikea muodostaa esimeriksi Lorentzin voima \(\vec F = q(\vec E+ v \times \vec B)\).
;)
Pituuspiirit on vaan periaatekuva, todellisuus olisi tiheä "lankamatto". Mutta vaikka se olisi tiheä antennin luona, niin kaukaisuudessa toki harvenisi vaikka kuinka harvaksi.

Onko muuten Lorentzin voima juuri se voimakomponentti joka tarvitaan elektronin kiihdyttämisessä? Siis jos kiihdytys vaatii 2 komponenttia, 1) elektronin oman massan kiihdytyksen, ja 2) ympäröivän varauskentän vastustuksen komponentin, niin onko Lorentzin voima juuri tämä jälkimmäinen?
Avatar
Lainaa
Re: Sähkömagneettisen aallon olemus
Re: Sähkömagneettisen aallon olemus
QS kirjoitti: Eilen, 17:02
Tämä puoli on vieläkin itselle sekava. Ennen luulin että vain magneettikenttä tekee voiman mutta näköjään sähkökenttäkin tekee. Uusi asia oli ristitulo, lainaus Wikistä:

""Ristitulo eli vektoritulo on kolmi­ulotteisessa euklidisessa avaruudessa R 3 {\displaystyle \mathbb {R} ^{3}} määritelty kahden vektorin välinen laskutoimitus, jonka merkkinä käytetään vino­ristiä ×. Jos a ja b ovat kaksi eri­suuntaista vektoria, niiden ristitulo a × b on vektori, joka on molempia vastaan kohtisuorassa ja näin ollen kohti­suorassa niiden määrittämään tasoon nähden. ""

Vaatiiko ristitulon käsittäminen opiskelua? Tarkoitan vektorilaskennan ymmärtämistä?
Lainaa
Re: Sähkömagneettisen aallon olemus
Sähköinen ja magneettinen voima ovat yksi kenttävoima, mutta magneettinen erottuu siksi, että se johtuu muutoksesta ja on viiveaberraatio.
Hienorakennevakio lukuteoriana vapausasteista: (1⁰+2¹+3²+5³+1/2¹×3²/5³-(3²×5³)⁻²)⁻¹ = 137,03599921⁻¹
Re: Sähkömagneettisen aallon olemus
Eusa kirjoitti: Eilen, 21:38
Sähköinen ja magneettinen voima ovat yksi kenttävoima, mutta magneettinen erottuu siksi, että se johtuu muutoksesta ja on viiveaberraatio.
Ai luuletko että sähkö- on magneettikenttää edellä? Kuvissa näyttävät olevan rinnakkain joten missä se viive näkyy?
Lainaa
Re: Sähkömagneettisen aallon olemus
pähkäilijä kirjoitti: Eilen, 21:57
Eusa kirjoitti: Eilen, 21:38
Sähköinen ja magneettinen voima ovat yksi kenttävoima, mutta magneettinen erottuu siksi, että se johtuu muutoksesta ja on viiveaberraatio.
Ai luuletko että sähkö- on magneettikenttää edellä? Kuvissa näyttävät olevan rinnakkain joten missä se viive näkyy?
https://en.wikipedia.org/wiki/Li%C3%A9n ... _potential
Hienorakennevakio lukuteoriana vapausasteista: (1⁰+2¹+3²+5³+1/2¹×3²/5³-(3²×5³)⁻²)⁻¹ = 137,03599921⁻¹
Vastaa Viestiin