Avasin tälläisen ketjun (KKK-ketju lyhyesti
Palaan asiaan kaavojen kanssa myöhemmin eli jätän tämän nyt avauksen vain avaukseksi ja aiheen "kypsymään".
Residylause on usein avainasemassa laskiessa reaalimuuttujan integraaleja, jotka ovat hankalia tai jopa sellaisia, joille ei oikein löydy integraalifunktioita, joihin voisi tehdä sijoituksen ja päätellä siten integraalin arvon.
Kompleksianalyysissä käytetään kompleksimuuttujan \(z\) funktioita, \(f(z)\) joille voidaan tietyin edellytyksin kehittää differentiaali-ja integraalilaskentaa ja tälläinen lähestymistapa onkin todella toimiva. Keskeisin käsite tässä on analyyttinen funktio \(f(z)\), joka tarkoittaa funktiota jolla on kaikkien kertalukujen derivaatat muuttujan \(z\) suhteen määrittelyalueessa \(U\). Tälläiselle funktiolle pätee se, että kompleksinen integraali pitkin sulkeutuvaa polkua \( \gamma\) on:
\(\oint_{\gamma} f(z) dz =0,
\)
kun polku \(\gamma\) sijaitsee avoimessa ja yhdesti yhtenäisessä (topologinen käsite) alueessa \(U\) (alue on avoin ja yhtenäinen \(\mathbf{C} \):n osajoukko, toinen topologinen käsite).
Jos U sisältää funktion f singulaarisia pisteitä (pisteitä, joissa f ei ole määritelty) esimerkiksi äärellisen määrän \(\{z_1,\cdots, z_n,\}\) niin ylläoleva integraali ei ole nolla, vaan integraali on summa funktion residyistä singulaarisissa pisteissä kerrottuna kokonaisluvulla, joka määräytyy kuinka monta kertaa polku \(\gamma \)"kiertää" kyseisen singulariteetin. Residy pisteessä \(z_i \) on luku \(R(z_i, f)\), joka määräytyy esimerkiksi funktion\( f(z)\) Laurent-kehitelmästä tämän pisteen ympäristössä.
Wikipedian artikkeli selventää asiaa.
Residylause:
Residue theorem.