Suhteellisuusteorian kritiikkiä

[pähkäilijä]

Päivitys esitykseen Suhteellisuusteorian tulkintoja muutama muutos sinisellä

sivu 3
Aineen sidosenergia
Ladattu akku ja täysi paristo painavat enemmän kuin tyhjinä. Kattila vettä painaa kuumennettuna (höyrystymättä) enemmän kuin kylmänä. (Molekyylien lukumäärä ei muutu, mutta molekyyleillä liikkeen kasvu kuumana edustaa energiaa, jolla on massa.) Jännitettynä jousi painaa enemmän kuin levossa. Nostettaessa kappale gravitaatiokentässä sen massa kasvaa. Kappale liikkuessaan painaa enemmän kuin levossa. Pienet painoerot eivät ole mitattavissa, kuin ehkä hyvin suurilla massoilla.

Ajattelen että kun kappale nostetaan, sen omassa koordinaatistossa sen massa pysyy samana mutta alemmasta nostotasosta käsin katsottuna sen massa kasvaa.

Samoin liikkuessaan, sen massa ei kasva omassa koordinaatistossa mutta lähtökoordinaatistosta katsottuna kasvaa.

Sidotussa systeemissä kappaleita siirrettäessä erilleen jokaisen kappaleen massa kasvaa, ja tuskin silloin kappaleille voidaan ajatella omia koordinaatistoja. Vasta sitten, kun kappaleet on siirtyneet toistensa gravitaatioiden vaikutuspiirien ulottumattomiin, voitaneen puhua kappaleiden omista koordinaatistoista.

Kosmologiassa kaikkeuden suurin massa oli alussa säteilyssä, siis yli 50%. Jossain kohtaa historiassa, en muista milloin, säteilyn massa alitti 50%. En ymmärrä kuinka fotonien massa voisi pienentyä. Jos säteilyn aallonpituus kasvaa, sen energia vähenee. Enqvist yritti järkyttää opiskelijoita sanomalla ettei säilymislaki päde universumissa. Jos ei päde, niin voiko samaa periaatetta soveltaa myös aurinkokuntaan? Tarkoitan jos rakettia kiihdytetään niin sen rungon paino ei absorboisi liike-energiaa. Kuitenkin ajoaine kevenisi kun sen energia jakautuu
1. ajoaineen (pakokaasun) liike-energiaksi
2. pakokaasun lämpöenergiaksi
3. raketin liike-energiaksi
Siis alussa atomit oli kaikki raketissa mutta lopussa erillään avaruudessa. Jännää olisi jos säilymislaki ei pädekään tässä, siis atomien ja fotonien massa alittaisi alkutilanteen massan. Olisiko Enqvist sitten oikeassa?

[Aadolf]

Päivitys esitykseen Suhteellisuusteorian tulkintoja muutama muutos sinisellä

sivu 3
Aineen sidosenergia
Ladattu akku ja täysi paristo painavat enemmän kuin tyhjinä. Kattila vettä painaa kuumennettuna (höyrystymättä) enemmän kuin kylmänä. (Molekyylien lukumäärä ei muutu, mutta molekyyleillä liikkeen kasvu kuumana edustaa energiaa, jolla on massa.) Jännitettynä jousi painaa enemmän kuin levossa. Nostettaessa kappale gravitaatiokentässä sen massa kasvaa. Kappale liikkuessaan painaa enemmän kuin levossa. Pienet painoerot eivät ole mitattavissa, kuin ehkä hyvin suurilla massoilla.

Ajattelen että kun kappale nostetaan, sen omassa koordinaatistossa sen massa pysyy samana mutta alemmasta nostotasosta käsin katsottuna sen massa kasvaa.

Samoin liikkuessaan, sen massa ei kasva omassa koordinaatistossa mutta lähtökoordinaatistosta katsottuna kasvaa.

Sidotussa systeemissä kappaleita siirrettäessä erilleen jokaisen kappaleen massa kasvaa, ja tuskin silloin kappaleille voidaan ajatella omia koordinaatistoja. Vasta sitten, kun kappaleet on siirtyneet toistensa gravitaatioiden vaikutuspiirien ulottumattomiin, voitaneen puhua kappaleiden omista koordinaatistoista.

Kosmologiassa kaikkeuden suurin massa oli alussa säteilyssä, siis yli 50%. Jossain kohtaa historiassa, en muista milloin, säteilyn massa alitti 50%. En ymmärrä kuinka fotonien massa voisi pienentyä. Jos säteilyn aallonpituus kasvaa, sen energia vähenee. Enqvist yritti järkyttää opiskelijoita sanomalla ettei säilymislaki päde universumissa. Jos ei päde, niin voiko samaa periaatetta soveltaa myös aurinkokuntaan? Tarkoitan jos rakettia kiihdytetään niin sen rungon paino ei absorboisi liike-energiaa. Kuitenkin ajoaine kevenisi kun sen energia jakautuu
1. ajoaineen (pakokaasun) liike-energiaksi
2. pakokaasun lämpöenergiaksi
3. raketin liike-energiaksi
Siis alussa atomit oli kaikki raketissa mutta lopussa erillään avaruudessa. Jännää olisi jos säilymislaki ei pädekään tässä, siis atomien ja fotonien massa alittaisi alkutilanteen massan. Olisiko Enqvist sitten oikeassa?

Maailmankaikkeudessa oleville esineille on voimassa fysiikan lait.
Maailmankaikkeudelle taas on voimassa kosmologian lait.

Ilmeisesti painovoimalaki on yhteinen fysiikalle ja kosmologialle.

Ai niin, fotoni on maailmankaikkeudessa oleva esine. Joka ei tottele yhtä aika olennaista fysiikan lakia. Paitsi nyt fotonit jotka on galaksissa. Missä kosmologian mukaan avaruus ei laajene. Sitten taas intergalaktisesen fotonikaasutankin sisällä avaruus laajenee, mutta kaasun energia on kumminkin vakio. Kummallista.

[Kontra]

Päivitys esitykseen Suhteellisuusteorian tulkintoja muutama muutos sinisellä

sivu 3
Aineen sidosenergia
Ladattu akku ja täysi paristo painavat enemmän kuin tyhjinä. Kattila vettä painaa kuumennettuna (höyrystymättä) enemmän kuin kylmänä. (Molekyylien lukumäärä ei muutu, mutta molekyyleillä liikkeen kasvu kuumana edustaa energiaa, jolla on massa.) Jännitettynä jousi painaa enemmän kuin levossa. Nostettaessa kappale gravitaatiokentässä sen massa kasvaa. Kappale liikkuessaan painaa enemmän kuin levossa. Pienet painoerot eivät ole mitattavissa, kuin ehkä hyvin suurilla massoilla.

Ajattelen että kun kappale nostetaan, sen omassa koordinaatistossa sen massa pysyy samana mutta alemmasta nostotasosta käsin katsottuna sen massa kasvaa.

Samoin liikkuessaan, sen massa ei kasva omassa koordinaatistossa mutta lähtökoordinaatistosta katsottuna kasvaa.

Sidotussa systeemissä kappaleita siirrettäessä erilleen jokaisen kappaleen massa kasvaa, ja tuskin silloin kappaleille voidaan ajatella omia koordinaatistoja. Vasta sitten, kun kappaleet on siirtyneet toistensa gravitaatioiden vaikutuspiirien ulottumattomiin, voitaneen puhua kappaleiden omista koordinaatistoista.

Kosmologiassa kaikkeuden suurin massa oli alussa säteilyssä, siis yli 50%. Jossain kohtaa historiassa, en muista milloin, säteilyn massa alitti 50%. En ymmärrä kuinka fotonien massa voisi pienentyä. Jos säteilyn aallonpituus kasvaa, sen energia vähenee. Enqvist yritti järkyttää opiskelijoita sanomalla ettei säilymislaki päde universumissa. Jos ei päde, niin voiko samaa periaatetta soveltaa myös aurinkokuntaan? Tarkoitan jos rakettia kiihdytetään niin sen rungon paino ei absorboisi liike-energiaa. Kuitenkin ajoaine kevenisi kun sen energia jakautuu
1. ajoaineen (pakokaasun) liike-energiaksi
2. pakokaasun lämpöenergiaksi
3. raketin liike-energiaksi
Siis alussa atomit oli kaikki raketissa mutta lopussa erillään avaruudessa. Jännää olisi jos säilymislaki ei pädekään tässä, siis atomien ja fotonien massa alittaisi alkutilanteen massan. Olisiko Enqvist sitten oikeassa?

Niin, massaa muuttuu liike-energiaksi ja lämmöksi, mutta ei siinä mitään energiakatoa tapahdu.

[QS]

Kosmologiassa kaikkeuden suurin massa oli alussa säteilyssä, siis yli 50%. Jossain kohtaa historiassa, en muista milloin, säteilyn massa alitti 50%. En ymmärrä kuinka fotonien massa voisi pienentyä. Jos säteilyn aallonpituus kasvaa, sen energia vähenee.

Fotonilla ei ole massaa, joten parempi puhua fotonin energiasta, ja fotonien energiatiheydestä koko universumissa. Laajeneminen ja kosmologinen punasiirtymä johti fotonien energian pienenemiseen, ja siksi fotonien osuus universumin energiatiheydestä pieneni.

[energian] säilymislaki ei päde universumissa. Jos ei päde, niin voiko samaa periaatetta soveltaa myös aurinkokuntaan?

Näin on, energian säilymislaki ei päde universumin kokoluokassa, eikä myöskään gravitaatiossa. Esimerkiksi painovoimakaivosta nousevan valon energia pienenee, mutta energia ei ole siirtynyt mihinkään siten kuin laakean avaruuden energian säilymislaki antaisi ymmärtää.

[Kontra]

Kosmologiassa kaikkeuden suurin massa oli alussa säteilyssä, siis yli 50%. Jossain kohtaa historiassa, en muista milloin, säteilyn massa alitti 50%. En ymmärrä kuinka fotonien massa voisi pienentyä. Jos säteilyn aallonpituus kasvaa, sen energia vähenee.

Fotonilla ei ole massaa, joten parempi puhua fotonin energiasta, ja fotonien energiatiheydestä koko universumissa. Laajeneminen ja kosmologinen punasiirtymä johti fotonien energian pienenemiseen, ja siksi fotonien osuus universumin energiatiheydestä pieneni.

[energian] säilymislaki ei päde universumissa. Jos ei päde, niin voiko samaa periaatetta soveltaa myös aurinkokuntaan?

Näin on, energian säilymislaki ei päde universumin kokoluokassa, eikä myöskään gravitaatiossa. Esimerkiksi painovoimakaivosta nousevan valon energia pienenee, mutta energia ei ole siirtynyt mihinkään siten kuin laakean avaruuden energian säilymislaki antaisi ymmärtää.

Sanot: Esimerkiksi painovoimakaivosta nousevan valon energia pienenee, mutta energia ei ole siirtynyt mihinkään siten kuin laakean avaruuden energian säilymislaki antaisi ymmärtää.
Kyllä energian säilymislaki toimii tuossakin - ei siinä energiaa mihinkään katoa, vaan gravitaatio pitää kiinni osuudestaan valon energiasta.
Eli ei gravitaatiolähteen massa (eikä siis gravitaatio) vähene fotonin alkuperäisellä energialla, vaan vain sen pienentyneellä osuudella.

[QS]

Kosmologiassa kaikkeuden suurin massa oli alussa säteilyssä, siis yli 50%. Jossain kohtaa historiassa, en muista milloin, säteilyn massa alitti 50%. En ymmärrä kuinka fotonien massa voisi pienentyä. Jos säteilyn aallonpituus kasvaa, sen energia vähenee.

Fotonilla ei ole massaa, joten parempi puhua fotonin energiasta, ja fotonien energiatiheydestä koko universumissa. Laajeneminen ja kosmologinen punasiirtymä johti fotonien energian pienenemiseen, ja siksi fotonien osuus universumin energiatiheydestä pieneni.

[energian] säilymislaki ei päde universumissa. Jos ei päde, niin voiko samaa periaatetta soveltaa myös aurinkokuntaan?

Näin on, energian säilymislaki ei päde universumin kokoluokassa, eikä myöskään gravitaatiossa. Esimerkiksi painovoimakaivosta nousevan valon energia pienenee, mutta energia ei ole siirtynyt mihinkään siten kuin laakean avaruuden energian säilymislaki antaisi ymmärtää.

Sanot: Esimerkiksi painovoimakaivosta nousevan valon energia pienenee, mutta energia ei ole siirtynyt mihinkään siten kuin laakean avaruuden energian säilymislaki antaisi ymmärtää.
Kyllä energian säilymislaki toimii tuossakin - ei siinä energiaa mihinkään katoa, vaan gravitaatio pitää kiinni osuudestaan valon energiasta.
Eli ei gravitaatiolähteen massa (eikä siis gravitaatio) vähene fotonin alkuperäisellä energialla, vaan vain sen pienentyneellä osuudella.

Valitettavasti gravitaatioon, joka on siis peräisin aika-avaruuden geometriasta, ei voida liittää perinteistä energiatiheyden käsitettä, eikä siten myöskään perinteistä energian käsitettä äärellisessä tilavuudessa. Muihin perusvuorovaikutuksiin nämä voidaan liittää.

Gravitaatiossa on kyllä energian säilyminen paikallisesti, joka ilmaistaan siten, että energia-impulssitensorin kovariantti devergenssi on nolla. Mutta tämä ei ole globaali säilymislaki, vaan vain ei-laakean avaruuden paikallinen säilymislaki, joka ei sisällä gravitaatiota.

[Kontra]

Kosmologiassa kaikkeuden suurin massa oli alussa säteilyssä, siis yli 50%. Jossain kohtaa historiassa, en muista milloin, säteilyn massa alitti 50%. En ymmärrä kuinka fotonien massa voisi pienentyä. Jos säteilyn aallonpituus kasvaa, sen energia vähenee.

Fotonilla ei ole massaa, joten parempi puhua fotonin energiasta, ja fotonien energiatiheydestä koko universumissa. Laajeneminen ja kosmologinen punasiirtymä johti fotonien energian pienenemiseen, ja siksi fotonien osuus universumin energiatiheydestä pieneni.

[energian] säilymislaki ei päde universumissa. Jos ei päde, niin voiko samaa periaatetta soveltaa myös aurinkokuntaan?

Näin on, energian säilymislaki ei päde universumin kokoluokassa, eikä myöskään gravitaatiossa. Esimerkiksi painovoimakaivosta nousevan valon energia pienenee, mutta energia ei ole siirtynyt mihinkään siten kuin laakean avaruuden energian säilymislaki antaisi ymmärtää.

Sanot: Esimerkiksi painovoimakaivosta nousevan valon energia pienenee, mutta energia ei ole siirtynyt mihinkään siten kuin laakean avaruuden energian säilymislaki antaisi ymmärtää.
Kyllä energian säilymislaki toimii tuossakin - ei siinä energiaa mihinkään katoa, vaan gravitaatio pitää kiinni osuudestaan valon energiasta.
Eli ei gravitaatiolähteen massa (eikä siis gravitaatio) vähene fotonin alkuperäisellä energialla, vaan vain sen pienentyneellä osuudella.

Valitettavasti gravitaatioon, joka on siis peräisin aika-avaruuden geometriasta, ei voida liittää perinteistä energiatiheyden käsitettä, eikä siten myöskään perinteistä energian käsitettä äärellisessä tilavuudessa. Muihin perusvuorovaikutuksiin nämä voidaan liittää.

Gravitaatiossa on kyllä energian säilyminen paikallisesti, joka ilmaistaan siten, että energia-impulssitensorin kovariantti devergenssi on nolla. Mutta tämä ei ole globaali säilymislaki, vaan vain ei-laakean avaruuden paikallinen säilymislaki, joka ei sisällä gravitaatiota.

Oli miten oli, ajatus valon punasiirtymästä, johtuvana energian pienentymisestä sen kiivetessä gravitaatiokaivosta, ei välttämättä pidä edes paikkaansa.
Punasiirtymän voi selittää niin, että valon edetessä heikompaan gravitaatioon aika vastaavati nopeutuu, jolloin samaan aikajaksoon ei mahdu yhtä montaa aallopituutta, kuin sen lähtiessä, ja valo tulkitaan punasiirtyneeksi. Mutta jos nopeutuneen ajan sijasta käytetäänkin gravitaatiolähteen hitaampaa aikaa, valolle ei tapahdu minkäänlaista punasiirtymää, vaan on ihan sama kuin sen lähtiessä gravitaatiolähteestä. Eli punasiirtymän tulkita riippuu havaintopisteestä.

[Eusa]

Kaivosta nosevan valon energia on suhteessa lähtökohtansa viritystilaan. Periaatteessa peilaamalla se takaisin päädytään samaan viritysenergiaan. Noin yhteinen kausaalijärjestynyt erillisyysjatkumo (Separverse) säilyttää universaaleja tiloja naapuruusvälitteisesti.

[QS]

Oli miten oli, ajatus valon punasiirtymästä, johtuvana energian pienentymisestä sen kiivetessä gravitaatiokaivosta, ei välttämättä pidä edes paikkaansa.

Tuo on tavallaan tottakin. Energia on paikallinen suure, jonka yksiselitteinen määrittely ei-pakallisesti on vaikeaa.

Yleisessä suhteellisuusteoriassa on mahdollista määritellä niin sanottu Landau–Lifshitz pseudotensori, joka pyrkii kuvaamaan myös gravitaation energiaa, mutta otus ei ole käsittääkseni kovin käyttökelpoinen.

[Abezethibou]

Oli miten oli, ajatus valon punasiirtymästä, johtuvana energian pienentymisestä sen kiivetessä gravitaatiokaivosta, ei välttämättä pidä edes paikkaansa.

Tuo on tavallaan tottakin. Energia on paikallinen suure, jonka yksiselitteinen määrittely ei-pakallisesti on vaikeaa.

Yleisessä suhteellisuusteoriassa on mahdollista määritellä niin sanottu Landau–Lifshitz pseudotensori, joka pyrkii kuvaamaan myös gravitaation energiaa, mutta otus ei ole käsittääkseni kovin käyttökelpoinen.

Oliko noita muillakin Einstein, Tolman, Papapetrou ja Weinbergin ainakin ja kaikki antaa vähän eri tuloksia? Vai kirjoittelenko taas omiani?