Suhteellisuusteorian kritiikkiä

[Aadolf]

ja tästä edelleen paikallinen narun jännitysvoima, joka mitataan hyvin kaukana horisontista

\(\displaystyle F_{\text{inf}} = m\alpha_{\text{inf}} = \frac{mM}{r^2} \)

Tulos on tavallaan yllättävä. Vaikka punnuksen paikallinen voima lähestyy ääretöntä, on narun toisen pään jännitysvoima äärellinen ja suhteellisen pieni.

Kai tunnistat Newtonin painovoimakaavan?

Jos painovoimakenttä on uniform, niin sitten Newtonin painovoima voidaan ilmaista siten että joka paikassa F=mg.

Nyt kun sovellamme ekvivalenssiperiaatetta, niin saamme että F=mg, kun raketista jonka kiihtyvyys on g "lasketaan" narun varassa punnusta joka massa on m. Siis voima on F siinä narun yläpäässä, ekvivalentisti uniformin painovoimakentän kanssa. Uniform on ilmeisesti suomeksi tasainen.

Tuo oli vähän hankalasti selitetty.


Siis ekvivalenssipriaatteen mukaan, kun laskemme punnusta kiihtyvästä raketista, niin emme voi saada tällä tavalla selville sitä, että leijuuko raketti ison kaukaisen massan painovoimakentässä, vaiko ei.

Nythän on sitten niin että punnuksen kiihtyvyys lähenee ääretöntä, kun punnus lähestyy Rindler-horisonttia.

[Eusa]

ja tästä edelleen paikallinen narun jännitysvoima, joka mitataan hyvin kaukana horisontista

\(\displaystyle F_{\text{inf}} = m\alpha_{\text{inf}} = \frac{mM}{r^2} \)

Tulos on tavallaan yllättävä. Vaikka punnuksen paikallinen voima lähestyy ääretöntä, on narun toisen pään jännitysvoima äärellinen ja suhteellisen pieni.

Kai tunnistat Newtonin painovoimakaavan?

Jos painovoimakenttä on uniform, niin sitten Newtonin painovoima voidaan ilmaista siten että joka paikassa F=mg.

Nyt kun sovellamme ekvivalenssiperiaatetta, niin saamme että F=mg, kun raketista jonka kiihtyvyys on g "lasketaan" narun varassa punnusta joka massa on m. Siis voima on F siinä narun yläpäässä, ekvivalentisti uniformin painovoimakentän kanssa. Uniform on ilmeisesti suomeksi tasainen.

Tuo oli vähän hankalasti selitetty.


Siis ekvivalenssipriaatteen mukaan, kun laskemme punnusta kiihtyvästä raketista, niin emme voi saada tällä tavalla selville sitä, että leijuuko raketti ison kaukaisen massan painovoimakentässä, vaiko ei.

Nythän on sitten niin että punnuksen kiihtyvyys lähenee ääretöntä, kun punnus lähestyy Rindler-horisonttia.

Asiassa merkityksellisintä olisi tarkastella itseiskiihtyvyyttä (noste) eikä koordinaattikiihtyvyyttä (gravitaatio).

Mustan aukon tapahtumahorisonttia lähestyttäessä tyhjön nosteisuuden teoriassa tyhjö nostaisi yhä voimakkaammin - ja gravitaatio pudottaisi koordinaatteja rajatta - mikä ei ole fysikaalisesti järkevää. Siksi teoria antaakin Tardis-vaikutuksen eli avaruudellista tilaa on paikallisesti selvästi enemmän kuin ulkopuolelta GR-teorialla arvaisi, eikä tapahtumahorisonttia koskaan tulekaan vastaan. Tardis-vaikutus laimentaa tyhjönosteen uskottavaksi lähelle tavanomaisen aineen painetta ja saadaan eksoottisen olotilan kompakti objekti.
--
LLM-tahdikkuuskonversio:

Asiassa kiinnostavinta olisi tarkastella itseiskiihtyvyyttä eli nostetta eikä pelkkää koordinaattikiihtyvyyttä eli gravitaation karttakuvaa.

GR:ssä tapahtumahorisontti ei vapaasti putoavalle tule vastaan minään paikallisena seinänä; Schwarzschild-kartan horisontti on koordinaatiston raja. Mutta jos staattisesti paikallaan pitämisen rajatta kasvava itseiskiihtyvyys tulkitaan tyhjönosteen gradientiksi, ΦBSU:ssa syntyy toinen kysymys: jatkuuko fysikaalinen tyhjörakenne todella rajattomaan gradienttiin asti?

BECO-hypoteesissa ei jatku. Fokusointi saturoituu ennen klassisen horisontin muodostumista ja tuottaa ulkoa lähes mustan aukon kaltaisen mutta sisäisesti horisontittoman kompaktin olotilan. Tardis-vaikutuksessa ulkoinen kartta aliarvioi sisäisen tilan ja rakenteen määrää.