Suhteellisuusteorian kritiikkiä

[Aadolf]

ja tästä edelleen paikallinen narun jännitysvoima, joka mitataan hyvin kaukana horisontista

\(\displaystyle F_{\text{inf}} = m\alpha_{\text{inf}} = \frac{mM}{r^2} \)

Tulos on tavallaan yllättävä. Vaikka punnuksen paikallinen voima lähestyy ääretöntä, on narun toisen pään jännitysvoima äärellinen ja suhteellisen pieni.

Kai tunnistat Newtonin painovoimakaavan?

Jos painovoimakenttä on uniform, niin sitten Newtonin painovoima voidaan ilmaista siten että joka paikassa F=mg.

Nyt kun sovellamme ekvivalenssiperiaatetta, niin saamme että F=mg, kun raketista jonka kiihtyvyys on g "lasketaan" narun varassa punnusta joka massa on m. Siis voima on F siinä narun yläpäässä, ekvivalentisti uniformin painovoimakentän kanssa. Uniform on ilmeisesti suomeksi tasainen.

Tuo oli vähän hankalasti selitetty.


Siis ekvivalenssipriaatteen mukaan, kun laskemme punnusta kiihtyvästä raketista, niin emme voi saada tällä tavalla selville sitä, että leijuuko raketti ison kaukaisen massan painovoimakentässä, vaiko ei.

Nythän on sitten niin että punnuksen kiihtyvyys lähenee ääretöntä, kun punnus lähestyy Rindler-horisonttia.

[Eusa]

ja tästä edelleen paikallinen narun jännitysvoima, joka mitataan hyvin kaukana horisontista

\(\displaystyle F_{\text{inf}} = m\alpha_{\text{inf}} = \frac{mM}{r^2} \)

Tulos on tavallaan yllättävä. Vaikka punnuksen paikallinen voima lähestyy ääretöntä, on narun toisen pään jännitysvoima äärellinen ja suhteellisen pieni.

Kai tunnistat Newtonin painovoimakaavan?

Jos painovoimakenttä on uniform, niin sitten Newtonin painovoima voidaan ilmaista siten että joka paikassa F=mg.

Nyt kun sovellamme ekvivalenssiperiaatetta, niin saamme että F=mg, kun raketista jonka kiihtyvyys on g "lasketaan" narun varassa punnusta joka massa on m. Siis voima on F siinä narun yläpäässä, ekvivalentisti uniformin painovoimakentän kanssa. Uniform on ilmeisesti suomeksi tasainen.

Tuo oli vähän hankalasti selitetty.


Siis ekvivalenssipriaatteen mukaan, kun laskemme punnusta kiihtyvästä raketista, niin emme voi saada tällä tavalla selville sitä, että leijuuko raketti ison kaukaisen massan painovoimakentässä, vaiko ei.

Nythän on sitten niin että punnuksen kiihtyvyys lähenee ääretöntä, kun punnus lähestyy Rindler-horisonttia.

Asiassa merkityksellisintä olisi tarkastella itseiskiihtyvyyttä (noste) eikä koordinaattikiihtyvyyttä (gravitaatio).

Mustan aukon tapahtumahorisonttia lähestyttäessä tyhjön nosteisuuden teoriassa tyhjö nostaisi yhä voimakkaammin - ja gravitaatio pudottaisi koordinaatteja rajatta - mikä ei ole fysikaalisesti järkevää. Siksi teoria antaakin Tardis-vaikutuksen eli avaruudellista tilaa on paikallisesti selvästi enemmän kuin ulkopuolelta GR-teorialla arvaisi, eikä tapahtumahorisonttia koskaan tulekaan vastaan. Tardis-vaikutus laimentaa tyhjönosteen uskottavaksi lähelle tavanomaisen aineen painetta ja saadaan eksoottisen olotilan kompakti objekti.
--
LLM-tahdikkuuskonversio:

Asiassa kiinnostavinta olisi tarkastella itseiskiihtyvyyttä eli nostetta eikä pelkkää koordinaattikiihtyvyyttä eli gravitaation karttakuvaa.

GR:ssä tapahtumahorisontti ei vapaasti putoavalle tule vastaan minään paikallisena seinänä; Schwarzschild-kartan horisontti on koordinaatiston raja. Mutta jos staattisesti paikallaan pitämisen rajatta kasvava itseiskiihtyvyys tulkitaan tyhjönosteen gradientiksi, ΦBSU:ssa syntyy toinen kysymys: jatkuuko fysikaalinen tyhjörakenne todella rajattomaan gradienttiin asti?

BECO-hypoteesissa ei jatku. Fokusointi saturoituu ennen klassisen horisontin muodostumista ja tuottaa ulkoa lähes mustan aukon kaltaisen mutta sisäisesti horisontittoman kompaktin olotilan. Tardis-vaikutuksessa ulkoinen kartta aliarvioi sisäisen tilan ja rakenteen määrää.

[QS]

ja tästä edelleen paikallinen narun jännitysvoima, joka mitataan hyvin kaukana horisontista

\(\displaystyle F_{\text{inf}} = m\alpha_{\text{inf}} = \frac{mM}{r^2} \)

Tulos on tavallaan yllättävä. Vaikka punnuksen paikallinen voima lähestyy ääretöntä, on narun toisen pään jännitysvoima äärellinen ja suhteellisen pieni.

Kai tunnistat Newtonin painovoimakaavan?

Jos painovoimakenttä on uniform, niin sitten Newtonin painovoima voidaan ilmaista siten että joka paikassa F=mg.

Toki tunnistan Newtonin painovoiman, mutta en antaisi sille kovin dramaattista tulkintaa. Kun yleistetään siten, että narun pää on äärellisellä vakioetäisyydellä \(r_0\), ja punnus on laskettu vakioetäisyydelle \(r\), niin voima on

\(\displaystyle F_{r_0} = \frac{mM}{r^2 \sqrt{1-\frac{2M}{r_0}}}\)

Tämä ei enää ole newtonilainen voima, vaikka raja arvo \(r_0 \to \infty\) onkin newtonilainen.

Kun punnuksen annetaan lähestyä tapahtumahorisonttia \(r \to 2M\), niin raja-arvot ovat

\(\displaystyle F_{r_0} \to \frac{m}{4M \sqrt{1-\frac{2M}{r_0}}}, \qquad F_{\text{inf}} \to \frac{m}{4M}\)

Tämän jälkeen naru katkeaa, ja punnus katoaa tapahtumahorisontin sisäpuolelle. SI-yksiköissä

\(\displaystyle F_{\text{inf}} \to \frac{c^4 m}{4GM}\)

Nyt kun sovellamme ekvivalenssiperiaatetta, niin saamme että F=mg, kun raketista jonka kiihtyvyys on g "lasketaan" narun varassa punnusta joka massa on m. Siis voima on F siinä narun yläpäässä, ekvivalentisti uniformin painovoimakentän kanssa. Uniform on ilmeisesti suomeksi tasainen.

Tuo oli vähän hankalasti selitetty.

Siis ekvivalenssipriaatteen mukaan, kun laskemme punnusta kiihtyvästä raketista, niin emme voi saada tällä tavalla selville sitä, että leijuuko raketti ison kaukaisen massan painovoimakentässä, vaiko ei.

Tässä asetelmassa ekvivalenssiperiaate ei ole voimassa. Punnuksen ja narun pään avulla tehdyt kokeet eivät ole paikallisia, ja ekvivalenssiperiaate on voimassa vain paikallisesti.

Nythän on sitten niin että punnuksen kiihtyvyys lähenee ääretöntä, kun punnus lähestyy Rindler-horisonttia.

Schwarzschild- ja Rindler-metriikat eivät ole samat, ja ei-paikallisessa asetelmassa ne eivät ole ekvivalentit, vaikka paikallisesti fysiikan lait ovatkin samat. Mutta ihan kiinnostava kysymys, että miten asetelma käyttäytyy Rindler-metriikassa. Ehkä palataan tähän joskus.

[Aadolf]

Tässä asetelmassa ekvivalenssiperiaate ei ole voimassa. Punnuksen ja narun pään avulla tehdyt kokeet eivät ole paikallisia, ja ekvivalenssiperiaate on voimassa vain paikallisesti.

Ekvivalenssiperiaate on semmonen juttu että kiihtyvässä raketissa ei ole vuorovesivoimia, ja sitten taas painovoimakentässä on aina vuorovesivoimia. Ja mitä pienempi mittauslaitteisto sitä vaikeampi on mitata vuorovesivoimia.

Jos nyt mittaamme kiihtyvässä raketissa olevan "painovoimakentän" vuorovesivoimia, niin pienellä laitteella saamme tuloksen nolla, suurella virhemarginaalilla. Suurella laitteella taas saamme tuloksen nolla, pienellä virhemarginaalilla.

Eli siis emme saa minkään kokoisella laitteella selville että olemme nimenomaan kiihtyvässä raketissa, emmekä semmosessa painovoimakentässä missä vuorovesivoimat on hyvin pieniä.


Eli siis kiihtyvässä raketissa ekvivalenssipriaate on voimassa kaiken kokoisilla mittalaitteilla. (Tämä on kai monille uutinen)

Ja painovoimakentässä ekvivalenssipriaate on voimassa riittävän pienillä mittalaitteilla. (Kuten kaikki tietävät)

[Eusa]

Vahva ekvivalenssiperiaate johtaa paikalliseen tyhjönosteeseen 4-tiheysgradienttina.

[Aadolf]

Toki tunnistan Newtonin painovoiman, mutta en antaisi sille kovin dramaattista tulkintaa. Kun yleistetään siten, että narun pää on äärellisellä vakioetäisyydellä \(r_0\), ja punnus on laskettu vakioetäisyydelle \(r\), niin voima on




\(\displaystyle F_{r_0} = \frac{mM}{r^2 \sqrt{1-\frac{2M}{r_0}}}\)

Tämä ei enää ole newtonilainen voima, vaikka raja arvo \(r_0 \to \infty\) onkin newtonilainen.

Pitää käyttää oikeita massoja. Oikeat massat on massoja jotka on mitattu oikeassa paikassa. Oikea paikka on narun yläpää.

Eli siis M on sitä suurempi mitä alempana on mittauspiste. Sen massanhan voi mitata vaikka vetovoiman määrästä minkä se aiheuttaa.

[Eusa]

Tämän jälkeen naru katkeaa, ja punnus katoaa tapahtumahorisontin sisäpuolelle.

Ei. Punnuksen ikääntyminen näyttää miltei pysähtyvän ja jos naru katkeaa, se ensisijaisesti tapahtuu roikuttajan ja punnuksen välisistä vuorovesivoimista eli geodeettisista eroista johtuen.