Suhteellisuusteorian kritiikkiä

[QS]

Onko Schwartzschildin kaavat vääriä jos niiden mukaan avaruus kokee lämpökuoleman?

Lämpökuolema perustuu Friedmann–Lemaître–Robertson–Walker metriikkaan ja Friedmannin yhtälöihin. Kyseessä on kuitenkin vain eräs mahdollisuus, ja mitään varmaa teoriaa universumin loputtomasta laajenemisesta ei ole.

Schwarzschildin metriikkaa kuvaa pallosymmetrisen ja pyörimättömän taivaankappaleen painovoimaa.

[pähkäilijä]

Onko Schwartzschildin kaavat vääriä jos niiden mukaan avaruus kokee lämpökuoleman?

Lämpökuolema perustuu Friedmann–Lemaître–Robertson–Walker metriikkaan ja Friedmannin yhtälöihin. Kyseessä on kuitenkin vain eräs mahdollisuus, ja mitään varmaa teoriaa universumin loputtomasta laajenemisesta ei ole.

Schwarzschildin metriikkaa kuvaa pallosymmetrisen ja pyörimättömän taivaankappaleen painovoimaa.

Niin eihän se varmaa ole. Kuitenkin jo ennen kuin kiihtyvä laajeneminen todettiin, oli mahdollista että universumi laajenisi ikuisesti. Sen jälkeen kun kiihtyvyys todettiin, sai kaiken toivon heittää. Mutta toki kiihtyvyys voi olla tilapäinen asia ja myöhemmin olisi kuitenkin mahdollista loppurysäys.

Mutta eikö Schw. metriikka tarkoita juuri sitä että horisontti jäätyy? Tästähän seuraa suoraan se että jos jokin atomi ylittää horisontin, silloin aikaa on kulunut ikuisuus. Ikuisuudessa universumi ehtii muuttumaan yhdeksi isoksi mustaksi aukoksi tai moneksi pieneksi. Eli "tuhoutumaan" jos niin voi sanoa.

[Eusa]

Onko Schwartzschildin kaavat vääriä jos niiden mukaan avaruus kokee lämpökuoleman?

Lämpökuolema perustuu Friedmann–Lemaître–Robertson–Walker metriikkaan ja Friedmannin yhtälöihin. Kyseessä on kuitenkin vain eräs mahdollisuus, ja mitään varmaa teoriaa universumin loputtomasta laajenemisesta ei ole.

Schwarzschildin metriikkaa kuvaa pallosymmetrisen ja pyörimättömän taivaankappaleen painovoimaa.

Niin eihän se varmaa ole. Kuitenkin jo ennen kuin kiihtyvä laajeneminen todettiin, oli mahdollista että universumi laajenisi ikuisesti. Sen jälkeen kun kiihtyvyys todettiin, sai kaiken toivon heittää. Mutta toki kiihtyvyys voi olla tilapäinen asia ja myöhemmin olisi kuitenkin mahdollista loppurysäys.

Mutta eikö Schw. metriikka tarkoita juuri sitä että horisontti jäätyy? Tästähän seuraa suoraan se että jos jokin atomi ylittää horisontin, silloin aikaa on kulunut ikuisuus. Ikuisuudessa universumi ehtii muuttumaan yhdeksi isoksi mustaksi aukoksi tai moneksi pieneksi. Eli "tuhoutumaan" jos niin voi sanoa.

Olen tutkinut taustariippumattoman metriikan määrittymistä fysikaalisesta sisällöstä:
https://doi.org/10.13140/RG.2.2.20437.79842

Tuollainen rakenne johtaa alati laajenevaan informaatiovarantoon, joka holografisesti sisältää tavallaan kaikki kehityshistoriat kuhunkin paikallisuuteen yhteisenä naapuruuksittain fysikaalisena kausaalijatkumona. Avaruudellinen laajeneminen voi hyvinkin korreloitua suoraan tuohon informaatiovarannon kasvuun.

Ei ole uskottavaa, että jostain tiheästä alkuräjähdyksestä kaikki laajenee ikään kuin ad hoc annetussa taustametriikassa. Ilmeisimmin laajeneminen on olevaisen rakenteen fysikaalisuutta aineineen ja tyhjöineen kaikkineen ja gravitaatio on tuon paisumisen ohi vapaata putoamista.

[QS]

Mutta eikö Schw. metriikka tarkoita juuri sitä että horisontti jäätyy? Tästähän seuraa suoraan se että jos jokin atomi ylittää horisontin, silloin aikaa on kulunut ikuisuus. Ikuisuudessa universumi ehtii muuttumaan yhdeksi isoksi mustaksi aukoksi tai moneksi pieneksi. Eli "tuhoutumaan" jos niin voi sanoa.

Schwarzschildin musta aukko ja sen painovoima on eri asia kuin universumi kokonaisuutena, sen laajeneminen, sekä mahdollinen lämpökuolema. Nämä eivät nyt suoranaisesti liity toisiinsa. On sitten toki olemssa villejä hypoteeseja siitä, että universumi on valkoinen aukko jne jne, mutta ne ovat melko eri juttuja.

[pähkäilijä]

Mutta eikö Schw. metriikka tarkoita juuri sitä että horisontti jäätyy? Tästähän seuraa suoraan se että jos jokin atomi ylittää horisontin, silloin aikaa on kulunut ikuisuus. Ikuisuudessa universumi ehtii muuttumaan yhdeksi isoksi mustaksi aukoksi tai moneksi pieneksi. Eli "tuhoutumaan" jos niin voi sanoa.

Schwarzschildin musta aukko ja sen painovoima on eri asia kuin universumi kokonaisuutena, sen laajeneminen, sekä mahdollinen lämpökuolema. Nämä eivät nyt suoranaisesti liity toisiinsa. On sitten toki olemssa villejä hypoteeseja siitä, että universumi on valkoinen aukko jne jne, mutta ne ovat melko eri juttuja.

Tarkoitan nyt ajan kulua. Jos atomi lävistää horisontin niin se on atomille mitätön aika mutta kuitenkin seuraus on ällistyttävä, universumi vanhenee ikuisuuteen. Vai salliiko Schw. kaavat sen ettei mennä ikuisuuteen?

Lisäys: Hawkingin mukaan lähellä horisonttia olevan raketin ikkunasta näkee korkeammalla radalla olevan raketin seinällä olevan kellon pyörivän vinhasti, tuntiviisari menee niin nopeasti ettei siitä saa selvää (ikään kuin lentokoneen potkuri). Kun ajatuksen vie loppuun, niin horisontin pinnalta katsottuna kellon kierrosluku lähestyisi ääretöntä. Onko tämä oikea ymmärrys Schwarzschildin kaavasta?

[QS]

Tarkoitan nyt ajan kulua. Jos atomi lävistää horisontin niin se on atomille mitätön aika mutta kuitenkin seuraus on ällistyttävä, universumi vanhenee ikuisuuteen. Vai salliiko Schw. kaavat sen ettei mennä ikuisuuteen?

Kun pudotaan vapaasti tapahtumahorisontin läpi kohti singulariteettia, niin tämä tapahtuu äärellisessä ajassa, eli mustan aukon koosta riippuen sekunnin osissa tai tunneissa tai vastaavaa. Ulkopuolelta saapuva valo on sinisiirtynyt, mutta vain äärellisesti.

Lisäys: Hawkingin mukaan lähellä horisonttia olevan raketin ikkunasta näkee korkeammalla radalla olevan raketin seinällä olevan kellon pyörivän vinhasti, tuntiviisari menee niin nopeasti ettei siitä saa selvää (ikään kuin lentokoneen potkuri). Kun ajatuksen vie loppuun, niin horisontin pinnalta katsottuna kellon kierrosluku lähestyisi ääretöntä. Onko tämä oikea ymmärrys Schwarzschildin kaavasta?

Näennäisesti kyllä, jos havaitsija pysyisi paikallaan juuri ja juuri tapahtumahorisontin ulkopuolella, joka vaatisi lähes äärettömän energian. Viisarit pyörisivät nopeasti siksi, että niistä saapuva valo on lähes äärettömästi sinisiirtynyt.

Jos olisi mahdollista laskea kello hyvin lähelle tapahtumahorisonttia, ja myöhemmin tuoda se takaisin, niin kyllä, kello olisi mitannut huomattavan lyhyen ajan verrattuna kaukana ulkopuolella olevaan kelloon.

[pähkäilijä]

Tarkoitan nyt ajan kulua. Jos atomi lävistää horisontin niin se on atomille mitätön aika mutta kuitenkin seuraus on ällistyttävä, universumi vanhenee ikuisuuteen. Vai salliiko Schw. kaavat sen ettei mennä ikuisuuteen?

Kun pudotaan vapaasti tapahtumahorisontin läpi kohti singulariteettia, niin tämä tapahtuu äärellisessä ajassa, eli mustan aukon koosta riippuen sekunnin osissa tai tunneissa tai vastaavaa. Ulkopuolelta saapuva valo on sinisiirtynyt, mutta vain äärellisesti.

Lisäys: Hawkingin mukaan lähellä horisonttia olevan raketin ikkunasta näkee korkeammalla radalla olevan raketin seinällä olevan kellon pyörivän vinhasti, tuntiviisari menee niin nopeasti ettei siitä saa selvää (ikään kuin lentokoneen potkuri). Kun ajatuksen vie loppuun, niin horisontin pinnalta katsottuna kellon kierrosluku lähestyisi ääretöntä. Onko tämä oikea ymmärrys Schwarzschildin kaavasta?

Näennäisesti kyllä, jos havaitsija pysyisi paikallaan juuri ja juuri tapahtumahorisontin ulkopuolella, joka vaatisi lähes äärettömän energian. Viisarit pyörisivät nopeasti siksi, että niistä saapuva valo on lähes äärettömästi sinisiirtynyt.

Jos olisi mahdollista laskea kello hyvin lähelle tapahtumahorisonttia, ja myöhemmin tuoda se takaisin, niin kyllä, kello olisi mitannut huomattavan lyhyen ajan verrattuna kaukana ulkopuolella olevaan kelloon.

Klassisesti ollaan ajateltu erillisesti astronautista ja universumista. Mutta kun ne yhdistetään, tuleekin luonnon armottomuus esiin, 1 nanosekunti astronautille vastaisi ikuisuutta universumille. Tämä on liian iso pala ihmiselle nieltäväksi koska jos fyysikko opettaisi sitä koulussa, hän joutuisi Iltasanomien etusivulle ristikuulusteluun. Varmaan siksi siitä ei pahemmin puhuta, vaan puhutaan mieluummin mustan aukon singulariteetistä. Näin ainakin ajattelen että se liian vaikea asia jos nyt esimerkiksi sanotaan ettei mustien aukkojen yhdistyminen ole ollut sekoittumista vaan pelkkää horisonttipintojen uudelleenjärjestäytymistä.

Jostain luin ettei horisontin läpäisy ole joutumista "ruuhkaan" mutta eikö litteässä pinnassa ole ahdasta jos siellä on sullottuna miljoonia auringonmassoja?

[QS]

eikö litteässä pinnassa ole ahdasta jos siellä on sullottuna miljoonia auringonmassoja?

Massa ei pysähdy tapahtumahorisonttiin, vaan etenee sisäpuolelle. Etäiselle havaitsijalle massaenergia on näennäisesti tapahtumahorisontissa, koska suhteellisuusteorian tapahtumat ja ilmiöt ovat nimensä mukaisesti suhteellisia, ja havaitsijasta riippuvia.

[Eusa]

eikö litteässä pinnassa ole ahdasta jos siellä on sullottuna miljoonia auringonmassoja?

Massa ei pysähdy tapahtumahorisonttiin, vaan etenee sisäpuolelle. Etäiselle havaitsijalle massaenergia on näennäisesti tapahtumahorisontissa, koska suhteellisuusteorian tapahtumat ja ilmiöt ovat nimensä mukaisesti suhteellisia, ja havaitsijasta riippuvia.

Ei ole olemassa "ennen kaikkeuden loppua" sellaista foliaatiota kenellekään, että jotain olisi ehtinyt siirtyä mustan aukon tapahtumahorisontin sisäpuolelle. Sellaisesta ei voi siis saada mitään vaikuttavaa havaintoa. Silloin on turvallisinta todeta, ettei mitään ole mustien aukkojen sisällä.

[QS]

Ei ole olemassa "ennen kaikkeuden loppua" sellaista foliaatiota kenellekään, että jotain olisi ehtinyt siirtyä mustan aukon tapahtumahorisontin sisäpuolelle. Sellaisesta ei voi siis saada mitään vaikuttavaa havaintoa. Silloin on turvallisinta todeta, ettei mitään ole mustien aukkojen sisällä.

Gullstrand–Painlevé -koordinaatit on esimerkki 'foliaatiosta', jossa testikappale etenee tapahtumahorisontin läpi. Aika-koordinaatti on vapaan pudotuksen ominaisaika.

Ja myös esim. Eddington–Finkelstein -koordinaateilla testikappale etenee läpi.

Vapaan pudotuksen paikallinen kehys etenee tapahtumahorisonttiin ja singulariteettiin äärellisessä ajassa. Tapahtumahorisonttiin voidaan myös laskea Kretschmannin skalaari, joka osoittaa, että kyseessä ei ole kaarevuuden tai aika-avaruuden singulaarinen piste. Siksi paikallinen kehys etenee läpi.

Nämä eivät toki ratkaise "massan sijainnin ongelmaa", koska koordinaateista ja systeemin kompleksisuudesta riippuen teoreettinen (tai laskennallinen) sijainti on vaikea määritellä koordinaatisto-invariantiksi. Eikä tarvitsekaan, sillä saa hyvin olla 'suhteellinen käsite'.