Sähkömagneettisen aallon olemus

[pähkäilijä]

...ongelma on (vanha tuttu):

Maasta lähetetään laserilla 100 tonnia energiaa. Kun se siirtyy luotaimeen, se näkyy gravitaationa jos se muutetaan massaksi. Mutta ei näy gravitaationa jos se muutetaan luotaimen liike-energiaksi. Tämä on arvoituksellista.

Jos 100 000 kg massan edestä lähetetään valoenergiaa, tuo massa säilyy emissiokappaleen paikallisperiaatteen mukaisen 4-kentän nosteena, kunnes se absorboituu.

Valo tuo energian lisäksi liikemäärän. Yhdestä suunnasta tulevan valon täydellinen absorptio vapaaseen, aluksi levossa olevaan luotaimeen sekä kasvattaa sen lepomassaa että antaa sille rekyylin. ”Massaksi vai liike-energiaksi” ei siis ole vapaasti valittavaa. Tuskin tarkoitat jotain eksooottista voimakkaiden kaarevuuslähteiden käyttöä niin, että saataisiin suunnattua lopulta luotaimeen osuminen kahtena 50 tonnin massaekvivalenttina vastakkaisista suunnista...?

Kappalevalinta on oleellista - kun myös absorptiokappale on valittu osaksi kokonaisjärjestelmää, sisäinen siirtymä ei vaikuta ulospäin gravitaatioilmiön muutosta; yhteinen noste reunalla säilyy. Reuna tosin siirtyy liikemäärän myötä, jolloin palloistetulla "reunalla" nostegradientti samalla suljetulla kentällä on hieman toinen.

Kun perinteisesti, kuten GR:ssäkin, kappaleita tarkastellaan erikseen yleisessä epälineaarisessa ei-lokaalissa gravitaatiokentässä pelkästään aika-avaruuskoordinaattien kirjanpitona, tulkinnat gravitaatiosta ja energian säilymisestä häilyvät.

Näen pimeän aineen olevan kertyneiden ainesten sidosfysikaalisuuden tuottamia tyhjörakenteen tukiambientteja, jolloin nostekenttä jatkuu johdonmukaisesti myös pitkien etäisyyksien yli.

Jätin tarkoituksella liikemäärän huomiotta koska se on vain 1/300 000 osa tavoitellusta liike-energiasta. Kun laserilla ammutaan droonia, sen teho on energiassa joka on poikittaissuuntaista, vain liikemäärä on pitkittäissuuntaista. Juuri siksi otin luotaimeen aurinkopaneelin koska se pystyy muuttamaan poikittaissuuntaisen energian sähköksi akkuun joka edelleen syöttää sen ionimoottoriin.

Jos sen akku olisi varauskyvyltään ääretön, se voisi varata 100 tonnia energiaa, luotain muodostaisi pienen gravitaatiokaivon. Sensijaan jos se kiihdyttäisi yhtä protonia 100 tonnin energialla, protonin mukana menisi 50 tonnia energiaa hukkaan ja toinen 50 tonnia menisi luotaimen lisääntyneeseen liike-energiaan. Suuri kysymys on, tuottaako luotain sen 50 tonnin edestä gravitaatiokaivoa? En nyt tarkoita luotaimen koordinaatiston kannalta vaan maan kannalta.

[Eusa]

Toisin sanoen valon energia määrittyy massaekvivalentiksi, jolla on kvantisoitu neliliikemäärän siirto absorptiossa. Poikittaisella tai pitkittäisellä komponentilla on hyvinkin geometrista merkitystä absorptiotapahtumassa, mutta kvantitatiivisesti liikemäärämuutos hiukkaselle tulee suunnasta ja massaekvivalentista.

[pähkäilijä]

Toisin sanoen valon energia määrittyy massaekvivalentiksi, jolla on kvantisoitu neliliikemäärän siirto absorptiossa. Poikittaisella tai pitkittäisellä komponentilla on hyvinkin geometrista merkitystä absorptiotapahtumassa, mutta kvantitatiivisesti liikemäärämuutos hiukkaselle tulee suunnasta ja massaekvivalentista.

Jos valmistetaan sellainen laser jonka energia suuntautuisi vain oikealle, se olisi esim droonia työntävä sivusuunnassa, toki myös rikkova jos fotonit olisi energisiä. Ehkä sellainen laser on olemassakin, varmaan kallis valmistaa.

[QS]

Jos valmistetaan sellainen laser
....
olisi esim droonia työntävä sivusuunnassa, toki myös rikkova jos fotonit olisi energisiä. Ehkä sellainen laser on olemassakin, varmaan kallis valmistaa.

Jos käytettäisiin laserin tapaista siten, että 1kg kappale saatetaan suunnilleen samaan kiihtyvyyteen kuin henkilöauto, niin täydellisesti heijastavalle pinnalle pitäisi suunnata noin puolet Olkiluoto 1:n tehosta. Toki mikään pinta ei moista laseria kestä, mutta teoreettisesti. Teho vastaa karkeasti arvioiden auringon säteilytehoa 0.5 km² pinta-alalle.

[Abezethibou]

Joskus luin suunnitelmasta jossa 100GW laserilla kiihdytettäisiin suurella purjeella varistettua gramman tai parin luotainta 20% valonnopeudesta. Se ei koskaan selvinnyt, että mitä mittalaitteita tai havaintovälineitä noin pieneen värkkiin olisi saatu. Taisi sellainenkin suunnitelma joskus olla, että sillä laserilla kuumennettiin jotain ainetta plasmaksi joka sitten purkautuessaan liikutti luotainta.

[Eusa]

Joskus luin suunnitelmasta jossa 100GW laserilla kiihdytettäisiin suurella purjeella varistettua gramman tai parin luotainta 20% valonnopeudesta. Se ei koskaan selvinnyt, että mitä mittalaitteita tai havaintovälineitä noin pieneen värkkiin olisi saatu. Taisi sellainenkin suunnitelma joskus olla, että sillä laserilla kuumennettiin jotain ainetta plasmaksi joka sitten purkautuessaan liikutti luotainta.

Kai sähkömagneettisen aallon olemuksen pohtimiseen liittyvät myös monenlaiset innovaatiot. Jos saataisiin rakennettua elektroni"kehräin" luotaimeen ja siellä olisi säiliö positroneja, voisi lasereilla kehräimeen osoitetulla energialla saada aikaan voimakasta annihilaatiopropulsiota. Käytännössä olisi kyse annihilaation siirrosta - laserin pitäisi onnistua tyhjön läpäistessään luovuttaa sille positronin kvanttitilat, jotta kehräimessä voisi syntyä elektroneja jne - mutta idea olisi koko lailla tunnetun fysiikan lainalaisuuksien mukaista, ks. mm. Breit-Wheeler-prosessi.

[pähkäilijä]

Jos valmistetaan sellainen laser
....
olisi esim droonia työntävä sivusuunnassa, toki myös rikkova jos fotonit olisi energisiä. Ehkä sellainen laser on olemassakin, varmaan kallis valmistaa.

Jos käytettäisiin laserin tapaista siten, että 1kg kappale saatetaan suunnilleen samaan kiihtyvyyteen kuin henkilöauto, niin täydellisesti heijastavalle pinnalle pitäisi suunnata noin puolet Olkiluoto 1:n tehosta. Toki mikään pinta ei moista laseria kestä, mutta teoreettisesti. Teho vastaa karkeasti arvioiden auringon säteilytehoa 0.5 km² pinta-alalle.

Tarkoitat varmaan liikemäärän aiheuttamaa kohtisuoraa voimakomponenttia. Itse tarkoitan sivuttaista sähkömagneettista komponenttia.

Ymmärrän voimalinjan näin:
a-elektroni kiitää kohti b-elektronia --> hylkimisvoima kiihdyttää b:tä ja jarruttaa a:ta --> molemmat varaukselliset hiukkaset on kiihdytyksessä, a negatiivisessa, b positiivisessa. Molemmat tuottaa fotoneita jotka erkautuu kiihdytysrataan nähden enimmäkseen suorakulmassa, pieni osa poikkeaa enemmän suorakulmasta.
Tässä voimalinjan emissiopää, absorbtiopää voisi olla saman näköinen. Siihen voi soveltaa aikasymmetriaa --> fotoni lähestyy b:tä sivulta ja "sammuu" sen poikittaisliikkeeseen. Poikittaisliike taas saa lisää voimaa fotonista ja lähestyy a:ta jolloin a kiihtyy ja b jää paikalleen. Ikäänkuin filmi kelataan taaksepäin.

Tämä prosessi on selvästi 2-osainen, emissio <--> absorbtio. Kiusaus on suuri tehdä siitä 1-osainen. Silloin fotoni tekee tuon pysähtymättä. Kun emissio tapahtuu auringossa ja absorbtio maassa niin fotonilla ei taida olla sitä 8 minuutin taukoa vaan tauko kestää niin lyhyen ajan että samojen elektronien liike kantaa tauon yli. Ts. elektronien liike-energia siirtyy auringosta maahan suoraan vaikka matka on meille tosi pitkä.

No ydinfyysikko tietää miten asiat menee, tämä oli pohdiskelua.

[Eusa]

Jos valmistetaan sellainen laser
....
olisi esim droonia työntävä sivusuunnassa, toki myös rikkova jos fotonit olisi energisiä. Ehkä sellainen laser on olemassakin, varmaan kallis valmistaa.

Jos käytettäisiin laserin tapaista siten, että 1kg kappale saatetaan suunnilleen samaan kiihtyvyyteen kuin henkilöauto, niin täydellisesti heijastavalle pinnalle pitäisi suunnata noin puolet Olkiluoto 1:n tehosta. Toki mikään pinta ei moista laseria kestä, mutta teoreettisesti. Teho vastaa karkeasti arvioiden auringon säteilytehoa 0.5 km² pinta-alalle.

Tarkoitat varmaan liikemäärän aiheuttamaa kohtisuoraa voimakomponenttia. Itse tarkoitan sivuttaista sähkömagneettista komponenttia.

Ymmärrän voimalinjan näin:
a-elektroni kiitää kohti b-elektronia --> hylkimisvoima kiihdyttää b:tä ja jarruttaa a:ta --> molemmat varaukselliset hiukkaset on kiihdytyksessä, a negatiivisessa, b positiivisessa. Molemmat tuottaa fotoneita jotka erkautuu kiihdytysrataan nähden enimmäkseen suorakulmassa, pieni osa poikkeaa enemmän suorakulmasta.
Tässä voimalinjan emissiopää, absorbtiopää voisi olla saman näköinen. Siihen voi soveltaa aikasymmetriaa --> fotoni lähestyy b:tä sivulta ja "sammuu" sen poikittaisliikkeeseen. Poikittaisliike taas saa lisää voimaa fotonista ja lähestyy a:ta jolloin a kiihtyy ja b jää paikalleen. Ikäänkuin filmi kelataan taaksepäin.

Tämä prosessi on selvästi 2-osainen, emissio <--> absorbtio. Kiusaus on suuri tehdä siitä 1-osainen. Silloin fotoni tekee tuon pysähtymättä. Kun emissio tapahtuu auringossa ja absorbtio maassa niin fotonilla ei taida olla sitä 8 minuutin taukoa vaan tauko kestää niin lyhyen ajan että samojen elektronien liike kantaa tauon yli. Ts. elektronien liike-energia siirtyy auringosta maahan suoraan vaikka matka on meille tosi pitkä.

No ydinfyysikko tietää miten asiat menee, tämä oli pohdiskelua.

Ehkä tämän sisäistäminen on vielä vaiheessa:
"Valon energia määrittyy massaekvivalentiksi, jolla on kvantisoitu neliliikemäärän siirto absorptiossa. Poikittaisella tai pitkittäisellä komponentilla on hyvinkin geometrista merkitystä absorptiotapahtumassa, mutta kvantitatiivisesti liikemäärämuutos hiukkaselle tulee suunnasta ja massaekvivalentista."

Eli niin poikittaiset kuin muutkin komponentit vaikuttavat liikemäärän magnitudin, absorptiossa niiden vaihesiirtodamping suuntavektorin valon propagaatiosuunnassa.

[pähkäilijä]

Jos valmistetaan sellainen laser
....
olisi esim droonia työntävä sivusuunnassa, toki myös rikkova jos fotonit olisi energisiä. Ehkä sellainen laser on olemassakin, varmaan kallis valmistaa.

Jos käytettäisiin laserin tapaista siten, että 1kg kappale saatetaan suunnilleen samaan kiihtyvyyteen kuin henkilöauto, niin täydellisesti heijastavalle pinnalle pitäisi suunnata noin puolet Olkiluoto 1:n tehosta. Toki mikään pinta ei moista laseria kestä, mutta teoreettisesti. Teho vastaa karkeasti arvioiden auringon säteilytehoa 0.5 km² pinta-alalle.

Tarkoitat varmaan liikemäärän aiheuttamaa kohtisuoraa voimakomponenttia. Itse tarkoitan sivuttaista sähkömagneettista komponenttia.

Ymmärrän voimalinjan näin:
a-elektroni kiitää kohti b-elektronia --> hylkimisvoima kiihdyttää b:tä ja jarruttaa a:ta --> molemmat varaukselliset hiukkaset on kiihdytyksessä, a negatiivisessa, b positiivisessa. Molemmat tuottaa fotoneita jotka erkautuu kiihdytysrataan nähden enimmäkseen suorakulmassa, pieni osa poikkeaa enemmän suorakulmasta.
Tässä voimalinjan emissiopää, absorbtiopää voisi olla saman näköinen. Siihen voi soveltaa aikasymmetriaa --> fotoni lähestyy b:tä sivulta ja "sammuu" sen poikittaisliikkeeseen. Poikittaisliike taas saa lisää voimaa fotonista ja lähestyy a:ta jolloin a kiihtyy ja b jää paikalleen. Ikäänkuin filmi kelataan taaksepäin.

Tämä prosessi on selvästi 2-osainen, emissio <--> absorbtio. Kiusaus on suuri tehdä siitä 1-osainen. Silloin fotoni tekee tuon pysähtymättä. Kun emissio tapahtuu auringossa ja absorbtio maassa niin fotonilla ei taida olla sitä 8 minuutin taukoa vaan tauko kestää niin lyhyen ajan että samojen elektronien liike kantaa tauon yli. Ts. elektronien liike-energia siirtyy auringosta maahan suoraan vaikka matka on meille tosi pitkä.

No ydinfyysikko tietää miten asiat menee, tämä oli pohdiskelua.

Ehkä tämän sisäistäminen on vielä vaiheessa:
"Valon energia määrittyy massaekvivalentiksi, jolla on kvantisoitu neliliikemäärän siirto absorptiossa. Poikittaisella tai pitkittäisellä komponentilla on hyvinkin geometrista merkitystä absorptiotapahtumassa, mutta kvantitatiivisesti liikemäärämuutos hiukkaselle tulee suunnasta ja massaekvivalentista."

Eli niin poikittaiset kuin muutkin komponentit vaikuttavat liikemäärän magnitudin, absorptiossa niiden vaihesiirtodamping suuntavektorin valon propagaatiosuunnassa.

Silakka ei pysty syömään haukea, tunnen itseni nyt silakaksi. Liikemäärä on se rahdin paino mikä siirretään. Mutta itse tuote on paljon väkevämpi tekijä. QS laski tämän ketjun alkupuoliskolla rekan kiihdyttämiseen tarvittavan ajan 1) auringon säteilypaineella 2) energialla, ero oli valtava. En vaan muista varmaksi sanoa mitään lukuja kun viestiä en löytänyt. Kuitenkin kerroin oli se 300 000x energian hyväksi.

Olennaista on suunta, energia painottuu poikkisuuntaan, liikemäärä etenemissuuntaan. Nyt varmaan vetoat energian skalaarisuuteen, mutta muokkaan energiaa voimaksi (eikös muuten ole juuri se sähkömagneettinen voima) joka kohdistuu elektroniin tietyn ajan. Näin sillä on suunta.

Fotonin energia siis on hämmentävän suuri mutta se naamioituu lämmöksi. Tämän alkusyy lienee fotonin tuotannossa. Eikö dipoliantennissa ole sama(t) elektroni(t) pomppimassa edestakaisin? Eli jos värähtelyitä on yhtä monta oikelle kuin vasemmalle, fotonien voimat kumoaa toisensa. Tai hehkulampussa on sama 50/50 tilanne. En ole kuullut esim 40/60 jakaumasta puhumattakaan 0/100 jakaumasta.