Disputator kirjoitti: ↑29 Elo 2024, 14:03
Hyvä avaus. Mun täytyy tutustua tarkemmin tähän kun muilta kiireiltä kerkeän, mutta muutama kommentti nyt tähän. Mulla on se sun tangenttiavaruusjuttu vielä käymättä läpi, mutta aikanaan sekin sitten.
Tangenttiavaruudet ovat niin tuskaisia, vaikka arkijärjellä helposti ymmärrettäviä.
Disputator kirjoitti: ↑29 Elo 2024, 14:03
Kuten sanoitkin, kiihtyvyys ei ole aina se primääri syy kaksosparadoksin kaltaisessa set-upissa. Kaksi veljestä, jotka aloittavat matkan samasta aika-avaruuden pisteestä P pitkin eri ajanlaatuisia geodeeseja ja kuitenkin lopulta päätyvät toiseen aika-avaruuden pisteeseen Q. Se että kaksi nämä eri geodeesia lopulta kohtaavat on erittäin rajoittava ehto, mutta lienee mahdollinen.
Veljekset voivat siis paiskata kättä ja verrata samalla rannekellojensa näyttämää aikaa. Koska geodeesit kohtaavat pisteessä Q on mielestäni välttämättä tilanne se, että veljekset fyysisesti kohtaavat. Kuitenkin veljesten rannekellojen mittaamat itseisajat voivat olla eri, joten silloin on luotu kaksosparadoksin kaltainen tilanne ilman kiihtyvyyksiä.
Joo, P:n ja Q:n yhdistävä geodeesi ei aina ole yksikäsitteinen.
Gravitaatiossa tämän voi järjestellä kohtuu helpostikin. Ajatellaan havaitsija A, joka on kiertää pallosymmetristä massaa geodeettisella ympyräradalla. Havaitsijan B geodeettinen liikerata vastaa tilannetta, jossa säteen suunnassa heitetään ylös päin kappale, joka putoaa aikanaan jälleen alas.
Nyt tarvitaan vain setuppi, jossa A ja B kohtaavat tapahtumassa P (esim pohjoisnavan yläpuolella), missä B on matkalla ylös päin. Kellot synkronoidaan P:ssä.
Sitten A etenee täyden kierroksen, ja on jälleen pohjoisnavalla, mutta nyt tapahtumassa Q. Samalla B on myös Q:ssa, mutta tällä kertaa putoamassa alas. Kellot voidaan verrata.
Tämän setupin laskut olen jossain artikkelissa nähnyt, mutta hukannut artikkelin. Osoittautuu, että kiertoradalla ollut A mittaa lyhyemmän ajan kuin B.
Tässä ominaiskiihtyvyys ei ole ikääntymiseron määräävä tekijä, sillä A:n ja B:n kiihtyvyysmittarit ovat koko ajan nollassa.
Vuosia sitten luin sellaisenkin artikkelin, jossa rullattiin laakea Minkowskiavaruus eräänlaiseksi sylinteripinnaksi, joka on laakea avaruus sekin. Tässä topologiassa kappaleet voivat kiertää pintaa vakionopeudella ja kohdata toisensa uudestaan ilman kiihtyvyyksiä. Kellot näyttävät eri aikaa. Tuollainen himmeli ei tosin ole fysikaalisesti kovin realistinen aika-avaruus, mutta teoreettisesti mahdollinen.
Eusa kirjoitti:
Kinasteluahan voimme niin halutessamme kiihdyttää
. Nopeutta ei ole ilman ainetta ja niistä muodostuneita kappaleita. Aine puolestaan on pohjimmiltaan fluktuaatioita eli kiihtyvyyttä. Samoin yleisen suhteellisuusteorian aika-avaruus on kiihtyvyyskenttä.
Newtonin painovoimassa on kyllä kiihtyvyysvektorikenttä, mutta GR:ssä olisin varovainen tulkitsemaan gravitaation kiihtyvyyskentäksi.