...
Kun gravitaatio muinaisissa universumeissa kaiken todennäköisyyden mukaan on ollut nykyistä suurempi, valosekunnin 300’000 km matkaan mahtuu Maan metrejä paljon enemmän kuin 300’000’000 kappaletta, eli valovuosi olisikin paljon uskottua pidempi, ja universumi paljon suurempi kuin 13,8 miljardia valovuotta.
..
Tätä tulisi kehittää siten, että siihen sisältyy kuvaus varhaisen universumin gravitaatiojakaumasta. Tuollaisenaan kuvaus tarkoittaa sitä, että universumi on ollut kokonaisuutena kuten planeetta tai tähti, jonka pinnalta valo on emittoiutunut.
Jaa-a, mitenkähän esim Jamesin näkemien varhaisten galaksiryhmien ja galaksien keskimääräinen gravitaatio olisi laskettavissa? Se kun pystyttäisiin laskemaan, siitä voitaisiin laskea gravitaation väheneminen etäisyyden funtiona meille saakka ainakin likimain.
Aika-avaruuden kaarevuus on kosmologisen periaatteen mukaan homogeenisesti jakautunutta katsoipa tilannetta missä tapahtumapaikassa tahansa. Toki on äärimmäisiä supermassiivisia mustia aukkoja ja toisaalta supertyhjiä ontelo-voideja, mutta fysiikan paikallisuusperiaatteen mukaan tilastollisen keskimääräisesti noin.
Sinä spekuloit sillä mitä pitäisi gravitaatiosta ajatella kaikkeuden laajenemisen johdosta. Se on tärkeä näkökulma ja saattaa hyvinkin joillain etäisyyksillä ja joissain rakennediversioissa olla huomioon otettavaa. Mutta oletettavasti miljardien valovuosien ylittävillä matkoilla ei gravitaatiolla kyllä oikein millään perusteella voi katsoa olevan merkitystä paikalliseen fysiikkaan.
Olen itse asiassa tutkinut juurikin kosmologisen periaatteen puhdasta 4-ulotteista näkökulmaa - ja silloin johtopäätös on sellainen, että voisi esiintyä miljardivalovuoden mittakaavaisia superjoukkorenkaita, joissa aines virtaa hiljalleen ympäri. Sitä on varsin mahdoton suoraan havaita, mutta olemme itse osa ns. Great Attractoriin johtavaa virtausta - mitä sen takana on dynamiikka; jatkaako virtaus edelleen vai olisiko oikeasti vastasuuntaan eli tuota suurta houkuttelijaa kohti, sen tulevat havainnot voivat paljastaa. Mikäli virtaus on vastaista, tutkimusmuistioni päättely ainakin tämän virtauksen osalta falsifioituu.
Jos kuitenkin superjoukkorenkaat olisivat todellisuutta, sitten saadaan kyllä miettiä voisiko renkaille antaa resonaatiota hyvinkin kaukaisen gravitationaalisen tilanteen nettomuutokset...
...
Kun gravitaatio muinaisissa universumeissa kaiken todennäköisyyden mukaan on ollut nykyistä suurempi, valosekunnin 300’000 km matkaan mahtuu Maan metrejä paljon enemmän kuin 300’000’000 kappaletta, eli valovuosi olisikin paljon uskottua pidempi, ja universumi paljon suurempi kuin 13,8 miljardia valovuotta.
..
Tätä tulisi kehittää siten, että siihen sisältyy kuvaus varhaisen universumin gravitaatiojakaumasta. Tuollaisenaan kuvaus tarkoittaa sitä, että universumi on ollut kokonaisuutena kuten planeetta tai tähti, jonka pinnalta valo on emittoiutunut.
Jaa-a, mitenkähän esim Jamesin näkemien varhaisten galaksiryhmien ja galaksien keskimääräinen gravitaatio olisi laskettavissa? Se kun pystyttäisiin laskemaan, siitä voitaisiin laskea gravitaation väheneminen etäisyyden funtiona meille saakka ainakin likimain.
Nykykäsityksen mukaan galaksit ja galaksiryhmät ovat asettuneet kohtuu nykyisen kaltaisiksi ensimmäisen n. 1 miljardin vuoden aikana. Ensimmäisen 200-500 miljoonan vuoden aikana universumi oli jo sen verran 'tyhjä', että valo eteni lähes koko matkansa täysin laakeassa (=tyhjässä) avaruudessa. Materia oli kasaantunut 'klönteiksi', mutta nämä homogeenisesti jakautuneina.
Vaikka varhainen universumi kokonaisuutena olisi ollut huomattavasti tiheämpi kuin nykytiede arvioi, niin ei voida vetää johtopäätöstä, että se olisi vaikuttanut valon käyttäytymiseen niin paljon, että puhuttaisiin useiden miljardien vuosien virheestä.
Miksei kukaan ota kantaa valon yksisuunataisen nopeuden osoittamisen esitykseeni.
Siinähän on lopussa kysymys, riittääkö esitykseni osoittamaan sen, että yksisuuntainen nopeus on aina c, eikä riipu valon suunnasta eikä koordinaatiston liikkeestä.
Valon yksisuuntainen nopeus
Mitataan valon edestakainen kulkuaika päiväntasaajalla sen suuntaan matkalla L.
Jos maanpinnan liike vaikuttaisi mittaustulokseen, valon edestakainen kulkuaika olisi
t1 = L/ (c - v) + L/(c + v) .
Tulokseksi saadaan kuitenkin aina t2 = 2L/c mittaussuunnasta riippumatta, eli t1 ≠ t2 .
L/ (c - v) + L/(c + v) = 2cL/ (c² - v²) ≠ 2L/c ; vain kun v = 0 , yhtälöt ovat yhtä suuret.
Maanpinnan liike ei siis summaudu mittaustulokseen, ja saatu mittaustulos c on valon nopeus sekä edestakaiseen suuntaan että yhteen suuntaan.
Lähetetään valo idän suuntaa 300 m etäisyydellä olevaan peiliin. Kun maa pyöriessään siirtää peiliä valon kulkuaikana eteenpäin, valon kulkumatka pitenee > 300 m. Valon heijastuessa peilistä, valolähde liikkuu valon kulkuaikana peiliä kohti. Valon kulkumatka takaisin valolähteelle lyhenee siis < 300 m. Aikaa edestakaiseen matkaan kuluu 2 µs. Vaikka matkat ovat eri pituiset, kumpaankin suuntaan valolta kuluu 1 µs, johtuen kiihtyvyydestä seuraavasta ajan suhteellisuudesta nopeuteen.
Tähän ilmiöön empiirinen Hafele-Keating koe antaa tyhjentävän selityksen. Valon liikkuessa itään päin aika hidastuu (aikayksikkö venyy) johtuen Maan pyörimisestä valon kulkusuuntaan, jolloin valo ehtii 1 µs:ssa peilille saakka. Valon heijastuessa pelistä ja liikkuessa länteen päin, aika nopeutuu (aikayksikkö kutistuu) johtuen maan pyörimisestä valon kulkusuuntaa vastaan, jolloin valolta ehtii kulua 1 µs takaisin valolähteelle. (Valon aallonpituuksia on yhtä monta kumpaankin suuntaan.) Koordinaatiston liike ei siis vaikuta valon kulkunopeuteen, joka on aina vakio c.
Kaipaako valon yksisuuntaisen nopeuden tutkiminen vielä empiiristä testiä mielestäsi?
Miksei kukaan ota kantaa valon yksisuunataisen nopeuden osoittamisen esitykseeni.
Siinähän on lopussa kysymys, riittääkö esitykseni osoittamaan sen, että yksisuuntainen nopeus on aina c, eikä riipu valon suunnasta eikä koordinaatiston liikkeestä.
Valon yksisuuntainen nopeus
Mitataan valon edestakainen kulkuaika päiväntasaajalla sen suuntaan matkalla L.
Jos maanpinnan liike vaikuttaisi mittaustulokseen, valon edestakainen kulkuaika olisi
t1 = L/ (c - v) + L/(c + v) .
Tulokseksi saadaan kuitenkin aina t2 = 2L/c mittaussuunnasta riippumatta, eli t1 ≠ t2 .
L/ (c - v) + L/(c + v) = 2cL/ (c² - v²) ≠ 2L/c ; vain kun v = 0 , yhtälöt ovat yhtä suuret.
Maanpinnan liike ei siis summaudu mittaustulokseen, ja saatu mittaustulos c on valon nopeus sekä edestakaiseen suuntaan että yhteen suuntaan.
Lähetetään valo idän suuntaa 300 m etäisyydellä olevaan peiliin. Kun maa pyöriessään siirtää peiliä valon kulkuaikana eteenpäin, valon kulkumatka pitenee > 300 m. Valon heijastuessa peilistä, valolähde liikkuu valon kulkuaikana peiliä kohti. Valon kulkumatka takaisin valolähteelle lyhenee siis < 300 m. Aikaa edestakaiseen matkaan kuluu 2 µs. Vaikka matkat ovat eri pituiset, kumpaankin suuntaan valolta kuluu 1 µs, johtuen kiihtyvyydestä seuraavasta ajan suhteellisuudesta nopeuteen.
Tähän ilmiöön empiirinen Hafele-Keating koe antaa tyhjentävän selityksen. Valon liikkuessa itään päin aika hidastuu (aikayksikkö venyy) johtuen Maan pyörimisestä valon kulkusuuntaan, jolloin valo ehtii 1 µs:ssa peilille saakka. Valon heijastuessa pelistä ja liikkuessa länteen päin, aika nopeutuu (aikayksikkö kutistuu) johtuen maan pyörimisestä valon kulkusuuntaa vastaan, jolloin valolta ehtii kulua 1 µs takaisin valolähteelle. (Valon aallonpituuksia on yhtä monta kumpaankin suuntaan.) Koordinaatiston liike ei siis vaikuta valon kulkunopeuteen, joka on aina vakio c.
Kaipaako valon yksisuuntaisen nopeuden tutkiminen vielä empiiristä testiä mielestäsi?
Valonnopeus c on metriikkaan ja laskentamenetelmiin perustuen sopimusratkaisu. Käytännössä sitä ei voi mitata, koska se itse on sekä ajan että tilan mttari. Siten kaksi- tai yksisuuntainen valonnopeus ei ole mikään issue.
Merkityksellistä on havainto, että kausaaliset vaikutukset leviävät tyhjössä yhteisinä nopeusrintamina eikä vauhdeissa ole variointeja. Se todetaan siten, ettei voida kehittää mittarille nopeutta, jolla se mittaisi kausaalisen tyhjösignaalin suunnanvaihdon, mikä massallisille eteneville hiukkasille onnistuu siten, että kiihdytetään mittari mitattavaa kohdetta suurempaan vauhtiin hiukkasen nopeuden suuntaan.
Miksei kukaan ota kantaa valon yksisuunataisen nopeuden osoittamisen esitykseeni.
Siinähän on lopussa kysymys, riittääkö esitykseni osoittamaan sen, että yksisuuntainen nopeus on aina c, eikä riipu valon suunnasta eikä koordinaatiston liikkeestä.
Valon yksisuuntainen nopeus
Mitataan valon edestakainen kulkuaika päiväntasaajalla sen suuntaan matkalla L.
Jos maanpinnan liike vaikuttaisi mittaustulokseen, valon edestakainen kulkuaika olisi
t1 = L/ (c - v) + L/(c + v) .
Tulokseksi saadaan kuitenkin aina t2 = 2L/c mittaussuunnasta riippumatta, eli t1 ≠ t2 .
L/ (c - v) + L/(c + v) = 2cL/ (c² - v²) ≠ 2L/c ; vain kun v = 0 , yhtälöt ovat yhtä suuret.
Maanpinnan liike ei siis summaudu mittaustulokseen, ja saatu mittaustulos c on valon nopeus sekä edestakaiseen suuntaan että yhteen suuntaan.
Lähetetään valo idän suuntaa 300 m etäisyydellä olevaan peiliin. Kun maa pyöriessään siirtää peiliä valon kulkuaikana eteenpäin, valon kulkumatka pitenee > 300 m. Valon heijastuessa peilistä, valolähde liikkuu valon kulkuaikana peiliä kohti. Valon kulkumatka takaisin valolähteelle lyhenee siis < 300 m. Aikaa edestakaiseen matkaan kuluu 2 µs. Vaikka matkat ovat eri pituiset, kumpaankin suuntaan valolta kuluu 1 µs, johtuen kiihtyvyydestä seuraavasta ajan suhteellisuudesta nopeuteen.
Tähän ilmiöön empiirinen Hafele-Keating koe antaa tyhjentävän selityksen. Valon liikkuessa itään päin aika hidastuu (aikayksikkö venyy) johtuen Maan pyörimisestä valon kulkusuuntaan, jolloin valo ehtii 1 µs:ssa peilille saakka. Valon heijastuessa pelistä ja liikkuessa länteen päin, aika nopeutuu (aikayksikkö kutistuu) johtuen maan pyörimisestä valon kulkusuuntaa vastaan, jolloin valolta ehtii kulua 1 µs takaisin valolähteelle. (Valon aallonpituuksia on yhtä monta kumpaankin suuntaan.) Koordinaatiston liike ei siis vaikuta valon kulkunopeuteen, joka on aina vakio c.
Kaipaako valon yksisuuntaisen nopeuden tutkiminen vielä empiiristä testiä mielestäsi?
Valonnopeus c on metriikkaan ja laskentamenetelmiin perustuen sopimusratkaisu. Käytännössä sitä ei voi mitata, koska se itse on sekä ajan että tilan mttari. Siten kaksi- tai yksisuuntainen valonnopeus ei ole mikään issue.
Merkityksellistä on havainto, että kausaaliset vaikutukset leviävät tyhjössä yhteisinä nopeusrintamina eikä vauhdeissa ole variointeja. Se todetaan siten, ettei voida kehittää mittarille nopeutta, jolla se mittaisi kausaalisen tyhjösignaalin suunnanvaihdon, mikä massallisille eteneville hiukkasille onnistuu siten, että kiihdytetään mittari mitattavaa kohdetta suurempaan vauhtiin hiukkasen nopeuden suuntaan.
Katselen juuri Ketonen & Myllyrinne sketsejä. Miksiköhän tulee aivan sama fiilis, kun luen noita sinun kommettejasi?
Miksei kukaan ota kantaa valon yksisuunataisen nopeuden osoittamisen esitykseeni.
Siinähän on lopussa kysymys, riittääkö esitykseni osoittamaan sen, että yksisuuntainen nopeus on aina c, eikä riipu valon suunnasta eikä koordinaatiston liikkeestä.
Valon yksisuuntainen nopeus
Mitataan valon edestakainen kulkuaika päiväntasaajalla sen suuntaan matkalla L.
Jos maanpinnan liike vaikuttaisi mittaustulokseen, valon edestakainen kulkuaika olisi
t1 = L/ (c - v) + L/(c + v) .
Tulokseksi saadaan kuitenkin aina t2 = 2L/c mittaussuunnasta riippumatta, eli t1 ≠ t2 .
L/ (c - v) + L/(c + v) = 2cL/ (c² - v²) ≠ 2L/c ; vain kun v = 0 , yhtälöt ovat yhtä suuret.
Maanpinnan liike ei siis summaudu mittaustulokseen, ja saatu mittaustulos c on valon nopeus sekä edestakaiseen suuntaan että yhteen suuntaan.
Lähetetään valo idän suuntaa 300 m etäisyydellä olevaan peiliin. Kun maa pyöriessään siirtää peiliä valon kulkuaikana eteenpäin, valon kulkumatka pitenee > 300 m. Valon heijastuessa peilistä, valolähde liikkuu valon kulkuaikana peiliä kohti. Valon kulkumatka takaisin valolähteelle lyhenee siis < 300 m. Aikaa edestakaiseen matkaan kuluu 2 µs. Vaikka matkat ovat eri pituiset, kumpaankin suuntaan valolta kuluu 1 µs, johtuen kiihtyvyydestä seuraavasta ajan suhteellisuudesta nopeuteen.
Tähän ilmiöön empiirinen Hafele-Keating koe antaa tyhjentävän selityksen. Valon liikkuessa itään päin aika hidastuu (aikayksikkö venyy) johtuen Maan pyörimisestä valon kulkusuuntaan, jolloin valo ehtii 1 µs:ssa peilille saakka. Valon heijastuessa pelistä ja liikkuessa länteen päin, aika nopeutuu (aikayksikkö kutistuu) johtuen maan pyörimisestä valon kulkusuuntaa vastaan, jolloin valolta ehtii kulua 1 µs takaisin valolähteelle. (Valon aallonpituuksia on yhtä monta kumpaankin suuntaan.) Koordinaatiston liike ei siis vaikuta valon kulkunopeuteen, joka on aina vakio c.
Kaipaako valon yksisuuntaisen nopeuden tutkiminen vielä empiiristä testiä mielestäsi?
Valonnopeus c on metriikkaan ja laskentamenetelmiin perustuen sopimusratkaisu. Käytännössä sitä ei voi mitata, koska se itse on sekä ajan että tilan mttari. Siten kaksi- tai yksisuuntainen valonnopeus ei ole mikään issue.
Merkityksellistä on havainto, että kausaaliset vaikutukset leviävät tyhjössä yhteisinä nopeusrintamina eikä vauhdeissa ole variointeja. Se todetaan siten, ettei voida kehittää mittarille nopeutta, jolla se mittaisi kausaalisen tyhjösignaalin suunnanvaihdon, mikä massallisille eteneville hiukkasille onnistuu siten, että kiihdytetään mittari mitattavaa kohdetta suurempaan vauhtiin hiukkasen nopeuden suuntaan.
Katselen juuri Ketonen & Myllyrinne sketsejä. Miksiköhän tulee aivan sama fiilis, kun luen noita sinun kommettejasi?
Miksei kukaan ota kantaa valon yksisuunataisen nopeuden osoittamisen esitykseeni.
Siinähän on lopussa kysymys, riittääkö esitykseni osoittamaan sen, että yksisuuntainen nopeus on aina c, eikä riipu valon suunnasta eikä koordinaatiston liikkeestä.
Valon yksisuuntainen nopeus
Mitataan valon edestakainen kulkuaika päiväntasaajalla sen suuntaan matkalla L.
Jos maanpinnan liike vaikuttaisi mittaustulokseen, valon edestakainen kulkuaika olisi
t1 = L/ (c - v) + L/(c + v) .
Tulokseksi saadaan kuitenkin aina t2 = 2L/c mittaussuunnasta riippumatta, eli t1 ≠ t2 .
L/ (c - v) + L/(c + v) = 2cL/ (c² - v²) ≠ 2L/c ; vain kun v = 0 , yhtälöt ovat yhtä suuret.
Maanpinnan liike ei siis summaudu mittaustulokseen, ja saatu mittaustulos c on valon nopeus sekä edestakaiseen suuntaan että yhteen suuntaan.
Lähetetään valo idän suuntaa 300 m etäisyydellä olevaan peiliin. Kun maa pyöriessään siirtää peiliä valon kulkuaikana eteenpäin, valon kulkumatka pitenee > 300 m. Valon heijastuessa peilistä, valolähde liikkuu valon kulkuaikana peiliä kohti. Valon kulkumatka takaisin valolähteelle lyhenee siis < 300 m. Aikaa edestakaiseen matkaan kuluu 2 µs. Vaikka matkat ovat eri pituiset, kumpaankin suuntaan valolta kuluu 1 µs, johtuen kiihtyvyydestä seuraavasta ajan suhteellisuudesta nopeuteen.
Tähän ilmiöön empiirinen Hafele-Keating koe antaa tyhjentävän selityksen. Valon liikkuessa itään päin aika hidastuu (aikayksikkö venyy) johtuen Maan pyörimisestä valon kulkusuuntaan, jolloin valo ehtii 1 µs:ssa peilille saakka. Valon heijastuessa pelistä ja liikkuessa länteen päin, aika nopeutuu (aikayksikkö kutistuu) johtuen maan pyörimisestä valon kulkusuuntaa vastaan, jolloin valolta ehtii kulua 1 µs takaisin valolähteelle. (Valon aallonpituuksia on yhtä monta kumpaankin suuntaan.) Koordinaatiston liike ei siis vaikuta valon kulkunopeuteen, joka on aina vakio c.
Kaipaako valon yksisuuntaisen nopeuden tutkiminen vielä empiiristä testiä mielestäsi?
QS
Eikö sinulla ole mitään kommetoitavaa tähän?
Valon yksisuuntaisen nopeuden selvittämiseksi varmaan sadat ellei tuhannet tyypit ovat öisin kieriskelleet vuoteissaan yrittäessään keksiä synronontimenetelmää sen mittaamiseen.
Ovat unohtaneet, että liikkuvassa koordinaatistossa aika on suhteellinen, ja kaikki synkronoiti-ideat voivat kaatua jo siihen.
Miksei kukaan ota kantaa valon yksisuunataisen nopeuden osoittamisen esitykseeni.
Siinähän on lopussa kysymys, riittääkö esitykseni osoittamaan sen, että yksisuuntainen nopeus on aina c, eikä riipu valon suunnasta eikä koordinaatiston liikkeestä.
Valon yksisuuntainen nopeus
Mitataan valon edestakainen kulkuaika päiväntasaajalla sen suuntaan matkalla L.
Jos maanpinnan liike vaikuttaisi mittaustulokseen, valon edestakainen kulkuaika olisi
t1 = L/ (c - v) + L/(c + v) .
Tulokseksi saadaan kuitenkin aina t2 = 2L/c mittaussuunnasta riippumatta, eli t1 ≠ t2 .
L/ (c - v) + L/(c + v) = 2cL/ (c² - v²) ≠ 2L/c ; vain kun v = 0 , yhtälöt ovat yhtä suuret.
Maanpinnan liike ei siis summaudu mittaustulokseen, ja saatu mittaustulos c on valon nopeus sekä edestakaiseen suuntaan että yhteen suuntaan.
Lähetetään valo idän suuntaa 300 m etäisyydellä olevaan peiliin. Kun maa pyöriessään siirtää peiliä valon kulkuaikana eteenpäin, valon kulkumatka pitenee > 300 m. Valon heijastuessa peilistä, valolähde liikkuu valon kulkuaikana peiliä kohti. Valon kulkumatka takaisin valolähteelle lyhenee siis < 300 m. Aikaa edestakaiseen matkaan kuluu 2 µs. Vaikka matkat ovat eri pituiset, kumpaankin suuntaan valolta kuluu 1 µs, johtuen kiihtyvyydestä seuraavasta ajan suhteellisuudesta nopeuteen.
Tähän ilmiöön empiirinen Hafele-Keating koe antaa tyhjentävän selityksen. Valon liikkuessa itään päin aika hidastuu (aikayksikkö venyy) johtuen Maan pyörimisestä valon kulkusuuntaan, jolloin valo ehtii 1 µs:ssa peilille saakka. Valon heijastuessa pelistä ja liikkuessa länteen päin, aika nopeutuu (aikayksikkö kutistuu) johtuen maan pyörimisestä valon kulkusuuntaa vastaan, jolloin valolta ehtii kulua 1 µs takaisin valolähteelle. (Valon aallonpituuksia on yhtä monta kumpaankin suuntaan.) Koordinaatiston liike ei siis vaikuta valon kulkunopeuteen, joka on aina vakio c.
Kaipaako valon yksisuuntaisen nopeuden tutkiminen vielä empiiristä testiä mielestäsi?
Valon yksisuuntaisen nopeuden selvittämiseksi varmaan sadat ellei tuhannet tyypit ovat öisin kieriskelleet vuoteissaan yrittäessään keksiä synronontimenetelmää sen mittaamiseen.
Kyllä, pitää paikkaansa. Yksisuuntaista valonnopeutta ei voida mitata. Voin aiheeseen joku kerta tarkemmin palata.
Miksei kukaan ota kantaa valon yksisuunataisen nopeuden osoittamisen esitykseeni.
Siinähän on lopussa kysymys, riittääkö esitykseni osoittamaan sen, että yksisuuntainen nopeus on aina c, eikä riipu valon suunnasta eikä koordinaatiston liikkeestä.
Valon yksisuuntainen nopeus
Mitataan valon edestakainen kulkuaika päiväntasaajalla sen suuntaan matkalla L.
Jos maanpinnan liike vaikuttaisi mittaustulokseen, valon edestakainen kulkuaika olisi
t1 = L/ (c - v) + L/(c + v) .
Tulokseksi saadaan kuitenkin aina t2 = 2L/c mittaussuunnasta riippumatta, eli t1 ≠ t2 .
L/ (c - v) + L/(c + v) = 2cL/ (c² - v²) ≠ 2L/c ; vain kun v = 0 , yhtälöt ovat yhtä suuret.
Maanpinnan liike ei siis summaudu mittaustulokseen, ja saatu mittaustulos c on valon nopeus sekä edestakaiseen suuntaan että yhteen suuntaan.
Lähetetään valo idän suuntaa 300 m etäisyydellä olevaan peiliin. Kun maa pyöriessään siirtää peiliä valon kulkuaikana eteenpäin, valon kulkumatka pitenee > 300 m. Valon heijastuessa peilistä, valolähde liikkuu valon kulkuaikana peiliä kohti. Valon kulkumatka takaisin valolähteelle lyhenee siis < 300 m. Aikaa edestakaiseen matkaan kuluu 2 µs. Vaikka matkat ovat eri pituiset, kumpaankin suuntaan valolta kuluu 1 µs, johtuen kiihtyvyydestä seuraavasta ajan suhteellisuudesta nopeuteen.
Tähän ilmiöön empiirinen Hafele-Keating koe antaa tyhjentävän selityksen. Valon liikkuessa itään päin aika hidastuu (aikayksikkö venyy) johtuen Maan pyörimisestä valon kulkusuuntaan, jolloin valo ehtii 1 µs:ssa peilille saakka. Valon heijastuessa pelistä ja liikkuessa länteen päin, aika nopeutuu (aikayksikkö kutistuu) johtuen maan pyörimisestä valon kulkusuuntaa vastaan, jolloin valolta ehtii kulua 1 µs takaisin valolähteelle. (Valon aallonpituuksia on yhtä monta kumpaankin suuntaan.) Koordinaatiston liike ei siis vaikuta valon kulkunopeuteen, joka on aina vakio c.
Kaipaako valon yksisuuntaisen nopeuden tutkiminen vielä empiiristä testiä mielestäsi?
QS
Eikö sinulla ole mitään kommetoitavaa tähän?
Valon yksisuuntaisen nopeuden selvittämiseksi varmaan sadat ellei tuhannet tyypit ovat öisin kieriskelleet vuoteissaan yrittäessään keksiä synronontimenetelmää sen mittaamiseen.
Ovat unohtaneet, että liikkuvassa koordinaatistossa aika on suhteellinen, ja kaikki synkronoiti-ideat voivat kaatua jo siihen.
Valon kulkuajat koordinaatistossa:
Valon kulkuaika ”paikallaan” olevassa koordinaatistossa ∆t
Valon kulkuaika koordinaatiston liikkeen suunnassa - aika hidastuu ∆t’ = ∆t /√(1- v²/c²)
Valon kulkuaika koordinaatiston liikkeen vastasuunnassa - aika nopeutuu ∆t’ = ∆t · √(1- v²/c²)
Miksei kukaan ota kantaa valon yksisuunataisen nopeuden osoittamisen esitykseeni.
Siinähän on lopussa kysymys, riittääkö esitykseni osoittamaan sen, että yksisuuntainen nopeus on aina c, eikä riipu valon suunnasta eikä koordinaatiston liikkeestä.
Valon yksisuuntainen nopeus
Mitataan valon edestakainen kulkuaika päiväntasaajalla sen suuntaan matkalla L.
Jos maanpinnan liike vaikuttaisi mittaustulokseen, valon edestakainen kulkuaika olisi
t1 = L/ (c - v) + L/(c + v) .
Tulokseksi saadaan kuitenkin aina t2 = 2L/c mittaussuunnasta riippumatta, eli t1 ≠ t2 .
L/ (c - v) + L/(c + v) = 2cL/ (c² - v²) ≠ 2L/c ; vain kun v = 0 , yhtälöt ovat yhtä suuret.
Maanpinnan liike ei siis summaudu mittaustulokseen, ja saatu mittaustulos c on valon nopeus sekä edestakaiseen suuntaan että yhteen suuntaan.
Lähetetään valo idän suuntaa 300 m etäisyydellä olevaan peiliin. Kun maa pyöriessään siirtää peiliä valon kulkuaikana eteenpäin, valon kulkumatka pitenee > 300 m. Valon heijastuessa peilistä, valolähde liikkuu valon kulkuaikana peiliä kohti. Valon kulkumatka takaisin valolähteelle lyhenee siis < 300 m. Aikaa edestakaiseen matkaan kuluu 2 µs. Vaikka matkat ovat eri pituiset, kumpaankin suuntaan valolta kuluu 1 µs, johtuen kiihtyvyydestä seuraavasta ajan suhteellisuudesta nopeuteen.
Tähän ilmiöön empiirinen Hafele-Keating koe antaa tyhjentävän selityksen. Valon liikkuessa itään päin aika hidastuu (aikayksikkö venyy) johtuen Maan pyörimisestä valon kulkusuuntaan, jolloin valo ehtii 1 µs:ssa peilille saakka. Valon heijastuessa pelistä ja liikkuessa länteen päin, aika nopeutuu (aikayksikkö kutistuu) johtuen maan pyörimisestä valon kulkusuuntaa vastaan, jolloin valolta ehtii kulua 1 µs takaisin valolähteelle. (Valon aallonpituuksia on yhtä monta kumpaankin suuntaan.) Koordinaatiston liike ei siis vaikuta valon kulkunopeuteen, joka on aina vakio c.
Kaipaako valon yksisuuntaisen nopeuden tutkiminen vielä empiiristä testiä mielestäsi?
QS
Eikö sinulla ole mitään kommetoitavaa tähän?
Valon yksisuuntaisen nopeuden selvittämiseksi varmaan sadat ellei tuhannet tyypit ovat öisin kieriskelleet vuoteissaan yrittäessään keksiä synronontimenetelmää sen mittaamiseen.
Ovat unohtaneet, että liikkuvassa koordinaatistossa aika on suhteellinen, ja kaikki synkronoiti-ideat voivat kaatua jo siihen.
Valon kulkuajat koordinaatistossa:
Valon kulkuaika ”paikallaan” olevassa koordinaatistossa ∆t
Valon kulkuaika koordinaatiston liikkeen suunnassa - aika hidastuu ∆t’ = ∆t /√(1- v²/c²)
Valon kulkuaika koordinaatiston liikkeen vastasuunnassa - aika nopeutuu ∆t’ = ∆t · √(1- v²/c²)
Kai ymmärrät, että tuo koordinaatiston liikesuunta on vapaasti valittavissa, ellei kyseessä ole itseiskiihtyvyyden liike.
