Lainaa
Re: Suhteellisuusteorian kritiikkiä
Eusa kirjoitti: Tänään, 10:10

Ei se suhteellisuusteorian geometriassa ole yhteensopivaa. Voit verrata voimapyörään - siinä tarvittava voima kevenee, tässä voimistuu.

Tilanne kertoo siitä, että kausaalijatkumon erillisyyksillä on fysikaaliset tekijät naapuruuksittain; tyhjö on rakenteinen mutta eri asia kuin aika-avaruus.

En ymmärrä. Paitsi nyt sen että muka tein virheen. No en tehnyt.


Siihen horisontissa roikkuvaan kilon punnukseen tulee sekunnissa 10 Ns liikemäärää, jonka naru välittää ylös. Tämä kaikki ylhäällä olijan mukaan.

Kun punnus irrotetaan, niin edelleenkin punnukseen tulee sekunnissa 10 Ns liikemäärää, vaikka punnuksen koordinaattinopeus ei kasva. Tämä kaikki ylhäällä olijan mukaan.

Ylhäällä olija voi laskea jonkun alhaalla olevan kappaleen liikemäärän näin: Kappaleen koordinaattinopeus * kappaleen hidasmassa.

Kappaleen hitaan massan ylhäällä olija saa selville siten että hän mittaa kuinka paljon voimaa hän tarvitsee aiheuttamaan kappaleelle koordinaattikiihtyvyyden a.

Kun ylhäälläolija selvittää horisontissa roikkuvan punnuksen hidastamassaa, niin hän havaitsee sen olevan ääretön.

Horisontissa roikkuvan punnuksen liikemäärä = nolla * ääretön, joka on epäilemättä 0 Ns tässä tapauksessa.

Punnuksen liikemäärä sekunnin vapaan pudotuksen jälkeen = nolla * ääretön, joka on kaiketikin 10 Ns tässä tapauksessa.
Lainaa
Re: Suhteellisuusteorian kritiikkiä
Aadolf kirjoitti: Tänään, 14:15
Eusa kirjoitti: Tänään, 10:10

Ei se suhteellisuusteorian geometriassa ole yhteensopivaa. Voit verrata voimapyörään - siinä tarvittava voima kevenee, tässä voimistuu.

Tilanne kertoo siitä, että kausaalijatkumon erillisyyksillä on fysikaaliset tekijät naapuruuksittain; tyhjö on rakenteinen mutta eri asia kuin aika-avaruus.

En ymmärrä. Paitsi nyt sen että muka tein virheen. No en tehnyt.


Siihen horisontissa roikkuvaan kilon punnukseen tulee sekunnissa 10 Ns liikemäärää, jonka naru välittää ylös. Tämä kaikki ylhäällä olijan mukaan.

Kun punnus irrotetaan, niin edelleenkin punnukseen tulee sekunnissa 10 Ns liikemäärää, vaikka punnuksen koordinaattinopeus ei kasva. Tämä kaikki ylhäällä olijan mukaan.

Ylhäällä olija voi laskea jonkun alhaalla olevan kappaleen liikemäärän näin: Kappaleen koordinaattinopeus * kappaleen hidasmassa.

Kappaleen hitaan massan ylhäällä olija saa selville siten että hän mittaa kuinka paljon voimaa hän tarvitsee aiheuttamaan kappaleelle koordinaattikiihtyvyyden a.

Kun ylhäälläolija selvittää horisontissa roikkuvan punnuksen hidastamassaa, niin hän havaitsee sen olevan ääretön.

Horisontissa roikkuvan punnuksen liikemäärä = nolla * ääretön, joka on epäilemättä 0 Ns tässä tapauksessa.

Punnuksen liikemäärä sekunnin vapaan pudotuksen jälkeen = nolla * ääretön, joka on kaiketikin 10 Ns tässä tapauksessa.
Jospa vaikka QS osaisi selittää ymmärrettävämmin kuin mun "käänteisen taljapyörän" analogia...
Hienorakennevakio lukuteoriana vapausasteista: (1⁰+2¹+3²+5³+1/2¹×3²/5³-(3²×5³)⁻²)⁻¹ = 137,03599921⁻¹
Avatar
Lainaa
Re: Suhteellisuusteorian kritiikkiä
Aadolf kirjoitti: Tänään, 01:21
QS kirjoitti: Eilen, 18:16
Aadolf kirjoitti: Eilen, 09:11
QS kirjoitti: 26.8.2026, 16:25
Aadolf kirjoitti: 26.8.2026, 12:41
Vaikuttaakohan putoavan aineen liikemäärä energia-liikemäärä tensoriin?
Vaikuttaa Schwartzschildin massatermin (M) kautta. Ulkopuolelta tarkasteltuna aine jää tapahtumahorisonttiin, mutta putoavan aineen koordinaateilla läpäisee horisontin, ja voidaan laskea aika, jonka kello mittaa singulariteetin saavuttamiseen.

Onko horisontissa nolla-paksuisena pintana, vai matkalla singulariteettiin.

Yksiselitteistä vastausta ei voida helposti antaa, jonka takia useita massakäsitteitä: https://en.wikipedia.org/wiki/Mass_in_general_relativity

Sitä liikemääräähän on sitten paljon, koska kilon massa saavuttaa liikemäärän 1 kg * 300000 km/s horisontissa, kaikkien mukaan. Ja ulkopuolelta tarkasteltuna se säilyy ikuisesti siinä horisontissa.
Tätä kysymystä itse asiassa laskettiin noin 3 vuotta sitten tällä foorumilla:

viewtopic.php?t=18

Tässä käytettiin Schwartzschildin ulkoratkaisua

\(\displaystyle ds^2 = - \left(1-\frac{2GM}{r}\right) dt^2 + \left(1-\frac{2GM}{r}\right)^{-1} dr^2 + r^2 d\Omega^2\)

missä Schwartzschildin säde \(r_s = 2GM\). Tuo metriikka kuvaa painovoimaa tapahtumahorisontin ulkopuolella. Muutaman sivun verran ihmeteltiin, jonka jälkeen saatiin mielenkiintoinen nopeusfunktio

\(\displaystyle v_H(r,r_0,v) = \sqrt{1-\frac{r_0(1-v^2)(r-r_s)}{r(r_0-r_s)}}\)

Funktiossa on kaksi havaitsijaa. Havaitsija H on tapahtumahorisontin ulkopuolella, ja keskipisteestä mitattuna vakioetäisyydellä \(r\). Mustan aukon Schwartzschildin säde on \(r_s\) (tapahtumahorisontin paikka). H on ns. 'hovering observer', ja tässä tapauksessa \(r_s \lt r\).

Vapaan pudotuksen havaitsija F pudotetaan äärelliseltä etäisyydeltä \(r_0\) kohti mustaa aukkoa, ja säteen suuntaisesti. Pudotusetäisyydelle \(r_0\) pätee \(r < r_0 < \infty\). Pudotuksen alkunopeus on \(v\), eli siis \(v > 0\) tarkoittaa sitä, että F ammutaan kohti mustaa aukkoa. Kun \(v=0\), niin kyseessä on pudotus sanan varsinaisessa merkityksessä. Alkunopeus \(v\) määritellään paikallisesti pudotuskorkeudella \(r_0\).

Funktio \(v_H\) antaa nopeuden, jolla F ohittaa leijuvan havaitsijan H, kun ne kohtaavat leijuntakorkeudella \(r\). Nopeus \(v_H\) on H:n ja myös F:n paikallisessa kehyksessä mittaama nopeus, ja kyseessä ei siis ole Schwartzschild-koordinaatiston nopeus, vaan eräällä tavalla 'aito' paikallinen nopeus.

Nopeusfunktio on määrittelemätön, kun leijuntakorkeus \(r=r_s\), tai pudotuskorkeus \(r_0 = r_s\). Nämä ovat metriikan singulaariset pisteet.

Voidaan kuitenkin laskea raja-arvo, kun H:n leijuntaetäisyys \(r\) lähestyy tapahtumahorisonttia \(r_s\)

\(\displaystyle \lim_{r \to r_s} v_H(r,r_0,v) = 1\)

Tosiaankin vapaan pudotuksen havaitsija F lähestyy valonnopeutta (\(c=1\)) horisontin lähellä. Tuo raja-arvo on lisäksi riippumaton pudotuskorkeudesta \(r_0\) ja alkunopeudesta \(v\). Kun H on tarpeeksi lähellä horisonttia (\(r \to r_s\)), niin F ohittaa sen aina lähes nopeudella \(v \to c\), vaikka pudotuskorkeus olisi H:n välittömässä läheisyydessä. Horisontin lähellä F:n koordinaatistokiihtyvyys lähestyy aina ääretöntä. Tai toisin päin: H:n leijuntakorkeudella pysymiseen tarvitaan lähes ääretön ominaiskiihtyvyys ("ääretön työntövoima raketissa").

Schwartzschildin ratkaisun problematiikka liittyy siihen, että voidaan laskea vain raja-arvoja. Horisontti \(r_s\) on Schwartzschild-koordinaattien singulaarinen piste (tai pinta), joka jakaa aika-avaruuden kahteen osaan, ulko- ja sisäpuoleen.

Horisontti on reuna, jossa tai jonka yli kappaleen liikerata ei ole jatkuva funktio. Ei voida sanoa, että F ohittaa horisontin nopeudella \(v = c\), sillä horisontissa \(v\) on määrittelemätön.

Ongelmaa voi toki ratkoa muilla koordinaatti-järjestelmillä, kuten Kruskal–Szekeres, Eddington–Finkelstein tai vastaavat. Näissä horisontti ei ole singulaarinen, ja liikerata menee jatkuvana funktiona horisontin läpi.

Mutta eräs ongelma pysyy: Vakioetäisyyden H:ta ei ole mahdollista kiinnittää horisonttiin, jonka takia F:lle ei voida näilläkään koordinaateilla määritellä paikallista ("oikeaa fysikaalista") horisontin ohitusnopeutta. Koordinaatistonopeuksia voidaan kyllä laskea, kuten Schwartzschild -koordinaateilla nolla (F jää horisonttiin), ja muilla koordinaateilla ties mitä erikoisia nopeuksia.

===

p.s Funktiossa \(v_h\) on tietysti etumerkkivirhe, kun sisäänpäin nopeuden tulisi olla negatiivinen, mutta tulkittakoon vaikka vauhti-funktioksi. Jos jokin on universumissa varmaa, niin se on etumerkkisotkut.

Jos kilon punnus pudotetaan kaukana horisontista, niin horisontissa sen liikemäärä on 1 kg * 300000 km/s.

Jos kilon punnus pudotetaan läheltä horisonttia, niin horisontissa sen liikemäärä on paljon pienempi kuin 1 kg * 300000 km/s. Siis vaikka nopeus onkin sama. En ole laskenut, mutta olen varma.

Jos kilon punnusta roikotetaan lähellä horisonttia, kaukaisuuteen yltävän narun varassa, ja jos aukon "surface gravity" on 10 m/s², niin kaukaisuudessa narua vetää voima 10 N, ja kun punnus irrotetaan, niin punnuksen koordinaattinopeus alkaa kasvaa kymmenellä metrilla sekunnissa sekunnissa, siis siellä kaukaisuudessa.
Voiman voisi jättää myöhemmäksi, mutta kysymys neli-liikemäärästä jakautuu kolmeen vaihtoehtoon. Tässä nyt vapaan pudotuksen punnus, massa \(m\), alkunopeus \(v=0\).

a) mikä on paikallisen koordinaatiston liikemäärä pudotuskorkeudella \(r_0\)
b) mikä on paikallisen koordinaatiston liikemäärä, kun punnus ohittaa ns. hovering observerin etäisyydellä \(r\), ja nopeudella \(v_H\)
c) mikä on kohdan a) ja b) liikemäärä Schwartzschild -koordinaateilla

Kohdassa a) on paikallinen ja hetkellinen Minkowski-kehys, joten neli-liikemäärä on

\(\displaystyle p^\mu = m(u^t,u^r) = m(\gamma, \gamma v) = (m, 0) = (E, \mathbf p)\)

missä punnuksen nelinopeus \(u^\mu = (u^t,u^r) = \gamma(1,v) = (1,0)\). Oikealla t-komponentissa on vain massaenergia \(E=m\), ja r-komponentissa 3-dim liikemäärä \(\mathbf p = 0.\) Nolla siksi, että alkunopeus \(v\) on nolla ja \(\gamma = 1\).

Kohdassa b) punnus ohittaa vakioetäisyydellä horisontin lähellä olevan havaitsijan nopeudella \(v_h\)

\(\displaystyle p^\mu = m(u^t,u^r) = (\gamma m, \gamma v_h)=(E, \mathbf p)\)

Aiempaa raja-arvoa \(v_h \to 1\) käyttämällä voidaan todeta, että \(E \to \infty\) ja \(\mathbf p \to \infty\).

Kohtaa c) varten poimin mainitusta ketjusta nelinopeuden \(u^\mu\) kaavat, ja asetin alkunopeuden nollaksi. Schwartzschild-koordinaateilla pudotuskorkeuden komponentit ovat

\(\begin{align}
u^t &= \frac{\sqrt{-g_{tt}(r_0)}}{-g_{tt}(r)} \\ \\
u^r & = \sqrt{-g_{tt}(r_0)+g_{tt}(r)}
\end{align}\)

missä merkintä \(g_{tt}(r_0)\) ja \(g_{tt}(r)\) tarkoittaa sitä, että metriikan aikakomponenttiin \(g_{tt} = -(1-r_s/R)\) sijoitetaan joko pudotusetäisyys \(R=r_0\) tai ohitusetäisyys \(R=r\).

Edellä a) kohdassa pudotus- ja ohitusetäisyys ovat samat. Sijoittamalla saadaan

\(\displaystyle p^\mu = m u^\mu = m(u^t,u^r)=m \left( \frac{\sqrt{-g_{tt}(r_0)}}{-g_{tt}(r_0)}, \sqrt{-g_{tt}(r_0)+g_{tt}(r_0)} \right) = \left(\frac{m}{\sqrt{1-r_s/r_0}}, 0 \right) = (E, p^r)\)

Tässä näkyy Swartzschild-koordinaattien ero paikallisiin koordinaatteihin. Kertoimen \(1/\sqrt{1-r_s/r_0} > 1\) seurauksena paikallaan olevan punnuksen massaenergia on Schwartzschild-koordinaateilla pienempi kuin mitä punnuksen vieressä oleva havaitsija mittaa.

Kohta b) on kiinnostavin Swartzschild-koordinaateilla. Kun nelinopeuden ja liikemäärän kaavoihin sijoitetaan \(r_0\) ja \(r\), niin saadaan

\(\displaystyle p^\mu = \left( m\frac{\sqrt{1-\frac{r_s}{r_0}}}{1-\frac{r_s}{r}}\ ,\ m \sqrt{\frac{r_s}{r}-\frac{r_s}{r_0}} \right) = (E, p^r)\)

Annetaan hovering observerin lähestyä horisonttia, eli siis \(r \to r_s\), jolloin liikemäärän raja-arvo on

\(\displaystyle \lim_{r \to r_s} p^\mu = \left(\ \infty,\ m \sqrt{1-\frac{r_s}{r_0}} \right)\)

Swartzschild-koordinaateilla energia (massaenergia + liike-energia) lähestyy ääretöntä, ja liikemäärän komponentti lähestyy äärellistä arvoa, joka riippuu vain pudotusetäisyydestä \(r_0\). Kun pudotusetäisyys \(r_0 \to \infty\), niin \(p^\mu \to (\infty, m)\), mikä on myös kohtuu erikoinen koordinaatiston liikemäärä.

Sitten kun vielä tarkastellaan äärettömyydestä pudotetun punnuksen 3-dim nopeutta, niin nopeus voidaan kirjoittaa etäisyyden \(r\) funktiona

\(\displaystyle v(r) = \left( 1- \frac{r_s}{r} \right) \sqrt{\frac{r_s}{r}}\)

Aluksi \(v(\infty) = 0\), sitten nopeus kasvaa, mutta horisontin lähellä jälleen pienenee, ja lopulta

\(\displaystyle \lim_{r \to r_s}v(r) = 0\)

Tätä kuvaillaan usein siten, että mustaan aukkoon pudotettu kappale pysähtyy tapahtumahorisonttiin. Mutta nämä ovat vain erään koordinaatiston komponentteja ja nopeuksia, joilla ei ole selkeää fysikaalista tulkintaa.
Vastaa Viestiin