Tämä kaikki on hyvin totta. Ehkä ihminen on vain asettanut itsensä luomakunnan (tms.) kruunuksi, mutta käytännössä me olemme vain yksi eläinlaji muiden joukossa Maassa. Ja ihminen on ravintoketjun huipulla vain Maassa, ei laajemmin ajatellen edes Linnunrata-galaksimme lähiympäristössä tai missään muuallakaan.Kvarkkivalo kirjoitti: ↑18 Kesä 2024, 08:52Disputator kirjoitti: ↑17 Kesä 2024, 21:51Matematiikka on toisaalta ihmisen luoma keksintö/käsitejärjestelmä tms. Esimerkiksi koiralle ei kannata luennoida planeettojen radoista, suhteellisuusteoriasta tms. koska koira luultavasti pitkästyy ja sanoo hau hau ja tuo kepin, jota sitten pitäisi heittää. Koira ei siis ymmärrä ihmisten luomia ajatusrakennelmia. Jos sitten on olemassa joku miljoonia vuosia meitä edistyneemmän ulkoavaruuden olioiden luoma käsitejärjestelmä, jota he kutsuvat myös matematiikaksi ja sitten he saapuvat avaruusaluksilla luennoimaan, niin me emme ymmärrä siitä mitään ja luultavasti edes emme tajua, että jotain yritetään selittää meille, analogisesti koiran ja ihmisen kohtaamisessa.
Ihmisen logiikka on ylivertainen (jossain mielessä) koiran logiikkaan ja vastaavasti alienien logiikka voi olla samalla tavalla ihmisten saavuttamattomissa, vaikka kuinka yrittäisimme ymmärtää. Luultavasti emme edes ymmärtäisi sitä, että joku alien yrittää selittää jotain hänelle ihan triviaalia juttua, koska se on meidän kognitiivisten kykyjen saavuttamattomissa.
Aika masentavaa tavallaan.Tässä on pari eri tulokulmaa mitä voisi mielestäni pohtia.
Yksi vapauttava asia on se, että ymmärtää ihmisen olevan elukka. Ei minkään sortin erikoisolento. Meillä on tapana hämmästellä kovasti tietoisuutemme ja älyämme, koska olemme tällä pallolla niin ilmiömäisiä. Tietoisuutemme hämmästyttää itseämmekin. Hauskaa tässä on se että näin tosiaan on, mutta ei välttämättä isossa kuvassa.
Tämä ilmiömäisyytemme luo mielestäni filosofisen takaisinkytkennän, joka saa meidät kokemaan itsemme liian erityiseksi. Alamme keksiä kaikenlaisia hähmäisiä filosofioita, vain ymmärtääksemme jotenkin itse kokemamme poikkeuksellisuuden.
Olemme toki kerrassaan upea, näyttävä ja ihmeellinen laji, mutta toisaalta vain osa eläinkuntaa. Jotenkin meidän pitäisi hyväksyä molemmat puolet samaan aikaan. Jotta emme kuvittelisi itsestämme liikaa, mutta toisaalta tunnistaisimme myös mikä valta meillä on maapallolla. Että emme taantuisi eläimen tasolle. Vaan pyrkisimme yhdessä eteenpäin. Kohti tasapainoa, ja jotain uusia kirkkauksia ja korkeuksia. Parempaa maailmaa. Kaikille elikoille.
KvarkkivaloMitä tulee alien-opettajattarien saapumiseen pallolle:
Mielestäni koira-vertauksesi oli osuva. Mutta toisaalta, miten paljon ja nopeasti voisimmekaan saavuttaa, jos joku ylivertainen opettaisi meitä? Vaikea kuvitella. Koiratkin kykenevät aivan uskomattomiin asioihin jos niitä opetetaan.
Jos mietitään että maailman kärki-älyköt ja tiedemaailman nimet laitettaisiin alien-yliopistoon 10 vuodeksi. Miten paljon he voisivat saada irti?
Tätä voi yksilötasolla pohtia esim. sitä kautta, että miten pitkällä sinä olisit matematiikassa jos kukaan ei olisi koskaan opettanut sinua? Esim. phytagoraan lausetta tai derivointia? Siis, jos olisit joutunut keksimään kaiken itse?
Näen alien-opettajattarien saapumisessa planeetallemme siis myös potentiaalia ja mahdollisuuksia.
No onhan tämä vähän Hollywoodia, mutta oikeasti emme mekään välitä muurahaisten yhdyskuntien tuhoamisesta. Syömme myös muiden Maapallon asukkien lihaa sen kummemmin moralisoimatta (minäkin syön, ja herkuttelen suorastaan), mutta jollain tavalla olemme aika takapajuisia tässä ja eihän sitä tiedä, että jotkut maahan tulevaisuudessa saapuvat alienit päättävät sitten kasvattaa ihmisiä ravinnoksi, siinä missä me kasvatamme sikoja ym., jotta saamme kinkkua ja sikanautajauhelihaa jne...