...
Universumin alkuaikoina aine oli jakaantunut tiiviimmin kuin nykyisin, jolloin galaksiryhmien välisessä avaruudessa gravitaatio (gravitaatiopotentiaali) oli paljon suurempi, kuin nykyisessä harvemmassa universumissa.
Kokonaisuutena varhainen universumi oli tiheämpi kuin nykyinen.
Tähdestä irronnut valo eteni homogeenisesti jakautuneissa massakeskittymissä kuitenkin aivan normaalisti. Kun se lähestyy tiheämpää aluetta, niin sinisiirtymä, ja läpäisyn jälkeen etääntyessään jälleen punasiirtymä. Nettovaikutuksena aallonpituus on sama kuin alkuperäisen tähden painovoimasta vapautumisen kohdalla. Toki avaruuden laajeneminen huomioituna se tuttu kosmologinen punasiirtymä mukana.
Mutta universumia ei voi mallintaa siten, että varhainen universumi oli iso planeetta ja nykyinen universumi on x km etäisyydellä oleva pieni satelliitti.
Varhaisessa universumissa edennyt valo etenee edelleen siinä samassa universumissa. Se ei siis emittoitunut yhdestä tiheästä universumista ja saapunut toiseen harvempaan universumiin.
No sitä varhaisten universumien valoahan teleskoopit juuri katsovat, vai mitäs niiden kuvittelet katsovan?
Kyllä, ja se universumi on sama universumi, missä telekooppi sijaitsee. Sama universumi, ei siis etäinen iso planeetta, jonka pinnalta irtoava valo punasiirtyy suuren massan seurauksena. Universumi ei ole "voimakkaan gravitaation alue ison planeetan pinnalla".
Näyttäisi ikään kuin keskustelussa olisi kolmaskin tyyppi, jonka kommentteja muut eivät näe, ja kävisit debattia hänen kanssaan.
Mistä Kontra on keksinyt nuo varhaisen universumin ajan hidastumiset? Eihän sellaista ole olemassa. Suhteellisuusteoriassa ei ole mitään newtonilaista aikaa edes olemassa, on vain universumissa havaittavien kappaleiden kappaleisiin liittyviä itseisaikoja. Lähin vastine jollekkin maailmankaikkeuden newtonilaiselle seinäkelloajalle on mukanaliikkuvassa koordinaatistossa siis "comoving coordinates" määritelty "aika", joka on Friedmanin mallien mukainen aikakoordinaatti t, jota myös kosmiseksi ajaksi on kutsuttu. Tämä aika ei "hidastu" eikä "nopeudu", vaan se on melkoisen luonnollinen jonkin ajaksi kutsutun suureen kulumisen mittari Friedmanin malleissa.
Eri ilmiö taasen on sitten kosmologinen aikadilataatio, jossa varhaisen tai kaukaisen universumin tapahtumat havaitaan tapahtuvan hitaammin kuin Maassa. Se on kuitenkin universumin laajenemisesta johtuva näennäinen ilmiö, todellisuudessa kaikki varhaisen universumin tai nykyisen Maan kellot käyvät yhtä nopeasti.
Valon gravitaatio-punasiirtymä
Lähetetään valonsäde maasta geostationaariseen satelliittiin. Kun satelliitissa aika kulkee nopeammin kuin maassa pienemmän gravitaation vuoksi, samaan aikajaksoon mahtuu vähemmän aallonpituuksia kuin maassa, jolloin valo havaitaan punaisempana. (Myös voidaan ajatella valon aallonpituuden kasvavan valon menettäessä energiaansa kiivetessään gravitaatiokaivosta ylös, jolloin valo havaitaan punaisempana.)
Satelliitissa valo havaitaan ”punasiirtyneenä”, vaikka syy ei ole doppler-ilmiö.
Kosmologista punasiirtymää aiheuttaa universumin laajentuessa doppler, universumin laajeneminen ja muinaisten ainetiheämpien universumien suuret gravitaatiopotentiaalitvalon siirtyessä heikompaan gravitaatioon koko ajan, sekä universumin laajentuessa tähtijärjestelmien nykyistä suuremman nopeuden aiheuttama ilmeinen ajan dilataatio.
Liitteet
Punasiirtymä Universumi.jpg (34.92 KiB) Katsottu 15313 kertaa
Vielä kerran koetan saada selvyyden, että mitä 'universumin gravitaatio' tarkoittaa, ja miten sen suuruus määritellään?
Epäilen, että taustalla on ajatus siitä, että energiatiheys sinänsä "tiivistäisi" gravitaatiovoimakkuutta, mutta niinhän aika-avaruuden kaarevuus ei toimi. Hyvinkin tiheässä ympäristössä gravitaatiolla voi olla nollamerkitys eli on keskimäärin laakea aika-avaruus.
Kontran ilmaisusta saa myös käsityksen ideasta, että eri kappaleisiin suhteutettuja gravitaatiopotentiaaleja voisi summailla yhteen, mikä sekin on väärä ajatus.
Itse asiassa, kun selvitin mahdollisuutta, että aika-avaruudella olisi fysikaalinen rakenne, ilmeni, että massakertymien ympärillä olisi oltava pallogeometrinen tyhjöitseiskiihtyvyyksien hyvin järjestynyt jatkumo, joka ottaa kantaa tilavuuden ja ajan divergenssiin, mutta sekin on 4-ulotteista geometriaa, radiaalisesti suuntautunutta sumeutta. Suuremmilla nopeuksilla havaitsijat näkevät ajan osuuden yhä enemmän osana oman etenemissuuntansa avaruusetäisyyttä, joten divergenssi on nimenomaan järjestystä.
Pallogeometriakertymien väleissä divergenssitasapainoilu on fluktuoivampaa, kun fysikaalinen kenttä saa saman suuruusluokan päivityssignaaleja monesta suunnasta. Siksi tuohon kenttään varastoitunut muistirakenteen pimeä aine on tiheämpänä halona pallogeometrioiden ulkopuolella.
Sekä näkyvässä aineessa että labiileissa fluktuoivan kaarevuuden tyhjöalueissa entropian kasvu on voimakkainta, mikä koituu kaikkeuden yleiseksi laajenemiseksi laajenemisliikkeen jatkavuuden otaksuman sijaan.
Tämä siis johtopäätöstä oletuksesta, että aika-avaruus olisi fysikaalinen muistirakenne energiatiheysjakauman kehityksestä eikä jatkuva korrelaatio tiheyskeskittymistä - energia-impulssi-tensori antaa kehityshistoriasta vain hyvän approksimaation.
Vielä kerran koetan saada selvyyden, että mitä 'universumin gravitaatio' tarkoittaa, ja miten sen suuruus määritellään?
Gravitaatio Maan ja Kuun välillä eri etäisyyksillä voidaan laskea, kun tiedetään kummankin massa ja keskinäinen etäisyys. Sama periaate toimii kaikille massoille. Mutta mites laskea galaksiryhmien massat? Vaikka keskinäiset etäisyydet voitaisiinkin saada selville muinaisissa universumeissa, massat taitaisi jäädä selvittämättä. Vaikka kummatkin tiedot saataisiin vaikka vain rajatulla alueella selville, yhteisgravitaation laskeminenkaan ei mikään läpihuutojuttu olisi.
Laskeskelin aikoinaan Auringon ja Alfa Centaurin keskinäisen vetovoiman.
Välimatkasta saa jonkinlaisen kuvan, jos sama matka lennettäisiin matkustajakoneella 900 km/h, aikaa kuluisi noin 5,2 miljoonaa vuotta. Aika kaukana on.
Alfa Centaurin (kaksoistähti) ja Auringon keskinäinen vetovoima 31,8 biljoonaa tonnia. Eihän se Auringon massaan 1,9891 × 1030 kg verrattuna ole suuri, mutta ei se gravitaatio olematon niiden välillä ole. Ja kyllä se aikaa hidastaisi.
Viimeksi muokannut Kontra, 24 Tammi 2025, 18:51. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
Vielä kerran koetan saada selvyyden, että mitä 'universumin gravitaatio' tarkoittaa, ja miten sen suuruus määritellään?
Gravitaatio Maan ja Kuun välillä eri etäisyyksillä voidaan laskea, kun tiedetään kummankin massa ja keskinäinen etäisyys. Sama periaate toimii kaikille massoille. Mutta mites laskea galaksiryhmien massat? Vaikka keskinäiset etäisyydet voitaisiinkin saada selville muinaisissa universumeissa, massat taitaisi jäädä selvittämättä. Vaikka kummatkin tiedot saataisiin vaikka vain rajatulla alueella selville, yhteisgravitaation laskeminenkaan ei mikään läpihuutojuttu olisi.
Universumin kokoluokassa tässä on ongelma. Universumi on oletettavasti ollut alusta asti kokonaisuutena homogeeninen ja isotrooppinen. Tarkoittaa sitä, että massa ja liikemäärä on tasaisesti jakautunut. Universumilla ei ole keskipistettä kuten galaksilla tai galaksiryhmällä, ja se ei myöskään ole "keskeltä tiheä" ja "reunoilta harva". Keskipistettä ja reunaa ei ole.
Kun valo etenee kuvassa olevan universumin osan läpi, niin puna/sinisiirtymä on nolla, sillä materia on jakautunut homogeenisesti.
Kosmologinen punasiirtymä sen sijaan ilmenee, kun taustana oleva avaruus laajenee.
Kun universumia tarkastellaan kokonaisuutena (alussa, nyt, tai tulevaisuudessa), niin sen kokonaisgravitaatio on määrittelemätön. Jos moisen suureen välttämättä haluaisi muodostaa, niin se olisi koko ajan nolla tai ääretön.
Vielä kerran koetan saada selvyyden, että mitä 'universumin gravitaatio' tarkoittaa, ja miten sen suuruus määritellään?
Gravitaatio Maan ja Kuun välillä eri etäisyyksillä voidaan laskea, kun tiedetään kummankin massa ja keskinäinen etäisyys. Sama periaate toimii kaikille massoille. Mutta mites laskea galaksiryhmien massat? Vaikka keskinäiset etäisyydet voitaisiinkin saada selville muinaisissa universumeissa, massat taitaisi jäädä selvittämättä. Vaikka kummatkin tiedot saataisiin vaikka vain rajatulla alueella selville, yhteisgravitaation laskeminenkaan ei mikään läpihuutojuttu olisi.
Universumin kokoluokassa tässä on ongelma. Universumi on oletettavasti ollut alusta asti kokonaisuutena homogeeninen ja isotrooppinen. Tarkoittaa sitä, että massa ja liikemäärä on tasaisesti jakautunut. Universumilla ei ole keskipistettä kuten galaksilla tai galaksiryhmällä, ja se ei myöskään ole "keskeltä tiheä" ja "reunoilta harva". Keskipistettä ja reunaa ei ole.
Kun valo etenee kuvassa olevan universumin osan läpi, niin puna/sinisiirtymä on nolla, sillä materia on jakautunut homogeenisesti.
Kosmologinen punasiirtymä sen sijaan ilmenee, kun taustana oleva avaruus laajenee.
Kun universumia tarkastellaan kokonaisuutena (alussa, nyt, tai tulevaisuudessa), niin sen kokonaisgravitaatio on määrittelemätön. Jos moisen suureen välttämättä haluaisi muodostaa, niin se olisi koko ajan nolla tai ääretön.
En ymmärrä logiikkaasi. Kun on massaa, aina on myös gravitaatiota. Ei ne gravitaatiot toisiaan kumoa, vaan vahvistavat.
Vielä kerran koetan saada selvyyden, että mitä 'universumin gravitaatio' tarkoittaa, ja miten sen suuruus määritellään?
Gravitaatio Maan ja Kuun välillä eri etäisyyksillä voidaan laskea, kun tiedetään kummankin massa ja keskinäinen etäisyys. Sama periaate toimii kaikille massoille. Mutta mites laskea galaksiryhmien massat? Vaikka keskinäiset etäisyydet voitaisiinkin saada selville muinaisissa universumeissa, massat taitaisi jäädä selvittämättä. Vaikka kummatkin tiedot saataisiin vaikka vain rajatulla alueella selville, yhteisgravitaation laskeminenkaan ei mikään läpihuutojuttu olisi.
Universumin kokoluokassa tässä on ongelma. Universumi on oletettavasti ollut alusta asti kokonaisuutena homogeeninen ja isotrooppinen. Tarkoittaa sitä, että massa ja liikemäärä on tasaisesti jakautunut. Universumilla ei ole keskipistettä kuten galaksilla tai galaksiryhmällä, ja se ei myöskään ole "keskeltä tiheä" ja "reunoilta harva". Keskipistettä ja reunaa ei ole.
Kun valo etenee kuvassa olevan universumin osan läpi, niin puna/sinisiirtymä on nolla, sillä materia on jakautunut homogeenisesti.
Kosmologinen punasiirtymä sen sijaan ilmenee, kun taustana oleva avaruus laajenee.
Kun universumia tarkastellaan kokonaisuutena (alussa, nyt, tai tulevaisuudessa), niin sen kokonaisgravitaatio on määrittelemätön. Jos moisen suureen välttämättä haluaisi muodostaa, niin se olisi koko ajan nolla tai ääretön.
En ymmärrä logiikkaasi. Kun on massaa, aina on myös gravitaatiota. Ei ne gravitaatiot toisiaan kumoa, vaan vahvistavat.
Vaikka kuva on yksinkertaistus, niin se kertoo melko konkreettisesti, että valitsipa minkä tahansa käyrän, joka kulkee kuvan läpi, on painovoima keskimäärin nolla tuolla välillä. Ja myös kaikissa yksittäisissä pisteissä keskimäärin nolla.
Teoreettisesti tilanne ei ole aivan noin helppo. Kuvan kaltaisen reunattoman, homogeenisen ja isotrooppisen massajakauman (eli siis universumin) gravitaatiolle ei löydy ratkaisua. Itse asiassa Newtonin painovoimalakikaan ei toimi. Ratkaisuja voidaan kuitenkin laatia, kun tehdään erinäisiä oletuksia, joista seuraa muun muassa laajeneva universumi.
Vielä kerran koetan saada selvyyden, että mitä 'universumin gravitaatio' tarkoittaa, ja miten sen suuruus määritellään?
Gravitaatio Maan ja Kuun välillä eri etäisyyksillä voidaan laskea, kun tiedetään kummankin massa ja keskinäinen etäisyys. Sama periaate toimii kaikille massoille. Mutta mites laskea galaksiryhmien massat? Vaikka keskinäiset etäisyydet voitaisiinkin saada selville muinaisissa universumeissa, massat taitaisi jäädä selvittämättä. Vaikka kummatkin tiedot saataisiin vaikka vain rajatulla alueella selville, yhteisgravitaation laskeminenkaan ei mikään läpihuutojuttu olisi.
Universumin kokoluokassa tässä on ongelma. Universumi on oletettavasti ollut alusta asti kokonaisuutena homogeeninen ja isotrooppinen. Tarkoittaa sitä, että massa ja liikemäärä on tasaisesti jakautunut. Universumilla ei ole keskipistettä kuten galaksilla tai galaksiryhmällä, ja se ei myöskään ole "keskeltä tiheä" ja "reunoilta harva". Keskipistettä ja reunaa ei ole.
Kun valo etenee kuvassa olevan universumin osan läpi, niin puna/sinisiirtymä on nolla, sillä materia on jakautunut homogeenisesti.
Kosmologinen punasiirtymä sen sijaan ilmenee, kun taustana oleva avaruus laajenee.
Kun universumia tarkastellaan kokonaisuutena (alussa, nyt, tai tulevaisuudessa), niin sen kokonaisgravitaatio on määrittelemätön. Jos moisen suureen välttämättä haluaisi muodostaa, niin se olisi koko ajan nolla tai ääretön.
En ymmärrä logiikkaasi. Kun on massaa, aina on myös gravitaatiota. Ei ne gravitaatiot toisiaan kumoa, vaan vahvistavat.
Vaikka kuva on yksinkertaistus, niin se kertoo melko konkreettisesti, että valitsipa minkä tahansa käyrän, joka kulkee kuvan läpi, on painovoima keskimäärin nolla tuolla välillä. Ja myös kaikissa yksittäisissä pisteissä keskimäärin nolla.
Teoreettisesti tilanne ei ole aivan noin helppo. Kuvan kaltaisen reunattoman, homogeenisen ja isotrooppisen massajakauman (eli siis universumin) gravitaatiolle ei löydy ratkaisua. Itse asiassa Newtonin painovoimalakikaan ei toimi. Ratkaisuja voidaan kuitenkin laatia, kun tehdään erinäisiä oletuksia, joista seuraa muun muassa laajeneva universumi.
Täysin käsittämätöntä astraalitason fysiikkaa - en osaa auttaa.
