Joo, näitä mössöjä varten on ihan nimityskin, ei-newtonilaiset fluiditDisputator kirjoitti: ↑14.8.2025, 20:44QS kirjoitti: ↑14.8.2025, 19:51Disputator kirjoitti: ↑14.8.2025, 18:33QS kirjoitti: ↑11.8.2025, 17:54Olet hiekkarannalla, jonka hiekka on hyvin hienojakoista. Kävelet lähellä vesirajaa. Hiekka on märkää. Kun astelet märällä hiekalla, niin huomaat, että astuessasi hiekalle se näyttää kuivuvan jalkasi kohdalta ja sen ympäriltä. Vesi ikäänkuin pakenee jalan läheisyydessä jonnekin. Tuttu ilmiö lähes kaikille. Mikä on ilmiön selitys?
hiekka.pngJotenkin voisi ajatella, että hiekanjyvien välissä on enemmänkin vettä, koska hiekka oli märkää. Sitten jalka puristaa hiekanjyvät lähemmäksi toisiaan ja veden on virrattava jonnekkin, varmaan poispäin jalasta. Vähän sama ilmiö kuin kiertäessä rättiä kuivaksi... Mutta miksi se vesi ei sitten tule pinnalle? Lienee veden virtauksen suunta hiekan sisällä on poispäin jalasta, jonkinlainen shokkiaalto..Noin sen helposti voisi päätellä. Yllättävää kyllä, tässä on taustalla aivan päinvastainen ilmiö.
Tämä on melko vanha probleema, jota tietääkseni tutki Osborne Reynolds jo 1800-luvulla. Hänen nimeään kantaa Reynoldsin dilatanssi, joka on eräiden fluidien ominaisuus. Märkä hiekka on fluidi, tarkemmin dilatantti fluidi.
Märän hiekan tilavuus suurenee (tiettyyn rajaan asti), kun sitä puristetaan jostain suunnasta. Vaikuttaa järjevastaiselta, mutta totta on. Hiekanjyvät jakautuvat paineessa siten, että niiden väliin jää enemmän tyhjää tilaa. Vesi valuu väleissä oleviin 'onteloihin'. Kun paine poistuu, jyvät asettuvat jälleen lähekkäin toisiaan, ja vesi leviää muualle, myös takaisin pintaa kohti.Jopas oli mielenkiintoinen selitys. Tosiaan, ihan klassisessa fysiikassa on erilaisia ilmiöitä, jotka ovat ns. intuition vastaisia. Mutta miten märän hiekan tilavuus voi kasvaa, koska vesi on kokoonpuristumatonta ja hiekanjyvät myös? Mutta, kuten vastasit, siellä on jotain "ilmakuplia" tai jotain "kuplia" tai "onteloita", tai tämä on jotain merkillistä termodynamiikkaa.
Hiekan ja veden sekoitus on sellainenkin, että sitä on helppo kauhalla sekoittaa, kun sekoittaa hitaasti. Mutta kun sekoittamisen nopeutta kasvattaa (mössöön kohdistuva voima suurenee), niin tuntuu, että mössö muuttuu melkein kiinteäksi, ja sekoittamiseen tarvitaan hikipisaroita ja yhä suurempi teho. Fluidin viskositeetti kasvaa.
Tuo käyttämäni "tilavuus suurenee" ei ollut kovin hyvä ilmaisu. Parempi ehkä sanoa, että puristuneen märän hiekan rakenne muuttuu siten, että ilmataskujen tilavuus suurenee. Hiekanjyvät siirtyvät siten, että niiden kohdalle jää ilmataskuja. Aineen katoamista, aineen syntymistä, tai yksittäisen kivijyväsen kokoonpuristumista/laajenemista ei toki tapahdu.