Havaitsija O(t',x') on inertiaalinen. O:n suhteen liikkuu toinen inertiaalihavaitsija K(t,x) siten, että nopeus x'-akselin suuntaan on +v. Kun K ohittaa O:n, niin tuo K lähetää kaksi kelloa edestakaiselle matkalle siten, että kello A etenee K:n negatiivisen x-akselin suunnassa, ja käännöspiste paikassa x=-L. Kello B kääntyy vastaavasti paikassa x=L, ja palaa takaisin.
A:n nopeus K:ssa on -u, ja B:n nopeus K:ssa on +u. A ja B kohtaavat K:n origon (x=0) paluumatkalla jälleen samanaikaisesti. Kellot jäävät K:n origoon samaan pisteeseen kuin kello K.
K etenee O:sta tarkasteltuna myös edestakaisen matkan, jonka käännepiste on O:n koordinaateilla positiivisen x'-akselin suunnassa paikassa x'=D. Tämä piste on sellainen, että K:n tekemä 'kaksosparadoksi'-koe on suoritettu juuri käännepisteen x'=D saavuttamisen kohdalla. Toisin sanoen K:n tekemä koe kahdella kellolla A ja B alkaa, kun se on O:n pisteessä x'=0 ja päättyy, kun se on O:n pisteessä x'=D.
Tämän jälkeen K (sekä kellot A ja B) palaa takaisin kohti O:ta, ja ohittaa sen paluumatkalla pisteessä x'=0.
Kellot A, B ja K kohtaavat O:n kellon samanaikaisesti alussa, ja myöhemmin jälleen samanaikaisesti K:n paluumatkalla.
Käännöspisteen kiihtyvyyttä ei tarvitse käyttää, approksimointi yksinkertaistetun kaksosparadoksin tapaan sallittua.