Luin kirjan 'Epigeneettinen informaatio ja kadonnut evoluutio' kirjoittanut Tomi Aalto. Takakannessa tiivistys:
Epigenetiikka on molekyylibiologian uusi aluevaltaus, joka tutkii eliöiden sopeutumista eli adaptoitumista muuttuvaan ympäristöön geenien ilmentämisen kautta. Uusdarwinistisen teorian mukaan tällaiset ns. mikroevolutiiviset muutokset johtaisivat todelliseen evoluutioon eli "makroevoluutioon". Sen "raaka-ainetta" olisivat aika ja sattumanvaraiset mutaatiot sekä valinta eli ympäristön paine, jotka olisivat luoneet kelpoisimpien ketjun ja koko elämän kirjon.
Evoluutio on teorian mukaan edennyt pienin ja hitain askelin: "Luonto ei salli harppausta" oli Darwinin tärkein opetus. Nyt darwinistit ovat kuitenkin itse ikään kuin vahingossa kumonneet teoriansa: Heillä on nyt mielestään esitettävänä uusia todisteita evoluutiosta, koska sitä tapahtuu jopa "silmiemme edessä" - siis nopeasti, ilman aikaa!
Mikä nämä nopeat muutokset aiheuttaa? Mikä on kelpoisimman synnyn salaisuus? Vastausta ei löydy Darwinin teoriasta eikä sen "laajennuksista", se löytyy tästä tasokkaasta kirjasta: Eliöiden perimään on ladattu epigeneettistä eli geenien ulkopuolista informaatiota ja sen mahdollistamia sopeutumismekanismeja, joita "laukeaa" olosuhteiden muutosten, kuten ravintolähteiden myötä. Ilman nopeaa sopeutumista tuskin elämää olisi, mutta sillä on hintansa: Epigeneettiset mekanismit ja aika altistavat genomit mutaatioille. Genetiikan kielellä se tarkoittaa informaation häviämistä. Kun olosuhteet muuttuvat toistuvasti ja kun tarvittaisiin uusia ja taas uusia sopeutumisia, tulee raja, jossa se ei enää ole mahdollista: sopeutumisen kuluttama genomi on rappeutunut - evoluutio katoaa ja suku sammuu.
Kirja on tarkoitettu niille jotka esim. lukiokurssin perusteella tuntevat genetiikan aakkosia.
-------------
Epigenetiikka muuttaa käsityksen informaation rakenteista. Nuorena koulussa sanottiin että geenit ratkaisee. Nykyään taas sanotaan että geenit on "kirjasto" tai "rauta". Ja ratkaisevammaksi on tullut geenien päällä oleva informaatio - epigeneettinen informaatio.
Epigeneettinen informaatio tuottaa seuraavat asiat:
- ihmisen ruumiinrakenteen
- ulkonäön
- ihonvärin, minä voisin yhtä hyvin olla kiinalainen, afrikkalainen tai eskimo
- älykkyyden
- hermoston toiminnan esim. herkkyyden tai unenlahjat
Eihän epigenetiikka mikään uusi löytö ole, mutta nuo jutut kuulostavat oudoiltapähkäilijä kirjoitti: ↑13.9.2025, 15:53 Luin kirjan 'Epigeneettinen informaatio ja kadonnut evoluutio' kirjoittanut Tomi Aalto. Takakannessa tiivistys:
Epigenetiikka on molekyylibiologian uusi aluevaltaus, joka tutkii eliöiden sopeutumista eli adaptoitumista muuttuvaan ympäristöön geenien ilmentämisen kautta. Uusdarwinistisen teorian mukaan tällaiset ns. mikroevolutiiviset muutokset johtaisivat todelliseen evoluutioon eli "makroevoluutioon". Sen "raaka-ainetta" olisivat aika ja sattumanvaraiset mutaatiot sekä valinta eli ympäristön paine, jotka olisivat luoneet kelpoisimpien ketjun ja koko elämän kirjon.
Evoluutio on teorian mukaan edennyt pienin ja hitain askelin: "Luonto ei salli harppausta" oli Darwinin tärkein opetus. Nyt darwinistit ovat kuitenkin itse ikään kuin vahingossa kumonneet teoriansa: Heillä on nyt mielestään esitettävänä uusia todisteita evoluutiosta, koska sitä tapahtuu jopa "silmiemme edessä" - siis nopeasti, ilman aikaa!
Mikä nämä nopeat muutokset aiheuttaa? Mikä on kelpoisimman synnyn salaisuus? Vastausta ei löydy Darwinin teoriasta eikä sen "laajennuksista", se löytyy tästä tasokkaasta kirjasta: Eliöiden perimään on ladattu epigeneettistä eli geenien ulkopuolista informaatiota ja sen mahdollistamia sopeutumismekanismeja, joita "laukeaa" olosuhteiden muutosten, kuten ravintolähteiden myötä. Ilman nopeaa sopeutumista tuskin elämää olisi, mutta sillä on hintansa: Epigeneettiset mekanismit ja aika altistavat genomit mutaatioille. Genetiikan kielellä se tarkoittaa informaation häviämistä. Kun olosuhteet muuttuvat toistuvasti ja kun tarvittaisiin uusia ja taas uusia sopeutumisia, tulee raja, jossa se ei enää ole mahdollista: sopeutumisen kuluttama genomi on rappeutunut - evoluutio katoaa ja suku sammuu.
Kirja on tarkoitettu niille jotka esim. lukiokurssin perusteella tuntevat genetiikan aakkosia.
-------------
Epigenetiikka muuttaa käsityksen informaation rakenteista. Nuorena koulussa sanottiin että geenit ratkaisee. Nykyään taas sanotaan että geenit on "kirjasto" tai "rauta". Ja ratkaisevammaksi on tullut geenien päällä oleva informaatio - epigeneettinen informaatio.
Epigeneettinen informaatio tuottaa seuraavat asiat:
- ihmisen ruumiinrakenteen
- ulkonäön
- ihonvärin, minä voisin yhtä hyvin olla kiinalainen, afrikkalainen tai eskimo
- älykkyyden
- hermoston toiminnan esim. herkkyyden tai unenlahjat
En tiedä voiko tällaisen rinnastuksen tehdä:Kontra kirjoitti: ↑13.9.2025, 16:45Eihän epigenetiikka mikään uusi löytö ole, mutta nuo jutut kuulostavat oudoiltapähkäilijä kirjoitti: ↑13.9.2025, 15:53 Luin kirjan 'Epigeneettinen informaatio ja kadonnut evoluutio' kirjoittanut Tomi Aalto. Takakannessa tiivistys:
Epigenetiikka on molekyylibiologian uusi aluevaltaus, joka tutkii eliöiden sopeutumista eli adaptoitumista muuttuvaan ympäristöön geenien ilmentämisen kautta. Uusdarwinistisen teorian mukaan tällaiset ns. mikroevolutiiviset muutokset johtaisivat todelliseen evoluutioon eli "makroevoluutioon". Sen "raaka-ainetta" olisivat aika ja sattumanvaraiset mutaatiot sekä valinta eli ympäristön paine, jotka olisivat luoneet kelpoisimpien ketjun ja koko elämän kirjon.
Evoluutio on teorian mukaan edennyt pienin ja hitain askelin: "Luonto ei salli harppausta" oli Darwinin tärkein opetus. Nyt darwinistit ovat kuitenkin itse ikään kuin vahingossa kumonneet teoriansa: Heillä on nyt mielestään esitettävänä uusia todisteita evoluutiosta, koska sitä tapahtuu jopa "silmiemme edessä" - siis nopeasti, ilman aikaa!
Mikä nämä nopeat muutokset aiheuttaa? Mikä on kelpoisimman synnyn salaisuus? Vastausta ei löydy Darwinin teoriasta eikä sen "laajennuksista", se löytyy tästä tasokkaasta kirjasta: Eliöiden perimään on ladattu epigeneettistä eli geenien ulkopuolista informaatiota ja sen mahdollistamia sopeutumismekanismeja, joita "laukeaa" olosuhteiden muutosten, kuten ravintolähteiden myötä. Ilman nopeaa sopeutumista tuskin elämää olisi, mutta sillä on hintansa: Epigeneettiset mekanismit ja aika altistavat genomit mutaatioille. Genetiikan kielellä se tarkoittaa informaation häviämistä. Kun olosuhteet muuttuvat toistuvasti ja kun tarvittaisiin uusia ja taas uusia sopeutumisia, tulee raja, jossa se ei enää ole mahdollista: sopeutumisen kuluttama genomi on rappeutunut - evoluutio katoaa ja suku sammuu.
Kirja on tarkoitettu niille jotka esim. lukiokurssin perusteella tuntevat genetiikan aakkosia.
-------------
Epigenetiikka muuttaa käsityksen informaation rakenteista. Nuorena koulussa sanottiin että geenit ratkaisee. Nykyään taas sanotaan että geenit on "kirjasto" tai "rauta". Ja ratkaisevammaksi on tullut geenien päällä oleva informaatio - epigeneettinen informaatio.
Epigeneettinen informaatio tuottaa seuraavat asiat:
- ihmisen ruumiinrakenteen
- ulkonäön
- ihonvärin, minä voisin yhtä hyvin olla kiinalainen, afrikkalainen tai eskimo
- älykkyyden
- hermoston toiminnan esim. herkkyyden tai unenlahjat
Mies menee K-rautaan ostamaan työkalut ja materiaalit saunaa varten.
mies = epigeneettinen puoli
K-rauta = geenit
sauna = ihminen ominaisuuksineen
Eli epigeneettinen puoli vaikuttaa ratkaisevasti millainen ihmisestä rakentuu. Geeneistä eli K-raudasta voi tehdä mitä vain, mies päättää mitä tehdään.
Tarkoitatko sitä, että jos 100 valkoihoista viedään synnytyslaitokselta suoraan Kongoon, niin vuoden kuluttua heistä 50 on muuttunut saman väriseksi kuin alkuperäiset kongolaiset??pähkäilijä kirjoitti: ↑13.9.2025, 15:53 Epigeneettinen informaatio tuottaa seuraavat asiat:
- ihmisen ruumiinrakenteen
- ulkonäön
- ihonvärin, minä voisin yhtä hyvin olla kiinalainen, afrikkalainen tai eskimo
- älykkyyden
- hermoston toiminnan esim. herkkyyden tai unenlahjat
Sen ymmärrän kyllä, että jos valkoihoinen naaras menee Kongoon, ja törmää paikallisessa K-raudassa tummaan työkaluun, niin 9kk kuluttua ilmestyy semisti tumma jälkeläinen.
Epigeneettinen säätely tapahtuu sukupolvien saatossa. Kun luolakala on menettänyt silmänsä, se on säätelyä. Jos se palaa valoisaan ympäristöön, jälkeläiset saa silmät takaisin, en tiedä monennessako polvessa (veikkaan 3:ssa).QS kirjoitti: ↑14.9.2025, 20:59Tarkoitatko sitä, että jos 100 valkoihoista viedään synnytyslaitokselta suoraan Kongoon, niin vuoden kuluttua heistä 50 on muuttunut saman väriseksi kuin alkuperäiset kongolaiset??pähkäilijä kirjoitti: ↑13.9.2025, 15:53 Epigeneettinen informaatio tuottaa seuraavat asiat:
- ihmisen ruumiinrakenteen
- ulkonäön
- ihonvärin, minä voisin yhtä hyvin olla kiinalainen, afrikkalainen tai eskimo
- älykkyyden
- hermoston toiminnan esim. herkkyyden tai unenlahjat
Sen ymmärrän kyllä, että jos valkoihoinen naaras menee Kongoon, ja törmää paikallisessa K-raudassa tummaan työkaluun, niin 9kk kuluttua ilmestyy semisti tumma jälkeläinen.
Tässä yksi taulukko kirjasta:
-------
Ympäristötekijät --> Eliön aistit ja reseptorit monitoroivat ympäristötekijöitä --> Reseptorit tai aivot välittävät tietoa soluille signaalireiteissä erilaisten signaalimolekyylien avulla -->Solun epigenomi reagoi signaaleihin --> Solun epigeneettinen ohjelma muuttuu --> Solun, kudosten ja elinten toiminta adaptoituu ympäristössä tapahtuvien muutosten mukaisesti --> Muutokset periytyvät jälkeläisille.
-----------
Ihon värin vaihtelu vaalean ja tumman välillä johtuu epigeneettisestä säätelystä. Syitä on ainakin 2, tumma iho kestää paremmin uv-säteilyä ja vaalea iho tuottaa auringon avulla d-vitamiinia. Kuinka monta sukupolvea tämä vaatii, en tiedä. Säätely on nopeampaa joissakin muutoksissa, toisissa hidasta (ehkä 10 sukupolvea?)
Okei, ymmärsin mistä kyse. Karkeasti ottaen siis geenien eräät ominaisuudet (paino sanalla eräät) voivat kytkeytyä päälle ta pois päältä. Ihan ymmärrettävä ja looginen väite, ja varmasti tuollaisia on/off asentoja geeneistä löytyykin. Mutta onko osoitettu, että ihonväri olisi päälle tai pois kytkeytyvä, vai onko kuitekin ominaisuus, jossa kytkintä ei ole.
Esim. inuiiteillä jotka elää jossain jäämeren paikkeilla, on tumma iho. Selitys oli siinä kun he saa d-vitamiinia kaloista niin ei tarvita valkoista ihoa joka tuottaa d-vitamiinia.QS kirjoitti: ↑17.9.2025, 19:30 Okei, ymmärsin mistä kyse. Karkeasti ottaen siis geenien eräät ominaisuudet (paino sanalla eräät) voivat kytkeytyä päälle ta pois päältä. Ihan ymmärrettävä ja looginen väite, ja varmasti tuollaisia on/off asentoja geeneistä löytyykin. Mutta onko osoitettu, että ihonväri olisi päälle tai pois kytkeytyvä, vai onko kuitekin ominaisuus, jossa kytkintä ei ole.
En tiedä miten suuri osuus ihmisestä ohjautuu suoraan geeneistä ja toisaalta epigeenisesti. Ehkä se on yhteispeliä jossa epigeneettinen puoli on älykäs
ja geenit enemmän passiivinen "muisti" josta ammennetaan vaikkapa valkuaisaineen ohjeet. Joka tapauksessa dataa käsitellään valtavasti. Silmän verkkokalvolla on Reinikaisen mukaan 20 eri toimintoa jotka käsittelee miljardin fotonin datan sekunnissa, tosin tämä liittyy hermostoon, ei epigeneettiseen systeemiin mutta kuvaa koneiston suorituskykyä. Jos ihmiselle annetaan tehtäväksi suunnitella robotti joka toimii kaurapuurolla, törmätään mahdottomuuteen. Edes muurahaista ei pystytä tekemään.
Muurahaista ei pystytä tekemään, mutta ihminenpä pystytään, eikä tuu hikään - välttämättä. Hihhih.
Solun äärimmäisen vaikeaa ohjelmointia voi yrittää ymmärtää jos itse suunnittelee edes yhden toiminnon. Esimerkiksi janon suunnittelu on vaikeaa, janon tuntemus psyykessä on erityinen tunne, se ei ole vain mielentila. Kun ei ole juonut 8 tuntiin, tarvitaan erityinen kemiallinen tai sähköinen viesti joka menee oikeaan paikkaan jotta ihminen tiedostaa sen.
Autossa asiat on helppoja, kun tankin mittari näyttää alle varttia, tietoinen olento hoitaa tankkauksen. Mutta tietoisen olennon oman tankin anturi on paljon mutkikkaampi, sen pitää luoda tietoisuuteen erityinen tunne. Tekijöitä riittää, solu, viestinviejät, hermot, aivot, ja kun materiaketju päätty, alkaa ihmisen henki tietoisuutena tuntemaan janon.
Solu ei tunne mitään, se ei älyä mitään - vaikka solun toiminta on huippu älyllistä. Tarkoitan että solu ei sano: Hmm, on nestetasapaino vähän pielessä, tarttis tehdä jotain. Ei, se toimii automaattisesti. Koko ketju solusta aivoihin on automatiikkaa. Vaikeus on juuri siinä kun automatiikka on datan prosessointia. Mistä datakaapeli tietää mennä oikeaan paikkaan aivoissa? Tai mistä solu tietää mistä kohdasta geenejä saadaan ohjeet jonkun erityisen proteiinin valmistamiseen? Siellä geeneissä on tallennettuna vaikka mitä mutta kuinka automatiikka osaa etsiä oikean tiedon?
Tekoälyn ratkaisu ongelmaan on sen massiivinen muisti josta se raa'alla työllä seuloo tiedon. Mutta solussa on salaperäinen kyky "tietää", mistä dna-koodin pätkästä oikeat ohjeet löytyy. Ja kaikki mahdollisuudet on epäonnistua, joka solussa on 1,5 metriä kaksoiskierrettä mutta niin vaan epigeneettinen puoli löytää oikean koodinpätkän.
Autossa asiat on helppoja, kun tankin mittari näyttää alle varttia, tietoinen olento hoitaa tankkauksen. Mutta tietoisen olennon oman tankin anturi on paljon mutkikkaampi, sen pitää luoda tietoisuuteen erityinen tunne. Tekijöitä riittää, solu, viestinviejät, hermot, aivot, ja kun materiaketju päätty, alkaa ihmisen henki tietoisuutena tuntemaan janon.
Solu ei tunne mitään, se ei älyä mitään - vaikka solun toiminta on huippu älyllistä. Tarkoitan että solu ei sano: Hmm, on nestetasapaino vähän pielessä, tarttis tehdä jotain. Ei, se toimii automaattisesti. Koko ketju solusta aivoihin on automatiikkaa. Vaikeus on juuri siinä kun automatiikka on datan prosessointia. Mistä datakaapeli tietää mennä oikeaan paikkaan aivoissa? Tai mistä solu tietää mistä kohdasta geenejä saadaan ohjeet jonkun erityisen proteiinin valmistamiseen? Siellä geeneissä on tallennettuna vaikka mitä mutta kuinka automatiikka osaa etsiä oikean tiedon?
Tekoälyn ratkaisu ongelmaan on sen massiivinen muisti josta se raa'alla työllä seuloo tiedon. Mutta solussa on salaperäinen kyky "tietää", mistä dna-koodin pätkästä oikeat ohjeet löytyy. Ja kaikki mahdollisuudet on epäonnistua, joka solussa on 1,5 metriä kaksoiskierrettä mutta niin vaan epigeneettinen puoli löytää oikean koodinpätkän.
Lainaan Pekka Reinikaisen juttua jossa hän puolestaan lainaa Jerusalem Post'in juttua. Tässä suora linkki: https://luominen.fi/pekan-blogi/keskust ... n-synnysta
---------------
Keskustelua elämän synnystä
Minä (Reinikainen): Evoluutioon liittyy paljon ongelmia
Ensimmäistä solua ei voi ilmestyä itsestään, koska se edellyttää tiettyä pelikuvaa (kiraalisuutta) edustavia rasvamolekyylejä, aminohappoja, hiilihydraatteja, sokereita ynnä RNA:n ja DNA:n emäksiä, joita ei puhtaina seoksina tavata luonnossa.
DNA:n biologinen informaatio on koodattu digitaalisesti ja myös valtavan epigeneettisen informaation määrä on selitettävä. Digitaalinen informaatio edellyttää älykkyyttä.
Jotta proteiineja voidaan tuottaa, tarvitaan käännöskone nimeltä ribosomi, joka lukee ja tulkitsee kryptatun mRNA-koodin. Lisäksi tarvitaan asianmukaisia tRNA-molekyylejä, jotka tuovat paikalle oikeat aminohapot.
Kun solut jakautuvat, DNA-koodi kopioidaan, ja tällöin syntyy virheitä. Soluissa on hyvin monimutkaiset mekanismit niiden havaitsemista ja korjaamista varten, mutta ne eivät pysty korjaamaan aivan kaikkia virheitä. Suvullisesti lisääntyvät eliöt voivat sietää näitä peittyviä mutaatioita korkeintaan 100 000 vuoden ajan. Jokaisessa lapsessa siirtyy seuraaville sukupolville 100-200 kopiointivirhettä ja ihminen ajautuu kohta sukupuuttoon, kertyneiden virheiden aiheuttamasta katastrofista johtuen. Y-kromosomi on menettänyt suurimman osan geeneistään ja miesten siittiöiden määrä on laskenut 50% sitten 1970-luvun. On mahdollista, että viimeinen ihminen syntyy vuonna 2044! Joka viikko yksi selkärankaisten laji kuolee sukupuuttoon, mikä johtuu geneettisten virheiden kertymisestä.
Nimimerkki: lazerbenabba
Ensimmäinen solu ei voi ilmestyä itsestään…….oletus joka on niin häpeämättömästi valikoiva ja ohittaa täysin todellisen ja nykyään hyväksytyn käsityksen että maapallo on siemennetty ulkoavaruudesta käsin tulevalla meteoripommituksella ja muilla tavoin. Pitkässä listassasi vain apinoit asioita, jotka jo tiedetään, kunhan vain solujen kehitys on päässyt näin alkamaan.
Minä:
Siemennetty ulkoavaruudesta käsin tulevalla pommituksella? Mutta kuinka elämä selviäisi matkalla kosmisesta säteilystä ja palamisesta maapallon ilmakehään syöksyessään? Elämän synty jää edelleen ratkaisematta; kuinka se syntyisi jossakin muualla itsestään?..................
Juttu jatkuu, linkistä avautuu koko paketti.
Tämä keskustelu taustoittaa epigeneettisen informaation roolia kokonaisuudessa.
---------------
Keskustelua elämän synnystä
Minä (Reinikainen): Evoluutioon liittyy paljon ongelmia
Ensimmäistä solua ei voi ilmestyä itsestään, koska se edellyttää tiettyä pelikuvaa (kiraalisuutta) edustavia rasvamolekyylejä, aminohappoja, hiilihydraatteja, sokereita ynnä RNA:n ja DNA:n emäksiä, joita ei puhtaina seoksina tavata luonnossa.
DNA:n biologinen informaatio on koodattu digitaalisesti ja myös valtavan epigeneettisen informaation määrä on selitettävä. Digitaalinen informaatio edellyttää älykkyyttä.
Jotta proteiineja voidaan tuottaa, tarvitaan käännöskone nimeltä ribosomi, joka lukee ja tulkitsee kryptatun mRNA-koodin. Lisäksi tarvitaan asianmukaisia tRNA-molekyylejä, jotka tuovat paikalle oikeat aminohapot.
Kun solut jakautuvat, DNA-koodi kopioidaan, ja tällöin syntyy virheitä. Soluissa on hyvin monimutkaiset mekanismit niiden havaitsemista ja korjaamista varten, mutta ne eivät pysty korjaamaan aivan kaikkia virheitä. Suvullisesti lisääntyvät eliöt voivat sietää näitä peittyviä mutaatioita korkeintaan 100 000 vuoden ajan. Jokaisessa lapsessa siirtyy seuraaville sukupolville 100-200 kopiointivirhettä ja ihminen ajautuu kohta sukupuuttoon, kertyneiden virheiden aiheuttamasta katastrofista johtuen. Y-kromosomi on menettänyt suurimman osan geeneistään ja miesten siittiöiden määrä on laskenut 50% sitten 1970-luvun. On mahdollista, että viimeinen ihminen syntyy vuonna 2044! Joka viikko yksi selkärankaisten laji kuolee sukupuuttoon, mikä johtuu geneettisten virheiden kertymisestä.
Nimimerkki: lazerbenabba
Ensimmäinen solu ei voi ilmestyä itsestään…….oletus joka on niin häpeämättömästi valikoiva ja ohittaa täysin todellisen ja nykyään hyväksytyn käsityksen että maapallo on siemennetty ulkoavaruudesta käsin tulevalla meteoripommituksella ja muilla tavoin. Pitkässä listassasi vain apinoit asioita, jotka jo tiedetään, kunhan vain solujen kehitys on päässyt näin alkamaan.
Minä:
Siemennetty ulkoavaruudesta käsin tulevalla pommituksella? Mutta kuinka elämä selviäisi matkalla kosmisesta säteilystä ja palamisesta maapallon ilmakehään syöksyessään? Elämän synty jää edelleen ratkaisematta; kuinka se syntyisi jossakin muualla itsestään?..................
Juttu jatkuu, linkistä avautuu koko paketti.
Tämä keskustelu taustoittaa epigeneettisen informaation roolia kokonaisuudessa.