Epigeneettinen informaatio

[QS]

Vai oliko ukko nooalla suden papanoita, joilla syöttää kalat (ämpärissä), ja sitten syöttää kalat delfiinille (saavissa), ja sitten delfiinit sinivalaalle (uima-altaassa)? Toki jos kaloilla ei ole "elämän lahjaa", niin sitten delfiinit syötetty sini-valaille, ja delfiinit ruokittu jotenkin muuten.

[pähkäilijä]

Vai oliko ukko nooalla suden papanoita, joilla syöttää kalat (ämpärissä), ja sitten syöttää kalat delfiinille (saavissa), ja sitten delfiinit sinivalaalle (uima-altaassa)? Toki jos kaloilla ei ole "elämän lahjaa", niin sitten delfiinit syötetty sini-valaille, ja delfiinit ruokittu jotenkin muuten.

Nämä on ihmeellisiä tapahtumia, osa helposti uskottavia, osa vaikeasti. Yksi helppo on jääkausi, se sai suuren sademäärän lämpimistä meristä. Kun vedenpaisumus tuli ja meni, meret oli vuosia ylilämpöisiä. Tämä höyry tiivistyi mantereiden päällä. Suomi sai osansa ja koska höyryä oli valtavasti, lumikertymät oli sen mukaiset. Näin jäätiköt syntyi ja merien jäähdyttyä alkoi sulaminen.
Nykyinen ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen ei niinkään kasvata jäätiköitä koska moottorina on ilmakehä eikä meret.

[Naturalisti]

Luin kirjan 'Epigeneettinen informaatio ja kadonnut evoluutio' kirjoittanut Tomi Aalto. Takakannessa tiivistys:

Epigenetiikka on molekyylibiologian uusi aluevaltaus, joka tutkii eliöiden sopeutumista eli adaptoitumista muuttuvaan ympäristöön geenien ilmentämisen kautta. Uusdarwinistisen teorian mukaan tällaiset ns. mikroevolutiiviset muutokset johtaisivat todelliseen evoluutioon eli "makroevoluutioon". Sen "raaka-ainetta" olisivat aika ja sattumanvaraiset mutaatiot sekä valinta eli ympäristön paine, jotka olisivat luoneet kelpoisimpien ketjun ja koko elämän kirjon.

Evoluutio on teorian mukaan edennyt pienin ja hitain askelin: "Luonto ei salli harppausta" oli Darwinin tärkein opetus. Nyt darwinistit ovat kuitenkin itse ikään kuin vahingossa kumonneet teoriansa: Heillä on nyt mielestään esitettävänä uusia todisteita evoluutiosta, koska sitä tapahtuu jopa "silmiemme edessä" - siis nopeasti, ilman aikaa!

Mikä nämä nopeat muutokset aiheuttaa? Mikä on kelpoisimman synnyn salaisuus? Vastausta ei löydy Darwinin teoriasta eikä sen "laajennuksista", se löytyy tästä tasokkaasta kirjasta: Eliöiden perimään on ladattu epigeneettistä eli geenien ulkopuolista informaatiota ja sen mahdollistamia sopeutumismekanismeja, joita "laukeaa" olosuhteiden muutosten, kuten ravintolähteiden myötä. Ilman nopeaa sopeutumista tuskin elämää olisi, mutta sillä on hintansa: Epigeneettiset mekanismit ja aika altistavat genomit mutaatioille. Genetiikan kielellä se tarkoittaa informaation häviämistä. Kun olosuhteet muuttuvat toistuvasti ja kun tarvittaisiin uusia ja taas uusia sopeutumisia, tulee raja, jossa se ei enää ole mahdollista: sopeutumisen kuluttama genomi on rappeutunut - evoluutio katoaa ja suku sammuu.

Kirja on tarkoitettu niille jotka esim. lukiokurssin perusteella tuntevat genetiikan aakkosia.

-------------
Epigenetiikka muuttaa käsityksen informaation rakenteista. Nuorena koulussa sanottiin että geenit ratkaisee. Nykyään taas sanotaan että geenit on "kirjasto" tai "rauta". Ja ratkaisevammaksi on tullut geenien päällä oleva informaatio - epigeneettinen informaatio.

Epigeneettinen informaatio tuottaa seuraavat asiat:
- ihmisen ruumiinrakenteen
- ulkonäön
- ihonvärin, minä voisin yhtä hyvin olla kiinalainen, afrikkalainen tai eskimo
- älykkyyden
- hermoston toiminnan esim. herkkyyden tai unenlahjat

Eihän epigenetiikka mikään uusi löytö ole, mutta nuo jutut kuulostavat oudoilta

Joo, hyvin oudolta kuulostaa.

Epigeneettinen informaatio ja kadonnut evoluutio on suomalaisen kreationistisen kirjailijan Tomi Aallon kirjoittama teos, jonka on julkaissut Luominen-kustannus. Kirja käsittelee epigenetiikkaa kreationistisesta näkökulmasta ja kyseenalaistaa vakiintuneita evoluutioteorian käsityksiä.

Kreationistinen näkökulma

Epigenetiikka

sopeutumismekanismina: Kirja esittää, että eliöiden perimään on alun perin koodattu epigeneettistä informaatiota, joka mahdollistaa niiden sopeutumisen ympäristön muutoksiin. Tämän nopean sopeutumisen esitetään olevan todiste evoluutioteoriaa vastaan.

Informaation häviämisen teoria: Teoksen mukaan epigeneettiset mekanismit ja toistuvat sopeutumiset altistavat genomin mutaatioille, mikä johtaa informaation häviämiseen. Kirjassa esitetään, että tämä genomin rappeutuminen johtaa lopulta siihen, että evoluutio "katoaa" ja suku sammuu.

Tieteellinen näkökulma

epigeneettiseen periytymiseen
Epigenetiikan rooli evoluutiossa: Tieteellinen tutkimus tunnistaa epigenetiikan tärkeäksi osaksi eliöiden sopeutumista ympäristöön. Epigeneettiset muutokset voivat tarjota lisämahdollisuuden perinnölliseen muunteluun, mikä nopeuttaa adaptaatiota.

Hankittujen ominaisuuksien periytyminen: Epigeneettisessä periytymisessä ympäristön aiheuttamat muutokset geenien toiminnassa voivat periytyä jälkeläisille ilman DNA-sekvenssin muuttumista. Tämä konsepti muistuttaa Jean-Baptiste Lamarckin varhaista evoluutioteoriaa hankittujen ominaisuuksien periytymisestä, jonka moderni evoluutioteoria on pitkään kiistänyt. Nykytutkimus on kuitenkin osoittanut, että epigeneettisellä periytymisellä voi olla rooli evoluutiossa, erityisesti nopeassa sopeutumisessa.

Aktiivinen tutkimusalue: Epigeneettinen periytyminen on aktiivinen tutkimusalue, ja sen merkitystä evoluutiolle ymmärretään paremmin jatkuvasti uusien löydösten myötä. Esimerkiksi eläinkokeissa on saatu viitteitä siitä, että ympäristön aiheuttamat epigeneettiset muutokset voivat siirtyä sukusolujen välityksellä.

Yhteenveto

Tomi Aallon kirja Epigeneettinen informaatio ja kadonnut evoluutio esittää luomisoppiin pohjautuvan tulkinnan epigeneettisestä tiedosta ja sen suhteesta evoluutioon. Tieteellinen yhteisö sen sijaan näkee epigenetiikan osana modernia evoluutioteoriaa, joka selittää, miten ympäristö voi vaikuttaa geenien toimintaan ja mahdollisesti periytyä jälkeläisille, mikä nopeuttaa sopeutumista. Vaikka kirjan käyttämä nimitys "kadonnut evoluutio" viittaa kreationistiseen kritiikkiin, tiedeyhteisössä epigenetiikkaa pidetään pikemminkin evoluution uutena ja aiemmin tuntemattomana osa-alueena.

Tästä herää keskustelua laajentava kysymys:

Koska mentaalinen kommunikoitavissa oleva kulttuurinen informaatio ei voi mitä ilmeisemmin olla tallentuneena mieleen geneettisesti eikä epigeneettisesti, niin miten ja missä se voi olla materiaalisesti olemassa?

[pähkäilijä]

Luin kirjan 'Epigeneettinen informaatio ja kadonnut evoluutio' kirjoittanut Tomi Aalto. Takakannessa tiivistys:

Epigenetiikka on molekyylibiologian uusi aluevaltaus, joka tutkii eliöiden sopeutumista eli adaptoitumista muuttuvaan ympäristöön geenien ilmentämisen kautta. Uusdarwinistisen teorian mukaan tällaiset ns. mikroevolutiiviset muutokset johtaisivat todelliseen evoluutioon eli "makroevoluutioon". Sen "raaka-ainetta" olisivat aika ja sattumanvaraiset mutaatiot sekä valinta eli ympäristön paine, jotka olisivat luoneet kelpoisimpien ketjun ja koko elämän kirjon.

Evoluutio on teorian mukaan edennyt pienin ja hitain askelin: "Luonto ei salli harppausta" oli Darwinin tärkein opetus. Nyt darwinistit ovat kuitenkin itse ikään kuin vahingossa kumonneet teoriansa: Heillä on nyt mielestään esitettävänä uusia todisteita evoluutiosta, koska sitä tapahtuu jopa "silmiemme edessä" - siis nopeasti, ilman aikaa!

Mikä nämä nopeat muutokset aiheuttaa? Mikä on kelpoisimman synnyn salaisuus? Vastausta ei löydy Darwinin teoriasta eikä sen "laajennuksista", se löytyy tästä tasokkaasta kirjasta: Eliöiden perimään on ladattu epigeneettistä eli geenien ulkopuolista informaatiota ja sen mahdollistamia sopeutumismekanismeja, joita "laukeaa" olosuhteiden muutosten, kuten ravintolähteiden myötä. Ilman nopeaa sopeutumista tuskin elämää olisi, mutta sillä on hintansa: Epigeneettiset mekanismit ja aika altistavat genomit mutaatioille. Genetiikan kielellä se tarkoittaa informaation häviämistä. Kun olosuhteet muuttuvat toistuvasti ja kun tarvittaisiin uusia ja taas uusia sopeutumisia, tulee raja, jossa se ei enää ole mahdollista: sopeutumisen kuluttama genomi on rappeutunut - evoluutio katoaa ja suku sammuu.

Kirja on tarkoitettu niille jotka esim. lukiokurssin perusteella tuntevat genetiikan aakkosia.

-------------
Epigenetiikka muuttaa käsityksen informaation rakenteista. Nuorena koulussa sanottiin että geenit ratkaisee. Nykyään taas sanotaan että geenit on "kirjasto" tai "rauta". Ja ratkaisevammaksi on tullut geenien päällä oleva informaatio - epigeneettinen informaatio.

Epigeneettinen informaatio tuottaa seuraavat asiat:
- ihmisen ruumiinrakenteen
- ulkonäön
- ihonvärin, minä voisin yhtä hyvin olla kiinalainen, afrikkalainen tai eskimo
- älykkyyden
- hermoston toiminnan esim. herkkyyden tai unenlahjat

Eihän epigenetiikka mikään uusi löytö ole, mutta nuo jutut kuulostavat oudoilta

Joo, hyvin oudolta kuulostaa.

Epigeneettinen informaatio ja kadonnut evoluutio on suomalaisen kreationistisen kirjailijan Tomi Aallon kirjoittama teos, jonka on julkaissut Luominen-kustannus. Kirja käsittelee epigenetiikkaa kreationistisesta näkökulmasta ja kyseenalaistaa vakiintuneita evoluutioteorian käsityksiä.

Kreationistinen näkökulma

Epigenetiikka

sopeutumismekanismina: Kirja esittää, että eliöiden perimään on alun perin koodattu epigeneettistä informaatiota, joka mahdollistaa niiden sopeutumisen ympäristön muutoksiin. Tämän nopean sopeutumisen esitetään olevan todiste evoluutioteoriaa vastaan.

Informaation häviämisen teoria: Teoksen mukaan epigeneettiset mekanismit ja toistuvat sopeutumiset altistavat genomin mutaatioille, mikä johtaa informaation häviämiseen. Kirjassa esitetään, että tämä genomin rappeutuminen johtaa lopulta siihen, että evoluutio "katoaa" ja suku sammuu.

Tieteellinen näkökulma

epigeneettiseen periytymiseen
Epigenetiikan rooli evoluutiossa: Tieteellinen tutkimus tunnistaa epigenetiikan tärkeäksi osaksi eliöiden sopeutumista ympäristöön. Epigeneettiset muutokset voivat tarjota lisämahdollisuuden perinnölliseen muunteluun, mikä nopeuttaa adaptaatiota.

Hankittujen ominaisuuksien periytyminen: Epigeneettisessä periytymisessä ympäristön aiheuttamat muutokset geenien toiminnassa voivat periytyä jälkeläisille ilman DNA-sekvenssin muuttumista. Tämä konsepti muistuttaa Jean-Baptiste Lamarckin varhaista evoluutioteoriaa hankittujen ominaisuuksien periytymisestä, jonka moderni evoluutioteoria on pitkään kiistänyt. Nykytutkimus on kuitenkin osoittanut, että epigeneettisellä periytymisellä voi olla rooli evoluutiossa, erityisesti nopeassa sopeutumisessa.

Aktiivinen tutkimusalue: Epigeneettinen periytyminen on aktiivinen tutkimusalue, ja sen merkitystä evoluutiolle ymmärretään paremmin jatkuvasti uusien löydösten myötä. Esimerkiksi eläinkokeissa on saatu viitteitä siitä, että ympäristön aiheuttamat epigeneettiset muutokset voivat siirtyä sukusolujen välityksellä.

Yhteenveto

Tomi Aallon kirja Epigeneettinen informaatio ja kadonnut evoluutio esittää luomisoppiin pohjautuvan tulkinnan epigeneettisestä tiedosta ja sen suhteesta evoluutioon. Tieteellinen yhteisö sen sijaan näkee epigenetiikan osana modernia evoluutioteoriaa, joka selittää, miten ympäristö voi vaikuttaa geenien toimintaan ja mahdollisesti periytyä jälkeläisille, mikä nopeuttaa sopeutumista. Vaikka kirjan käyttämä nimitys "kadonnut evoluutio" viittaa kreationistiseen kritiikkiin, tiedeyhteisössä epigenetiikkaa pidetään pikemminkin evoluution uutena ja aiemmin tuntemattomana osa-alueena.

Tästä herää keskustelua laajentava kysymys:

Koska mentaalinen kommunikoitavissa oleva kulttuurinen informaatio ei voi mitä ilmeisemmin olla tallentuneena mieleen geneettisesti eikä epigeneettisesti, niin miten ja missä se voi olla materiaalisesti olemassa?

Kulttuuri on kulttuuria, ei sitä voi kemiallisesti tai biologisesti siirtää. Tai voihan eläinkunnassa siirtää esm soidinmenot mutta onko se kulttuuria? Tai kuinka lintu osaa rakentaa pesän, ei se ole kulttuuria vaan jotain muuta.

Ajattelen että epigeneettinen informaatio on tietoa kuinka jotain tehdään ja geneettinen DNA on "materiaalivarasto" josta löytyy vaikka mitä. Mikä ihmetyttää on kuinka e-gen-inf voi tietää mistä kohdasta 1,5m pitkää kaksoiskierrettä mitäkin löytää. Kuitenkin se löytää oikeat pätkät kierrettä ja lukee sitä eteenpäin tai taaksepäin ja aloittaen juuri tietystä kohdasta ja lopettaen oikeaan kohtaan. Esimerkki tästä lauseesta:
uitenk inselöy tääoik eatpä tkätki......jne
Eli e-gen-inf:n täytyy "tietää" valtavasti asioita. Tietääköhän kukaan kuinka tällainen informaatio on järjestäytynyt? Tuskin.

[Naturalisti]

Luin kirjan 'Epigeneettinen informaatio ja kadonnut evoluutio' kirjoittanut Tomi Aalto. Takakannessa tiivistys:

Epigenetiikka on molekyylibiologian uusi aluevaltaus, joka tutkii eliöiden sopeutumista eli adaptoitumista muuttuvaan ympäristöön geenien ilmentämisen kautta. Uusdarwinistisen teorian mukaan tällaiset ns. mikroevolutiiviset muutokset johtaisivat todelliseen evoluutioon eli "makroevoluutioon". Sen "raaka-ainetta" olisivat aika ja sattumanvaraiset mutaatiot sekä valinta eli ympäristön paine, jotka olisivat luoneet kelpoisimpien ketjun ja koko elämän kirjon.

Evoluutio on teorian mukaan edennyt pienin ja hitain askelin: "Luonto ei salli harppausta" oli Darwinin tärkein opetus. Nyt darwinistit ovat kuitenkin itse ikään kuin vahingossa kumonneet teoriansa: Heillä on nyt mielestään esitettävänä uusia todisteita evoluutiosta, koska sitä tapahtuu jopa "silmiemme edessä" - siis nopeasti, ilman aikaa!

Mikä nämä nopeat muutokset aiheuttaa? Mikä on kelpoisimman synnyn salaisuus? Vastausta ei löydy Darwinin teoriasta eikä sen "laajennuksista", se löytyy tästä tasokkaasta kirjasta: Eliöiden perimään on ladattu epigeneettistä eli geenien ulkopuolista informaatiota ja sen mahdollistamia sopeutumismekanismeja, joita "laukeaa" olosuhteiden muutosten, kuten ravintolähteiden myötä. Ilman nopeaa sopeutumista tuskin elämää olisi, mutta sillä on hintansa: Epigeneettiset mekanismit ja aika altistavat genomit mutaatioille. Genetiikan kielellä se tarkoittaa informaation häviämistä. Kun olosuhteet muuttuvat toistuvasti ja kun tarvittaisiin uusia ja taas uusia sopeutumisia, tulee raja, jossa se ei enää ole mahdollista: sopeutumisen kuluttama genomi on rappeutunut - evoluutio katoaa ja suku sammuu.

Kirja on tarkoitettu niille jotka esim. lukiokurssin perusteella tuntevat genetiikan aakkosia.

-------------
Epigenetiikka muuttaa käsityksen informaation rakenteista. Nuorena koulussa sanottiin että geenit ratkaisee. Nykyään taas sanotaan että geenit on "kirjasto" tai "rauta". Ja ratkaisevammaksi on tullut geenien päällä oleva informaatio - epigeneettinen informaatio.

Epigeneettinen informaatio tuottaa seuraavat asiat:
- ihmisen ruumiinrakenteen
- ulkonäön
- ihonvärin, minä voisin yhtä hyvin olla kiinalainen, afrikkalainen tai eskimo
- älykkyyden
- hermoston toiminnan esim. herkkyyden tai unenlahjat

Eihän epigenetiikka mikään uusi löytö ole, mutta nuo jutut kuulostavat oudoilta

Joo, hyvin oudolta kuulostaa.

Epigeneettinen informaatio ja kadonnut evoluutio on suomalaisen kreationistisen kirjailijan Tomi Aallon kirjoittama teos, jonka on julkaissut Luominen-kustannus. Kirja käsittelee epigenetiikkaa kreationistisesta näkökulmasta ja kyseenalaistaa vakiintuneita evoluutioteorian käsityksiä.

Kreationistinen näkökulma

Epigenetiikka

sopeutumismekanismina: Kirja esittää, että eliöiden perimään on alun perin koodattu epigeneettistä informaatiota, joka mahdollistaa niiden sopeutumisen ympäristön muutoksiin. Tämän nopean sopeutumisen esitetään olevan todiste evoluutioteoriaa vastaan.

Informaation häviämisen teoria: Teoksen mukaan epigeneettiset mekanismit ja toistuvat sopeutumiset altistavat genomin mutaatioille, mikä johtaa informaation häviämiseen. Kirjassa esitetään, että tämä genomin rappeutuminen johtaa lopulta siihen, että evoluutio "katoaa" ja suku sammuu.

Tieteellinen näkökulma

epigeneettiseen periytymiseen
Epigenetiikan rooli evoluutiossa: Tieteellinen tutkimus tunnistaa epigenetiikan tärkeäksi osaksi eliöiden sopeutumista ympäristöön. Epigeneettiset muutokset voivat tarjota lisämahdollisuuden perinnölliseen muunteluun, mikä nopeuttaa adaptaatiota.

Hankittujen ominaisuuksien periytyminen: Epigeneettisessä periytymisessä ympäristön aiheuttamat muutokset geenien toiminnassa voivat periytyä jälkeläisille ilman DNA-sekvenssin muuttumista. Tämä konsepti muistuttaa Jean-Baptiste Lamarckin varhaista evoluutioteoriaa hankittujen ominaisuuksien periytymisestä, jonka moderni evoluutioteoria on pitkään kiistänyt. Nykytutkimus on kuitenkin osoittanut, että epigeneettisellä periytymisellä voi olla rooli evoluutiossa, erityisesti nopeassa sopeutumisessa.

Aktiivinen tutkimusalue: Epigeneettinen periytyminen on aktiivinen tutkimusalue, ja sen merkitystä evoluutiolle ymmärretään paremmin jatkuvasti uusien löydösten myötä. Esimerkiksi eläinkokeissa on saatu viitteitä siitä, että ympäristön aiheuttamat epigeneettiset muutokset voivat siirtyä sukusolujen välityksellä.

Yhteenveto

Tomi Aallon kirja Epigeneettinen informaatio ja kadonnut evoluutio esittää luomisoppiin pohjautuvan tulkinnan epigeneettisestä tiedosta ja sen suhteesta evoluutioon. Tieteellinen yhteisö sen sijaan näkee epigenetiikan osana modernia evoluutioteoriaa, joka selittää, miten ympäristö voi vaikuttaa geenien toimintaan ja mahdollisesti periytyä jälkeläisille, mikä nopeuttaa sopeutumista. Vaikka kirjan käyttämä nimitys "kadonnut evoluutio" viittaa kreationistiseen kritiikkiin, tiedeyhteisössä epigenetiikkaa pidetään pikemminkin evoluution uutena ja aiemmin tuntemattomana osa-alueena.

Tästä herää keskustelua laajentava kysymys:

Koska mentaalinen kommunikoitavissa oleva kulttuurinen informaatio ei voi mitä ilmeisemmin olla tallentuneena mieleen geneettisesti eikä epigeneettisesti, niin miten ja missä se voi olla materiaalisesti olemassa?

Kulttuuri on kulttuuria, ei sitä voi kemiallisesti tai biologisesti siirtää. Tai voihan eläinkunnassa siirtää esm soidinmenot mutta onko se kulttuuria? Tai kuinka lintu osaa rakentaa pesän, ei se ole kulttuuria vaan jotain muuta.

Joo "kulttuuria, ei voi kemiallisesti tai biologisesti siirtää", mutta sitä voi siirtää sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta, kuten tuossa avaamassani uudessa ketjussa "Miten ja missä kulttuuri on olemassa?" Hararin kirjaan Sapiens viitaten esitin.

Ajattelen että epigeneettinen informaatio on tietoa kuinka jotain tehdään ja geneettinen DNA on "materiaalivarasto" josta löytyy vaikka mitä. Mikä ihmetyttää on kuinka e-gen-inf voi tietää mistä kohdasta 1,5m pitkää kaksoiskierrettä mitäkin löytää. Kuitenkin se löytää oikeat pätkät kierrettä ja lukee sitä eteenpäin tai taaksepäin ja aloittaen juuri tietystä kohdasta ja lopettaen oikeaan kohtaan. Esimerkki tästä lauseesta:
uitenk inselöy tääoik eatpä tkätki......jne
Eli e-gen-inf:n täytyy "tietää" valtavasti asioita. Tietääköhän kukaan kuinka tällainen informaatio on järjestäytynyt? Tuskin.

Tässä ketjussa voisi pohtia tarkemmin, miten esittelemäsi kirjan ideat mahdollisesti tähän liittyvät. Edellä esitmäsi kuvaus mieluummin sotki kuin selvensi käsitystäni tästä asiasta. Voisitko selittää tuon vähän tarkemmin?

[pähkäilijä]

Epigeneettinen tarkoittaa "geenien päällä", ulkopuolella. Sisäpuolella on käsittääkseni kaksoiskierre DNA. Kun olin koulussa kauan sitten, siellä ihmeteltiin kaksoiskierrettä, siihen ladattiin suuria odotuksia. Nyt kuitenkin ymmärretään että kaksoiskierteen ulkopuolella on paljon informaatiota joka on muuttanut koko kuvan. Se mikä aiemmin tulkittiin evoluutioksi, nähdään nyt epigeneettisen puolen muunteluksi. Tässä on iso ero, evoluutio tarvitsi uutta informaatiota mutta muuntelu taas toimii jo olemassaolevalla informaatiolla. Näin evoluutio on menettämässä uskottavuutensa, solun huikea äly kielii ulkopuolisesta suunnittelusta.
Esimerkki suunnittelusta on solun rappeutuminen tai koko ihmisen rappeutuminen. Jos evoluutio olisi niin tehokas kuin ollaan ajateltu niin miksi ihmisen genomi rappeutuu? Siis suunta evoluutiolla on ylöspäin ja suunnittelulla (suunnittelija on jättänyt genomin omilleen, eikä ole korjannut sitä ajan saatossa) alaspäin niinkuin perinnöllisten rasitteiden määrä kertoo, se kasvaa tasaisen tappavaa tahtia. Kristittynä minun on luontevaa uskoa luomiseen jossa Jumala on suunnittelija. Eli alussa ihminen oli perimältään virheetön ja nyt ollaan tässä pisteessä.
Kun salapoliisi etsii murhaajaa, hän on avoin kaikille johtolangoille mutta biologiassa ollaan evoluutiofilosofian vankeina, vain "sopivat" johtolangat kelpaa.

[Naturalisti]

Epigeneettinen tarkoittaa "geenien päällä", ulkopuolella. Sisäpuolella on käsittääkseni kaksoiskierre DNA. Kun olin koulussa kauan sitten, siellä ihmeteltiin kaksoiskierrettä, siihen ladattiin suuria odotuksia. Nyt kuitenkin ymmärretään että kaksoiskierteen ulkopuolella on paljon informaatiota joka on muuttanut koko kuvan. Se mikä aiemmin tulkittiin evoluutioksi, nähdään nyt epigeneettisen puolen muunteluksi. Tässä on iso ero, evoluutio tarvitsi uutta informaatiota mutta muuntelu taas toimii jo olemassaolevalla informaatiolla. Näin evoluutio on menettämässä uskottavuutensa, solun huikea äly kielii ulkopuolisesta suunnittelusta.
Esimerkki suunnittelusta on solun rappeutuminen tai koko ihmisen rappeutuminen. Jos evoluutio olisi niin tehokas kuin ollaan ajateltu niin miksi ihmisen genomi rappeutuu? Siis suunta evoluutiolla on ylöspäin ja suunnittelulla (suunnittelija on jättänyt genomin omilleen, eikä ole korjannut sitä ajan saatossa) alaspäin niinkuin perinnöllisten rasitteiden määrä kertoo, se kasvaa tasaisen tappavaa tahtia. Kristittynä minun on luontevaa uskoa luomiseen jossa Jumala on suunnittelija. Eli alussa ihminen oli perimältään virheetön ja nyt ollaan tässä pisteessä.
Kun salapoliisi etsii murhaajaa, hän on avoin kaikille johtolangoille mutta biologiassa ollaan evoluutiofilosofian vankeina, vain "sopivat" johtolangat kelpaa.

Kiitos kommentistasi, Pähkäilijä. Ymmärrän pointtisi siitä, että epigeneettinen informaatio sijaitsee geenien ulkopuolella ja ohjaa solujen toimintaa olemassa olevan materiaalin pohjalta. Tämä on keskeistä biologiassa, ja sen merkitys on suuri, kun pohditaan, miten tieto siirtyy solujen ja organismien välillä.

On kuitenkin tärkeää huomata, että epigeneettinen informaatio ei ole sama asia kuin kulttuuri tai mentaalisesti kommunikoitava tieto. Epigeneettiset muutokset vaikuttavat solun ja organismin toimintaan, mutta ne eivät kanna esimerkiksi kieltä, symboleja tai sosiaalista tietoa, joita ihmiset voivat jakaa ja tulkita. Kulttuuri sen sijaan siirtyy sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta ja ilmenee yksilöiden mielissä — prosesseina, joita voidaan käsitellä emergenttinä mielen toiminnallisena järjestelmänä.

Voidaan sanoa, että epigeneettinen tieto on eräänlaista “materiaalisesti koodattua toimintainformaatiota”, kun taas kulttuurinen informaatio elää yksilöiden mielissä ja intersubjektiivisessa vuorovaikutuksessa. Molemmissa on kyse informaatiosta ja sen ohjaamasta toiminnasta, mutta niiden siirtymistavat ja ontologinen status ovat erilaiset: geneettinen ja epigeneettinen informaatio on sidottu biologiseen rakenteeseen, kun taas kulttuurinen informaatio syntyy ja kehittyy aivojen prosesseissa.

Tässä yhteydessä haluaisin kysyä sinulta tarkemmin: miten kirja, jonka mainitsit – Epigeneettinen informaatio ja kadonnut evoluutio (Tomi Aalto) – perustelee väitteensä epigeneettisen informaation roolista nopeassa sopeutumisessa ja genomin rappeutumisessa? Kuinka kirjan mukaan tämä mekanismi eroaa perinteisestä evoluutioteoriasta, ja mitä se sanoo siitä, miten tiedon “kulku” ja järjestäytyminen epigeneettisellä tasolla tapahtuu?

Lopuksi, tästä näkökulmasta voidaan myös pohtia, miten tietoisuus ja kulttuuri voivat syntyä biologisen perustan päälle emergenttinä järjestelmänä, jolloin ihmiset voivat oppia, siirtää tietoa ja muodostaa sosiaalisia rakenteita tavalla, jota yksikään geneettinen tai epigeneettinen mekanismi ei voi yksin selittää.

[Naturalisti]

Epigenetiikasta pähkäilijälle

Esität epigenetiikasta joukon väitteitä, jotka perustuvat joko omiin tulkintoihisi tai kirjaan Epigeneettinen informaatio ja kadonnut evoluutio. Kokosin ne tähän sekä niiden ristiriidat vakiintuneen biologian kanssa. Mukana on myös keskustelun yleinen kritiikki esitettynä anonyymisti.


Esittämäsi väitteet ja niiden ongelmat

1. Epigeneettinen informaatio olisi geenien ulkopuolinen erillinen tietotaso, joka ohjaa sopeutumista.
→ Biologiassa epigenetiikka on geenien kemiallista säätelyä, ei erillinen “informaatiokerros”.

2. Epigeneettinen informaatio toimii valmiiksi ladattuna ohjelmistona.
→ Metafora on teleologinen, ei tieteellinen.

3. Nopeat epigeneettiset muutokset mahdollistaisivat sopeutuman ilman geenejä.
→ Epigenetiikka täydentää geneettistä evoluutiota, ei korvaa sitä; muutokset ovat yleensä lyhytaikaisia.

4. Epigeneettiset sopeutumat kumoavat evoluutioteorian perusmallin.
→ Ei tue nykytutkimus; geneettinen evoluutio ei katoa minnekään.

5. Epigeneettinen “kuluminen” rappeuttaa genomia ja johtaa evoluution loppuun.
→ Genomin kuluminen ei ole biologinen käsite eikä väite perustu tutkimukseen.

6. Ihonväri, älykkyys tai hermoston ominaisuudet olisivat pääosin epigeneettisiä.
→ Nämä ovat polygeenisiä, eivät epigeneettisten kytkinten varassa.

7. Kromosomimäärän pieneneminen koiraeläimissä olisi informaation katoamista.
→ Kromosomiluvut eivät mittaa informaation määrää eivätkä seuraa mitään “alas”-suuntaista trendiä.

8. Epigeneettiset muutokset periytyvät laajasti.
→ Nisäkkäillä periytyvyys on rajallista ja yleensä häviää muutamassa sukupolvessa.


Keskustelussa esiin noussut yleinen kritiikki

Kirjan johtopäätökset ovat spekulatiivisia suhteessa tunnettuihin epigeneettisiin ilmiöihin.

“Ihonvärikytkin”-väite on ristiriidassa geneettisen tiedon kanssa.

Esitystapaa pidetään teleologisena: epigenetiikasta tehdään tarkoituksellista “ohjelmointia”.

Ajatus evoluution päättymisestä ei perustu biologiseen mekanismiin.

Esimerkit koiraeläimistä ja kromosomiluvuista ovat geneettisesti virheellisiä.


Oma näkemykseni epigenetiikasta

1. Kaikki informaatio on materiaalista.
Epigeneettinen “informaatio” on vain molekyylien fysikaalisia tiloja (metylaatiot, histonimuutokset), ei erillinen taso eikä ohjelmisto.

2. Geneettinen vs. memeettinen informaatio

Geneettinen informaatio: solujen fysikaaliset ja biokemialliset kausaaliketjut.

Memeettinen informaatio: hermoverkkojen tuottamat kulttuuriset ja semanttiset rakenteet.
Epigeneettiset ilmiöt kuuluvat täysin geneettiseen/biologiseen tasoon.


3. Missä kohtaa informaatio muuttuu?

Geneettinen informaatio: muuttuu vain hedelmöityksen ja mutaatioiden kautta.

Memeettinen informaatio: muuttuu jatkuvasti kokemusten ja oppimisen kautta.
Geneettinen informaatio ei koskaan muutu memeettiseksi eikä sisällä kognitiivisia piirteitä.


Kysymykset, joihin olisi hyvä antaa vastaukset

1. Miten määrittelet “epigeneettisen informaation”: kemiallisiksi tiloiksi vai erilliseksi tietotasoksi?

2. Mihin tutkimukseen perustuu väite, että epigenetiikka voi korvata geneettisen evoluution?

3. Miten selität sen, että epigeneettiset muutokset ovat useimmiten lyhytikäisiä ja katoavat periytymisessä?

4. Mihin näyttöön perustuu väite epigeneettisestä ihonväristä, älykkyydestä tai hermoston ominaisuuksista?

5. Mikä on mekanismi, joka selittäisi genomin “kulumisen”?

6. Kuinka sovitat ajatuksesi yhteen evoluutioteorian kanssa, jossa kromosomiluvulla ei ole suuntaa eikä informaatiomäärää kuvaavaa merkitystä?

7. Miksi epigeneettisiä prosesseja olisi perusteltua kuvata teleologisina tai ohjelmoituina?

8. Jos epigeneettinen informaatio on erillinen taso, mikä on sen ontologinen perusta?

[pähkäilijä]

Kysymykset, joihin olisi hyvä antaa vastaukset

1. Miten määrittelet “epigeneettisen informaation”: kemiallisiksi tiloiksi vai erilliseksi tietotasoksi?

2. Mihin tutkimukseen perustuu väite, että epigenetiikka voi korvata geneettisen evoluution?

3. Miten selität sen, että epigeneettiset muutokset ovat useimmiten lyhytikäisiä ja katoavat periytymisessä?

4. Mihin näyttöön perustuu väite epigeneettisestä ihonväristä, älykkyydestä tai hermoston ominaisuuksista?

5. Mikä on mekanismi, joka selittäisi genomin “kulumisen”?

6. Kuinka sovitat ajatuksesi yhteen evoluutioteorian kanssa, jossa kromosomiluvulla ei ole suuntaa eikä informaatiomäärää kuvaavaa merkitystä?

7. Miksi epigeneettisiä prosesseja olisi perusteltua kuvata teleologisina tai ohjelmoituina?

8. Jos epigeneettinen informaatio on erillinen taso, mikä on sen ontologinen perusta?

Oho taidat ammattilainen. Itse olen amatööri. Mutta yritän vastata.

1. Voihan geenien ulkopuolella olla kemiallista avain-lukko informaatiota. Siinä lukko on tietty rakenne ja vain tietty avain avaa reitin eteenpäin. Reinikainen sanoo että informaation määrä geenien ulkopuolella on suuri mutta kummassa on suurempi, en tiedä. Kuitenkin ulkopuolinen informaatio on "operoivaa" kun kaksoiskierre on passiivinen.

2. En tiedä tutkimuksista mutta maalaisjärki sanoo ettei mutaatioilla saavuteta edistystä. Tältä pohjalta (ja tietysti luomiskertomuksen pohjalta) vedän saman johtopäätöksen kuin moni muukin kristitty, perimä rappeutuu. Siispä kyse ei ole korvaamisesta (evoluutiota ei ole olemassa) vaan koko lajien runsaus johtuu epigeneettisyydestä, e-gen mahdollistaa sen. Tai yhteispeli e-gen:in ja kaksoiskierteen kanssa mahdollistaa sen.

3. Eikö olosuhteet ohjaa e-gen:iä? Jos olosuhteet palautuu "normaaleiksi", e-gen reagoi siihen.

4. Ei ole näyttöä, paitsi Tomi Aallon kirjassa kuvattu tapaus inuiitista, kuvassa oli ruskea kuin kahvipapu. Lainaus kuvasta:
Inuiiteilla on ravinnon sisältämän runsaan D-vitamiinin ansiosta ruskea ihonväri jo syntyessään. Vaaleaa ihoa tarvitaan siis D-vitamiini tuottoon UV-säteilyn kautta.
Älykkyydestä ja hermoston ominaisuuksista en osaa sanoa muuta kuin sen että jos koko ilmiasu on e-gen:in muokkaama, niin miksei siihen sisältyisi myös hermojen rakenne?

5. Genomin kuluminen on juuri rappeutumista, perinnölliset riesat on saavuttaneet korkean tason, siis virheiden suunta on ylöspäin. Lainaan John Sanfordin "Eliömaailma rappeutuu" sivu 94
Voiko luonnonvalinta luoda?
Olemme tarkastelleet genomin rappeutumisen ongelmaa ja todenneet, että vahingollisia mutaatioita ilmaantuu nopeaan tahtiin. Luonnonvalinta voi poistaa näistä vaan pahimmat, samalla kun loput kertyvät kuin ruoste autoon. Voisivatko muualla genomissa tapahtuvat hyödylliset mutaatiot korvata tämän jatkuvan ja järjestelmällisen geneettisen informaation rappeutumisen? Vastaus on, että hyödylliset mutaatiot ovat aivan liian harvinaisia ja vaikutuksiltaan aivan liian heikkoja kyetäkseen pitämään kurissa informaation säälimättömän ja järjestelmällisen eroosion. Sanford ym. (2013) ja Montanez ym.(2013) ovat osoittaneet tämän selvästi. Informaatiota on helppo tuhota, mutta ilman älykkyyttä sitä on hyvin vaikea ja todennäköisesti mahdotonta luoda. Teksti jatkuu yksityikohtaisempana...

6. Toki voidaan sanoa ettei evoluutiolla ole suuntaa mutta solun informaation määrä on hämmästyttävä, määrä voidaan ehkä joskus mitata. Kohtaan 5. viitaten informaatiovuoren suuruus sotii evoluutiota vastaan, mitä suurempi, sitä ongelmallisempi. Näin evoluutio osoittautuu filosofiaksi eikä luonnontieteeksi. Toki evoluutiota tutkitaan luonnontieteen avulla mutta itse sen "moottoria" ei voi tutkia, siihen pitää vain uskoa alkuoletuksena. Eli koska evoluutiota ei ole, ainoa vaihtoehto on älykäs suunnittelu.

7. Juuri evoluution mahdottomuuden vuoksi luominen osoittautuu todeksi, joku selitys tarvitaan elämälle. Raamattu osoittaa luomiseen, samoin e-gen muuntelu jossa informaatio ei lisäänny vaan on periytynyt ensimmäisestä ihmisestä.

8. En nyt muista mitä ontologinen tarkoittaa mutta solussa on kyse kokonaisuudesta. Se on suunniteltu tuottamaan eläinkunnassa tietoinen olento joka elää ja kuolee. Joskus Reinikainen sanoi että e-gen puoli on "kontrol panel" ja kaksoiskierre on "rauta". Eli kaksoiskierteen tarvitsee vain olla olemassa ikäänkuin rautakaupan hyllyllä oleva tavara tai työkalu. E-gen taas operoi vaikka sillä ei ole tietoisuutta. Kaikki äly on ladattu jo tuhansia vuosia sitten e-gen puolelle ja sillä mennään.

[Naturalisti]

Kysymykset, joihin olisi hyvä antaa vastaukset

1. Miten määrittelet “epigeneettisen informaation”: kemiallisiksi tiloiksi vai erilliseksi tietotasoksi?

2. Mihin tutkimukseen perustuu väite, että epigenetiikka voi korvata geneettisen evoluution?

3. Miten selität sen, että epigeneettiset muutokset ovat useimmiten lyhytikäisiä ja katoavat periytymisessä?

4. Mihin näyttöön perustuu väite epigeneettisestä ihonväristä, älykkyydestä tai hermoston ominaisuuksista?

5. Mikä on mekanismi, joka selittäisi genomin “kulumisen”?

6. Kuinka sovitat ajatuksesi yhteen evoluutioteorian kanssa, jossa kromosomiluvulla ei ole suuntaa eikä informaatiomäärää kuvaavaa merkitystä?

7. Miksi epigeneettisiä prosesseja olisi perusteltua kuvata teleologisina tai ohjelmoituina?

8. Jos epigeneettinen informaatio on erillinen taso, mikä on sen ontologinen perusta?

Oho taidat ammattilainen. Itse olen amatööri. Mutta yritän vastata.

1. Voihan geenien ulkopuolella olla kemiallista avain-lukko informaatiota. Siinä lukko on tietty rakenne ja vain tietty avain avaa reitin eteenpäin. Reinikainen sanoo että informaation määrä geenien ulkopuolella on suuri mutta kummassa on suurempi, en tiedä. Kuitenkin ulkopuolinen informaatio on "operoivaa" kun kaksoiskierre on passiivinen.

2. En tiedä tutkimuksista mutta maalaisjärki sanoo ettei mutaatioilla saavuteta edistystä. Tältä pohjalta (ja tietysti luomiskertomuksen pohjalta) vedän saman johtopäätöksen kuin moni muukin kristitty, perimä rappeutuu. Siispä kyse ei ole korvaamisesta (evoluutiota ei ole olemassa) vaan koko lajien runsaus johtuu epigeneettisyydestä, e-gen mahdollistaa sen. Tai yhteispeli e-gen:in ja kaksoiskierteen kanssa mahdollistaa sen.

3. Eikö olosuhteet ohjaa e-gen:iä? Jos olosuhteet palautuu "normaaleiksi", e-gen reagoi siihen.

4. Ei ole näyttöä, paitsi Tomi Aallon kirjassa kuvattu tapaus inuiitista, kuvassa oli ruskea kuin kahvipapu. Lainaus kuvasta:
Inuiiteilla on ravinnon sisältämän runsaan D-vitamiinin ansiosta ruskea ihonväri jo syntyessään. Vaaleaa ihoa tarvitaan siis D-vitamiini tuottoon UV-säteilyn kautta.
Älykkyydestä ja hermoston ominaisuuksista en osaa sanoa muuta kuin sen että jos koko ilmiasu on e-gen:in muokkaama, niin miksei siihen sisältyisi myös hermojen rakenne?

5. Genomin kuluminen on juuri rappeutumista, perinnölliset riesat on saavuttaneet korkean tason, siis virheiden suunta on ylöspäin. Lainaan John Sanfordin "Eliömaailma rappeutuu" sivu 94
Voiko luonnonvalinta luoda?
Olemme tarkastelleet genomin rappeutumisen ongelmaa ja todenneet, että vahingollisia mutaatioita ilmaantuu nopeaan tahtiin. Luonnonvalinta voi poistaa näistä vaan pahimmat, samalla kun loput kertyvät kuin ruoste autoon. Voisivatko muualla genomissa tapahtuvat hyödylliset mutaatiot korvata tämän jatkuvan ja järjestelmällisen geneettisen informaation rappeutumisen? Vastaus on, että hyödylliset mutaatiot ovat aivan liian harvinaisia ja vaikutuksiltaan aivan liian heikkoja kyetäkseen pitämään kurissa informaation säälimättömän ja järjestelmällisen eroosion. Sanford ym. (2013) ja Montanez ym.(2013) ovat osoittaneet tämän selvästi. Informaatiota on helppo tuhota, mutta ilman älykkyyttä sitä on hyvin vaikea ja todennäköisesti mahdotonta luoda. Teksti jatkuu yksityikohtaisempana...

6. Toki voidaan sanoa ettei evoluutiolla ole suuntaa mutta solun informaation määrä on hämmästyttävä, määrä voidaan ehkä joskus mitata. Kohtaan 5. viitaten informaatiovuoren suuruus sotii evoluutiota vastaan, mitä suurempi, sitä ongelmallisempi. Näin evoluutio osoittautuu filosofiaksi eikä luonnontieteeksi. Toki evoluutiota tutkitaan luonnontieteen avulla mutta itse sen "moottoria" ei voi tutkia, siihen pitää vain uskoa alkuoletuksena. Eli koska evoluutiota ei ole, ainoa vaihtoehto on älykäs suunnittelu.

7. Juuri evoluution mahdottomuuden vuoksi luominen osoittautuu todeksi, joku selitys tarvitaan elämälle. Raamattu osoittaa luomiseen, samoin e-gen muuntelu jossa informaatio ei lisäänny vaan on periytynyt ensimmäisestä ihmisestä.

8. En nyt muista mitä ontologinen tarkoittaa mutta solussa on kyse kokonaisuudesta. Se on suunniteltu tuottamaan eläinkunnassa tietoinen olento joka elää ja kuolee. Joskus Reinikainen sanoi että e-gen puoli on "kontrol panel" ja kaksoiskierre on "rauta". Eli kaksoiskierteen tarvitsee vain olla olemassa ikäänkuin rautakaupan hyllyllä oleva tavara tai työkalu. E-gen taas operoi vaikka sillä ei ole tietoisuutta. Kaikki äly on ladattu jo tuhansia vuosia sitten e-gen puolelle ja sillä mennään.

Pähkäilijä, nostit esiin useita ajatuksia, jotka poikkeavat selvästi siitä, miten epigenetiikka ja evoluutiobiologia nykyisin ymmärretään. Tässä lyhyt vastaus keskeisiin kohtiin.

1. “Avain–lukko-informaatio”
Epigeneettiset merkit (metylaatiot, histonimuutokset) ovat kemiallisia tiloja, eivät erillinen tietojärjestelmä. Ne eivät muodosta omaa “informaatiotasoaan” geeneistä riippumattomasti.

2. “Maalaisjärki sanoo ettei mutaatioilla synny edistystä”
Tutkimus osoittaa päinvastaista: osa mutaatioista on hyödyllisiä, ja luonnonvalinta voi kumuloida niitä. Tämä on suoraan havaittu mm. bakteerikokeissa, viruksissa ja selkärankaisissa.

3. “Epigeneettiset muutokset seuraavat olosuhteita”
Totta – mutta ne eivät ole pysyviä. Nisäkkäillä valtaosa epigeneettisistä merkeistä nollautuu sukupolvien välillä. Siksi niillä ei voi selittää lajien syntyä tai pitkäaikaisia ominaisuuksia.

4. Inuiittien ihonväri
Ihonväri on polygeeninen eikä periydy epigeneettisesti. Inuiittien tumma vastasyntynyt ei muuta tätä; kyse ei ole epigeneettisesti “ohjelmoidusta” ominaisuudesta.

5. “Genomin rappeutuminen”
Ajatus yksisuuntaisesta rappeutumisesta ei vastaa havaintoja. Haitallisia mutaatioita kertyy, mutta luonnonvalinta ja rekombinaatio karsivat niitä tehokkaasti. Sanfordin väitteet eivät ole vakiintunutta biologiaa.

6. Kromosomiluvut ja informaatio
Kromosomien määrä ei kerro informaation määrästä eikä suuntaa evoluutiota. Evoluutio ei edellytä informaation kasvua, vaan toimivia muutoksia.

7. Teleologia ja suunnittelu
Epigeneettiset mekanismit ovat biokemiallisia reaktioita ilman tarkoitusta. “Ohjelmointi” on metafora, ei mekanismi.

8. “Äly ladattu e-gen-puolelle”
Tämä ei vastaa mitään tunnettua solubiologian tasoa. Epigeneettiset merkit eivät sisällä älyä, eivät ohjaa hermoston rakennetta eivätkä ole tietoisuuden lähde.

---

Jos väität epigeneettisen “ohjelmoinnin” olevan lajien monimuotoisuuden ja ominaisuuksien varsinainen syy, sinun olisi hyvä vastata näihin tiivistettyihin kysymyksiin:

1. Mikä tarkalleen erottaa “epigeneettisen informaation” biokemiallisista säätelytiloista?
2. Mikä mekanismi mahdollistaisi pysyvän epigeneettisen periytymisen ihmisellä?
3. Miten selität polygeenisten ominaisuuksien (kuten ihonväri, hermoston rakenne) väitetyn epigeneettisen perustan?
4. Mihin tutkimukseen perustuu väite genomin rappeutumisesta?
5. Mikä on “suunnittelun” todistettava mekanismi solutasolla?

Lyhyesti: epigenetiikka selittää säätelyä, ei luomismallia eikä evoluution korvautumista.