Ketjussa on tarkoitus nimetä kirja ja kertoa omin sanoin mielipiteitä jostain luonnontieteitä tai yhteiskuntatieteitä käsittelevästä tietokirjasta tai oppikirjasta. Kirjaa ei tarvitse olla lukenut kannesta kanteen vaan kysytään ihan omia fiiliksiä ja näppituntumaa kyseisestä kirjasta. Siis ihan omia kokemuksia. Joku linkki vaikka Amazoniin ym. on aina plussaa.
Kirjalle voi (ja pitää) antaa myös kouluarvosanan 4-10.
Heti esittelen kirjan Kolmannen Valtakunnan vieraat - Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933-1944 (Markku Jokisipilä-Janne Könönen).
Jos olet koskaan halunnut tietää millaiset olivat Suomen ja Natsi-Saksan suhteet, mutta et ole kehdannut lukea aiheesta, niin tämä on se kirja joka kannattaa ehdottomasti lukea. Kirja on kirjoitettu eloisalla tavalla, ei siis kuivalla akateemisella tyylillä ja on oikeasti mielenkiintoinen. Toki kirjan lukemiseen auttaa jonkinlainen käsitys Suomen historiasta ja maailmanpolitiikasta yleensäkin 30-luvulla ja yleensäkin 1900-luvun alun Euroopan historian tuntemus auttaa. Ja toki kiinnostus historiaan.
Jos erilaiset suomalaiset politikot/kulttuurihenkilöt tai Saksan natsijohtajat eivät ole tuttuja, voi kirjan lukeminen olla himpun verran haastavaa, mutta ainakin jos natsit tuntee niin kirja on sujuvaa luettavaa ja samalla tulee tutuksi senaikaisten suomalaisten eri alojen vaikuttajien kanssa.
Ehdottomasti kouluarvosana 10.
Iltaa 
Onko lupa laajentaa kirja-aihetta sähkön, elektroniikan, sekä äänentoiston puolelle ja mukana olisi menneiden vuosikymmenten teoksia, joita olen löytänyt antikvaarisista kirjakaupoista, mutta joita ei enää löydä kauppojen hyllyiltä, mutta ovat vaikuttaneet positiivisesti ihmisten kiinnostukseen kolmeen aihepiiriin koko 1900-luvun ja myöhemminkin.
Onko lupa laajentaa kirja-aihetta sähkön, elektroniikan, sekä äänentoiston puolelle ja mukana olisi menneiden vuosikymmenten teoksia, joita olen löytänyt antikvaarisista kirjakaupoista, mutta joita ei enää löydä kauppojen hyllyiltä, mutta ovat vaikuttaneet positiivisesti ihmisten kiinnostukseen kolmeen aihepiiriin koko 1900-luvun ja myöhemminkin.
Ööh, no kyllähän nuo ovat ihan kategoriassa luonnontieteet, sovellettuna toki. Vanhat kirjat ovat monesti joissain aiheissa ajatuksenjuoksultaan ja idealtaan selkeämpiä kuin modernit opukset. Toki myös useasti toistepäin. Ilmeisesti taito olla hyvä kirjoitttaja ei riipu ajasta.Konsta kirjoitti: ↑24.11.2025, 19:23 Iltaa
Onko lupa laajentaa kirja-aihetta sähkön, elektroniikan, sekä äänentoiston puolelle ja mukana olisi menneiden vuosikymmenten teoksia, joita olen löytänyt antikvaarisista kirjakaupoista, mutta joita ei enää löydä kauppojen hyllyiltä, mutta ovat vaikuttaneet positiivisesti ihmisten kiinnostukseen kolmeen aihepiiriin koko 1900-luvun ja myöhemminkin.
SI Resurrection!
Petros-setä ja Goldbachin hypoteesi, kirjoittaja Apóstolos Doxiádiksen.
Myös matemaatikko voi kirjoittaa romaanin. Historiallisia matematiikan (merkki-)henkilöitä on kirjan juonessa mukana lähes sivurooleina, mikä tekee lukemisesta tavallaan hauskaa. Antaisin arvosanan 8,5.
Myös matemaatikko voi kirjoittaa romaanin. Historiallisia matematiikan (merkki-)henkilöitä on kirjan juonessa mukana lähes sivurooleina, mikä tekee lukemisesta tavallaan hauskaa. Antaisin arvosanan 8,5.
Yötä
Pitää paikkansa.
Se vaikeiden asioiden tekeminen tajuttaviksi heti sai tavallisesta arkielämästäkin poimittujen esimerkkien avulla tämänkin pojan innostumaan tuostakin aihepiiristä aina vain enemmän ja enemmän.
Pitää paikkansa.
Se vaikeiden asioiden tekeminen tajuttaviksi heti sai tavallisesta arkielämästäkin poimittujen esimerkkien avulla tämänkin pojan innostumaan tuostakin aihepiiristä aina vain enemmän ja enemmän.
Olihan tuo hauska esim. kun päähenkilö oli levittänyt tantereet täyteen ryhmiteltyjä käpyjä tms.QS kirjoitti: ↑24.11.2025, 19:57 Petros-setä ja Goldbachin hypoteesi, kirjoittaja Apóstolos Doxiádiksen.
Myös matemaatikko voi kirjoittaa romaanin. Historiallisia matematiikan (merkki-)henkilöitä on kirjan juonessa mukana lähes sivurooleina, mikä tekee lukemisesta tavallaan hauskaa. Antaisin arvosanan 8,5.
Hienorakennevakio vapausasteista: (1⁰+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹
Luin tänään Hans Reichenbachin kirjan The Direction of Time.
Se sisältää paljon hyvää pohdintaa, mutta myös jotain harhapolkuja. Kausaalisuuden painotus ja kausaalisen jatkumon ajatus on loogisesti perusteltu, mutta mm. entropiaa katsotaan turhan paljon järjestyksen näkökulmasta.
Kirjoittaja ei koskaan pääse entrooppisen itseisajan ja ulotteisen aika-avaruuden erillisyyksien vertailuun. Koko kirja on eräällä tavalla jo harharetki lähtökohdaltaan: oletetaan globaali ajan suunta, kun rajattu oikea mitattava oletus olisi paikallinen kausaaliketjun entrooppinen itseisaika ainoana varmana aikana ja muut ilmiöt tulisi tarkastella voiko ne ilmaista sitä vasten projektiona.
No. Eipä oikein kukaan muukaan ole huomannut rajata noin - itseäni lukuunottamatta. Jos sellaista joku tietää kirjoitetun, lukisin kovin mielelläni.
Uteliaasta hyvästä yrityksestä annan 8/10. Vahvistihan tuo ymmärrystäni, että olen ΦBSU:ni kanssa ihan johdonmukaisuudessa. Jäi pieni haju, että jos kirjailija olisi uskaltanut irrottaa itsensä globaalin ajan nuolen oletuksesta ja sitoa suunnan pelkästään entropiaan ja itseisaikaan, hän olisi voinut päätyä hyvin lähelle sitä samaa keskinäis“takyonista” sähkömagnetismia, jota kuvaan omassa työssäni. Neil Turok ja Gerard 't Hooft ovat tutkimuksissaan paineessa hedelmälliseen suuntaan mutta samoin vielä globaalin nuolen pauloissa.
Se sisältää paljon hyvää pohdintaa, mutta myös jotain harhapolkuja. Kausaalisuuden painotus ja kausaalisen jatkumon ajatus on loogisesti perusteltu, mutta mm. entropiaa katsotaan turhan paljon järjestyksen näkökulmasta.
Kirjoittaja ei koskaan pääse entrooppisen itseisajan ja ulotteisen aika-avaruuden erillisyyksien vertailuun. Koko kirja on eräällä tavalla jo harharetki lähtökohdaltaan: oletetaan globaali ajan suunta, kun rajattu oikea mitattava oletus olisi paikallinen kausaaliketjun entrooppinen itseisaika ainoana varmana aikana ja muut ilmiöt tulisi tarkastella voiko ne ilmaista sitä vasten projektiona.
No. Eipä oikein kukaan muukaan ole huomannut rajata noin - itseäni lukuunottamatta. Jos sellaista joku tietää kirjoitetun, lukisin kovin mielelläni.
Uteliaasta hyvästä yrityksestä annan 8/10. Vahvistihan tuo ymmärrystäni, että olen ΦBSU:ni kanssa ihan johdonmukaisuudessa. Jäi pieni haju, että jos kirjailija olisi uskaltanut irrottaa itsensä globaalin ajan nuolen oletuksesta ja sitoa suunnan pelkästään entropiaan ja itseisaikaan, hän olisi voinut päätyä hyvin lähelle sitä samaa keskinäis“takyonista” sähkömagnetismia, jota kuvaan omassa työssäni. Neil Turok ja Gerard 't Hooft ovat tutkimuksissaan paineessa hedelmälliseen suuntaan mutta samoin vielä globaalin nuolen pauloissa.
Hienorakennevakio vapausasteista: (1⁰+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹
Jäi vaivaamaan, niin tarkistin, että hän käytti papuja. Petros pyysi veljenpoikaansa tuomaan ensin kaksi kiloa papuja, ja myöhemmin vielä viisi kiloa lisää keskellä yötä. Veljenpoika joutui ajamaan ravintolasta toiseen hankkimassa papuja kokkien varastoista.Eusa kirjoitti: ↑24.11.2025, 20:44Olihan tuo hauska esim. kun päähenkilö oli levittänyt tantereet täyteen ryhmiteltyjä käpyjä tms.QS kirjoitti: ↑24.11.2025, 19:57 Petros-setä ja Goldbachin hypoteesi, kirjoittaja Apóstolos Doxiádiksen.
Myös matemaatikko voi kirjoittaa romaanin. Historiallisia matematiikan (merkki-)henkilöitä on kirjan juonessa mukana lähes sivurooleina, mikä tekee lukemisesta tavallaan hauskaa. Antaisin arvosanan 8,5.
Aiemmin Münchenissä Petros oli myös käyttänyt papuja, ja kun hän luovutti tutkimuksensa, taloudenhoitaja lakaisi pavut pois ja teki niistä cassoulet-padan.
Hienorakennevakio vapausasteista: (1⁰+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹
Jos esittämäni aihepiirit sopivat sovellettuna luonnontieteen piiriin niin moderaatio voi poistaa, jos sen mielestä ei sovi.Pentti Salo
Sähkötekniikan perusoppi 4
Elektroniikka 1
Kustannusosakeyhtiö Otava 1987
Kirjasto oli laittanut poistohyllykköön / poisti valikoimastaan luetun näköisen kirjan.
Pikavilkaisu näytti sen olevan riittävän mielenkiintoinen ja perusteellinen esittely nykyelektroniikasta. Komponentit on esitelty, niiden toiminta, sekä missä niitä pääasiallisesti käytetään ja mitä laitesuunnittelussa pitää ottaa huomioon.
Valokuvia löytyy, piirroksia löytyy, laskukaavoja löytyy, kytkentäkaavoja löytyy, taulukoita löytyy, tehtäviä löytyy lukijalle kysymysten muodossa, joka oli minusta erittäin positiivista.
Aion ottaa sen pöydälle lukemiseksi kun nautin iltapäivä aterian ja yritän oppia lisää asioita aiheesta, joka on kiinnostava.
Kouluarvosanaa on vaikea antaa perehtymättä perusteellisemmin teokseen, joten se on annettu mututuntumalla 8.
10 olisi pamahtanut, jos valokuvia olisi ollut enemmän / käytännön esimerkkejä.
Ralph Denyer
Suuri kitarakirja
1982 ilmestynyt suosikkiteos ja siitä eteenpäin, itselläni 2009 painos päivityksineen.
WSOY
Nidottu (kunnolla) ja hyvä paperilaatu.
Opiskelun ei tarvitse olla aina tylsää oli eräs huomioni.
Keskittyminen moniin vääriin pikkuasioihin ja energian tuhlaaminen niihin on ollut kompastuskivenä monille ja epätoivon herättäjänä, ihmisten tuudittautua vähitellen siihen tunteeseen, ettei itsestä ole koskaan musiikintekijäksi jos ei osaa nuotteja, osaa teoriaa ja-tai osaa laulaa täydellisesti.
Ei siitä haittaakan ole mutta....
Perusteos joka esittelee soittajia vuosikymmenten varrelta ja musiikkityylejä sekä kitaristien käyttämiä laitteita.
Koska kitara on ollut ja on yhä niinkin suosittu kun on niin en tunne omantunnon tuskia esitellessäni vaatimattomaan tyyliini teosta, joka on monille tärkeä tänäkin päivänä.
Teoriapuolta lukiessa ei tuntunut ikävystyttävältä kertaakaan, vaikka olikin tavallaan ns. alkeisteoriaa, sillä jos olisi edellytetty nuotinlukutaitoa niin moni olisi kyllästynyt alkumetreillä.
Toki siitäkin on hyötyä musiikkimaailmassa, siitä ei olekkaan kysymys. Mutta jos on 250-vuotias musiikkiteorian asiantuntija ja ehkä voi ylpeillä sillä somessa, niin ehdinkö tehdä hyviä kappaleita, kaiken aikani mentyä teorian opiskeluun ?
Kun joku muusikon alku saa sen levyn tehtyä (vihdoinkin) ostaako kukaan elämänsä parhaat päivänsä tuhlanneen tietoviisaan musiikkiin, joka käyttää jo kävelykeppiä ?
Syvä huokaus, joka ei edes mahtuisi viestikenttään..........
Sointuluettelu on hyvä.
Skaalat esitellään riittävän yksinkertaisesti, sekä niiden suhteet sointuihin.
Erilaiset rytmit esitellään, mitä kuulemme kitarapainotteisessa pop-musiikissa.
Pop-musiikkia ei vierasteta, päinvastoin joka on positiivista.
Teos ei pyri olemaan täydellinen tietoteos kaikesta, mutta antaa perustietoa kaikesta eteentulevasta, joka on mielenkiintoa herättävällä tavalla esitetty piirrosten ja valokuvien tukemana.
Suosittelen ehdottomasti !!!
Suuri kitarakirja
1982 ilmestynyt suosikkiteos ja siitä eteenpäin, itselläni 2009 painos päivityksineen.
WSOY
Nidottu (kunnolla) ja hyvä paperilaatu.
Opiskelun ei tarvitse olla aina tylsää oli eräs huomioni.Keskittyminen moniin vääriin pikkuasioihin ja energian tuhlaaminen niihin on ollut kompastuskivenä monille ja epätoivon herättäjänä, ihmisten tuudittautua vähitellen siihen tunteeseen, ettei itsestä ole koskaan musiikintekijäksi jos ei osaa nuotteja, osaa teoriaa ja-tai osaa laulaa täydellisesti.
Ei siitä haittaakan ole mutta....
Perusteos joka esittelee soittajia vuosikymmenten varrelta ja musiikkityylejä sekä kitaristien käyttämiä laitteita.
Koska kitara on ollut ja on yhä niinkin suosittu kun on niin en tunne omantunnon tuskia esitellessäni vaatimattomaan tyyliini teosta, joka on monille tärkeä tänäkin päivänä.
Teoriapuolta lukiessa ei tuntunut ikävystyttävältä kertaakaan, vaikka olikin tavallaan ns. alkeisteoriaa, sillä jos olisi edellytetty nuotinlukutaitoa niin moni olisi kyllästynyt alkumetreillä.
Toki siitäkin on hyötyä musiikkimaailmassa, siitä ei olekkaan kysymys. Mutta jos on 250-vuotias musiikkiteorian asiantuntija ja ehkä voi ylpeillä sillä somessa, niin ehdinkö tehdä hyviä kappaleita, kaiken aikani mentyä teorian opiskeluun ?
Kun joku muusikon alku saa sen levyn tehtyä (vihdoinkin) ostaako kukaan elämänsä parhaat päivänsä tuhlanneen tietoviisaan musiikkiin, joka käyttää jo kävelykeppiä ?
Syvä huokaus, joka ei edes mahtuisi viestikenttään..........
Sointuluettelu on hyvä.
Skaalat esitellään riittävän yksinkertaisesti, sekä niiden suhteet sointuihin.
Erilaiset rytmit esitellään, mitä kuulemme kitarapainotteisessa pop-musiikissa.
Pop-musiikkia ei vierasteta, päinvastoin joka on positiivista.
Teos ei pyri olemaan täydellinen tietoteos kaikesta, mutta antaa perustietoa kaikesta eteentulevasta, joka on mielenkiintoa herättävällä tavalla esitetty piirrosten ja valokuvien tukemana.
Suosittelen ehdottomasti !!!