Kitara
Richard Chapman
WSOY
2007
Nidottu (hyvin) laatupaperi, hyvät selvät kuvat sekä valokuvat.
Sisällöstä:
Kitaristit, eri kitaramallit, opi soittamaan kitaraa, sointuluettelo.
Edellisen kirjan pienempi, tavallaan pokkarikokoinen tiivistelmä, mutta samalla hengellä kirjoitettu eli kirjoista opiskelun ei todellakaan tarvitse tuntua tylsältä, vaan voi olla mukavaa ja helppoa.
Mahtuu hyvin kitarakoteloon tai pussiin mukaan.
Samoja asioita kuin edellisessä kirja-arvostelun yhteydessä mainitussa teoksessa, mutta tiivistetyssä muodossa ja pop-musiikin ollessa pääosassa, joka on jälleen positiivista koska sen modernin ilmaisutavan omaksuminen ei edellytä nuotinlukutaitoa, mutta kuten tiedetään ettei nuotinlukutaidosta ole haittaakaan.
Olen huomannut kitaran otelaudan sävelten ulkoa muistamisen olleen tärkeää ja sävelten (asteikkojen) suhteet sointuihin, koska se avaa kitaran mieleen pianon lailla selvästi ja helpottaa säveltämistä.
Mutta sehän on aina makuasia pitääkö joku toinen sävellyksistä, vaikka olisi itse ammattilainen kaikilla kuviteltavilla alueilla, mutta taas voi todeta, ettei siitä haittaakaan ole jos ei keskity vain teoriaan, koska hyvässä kappaleessa on mukaansa tempaava rytmikin ja pelkkä tempossa pysyminen on melko ikävystyttävää....vaikkei siitäkään haittaa toki ole heh.
Edellinen kirja vietiin käsistä kuten tämäkin joten täytyy siinä silloin jotain hyvääkin olla joka tekee siitä miellyttävän lukukokemuksen.
Suosittelen ehdottomasti ja jos jotain kouluarvosanaa pitää harkita niin 7-8 joka ei ole väheksyvää ja enemmän olisi tippunut pisteitä, jos pop-rock -sävellysten tekoa olisi käsitelty hieman enemmän.
Mutta se olisi vaatinut muutaman lisälehden
Jk Antikvariaatista kuten Finlandia kirjasta löytyy nettitietojen mukaan, mutta tuskin viihtyy hyllyssä kauan ?