Gravitaatioaalto on spiraalin muotoinen jos 2 massaa kiertää toisiaan. Tämä spiraali näkyy "ylhäältä" päin. Maan ja kuun aalto on niin heikkotehoinen ettei se jaksaisi valaista edes polkupyörän lamppua. Mitä massiivisemmat komponentit on, sitä suuremmaksi teho nousee. Myös välimatkan tulee olla lyhyt. Jos 2 Jupiteria kiertäisi toisiaan hipoen, meillä maassa alkaisi manner "nitisemään", tarkoitan että maanjäristyksiä voisi helpommin tulla.
Mutta itse kysymys:
Kun mustat aukot hipovat toisiaan, niiden nopeus on relativinen. Tällainen aalto on aika lyhyt mutta kuitenkin tuhansissa kilometreissä. Piirretään harpilla ympyrä niin että sen keskipiste on yhteisessä massakeskipisteessä. Kun aaltoja verrataan ympyrään, ne on vinoja. Tämä on spiraalin ansiota, siis aalto etenee kuin lumiauran levy vinossa. No, vinous on suurinta aivan syntyhetkellä, kaukaisuudessa kulma lähestyy nollaa. Liittyykö kvadrupolisuus tähän vinouteen vai mitä se tarkoittaa?
Tämä liittyy gravitaatioaallon muodostumiseen. Tyyppiesimerkki on kaksi toisiaan kiertävää massakappaletta, joiden massajakaumasta muodostuu kvadrupolimomentti.pähkäilijä kirjoitti: ↑3.1.2026, 22:37 Liittyykö kvadrupolisuus tähän vinouteen vai mitä se tarkoittaa?
Dipoli olisi esimerkiksi tilanne, jossa kaksi massakappaletta lähestyvät toisiaan lineaarisesti. Jos olisi mahdollista, niin voisivat värähdellä edes takaisin lineaarisesti, mikä ei tietysti ole taivaankappaleille realistista. Monopoli olisi tilanne, jossa yksittäinen massakappale kiihtyisi johonkin suuntaan. Näissä kummassakaan ei muodostu aaltoa.
Gravitaatioaallon tuottavassa kvadrupolissa massat kiertävät toisiaan siten, että massajakauma muuttuu ajan suhteen, ja muutokseen liittyy kiihtyvyys. Jos kvadrupoli on staattinen ja pallosymmetrinen, niin aaltoa ei muodostu, joten kaikki kvadrupolitkaan eivät tuota aaltoa. Maa ja Kuu tuottavat (erittäin heikon), sillä systeemi ei ole pallosymmetrinen ja kvadrupolimomentin pääakseli pyörii, kun kappaleet kiertävät toisiaan.
Teoria gravitaatioaallon muodostumisesta on valitettavan työläs. Selasin kyllä asiaa kirjasta Gravitation (Misner, Thorne, Wheeler), mutta tätä enempää en pysty nyt vastaamaan.
Aha, liittyy pyörimiseen.
Jos gravitaatiomittarin voisi laittaa toistensa ympäri pyörivien mustien aukkojen kupeeseen siihen kohtaan jossa se pyyhkäisee läheltä ohi, kenttävoimakkuus olisi maksimissa. 1/4-kierroksen jälkeen se olisi minimissä. Kun kehänopeus olisi vaikka 0,8c, mittarin hertzit olisi hyvinkin yli 100Hz. Jos on 100Hz niin aallonpituus olisi vissiin 300 000km/100 = 3000km?
Amplitudi olisi tietysti korkein kupeessa mutta aalto etenisi sitten c nopeudella ja spiraalin muotoisena heikentyen nopeasti. Minuutin kuluttua se olisi vain varjo maksimiarvosta.
Jos gravitaatiomittarin voisi laittaa toistensa ympäri pyörivien mustien aukkojen kupeeseen siihen kohtaan jossa se pyyhkäisee läheltä ohi, kenttävoimakkuus olisi maksimissa. 1/4-kierroksen jälkeen se olisi minimissä. Kun kehänopeus olisi vaikka 0,8c, mittarin hertzit olisi hyvinkin yli 100Hz. Jos on 100Hz niin aallonpituus olisi vissiin 300 000km/100 = 3000km?
Amplitudi olisi tietysti korkein kupeessa mutta aalto etenisi sitten c nopeudella ja spiraalin muotoisena heikentyen nopeasti. Minuutin kuluttua se olisi vain varjo maksimiarvosta.
En tiedä mikä on "gravitaatiomittari", mutta videossa näkyy aika-avaruuden rakenteeseen muodostuvan aallon eteneminen. Ja tässä se, miten tyhjän avaruuden testikappaleiden etäisyydet muuttuvat, kun ne kohtaavat gravitaatioaallon.pähkäilijä kirjoitti: ↑4.1.2026, 22:34 Jos gravitaatiomittarin voisi laittaa toistensa ympäri pyörivien mustien aukkojen kupeeseen siihen kohtaan jossa se pyyhkäisee läheltä ohi, kenttävoimakkuus olisi maksimissa.
On varmaan maksanut video paljon, huippuhyvin tehty. Siinä näkyy 2 aaltoa koska on 2 massaa. Molemmat tuottavat aallon.
Avaruuden kappaleiden etäisyyksien muutos on arvoitus, nehän voi muuttua kolmesta eri syystä.
1. g-kentän arvo "kiihdyttää" kappaleita
2. itse avaruuden mitat muuttuu
3. molemmat vaikuttaa
Avaruuden kappaleiden etäisyyksien muutos on arvoitus, nehän voi muuttua kolmesta eri syystä.
1. g-kentän arvo "kiihdyttää" kappaleita
2. itse avaruuden mitat muuttuu
3. molemmat vaikuttaa
Tämä on oikein. Aika-avaruuden geometria (metriikka) testikappaleiden välissä muuttuu, jonka seurauksena etäisyys muuttuu. Kappaleet eivät kuitenkaan koe kiihtyvyyttää, vaan pysyvät geodeettisella liikeradalla.
No jos avaruus muuttuu niin kuinka Ligon aallot ei muutu? Tarkoitan laserin aallot pysyy yhtä pitkinä mutta maankamaran atomit vain muuttuu?
Tyhjö kaikkine aineineen on taustariippumaton fysikaalinen nosteinen separverse - eli määrittää itse itselleen metriikan.pähkäilijä kirjoitti: ↑6.1.2026, 23:58No jos avaruus muuttuu niin kuinka Ligon aallot ei muutu? Tarkoitan laserin aallot pysyy yhtä pitkinä mutta maankamaran atomit vain muuttuu?
Kun tuossa monistossa etenee väre, se heilauttaa koko tyhjön metriikkaa ja hiukkaset ovat osa sitä. On huomioitavaa, että vain quadrupolisella fluktuaatiolla on tuollaisessa metriikassa muutostilanne, joka voidaan jatkumon sisällä mitata ortogonaalisuhteiden pienenä muutoksena.
Dipoliaalto tasoaaltona jäisi laakeaksi vaikutuksiltaan, eikä mittaus saisi sellaisen ohituksesta otetta. Mutta oikeastaan samasta syystä sellausta ei TT-aaltona voikaan esiintyä.
Hienorakennevakio vapausasteista: (1⁰+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹
https://www.ligo.caltech.edu/system/vid ... EG720p.mp4pähkäilijä kirjoitti: ↑6.1.2026, 23:58No jos avaruus muuttuu niin kuinka Ligon aallot ei muutu? Tarkoitan laserin aallot pysyy yhtä pitkinä mutta maankamaran atomit vain muuttuu?
En tunne miestä sano Abezethibou gravitaatioaallosta. Sen verran historiasta tiedän, että jo 1893 brittiläinen fyysikko Oliver Heaviside ehdotteli sellaista ja itse Henri Poincaré vähän myöhemmin herran vuonna 1905. Nuo eivät johtaneet mihinkään. Albertti meinas Nathan Rosenin kanssa jopa luopua koko ajatuksesta, mutta ei sitten kuitenkaan luopunut. Tarvittiin vielä Felix Piran ja jopa itsensä Paul Dirac ennen kun touhusta 1960-luvulla alkoi tulla teoreetikkojen valtavirran hyväksymää. Siitä meni sitten vielä pitkään ennen kun ne kokeellisesti löydettiin. Itse olen niin taivaan wanha, että muistan vielä Weberin sylinterit tai massaresonaattorit, mitä nimeä nyt sitten haluaa käyttää. Älkää te tulko koskaan vanhoiksi. 
Abezethibou·daemon unimanus et unialis·abyssorum legatus·cuius nomen terram scindit. In tenebris lucet·in luce obscuratur. Per fractas alas suadet·per manum perditam ligat.
Per sigillum Beelzebub·Abezethibou inferorum·per sanguinem et ignem·responde mihi!
Per sigillum Beelzebub·Abezethibou inferorum·per sanguinem et ignem·responde mihi!