Disputator kirjoitti: ↑28 Maalis 2024, 17:58
Tämä oli hyvä avaus, tämä liittyy läheisesti ns. neljänteen yleisen suhteellisuusteorian klassiseen testiin. Kolme edellistä olivat:
- valon taipuminen Auringon lähellä
- Merkuriuksen perihelin kiertymisen ylimäärän selittäminen
- valon punasiirtymä "gravitaatiokentässä"
Tämä neljäs on Shapiro-efekti, jossa valon kulkunopeus näyttää hidastuvan esimerkiksi Auringon lähellä ja valolta kestää enemmän aikaa saapua Maahan kuin Newtonin teoriassa. Tätä on testattu ja homma toimii.
Näin on. Päästäni pulpahtanut kysymys on kuin Shapiro-efekti, mutta kettumaisesti päinvastainen. Tiedetään planeetan pinnan kellolla mitattu kulkuaika \(\Delta t_p\) kohteeseen (satelliittiin), mutta ei tiedetä kohteen koordinaattia \(R_s\) tai sen proper distancena \(\Delta s\).
Disputator kirjoitti: ↑28 Maalis 2024, 17:58
Mun mielestä tuo sun laskusi, jossa lasket aikaeron \(\Delta \)t koordinaattiajassa on oikein ja täsmällinen tulos. Sen voi muuntaa satelliitin tai Maan aikaan, mutta idea on oikein.
Mun lähteistä oppimani käsityksen mukaan yhtälö:
kulunut aika= proper distance/ valonnopeus c
ei anna oikeaa kulkuaikaa, vaan se tulee tuosta \(\Delta \)t-laskusta. Hyvä kysymys on toki, miksi niin käy? Tähän itse asiassa liittyy käsittääkseni paljon käsitteellistä pilkunviilausta, kuten aina näissä jutuissa.
Tuokin totta, että \(\Delta s = c\Delta t_p\) pätee vain Minkowskiavaruudessa. Yleisemmin \(\Delta t_p\) on kulunut aika vakioetäisyydellä \(R_p\) , mutta valo kulkee välin \(R_p \to R_s\) . Kun jossain tuolla välillä edetään matka dr, on planeetan pinnan dt
p väärässä metriikassa etäisyysdifferentiaaliin nähden. Nuo t ja r eivät ole yhteensopivia vasemmalla ja oikealla puolella. Siksi proper distancessa pitää integroida dr:t niiden sijainneissa, jolloin
\(\begin{align*}\Delta s = \int_{R_p}^{R_s}ds &=\int_{R_p}^{R_s} \frac{1}{\sqrt{1 - \frac{r_s}{r}}} \ dr\\&= R_s \sqrt{1 - \frac{r_s}{R_s}} - R_p\sqrt{1 - \frac{r_s}{R_p}} + r_s \left(\tanh^{-1}(\sqrt{1 - \frac{r_s}{R_s}}) - \tanh^{-1}(\sqrt{1 - \frac{r_s}{R_p}})\right)\end{align*}\)
missä \(R_p\) on planeetan pinnan etäisyys, \(R_s\) on satelliitin etäisyys ja \(r_s = \frac{2GM}{c^2}\). Tässä \(R_p\) ja \(R_s\) ovat Schwartzschild-koordinaatteja, ja \(\Delta s\) on paikanluonteinen etäisyys. Minkowskiavaruudessa vastaava olisi \(\Delta s = R_s - R_p = c \Delta t_p\) .
Päätin ratkoa kysymyksen ilman Shapiro-kaavoja, vaikka niistä saattaisi käänteinen kysymyskin ratketa.
Shit-shown elikkä siis paskamyrskyn aiheuttaja on tuntematon \(R_s\) , missä alaindeksi s viittaa joko shittiin tai satelliittiin
. Tämä suure tulisi lausua planeetan pinnalla mitatulla kulkuajalla \(\Delta t_p\) , kun valo etenee välin \( R_p \to R_s\) .
Valitaan Schwartzschild koordinaattien \((t,r)\) tilalle \((t,r_*)\), missä t on kuten ennenkin, mutta \(r_*\) on Eddington–Finkelstein koordinaateista tuttu tortoise-koordinaatti (kilpikonna-koordinaatti)
\(r_*=r+r_s\ln(r-r_s) \qquad \qquad \quad (1)\)
Metriikka on nyt siistimpi
\(ds^2 = -\left(1-\frac{r_s}{r} \right )c^2dt^2 + \left(1-\frac{r_s}{r} \right )dr_*^2\)
Valon nollageodeesilla pätee tässäkin \(ds^2=0\) , mistä seuraa yksinkertainen riippuvuus \(cdt=dr_*\) . Merkitään planeetan pinnan tortoise-vakioetäisyyttä \((R_p)_*\) ja satelliitin \((R_s)_*\) . Valon kulkuaika \((R_p)_* \to (R_s)_*\) on t-koordinaatilla lausuttuna
\(\Delta t = \frac{1}{c}\int_{(R_p)*}^{(R_s)_*} dr_* = \frac{(R_s)_*-(R_p)_*}{c} \qquad \qquad \quad (2)\)
Koska t on Schwartzschild-koordinaatti, planeetan pinnalla ajalle \(\Delta t_p\) ja Schwartzschild-ajalle \(\Delta t\) pätee
\(\Delta t = \frac{\Delta t_p}{\sqrt{1-\frac{r_s}{R_p}}}\)
Kaavoja (1) ja (2) käyttämällä saadaan satelliitin tortoise-koordinaatti ilmaistua Schwartzschild-koordinaateilla
\(\begin{align*} (R_s)_* &= c\Delta t + (R_p)_*\\ &= \frac{c \Delta t_p}{\sqrt{1-\frac{r_s}{R_p}}}+(R_p)_* \\&= \frac{c \Delta t_p}{\sqrt{1-\frac{r_s}{R_p}}}+R_p + r_s \ln(R_p-r_s)\end{align*}\)
Tämä on siis tortoise-koordinaatin \((R_s)_*\) arvo, mikä voidaan sijoittaa kaavaan (1)
\((R_s)_* = R_s + r_s\ln(R_s -r_s)\)
ja ratkaista \(R_s\) . Kynällä ja paperilla ei helposti ratkea, mutta tietokoneelta onnistuu. Lauseke sisältää Lambertin W-funktion. Kun saatu \(R_s\) sijoitetaan proper distanceen, on tehtävä suoritettu.
Laskin numeerisen arvon käyttämällä Maan massaa, ja mitattua valon kulkuaikaa \(\Delta t_p = 0.002 s\), mikä tarkoittaa noin 600 km korkeudessa olevaa kohdetta.
Ero "virheelliseen" laakean avaruuden etäisyyteen (eli siis virheelliseen \(\Delta s = c \Delta t_p\)) on vain noin 0.4 millimetriä. Erään massiivisen neutronitähden pinnalla vastaava virhe olisi 19km.
Jos siis laskin nämä oikein.