Suhteellisuusteorian kritiikkiä

[Kontra]

No mitäs se noiden yhtälöiden mukaan sitten on?

Minulle aika on vain entiteetti, jota aine mittaa atomien värähtelyllä ja valo liikkeellään.

Se on parametri joka määrää systeemin kehityksen. Eipä kvanttimekaniikka osaa määritellä mitä se on enkä osaa minäkään.

Miksi kvattimekaniikkaa pitäisi ottaa mukaan suhteellisuusteorian perusteita käsiteltäessä - eihän Einsteinkaan sitä ottanut mukaan luonnolakeja kuvatessaan junaesimerkkeillä, avaruusmatkalla tms. suhteellisina Newtonin mekaniikan korvaajana.

No minä olen trolli, mutta yritin rivien välistä vihjailla omaa maallikon uskoani siihen, että viimeistä sanaa ajan olemuksesta ei ole vielä sanottu. QS osaa nämä asiat, niin sieltä kannattaa ottaa faktat.

No, minä olen saanut QS:ltä paljon arvokasta tietoa fysiikassa ajan saatossa, jota ole soveltanut sitä kuten muidenkin tietoja ja kirjallisuuden ja netin tietoja meta-analyysissani, ja päätynyt tähän tilanteeseen.

[QS]

...viimeistä sanaa ajan olemuksesta ei ole vielä sanottu...

Todennäköisesti pitää paikkaansa. Klassinen fysiikka ei löydä ajalle mitään järjellistä selitystä. Kvanttimekaniikan aika on ulkoinen parametri, mikä tarkoittaa samalla sitä, että ajalle ei ole Hilbertin avaruuden tilavektoria. Paikka sen sijaan on tilavektori, samoin kuin liikemäärä.

Nuo aiemmin kirjoittamasi aikakehitysoperaattori (systeemin kehittyminen ajan suhteen, ei ajan kehittyminen) tarkoittaa sitä, että kvanttisysteemi muuttuu operaattorilla, jonka riippumaton parametri on aika. Myös paikka (tilavektori) voidaan muuttaa siten, että tilavektoriin kohdistetaan paikansiirto-operaattori. Mutta ajalle ei ole tilavektoria, ja sen seurauksena ei ole olemassa ajansiirto-operaattoria.

Tuo kirjoittamasi \(\Delta E\,\Delta t \ge \frac{\hbar}{2}\) on siinäkin mielessä ongelmallinen, että energia \(\Delta E\) on kvanttisysteemin tila, mutta aika \(\Delta t\) ei ole. Tässä kuuluisassa ajan ja energian epämääräisyyden kaavassa nuo kaksi suuretta ovat eri maailmoista, jonka takia se ei ole täysin yleisesti hyväksytty.

Sekin on mielenkiintoista, että relativisestisessa kvanttikenttäteoriassa ajan mysteerin lisäksi ilmenee paikan mysteeri. Hiukkasen paikka ei nimittäin ole yhteensopiva kvanttimekaniikan paikka-käsitteen kanssa, ja itse asiassa relativistisen hiukkasen 'paikka' on tavallaan 'huonosti määritelty' tai sitä ei voi määritellä lainkaan. Että toteamustasi laajentaen voisi todeta, että viimeistä sanaa ajan ja paikan olemuksesta ei ole vielä sanottu.

[Abezethibou]

...viimeistä sanaa ajan olemuksesta ei ole vielä sanottu...

Todennäköisesti pitää paikkaansa. Klassinen fysiikka ei löydä ajalle mitään järjellistä selitystä. Kvanttimekaniikan aika on ulkoinen parametri, mikä tarkoittaa samalla sitä, että ajalle ei ole Hilbertin avaruuden tilavektoria. Paikka sen sijaan on tilavektori, samoin kuin liikemäärä.

Nuo aiemmin kirjoittamasi aikakehitysoperaattori (systeemin kehittyminen ajan suhteen, ei ajan kehittyminen) tarkoittaa sitä, että kvanttisysteemi muuttuu operaattorilla, jonka riippumaton parametri on aika. Myös paikka (tilavektori) voidaan muuttaa siten, että tilavektoriin kohdistetaan paikansiirto-operaattori. Mutta ajalle ei ole tilavektoria, ja sen seurauksena ei ole olemassa ajansiirto-operaattoria.

Tuo kirjoittamasi \(\Delta E\,\Delta t \ge \frac{\hbar}{2}\) on siinäkin mielessä ongelmallinen, että energia \(\Delta E\) on kvanttisysteemin tila, mutta aika \(\Delta t\) ei ole. Tässä kuuluisassa ajan ja energian epämääräisyyden kaavassa nuo kaksi suuretta ovat eri maailmoista, jonka takia se ei ole täysin yleisesti hyväksytty.

Sekin on mielenkiintoista, että relativisestisessa kvanttikenttäteoriassa ajan mysteerin lisäksi ilmenee paikan mysteeri. Hiukkasen paikka ei nimittäin ole yhteensopiva kvanttimekaniikan paikka-käsitteen kanssa, ja itse asiassa relativistisen hiukkasen 'paikka' on tavallaan 'huonosti määritelty' tai sitä ei voi määritellä lainkaan. Että toteamustasi laajentaen voisi todeta, että viimeistä sanaa ajan ja paikan olemuksesta ei ole vielä sanottu.

\(\quad[\hat{T}, \hat{H}] = i\hbar\)
Eikö se ollut itse Wolfgang Pauli joka joskus 20-luvulla mietti tuollaista ja niin yleinen aika-operaattori muuttui parametriksi. Mutta sitten myöhemmin tuli TOA-operaattorit, ajan epävarmuusperiaate (Mandelstam–Tamm) ja sitten noita virityksiä missä aikaa ei ole ollenkaan. Tuossa jo aikaisemmin mainitsin Wheeler–DeWitt yhtälön. No mutta mielenkiinnolla seuraan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

[QS]

...viimeistä sanaa ajan olemuksesta ei ole vielä sanottu...

Todennäköisesti pitää paikkaansa. Klassinen fysiikka ei löydä ajalle mitään järjellistä selitystä. Kvanttimekaniikan aika on ulkoinen parametri, mikä tarkoittaa samalla sitä, että ajalle ei ole Hilbertin avaruuden tilavektoria. Paikka sen sijaan on tilavektori, samoin kuin liikemäärä.

Nuo aiemmin kirjoittamasi aikakehitysoperaattori (systeemin kehittyminen ajan suhteen, ei ajan kehittyminen) tarkoittaa sitä, että kvanttisysteemi muuttuu operaattorilla, jonka riippumaton parametri on aika. Myös paikka (tilavektori) voidaan muuttaa siten, että tilavektoriin kohdistetaan paikansiirto-operaattori. Mutta ajalle ei ole tilavektoria, ja sen seurauksena ei ole olemassa ajansiirto-operaattoria.

Tuo kirjoittamasi \(\Delta E\,\Delta t \ge \frac{\hbar}{2}\) on siinäkin mielessä ongelmallinen, että energia \(\Delta E\) on kvanttisysteemin tila, mutta aika \(\Delta t\) ei ole. Tässä kuuluisassa ajan ja energian epämääräisyyden kaavassa nuo kaksi suuretta ovat eri maailmoista, jonka takia se ei ole täysin yleisesti hyväksytty.

Sekin on mielenkiintoista, että relativisestisessa kvanttikenttäteoriassa ajan mysteerin lisäksi ilmenee paikan mysteeri. Hiukkasen paikka ei nimittäin ole yhteensopiva kvanttimekaniikan paikka-käsitteen kanssa, ja itse asiassa relativistisen hiukkasen 'paikka' on tavallaan 'huonosti määritelty' tai sitä ei voi määritellä lainkaan. Että toteamustasi laajentaen voisi todeta, että viimeistä sanaa ajan ja paikan olemuksesta ei ole vielä sanottu.

\(\quad[\hat{T}, \hat{H}] = i\hbar\)
Eikö se ollut itse Wolfgang Pauli joka joskus 20-luvulla mietti tuollaista ja niin yleinen aika-operaattori muuttui parametriksi. Mutta sitten myöhemmin tuli TOA-operaattorit, ajan epävarmuusperiaate (Mandelstam–Tamm) ja sitten noita virityksiä missä aikaa ei ole ollenkaan. Tuossa jo aikaisemmin mainitsin Wheeler–DeWitt yhtälön. No mutta mielenkiinnolla seuraan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Juu tuohon \(\hat T\) liittyi se, että siitä ei saada hermiittistä operaattoria, mikä johtaa ominaisarvoihin, jotka ovat kompleksilukuja ja mitä lie hulluutta.

[Kontra]

...viimeistä sanaa ajan olemuksesta ei ole vielä sanottu...

Todennäköisesti pitää paikkaansa. Klassinen fysiikka ei löydä ajalle mitään järjellistä selitystä. Kvanttimekaniikan aika on ulkoinen parametri, mikä tarkoittaa samalla sitä, että ajalle ei ole Hilbertin avaruuden tilavektoria. Paikka sen sijaan on tilavektori, samoin kuin liikemäärä.

Nuo aiemmin kirjoittamasi aikakehitysoperaattori (systeemin kehittyminen ajan suhteen, ei ajan kehittyminen) tarkoittaa sitä, että kvanttisysteemi muuttuu operaattorilla, jonka riippumaton parametri on aika. Myös paikka (tilavektori) voidaan muuttaa siten, että tilavektoriin kohdistetaan paikansiirto-operaattori. Mutta ajalle ei ole tilavektoria, ja sen seurauksena ei ole olemassa ajansiirto-operaattoria.

Tuo kirjoittamasi \(\Delta E\,\Delta t \ge \frac{\hbar}{2}\) on siinäkin mielessä ongelmallinen, että energia \(\Delta E\) on kvanttisysteemin tila, mutta aika \(\Delta t\) ei ole. Tässä kuuluisassa ajan ja energian epämääräisyyden kaavassa nuo kaksi suuretta ovat eri maailmoista, jonka takia se ei ole täysin yleisesti hyväksytty.

Sekin on mielenkiintoista, että relativisestisessa kvanttikenttäteoriassa ajan mysteerin lisäksi ilmenee paikan mysteeri. Hiukkasen paikka ei nimittäin ole yhteensopiva kvanttimekaniikan paikka-käsitteen kanssa, ja itse asiassa relativistisen hiukkasen 'paikka' on tavallaan 'huonosti määritelty' tai sitä ei voi määritellä lainkaan. Että toteamustasi laajentaen voisi todeta, että viimeistä sanaa ajan ja paikan olemuksesta ei ole vielä sanottu.

\(\quad[\hat{T}, \hat{H}] = i\hbar\)
Eikö se ollut itse Wolfgang Pauli joka joskus 20-luvulla mietti tuollaista ja niin yleinen aika-operaattori muuttui parametriksi. Mutta sitten myöhemmin tuli TOA-operaattorit, ajan epävarmuusperiaate (Mandelstam–Tamm) ja sitten noita virityksiä missä aikaa ei ole ollenkaan. Tuossa jo aikaisemmin mainitsin Wheeler–DeWitt yhtälön. No mutta mielenkiinnolla seuraan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Juu tuohon \(\hat T\) liittyi se, että siitä ei saada hermiittistä operaattoria, mikä johtaa ominaisarvoihin, jotka ovat kompleksilukuja ja mitä lie hulluutta.

Eikös teille nyt kelpaa atomin värähtely ja valon liike ajan tulkinnaksi - ei sille ole sen kummempaa loogista selitystä.

[Abezethibou]

Todennäköisesti pitää paikkaansa. Klassinen fysiikka ei löydä ajalle mitään järjellistä selitystä. Kvanttimekaniikan aika on ulkoinen parametri, mikä tarkoittaa samalla sitä, että ajalle ei ole Hilbertin avaruuden tilavektoria. Paikka sen sijaan on tilavektori, samoin kuin liikemäärä.

Nuo aiemmin kirjoittamasi aikakehitysoperaattori (systeemin kehittyminen ajan suhteen, ei ajan kehittyminen) tarkoittaa sitä, että kvanttisysteemi muuttuu operaattorilla, jonka riippumaton parametri on aika. Myös paikka (tilavektori) voidaan muuttaa siten, että tilavektoriin kohdistetaan paikansiirto-operaattori. Mutta ajalle ei ole tilavektoria, ja sen seurauksena ei ole olemassa ajansiirto-operaattoria.

Tuo kirjoittamasi \(\Delta E\,\Delta t \ge \frac{\hbar}{2}\) on siinäkin mielessä ongelmallinen, että energia \(\Delta E\) on kvanttisysteemin tila, mutta aika \(\Delta t\) ei ole. Tässä kuuluisassa ajan ja energian epämääräisyyden kaavassa nuo kaksi suuretta ovat eri maailmoista, jonka takia se ei ole täysin yleisesti hyväksytty.

Sekin on mielenkiintoista, että relativisestisessa kvanttikenttäteoriassa ajan mysteerin lisäksi ilmenee paikan mysteeri. Hiukkasen paikka ei nimittäin ole yhteensopiva kvanttimekaniikan paikka-käsitteen kanssa, ja itse asiassa relativistisen hiukkasen 'paikka' on tavallaan 'huonosti määritelty' tai sitä ei voi määritellä lainkaan. Että toteamustasi laajentaen voisi todeta, että viimeistä sanaa ajan ja paikan olemuksesta ei ole vielä sanottu.

\(\quad[\hat{T}, \hat{H}] = i\hbar\)
Eikö se ollut itse Wolfgang Pauli joka joskus 20-luvulla mietti tuollaista ja niin yleinen aika-operaattori muuttui parametriksi. Mutta sitten myöhemmin tuli TOA-operaattorit, ajan epävarmuusperiaate (Mandelstam–Tamm) ja sitten noita virityksiä missä aikaa ei ole ollenkaan. Tuossa jo aikaisemmin mainitsin Wheeler–DeWitt yhtälön. No mutta mielenkiinnolla seuraan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Juu tuohon \(\hat T\) liittyi se, että siitä ei saada hermiittistä operaattoria, mikä johtaa ominaisarvoihin, jotka ovat kompleksilukuja ja mitä lie hulluutta.

Eikös teille nyt kelpaa atomin värähtely ja valon liike ajan tulkinnaksi - ei sille ole sen kummempaa loogista selitystä.

Jos haluaa vastauksia kysymyksiin "ajan nuolesta", onko kaikella alku ja loppu, onko ihmisellä vapaa tahto, jne... Minulle sinällään riittää vanha taskukello aikaa näyttämään. Riittää kun jousessa on vetoa. Jos vain yhteen kysymykseen ajasta saisi vastauksen, niin kysyisin onko se emergentti vaiko ei?

[Eusa]

\(\quad[\hat{T}, \hat{H}] = i\hbar\)
Eikö se ollut itse Wolfgang Pauli joka joskus 20-luvulla mietti tuollaista ja niin yleinen aika-operaattori muuttui parametriksi. Mutta sitten myöhemmin tuli TOA-operaattorit, ajan epävarmuusperiaate (Mandelstam–Tamm) ja sitten noita virityksiä missä aikaa ei ole ollenkaan. Tuossa jo aikaisemmin mainitsin Wheeler–DeWitt yhtälön. No mutta mielenkiinnolla seuraan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Juu tuohon \(\hat T\) liittyi se, että siitä ei saada hermiittistä operaattoria, mikä johtaa ominaisarvoihin, jotka ovat kompleksilukuja ja mitä lie hulluutta.

Eikös teille nyt kelpaa atomin värähtely ja valon liike ajan tulkinnaksi - ei sille ole sen kummempaa loogista selitystä.

Jos haluaa vastauksia kysymyksiin "ajan nuolesta", onko kaikella alku ja loppu, onko ihmisellä vapaa tahto, jne... Minulle sinällään riittää vanha taskukello aikaa näyttämään. Riittää kun jousessa on vetoa. Jos vain yhteen kysymykseen ajasta saisi vastauksen, niin kysyisin onko se emergentti vaiko ei?

On se emergentti. Perusilmiö on kausaaliset prosessit ja niiden vuorovaikutusten määrittämät erillisyydet prosessin tapahtumapisteiden välisinä mittoina. Kun aineellinen mittari on itse aina tuollainen prosessi, nousee aika kausaalista prosessijärjestyksestä kiinnittäen erään koordinaatiston kelloksi, joka tulkitsee muiden prosessien aikaa erillisyyden yli projektiona omaa prosessointiaan vasten hyperbolisena osuutena kokonaiserillisyydestä (4-intervalli).

[Kontra]

Eilen tuli tehtyä kaikkein pahin moka kehittelyssä Suhteellisuuteoria tulkintoja, kun sähläsin nopeuksien suhteellisen yhteenlaskun kanssa. Kyllä taas hävettää, yrittäkää ymmärtää – rapatessa roiskuu. Ei suhteellisen nopeuden yhtälössä v(t) = at /√[1 + (at/c)²] jakomerkkiä voi vaihtaa kertomerkiksi – kaikkia pölhöyksiä se kartesiolainen demoni kuiskutteleekin.
Mitään muuta ei olisi ollut tarpeellistamuuttaa, kuin lisätä tämä sininen lause tähän kappaleeseen ja poistaa punainen lause.

sivu 7

Ajatellaan koordinaatistossa liikkuvan kappaleen atomin elektronin liikerataa kappaleen nopeuden kasvaessa, kun kappaleen nopeus summautuu ratanopeuteen. Radan pituus kasvaa liikkeen suunnassa (sykloidina). Etääntyessä ja lähestyessä rata venyy vastakkaisiin suuntiin. Kappaleen nopeus ei kuitenkaan summaudu Newtonin mekaniikan mukaan ratanopeuteen, vaan suhteellisuusteorian mukaan, jolloin summanopeus on pienempi ja aikaa kuluu enemmän ratakierrokseen (ks sivu 9). Kappaleen omassa koordinaatistossa elektronin rata-nopeus ei muutu. Koordinaatistoilla on sen vuoksi eri aika (vrt. samanaikaisuuden suhteellisuus). Atomien kaikille muillekin liikkeille käy samoin - niiden laajuus kasvaa kappaleen liikkeen suunnassa, jolloin aikaa kuluu enemmän niihin liikkeisiin. Kappaleen omassa koordinaatistossa atomien liikenopeus ei muutu. Koordinaatistossa, jossa kappale liikkuu atomien liikkeen hidastuminen on tulkittu ”ajan” hidastumisena. Jos koordinaatisto liikkuu, liike summautuu kappaleen liikkeeseen ja vaikuttaa atomitason liikkeisiin ja siis ”aikaan”. Jos kappale liikkuu koordinaatiston liikkeen suuntaa vastaan, atomien liike lyhenee kappaleen liikkeen suunnassa, ja aikaa kuluu vähemmän niiden liikkeisiin – ”aika” tulkitaan nopeutuvan. Hafele-Keating kokeessa (ks sivu 9) lentokentän koordinaatisto oli liikkuva koordinaatisto lentokoneille.

[Kontra]

Liitteenä korjattu ja tarkennettu versio teidostosta Suhteellisuusteorian tulkintoja.

Nyt kun kommentoijia on ilmestynyt, olisi kiva kuulla mielipiteitä käsityksestäni suhteellisuudesta fysiikassa.

[Kontra]

Mitä tarkoitat, onhan noissa yhtälöissä aika tekijänä?

v(t) = at /√[1 + (at/c)²] ja v(t) = at ·√[1 + (at/c)²]

Ensimmäinen noista on relativistinen nopeus tasaisesti kiihtyvässä liikkeessä. Käsitteinä liike, siirtymä ja nopeus ovat sellaisia, että niiden parametri on aika. Aika on perustavanlaatuisempi kuin liike.

Kvanttimekaniikasskin aika on parametri, ja tilavektorit ja operaattorit muuttuvat ajan funktiona. Ajalle ei ole löydettävissä syntymekanismia.

Tuo jälkimmäinen yhtälö oli laukkaavan mielikuvituksen harha mieltä vailla. Olen sen haudannut, ja poistanut viimeisestä versiosta Suhteellisuusteorian tulkintoja, ja tehnyt sitä edelliseen versioon vain pienen lisäyksen ja poistanut yhden lauseen.