Suhteellisuusteorian kritiikkiä

[Abezethibou]

Lienee kaikille selvää, että maanpinnan liike ei vaikuta valon nopeuteen.

Jos haluat ymmärtää 'yksisuuntaisen valon nopeuden', niin sinun tulee huomioida mittaamiseen käytettyjen kellojen synkronointi. Kun valo lähtee pisteestä A ja myöhemmin osuu pisteeseen B, niin molemmissa pisteissä olevien (avaruudellisesti erotettujen) kellojen ajat pitää olla synkronoitu. Muuten et saa selville mitä kello B näytti silloin, kun valo lähti pisteestä A. Jos kellosynkronointia ei ole tehty, niin mitään nopeutta ei ole mitattu. Jos koetat mitata yksisuuntaisen nopeuden, niin väistämättä synkronoinnissa joudut käyttämään jotain valitsemaasi yksisuuntaista nopeutta, jotta saat synkronoinnin tehtyä. Saamasi mittaustulos ei kerro mitään todellisesta valon nopeudesta yhteen suuntaan, sillä kellosi on synkronoitu sillä nopeudella, jonka oletat olevan yksisuuntainen nopeus.

Tässä varmaan tarkoitetaan sitä, että voimme laittaa kaksi tarkkaa atomikelloa vierekkäin ja synkronoida ne käymään tarkasti samaa aikaa. Kun sitten toinen siirretään etäämmälle koetta varten se liikkuu, kokee kiihtyvyyksiä ja ehkä muutoksia painovoimassakin eikä käy enää samaa aikaa? Kellot saa toki synkronoitua kun ne on viety paikoilleen mutta vain olettamalla valonnopeuden jota tässä ollaan mittaamassa. Kehäpäätelmä?

[QS]

Lienee kaikille selvää, että maanpinnan liike ei vaikuta valon nopeuteen.

Jos haluat ymmärtää 'yksisuuntaisen valon nopeuden', niin sinun tulee huomioida mittaamiseen käytettyjen kellojen synkronointi. Kun valo lähtee pisteestä A ja myöhemmin osuu pisteeseen B, niin molemmissa pisteissä olevien (avaruudellisesti erotettujen) kellojen ajat pitää olla synkronoitu. Muuten et saa selville mitä kello B näytti silloin, kun valo lähti pisteestä A. Jos kellosynkronointia ei ole tehty, niin mitään nopeutta ei ole mitattu. Jos koetat mitata yksisuuntaisen nopeuden, niin väistämättä synkronoinnissa joudut käyttämään jotain valitsemaasi yksisuuntaista nopeutta, jotta saat synkronoinnin tehtyä. Saamasi mittaustulos ei kerro mitään todellisesta valon nopeudesta yhteen suuntaan, sillä kellosi on synkronoitu sillä nopeudella, jonka oletat olevan yksisuuntainen nopeus.

Tässä varmaan tarkoitetaan sitä, että voimme laittaa kaksi tarkkaa atomikelloa vierekkäin ja synkronoida ne käymään tarkasti samaa aikaa. Kun sitten toinen siirretään etäämmälle koetta varten se liikkuu, kokee kiihtyvyyksiä ja ehkä muutoksia painovoimassakin eikä käy enää samaa aikaa? Kellot saa toki synkronoitua kun ne on viety paikoilleen mutta vain olettamalla valonnopeuden jota tässä ollaan mittaamassa. Kehäpäätelmä?

Kyllä, juuri näin. Kun siirrossa ilmennyt aikadilataatio huomioidaan, niin väistämättä on käytettävä (yksisuuntaista) valon nopeutta \(\tilde c\) siihen suuntaan (tai suuntiin \(\hat{\mathbf n}\), jos mutkitteleva reitti), johon kelloa siirrettiin. Sama tilanne, kun kellot synkronoidaan siirron jälkeen käyttämällä esim. valonsädettä tai mitä tahansa fysikaalista menetelmää. Siirron jälkeen kaikki nopeusmittaukset, jotka kelloilla tehdään, antavat synkronointiin käytetyn arvon \(\tilde c\), joka oli kokeen suorittajan valitsema arvo ennen kokeen suorittamista.

Tietysti voidaan unohtaa ennen koetta tehtävä synkronointi, ja toteuttaa siten, että välitetään valonsäteen lähtöaika (kellon A näyttämä aika) valitussa informaatiokanavassa kellolle B, ja sitten lasketaan kokeessa käytetyn valon nopeus (etäisyys/aika). Mutta nytkin informaatio liikkuu välin A-> B jollakin nopeudella. Tarvitaan arvo yksisuuntaiselle nopeudelle, jotta informaation kulkuaika saadaan vähennettyä nopeuden laskemiseen käytetystä ajasta. Jälleen kehäpäätelmä. Samaa kehään päädytään, jos B siirretään synkronoinnin jälkeen hyvin hitaalla nopeudella erilleen A:sta. Nyt voidaan olettaa, että aikadilataatio on (lähes) nolla. Mutta tässäkin tapauksessa informaation siirto A-> B tai B->A johtaa kehäpäätelmään.

[Abezethibou]

Lienee kaikille selvää, että maanpinnan liike ei vaikuta valon nopeuteen.

Jos haluat ymmärtää 'yksisuuntaisen valon nopeuden', niin sinun tulee huomioida mittaamiseen käytettyjen kellojen synkronointi. Kun valo lähtee pisteestä A ja myöhemmin osuu pisteeseen B, niin molemmissa pisteissä olevien (avaruudellisesti erotettujen) kellojen ajat pitää olla synkronoitu. Muuten et saa selville mitä kello B näytti silloin, kun valo lähti pisteestä A. Jos kellosynkronointia ei ole tehty, niin mitään nopeutta ei ole mitattu. Jos koetat mitata yksisuuntaisen nopeuden, niin väistämättä synkronoinnissa joudut käyttämään jotain valitsemaasi yksisuuntaista nopeutta, jotta saat synkronoinnin tehtyä. Saamasi mittaustulos ei kerro mitään todellisesta valon nopeudesta yhteen suuntaan, sillä kellosi on synkronoitu sillä nopeudella, jonka oletat olevan yksisuuntainen nopeus.

Tässä varmaan tarkoitetaan sitä, että voimme laittaa kaksi tarkkaa atomikelloa vierekkäin ja synkronoida ne käymään tarkasti samaa aikaa. Kun sitten toinen siirretään etäämmälle koetta varten se liikkuu, kokee kiihtyvyyksiä ja ehkä muutoksia painovoimassakin eikä käy enää samaa aikaa? Kellot saa toki synkronoitua kun ne on viety paikoilleen mutta vain olettamalla valonnopeuden jota tässä ollaan mittaamassa. Kehäpäätelmä?

Kyllä, juuri näin. Kun siirrossa ilmennyt aikadilataatio huomioidaan, niin väistämättä on käytettävä (yksisuuntaista) valon nopeutta \(\tilde c\) siihen suuntaan (tai suuntiin \(\hat{\mathbf n}\), jos mutkitteleva reitti), johon kelloa siirrettiin. Sama tilanne, kun kellot synkronoidaan siirron jälkeen käyttämällä esim. valonsädettä tai mitä tahansa fysikaalista menetelmää. Siirron jälkeen kaikki nopeusmittaukset, jotka kelloilla tehdään, antavat synkronointiin käytetyn arvon \(\tilde c\), joka oli kokeen suorittajan valitsema arvo ennen kokeen suorittamista.

Tietysti voidaan unohtaa ennen koetta tehtävä synkronointi, ja toteuttaa siten, että välitetään valonsäteen lähtöaika (kellon A näyttämä aika) valitussa informaatiokanavassa kellolle B, ja sitten lasketaan kokeessa käytetyn valon nopeus (etäisyys/aika). Mutta nytkin informaatio liikkuu välin A-> B jollakin nopeudella. Tarvitaan arvo yksisuuntaiselle nopeudelle, jotta informaation kulkuaika saadaan vähennettyä nopeuden laskemiseen käytetystä ajasta. Jälleen kehäpäätelmä. Samaa kehään päädytään, jos B siirretään synkronoinnin jälkeen hyvin hitaalla nopeudella erilleen A:sta. Nyt voidaan olettaa, että aikadilataatio on (lähes) nolla. Mutta tässäkin tapauksessa informaation siirto A-> B tai B->A johtaa kehäpäätelmään.

Minulla näissä kyllä aivot nyrjähtää. Aiheesta noin yleisesti muistan sen verran, että liikkeen takia GPS satelliitin kello jätättää 7 μs vuorokaudessa ja painovoiman takia edistää 45 μs. Nuo kun ynnää niin saa tulokseksi +38 μs vuorokaudessa mikä pitää ottaa huomioon. Vissiin navigointivirhe kasvaisi peräti ~10 kilometriä vuorokaudessa jos tuota ei huomioitaisi. Aika pian olisi totaalinen katastrofi. En tiedä onko joku yrittänyt selittää tätä jollain muulla kun suhteellisuusteorialla joka selittää sen hyvin. Ne satelliittien kellot laitetaan tämän takia käymään hitaammin kun kellot maassa ja aikaa korjataan maasta käsin missä pitää olettaa valonnopeus oikein.

[QS]

Lienee kaikille selvää, että maanpinnan liike ei vaikuta valon nopeuteen.

Jos haluat ymmärtää 'yksisuuntaisen valon nopeuden', niin sinun tulee huomioida mittaamiseen käytettyjen kellojen synkronointi. Kun valo lähtee pisteestä A ja myöhemmin osuu pisteeseen B, niin molemmissa pisteissä olevien (avaruudellisesti erotettujen) kellojen ajat pitää olla synkronoitu. Muuten et saa selville mitä kello B näytti silloin, kun valo lähti pisteestä A. Jos kellosynkronointia ei ole tehty, niin mitään nopeutta ei ole mitattu. Jos koetat mitata yksisuuntaisen nopeuden, niin väistämättä synkronoinnissa joudut käyttämään jotain valitsemaasi yksisuuntaista nopeutta, jotta saat synkronoinnin tehtyä. Saamasi mittaustulos ei kerro mitään todellisesta valon nopeudesta yhteen suuntaan, sillä kellosi on synkronoitu sillä nopeudella, jonka oletat olevan yksisuuntainen nopeus.

Tässä varmaan tarkoitetaan sitä, että voimme laittaa kaksi tarkkaa atomikelloa vierekkäin ja synkronoida ne käymään tarkasti samaa aikaa. Kun sitten toinen siirretään etäämmälle koetta varten se liikkuu, kokee kiihtyvyyksiä ja ehkä muutoksia painovoimassakin eikä käy enää samaa aikaa? Kellot saa toki synkronoitua kun ne on viety paikoilleen mutta vain olettamalla valonnopeuden jota tässä ollaan mittaamassa. Kehäpäätelmä?

Kyllä, juuri näin. Kun siirrossa ilmennyt aikadilataatio huomioidaan, niin väistämättä on käytettävä (yksisuuntaista) valon nopeutta \(\tilde c\) siihen suuntaan (tai suuntiin \(\hat{\mathbf n}\), jos mutkitteleva reitti), johon kelloa siirrettiin. Sama tilanne, kun kellot synkronoidaan siirron jälkeen käyttämällä esim. valonsädettä tai mitä tahansa fysikaalista menetelmää. Siirron jälkeen kaikki nopeusmittaukset, jotka kelloilla tehdään, antavat synkronointiin käytetyn arvon \(\tilde c\), joka oli kokeen suorittajan valitsema arvo ennen kokeen suorittamista.

Tietysti voidaan unohtaa ennen koetta tehtävä synkronointi, ja toteuttaa siten, että välitetään valonsäteen lähtöaika (kellon A näyttämä aika) valitussa informaatiokanavassa kellolle B, ja sitten lasketaan kokeessa käytetyn valon nopeus (etäisyys/aika). Mutta nytkin informaatio liikkuu välin A-> B jollakin nopeudella. Tarvitaan arvo yksisuuntaiselle nopeudelle, jotta informaation kulkuaika saadaan vähennettyä nopeuden laskemiseen käytetystä ajasta. Jälleen kehäpäätelmä. Samaa kehään päädytään, jos B siirretään synkronoinnin jälkeen hyvin hitaalla nopeudella erilleen A:sta. Nyt voidaan olettaa, että aikadilataatio on (lähes) nolla. Mutta tässäkin tapauksessa informaation siirto A-> B tai B->A johtaa kehäpäätelmään.

Minulla näissä kyllä aivot nyrjähtää. Aiheesta noin yleisesti muistan sen verran, että liikkeen takia GPS satelliitin kello jätättää 7 μs vuorokaudessa ja painovoiman takia edistää 45 μs. Nuo kun ynnää niin saa tulokseksi +38 μs vuorokaudessa mikä pitää ottaa huomioon. Vissiin navigointivirhe kasvaisi peräti ~10 kilometriä vuorokaudessa jos tuota ei huomioitaisi. Aika pian olisi totaalinen katastrofi. En tiedä onko joku yrittänyt selittää tätä jollain muulla kun suhteellisuusteorialla joka selittää sen hyvin. Ne satelliittien kellot laitetaan tämän takia käymään hitaammin kun kellot maassa ja aikaa korjataan maasta käsin missä pitää olettaa valonnopeus oikein.

Juu. Normaalissa suhteellisuusteoriassa valitaan implisiittisesti synkronointiparametri \(\kappa = 0\), mikä tarkoittaa sitä, että valon nopeus kaikkiin suuntiin on sama, ja normi on c. Synkronointiparametria muuttamalla voidaan laatia anisotrooppinen suhteellisuusteoria, mutta se on turhaa, koska lopputuloksena on sama fysiikka kuin isotrooppisella teorialla. Synkronointiparametrin valinta on eräänlainen gauge fixing, joka ei vaikuta fysiikkaan.

Tuo varsin eksoottinen anisotrooppinen suhteellisuusteoria on eräs suhteellisuusteorian sivuhaara, josta julkaistaan silloin tällöin artikkeleita, ja subgenren harrastajat kinastelevat keskenään noiden artikkeleiden kautta

Eräs yhteenveto on tämä https://arxiv.org/pdf/gr-qc/0409105 (Synchronization Gauges and the Principles of Special Relativity), joka jopa määrittelee käsitteen synkronointimitta (syhchronization gauge).

[Abezethibou]

Tässä varmaan tarkoitetaan sitä, että voimme laittaa kaksi tarkkaa atomikelloa vierekkäin ja synkronoida ne käymään tarkasti samaa aikaa. Kun sitten toinen siirretään etäämmälle koetta varten se liikkuu, kokee kiihtyvyyksiä ja ehkä muutoksia painovoimassakin eikä käy enää samaa aikaa? Kellot saa toki synkronoitua kun ne on viety paikoilleen mutta vain olettamalla valonnopeuden jota tässä ollaan mittaamassa. Kehäpäätelmä?

Kyllä, juuri näin. Kun siirrossa ilmennyt aikadilataatio huomioidaan, niin väistämättä on käytettävä (yksisuuntaista) valon nopeutta \(\tilde c\) siihen suuntaan (tai suuntiin \(\hat{\mathbf n}\), jos mutkitteleva reitti), johon kelloa siirrettiin. Sama tilanne, kun kellot synkronoidaan siirron jälkeen käyttämällä esim. valonsädettä tai mitä tahansa fysikaalista menetelmää. Siirron jälkeen kaikki nopeusmittaukset, jotka kelloilla tehdään, antavat synkronointiin käytetyn arvon \(\tilde c\), joka oli kokeen suorittajan valitsema arvo ennen kokeen suorittamista.

Tietysti voidaan unohtaa ennen koetta tehtävä synkronointi, ja toteuttaa siten, että välitetään valonsäteen lähtöaika (kellon A näyttämä aika) valitussa informaatiokanavassa kellolle B, ja sitten lasketaan kokeessa käytetyn valon nopeus (etäisyys/aika). Mutta nytkin informaatio liikkuu välin A-> B jollakin nopeudella. Tarvitaan arvo yksisuuntaiselle nopeudelle, jotta informaation kulkuaika saadaan vähennettyä nopeuden laskemiseen käytetystä ajasta. Jälleen kehäpäätelmä. Samaa kehään päädytään, jos B siirretään synkronoinnin jälkeen hyvin hitaalla nopeudella erilleen A:sta. Nyt voidaan olettaa, että aikadilataatio on (lähes) nolla. Mutta tässäkin tapauksessa informaation siirto A-> B tai B->A johtaa kehäpäätelmään.

Minulla näissä kyllä aivot nyrjähtää. Aiheesta noin yleisesti muistan sen verran, että liikkeen takia GPS satelliitin kello jätättää 7 μs vuorokaudessa ja painovoiman takia edistää 45 μs. Nuo kun ynnää niin saa tulokseksi +38 μs vuorokaudessa mikä pitää ottaa huomioon. Vissiin navigointivirhe kasvaisi peräti ~10 kilometriä vuorokaudessa jos tuota ei huomioitaisi. Aika pian olisi totaalinen katastrofi. En tiedä onko joku yrittänyt selittää tätä jollain muulla kun suhteellisuusteorialla joka selittää sen hyvin. Ne satelliittien kellot laitetaan tämän takia käymään hitaammin kun kellot maassa ja aikaa korjataan maasta käsin missä pitää olettaa valonnopeus oikein.

Juu. Normaalissa suhteellisuusteoriassa valitaan implisiittisesti synkronointiparametri \(\kappa = 0\), mikä tarkoittaa sitä, että valon nopeus kaikkiin suuntiin on sama, ja normi on c. Synkronointiparametria muuttamalla voidaan laatia anisotrooppinen suhteellisuusteoria, mutta se on turhaa, koska lopputuloksena on sama fysiikka kuin isotrooppisella teorialla. Synkronointiparametrin valinta on eräänlainen gauge fixing, joka ei vaikuta fysiikkaan.

Niin muutetaan koordinaatistoa? Vektoripotentiaali sähkömagnetismissa on asia jossa toi gauge fixing on ainakin tullut vastaan.

[Keckman]

Täällä halutaan pitää suhteellisuusteorian kritiikki omassa threadissaan, jottei sotketa mukamas asiallista keskustelua. Mutta mistä johtuu, että niin paljon hyökätään suhteellisuusteoriaa vastaan? Voisiko siiihen olla perustellut syynsä. Kyllä kansa tietää!

Minä en jaksa alkaa väittelemään. Olen luonut ja kirjoittanut oman näkemykseni jo vuonna 2000 jukaistussa Suomen Amiga Käyttäjät ry:n lehdessä. Lukekoon ken tahtoo:

https://petke.info/suhtari.html

[Abezethibou]

Täällä halutaan pitää suhteellisuusteorian kritiikki omassa threadissaan, jottei sotketa mukamas asiallista keskustelua. Mutta mistä johtuu, että niin paljon hyökätään suhteellisuusteoriaa vastaan? Voisiko siiihen olla perustellut syynsä. Kyllä kansa tietää!

Minä en jaksa alkaa väittelemään. Olen luonut ja kirjoittanut oman näkemykseni jo vuonna 2000 jukaistussa Suomen Amiga Käyttäjät ry:n lehdessä. Lukekoon ken tahtoo:

https://petke.info/suhtari.html

En tiedä miksi se on aina suhteellisuusteoria josta näillä foorumeilla väännetään. Minusta kvanttimystiikka olisi paljon mielenkiintoisempaa, mutta siitä väännetään ikävän vähän. Aihe olisi herkullinen kun edes oikeasta tulkinnasta ei ole yksimielisyyttä. On oppikirjojen köpis, monimaailma ja ainakin kymmenkunta muuta. Siitä jos mistä pystyy vääntämään filosofisesti vaikka kosmoksen iltahämärään saakka.

[pähkäilijä]

Olen tullut siihen ymmärrykseen että liike on suhteellista mutta pyöriminen ei.

Vaikka luulisi että pyöriminen on yhtälailla suhteellista niin ei ole. Otan esimerkin:

Karuselli pyörii, ihminen kokee sen "lisäpainovoimana". Tämä ei kuitenkaan vielä avaa itse asiaa. Kun mittakaavaa suurennetaan, kuu pyörii maan ympäri, tämäkään ei avaa asiaa. Kun raketti kiertää maata 1000 valovuoden päässä 0,8c nopeudella, se on pituuskontraktion vuoksi lyhyempi edellyttäen että universumin pyörimättömyys on koordinaaatistona tunnistettu oikein. Tämä avaa asian.
Mitä tapahtuu jos universumin koordinaatistoa (pyörimistä) ei onnistuta löytämään? Tämän voi kuvata sillä raketilla. Jos virhe on mitättömän pieni niin kun virhe kertautuu raketin etäisyydelle, se määrittää raketin nopeuden väärin. Se voi antaa nopeudeksi 0,1c tai 0,9c, mitä vain. Kuitenkin koordinaatisto voidaan päätellä raketin pituudesta, jos se maassa on 50m ja kiertoradalla on vaikka 40m (kontraktio) niin sen perusteella voidaan määrittää universumin koordinaatisto, ainakin siinä liikesuunnassa.

Joten pyöriminen ei ole suhteellista mikä on hämmentävää. Sen vaistoaa myös siitä että kun järveä pyöritetään, vedenpinta alenee keskellä ja nousee rannoilla (syntyy parabeli). Greenen kirjassa pyöritettiin ämpäriä, sama idea kuitenkin. Joten universumi on riippuvainen sen universaalista koordinaatistosta. Tämä siksi hämmentävää koska tehtiin iso työ jotta päästiin eroon eetteristä. Eetteristä päästiin mutta pyörimisestä ei.

[Kontra]

uusiksi
Analyysissa olen unohtanut mainita ajan kulkunopeuden muutoksen matkan pituusmuutoksen ohella.

Kun empiirisesti on todettu valon edestakainen nopeus aina samaksi vakionopeudeksi c mittaussuunnasta riippumatta vaikka Maan pyörii, ei ole tiedetty onko valonnopeus myös yhteen suuntaan vakio c, vai vaikuttaako koordinaatiston liike siihen. Liikkuvassa koordinaatistossa sen liikkeen suunnassa valon kulkuaikana peili etääntyy ja vastasuunnassa lähde lähestyy heijastunutta valoa, jolloin valolle matka ei ole yhtä pitkä molempiin suuntiin.

Aikaisemmin esittämäni yhtälöt yksisuuntaisen valonnopeuden osoittamiseksi eivät sitä kuvaakaan oikein.

Liikkuvassa koordinaatistossa sen liikkeen suunnassa valon kulkuaikana peili etääntyy ja vastasuunnassa lähde lähestyy valoa, jolloin valolle matka ei ole yhtä suuri molempiin suuntiin.

Ajatellaan valon edestakaista kulkuaikaa päiväntasaajalla sen suuntaisesti matkalla L.
T = (L + tm·v) /c + (L – tp·v) /c = [(L + tm·v) + (L – tp·v)] /c = (2L + tm·v – tp·v) /c = [2L + (tm - tp)·v] /c
; T on valon edestakainen kulkuaika
; v = koordinaatiston liike
; tm = valon kulkuaika menosuuntaan
; tp = valon kulkuaika paluusuuntaan

Kun mitattu edestakainen valon kulkuaika = 2L/c, se ei olekaan sama kuin laskettu kulkuaika T = [2L + (tm - tp)v]/c .
Eli valon yksisuuntainen nopeus tuolla matkalla ei sen mukaan näyttäisikään olevan sama kuin edestakainen nopeus.

Kun Lorentzin ajan ja pituuden muunnokset nopeuden funktiona otetaan huomioon, voidaan päätellä näin:
(Valon päiväntasaajan suuntaiselle komponentille sama periaate toimii kaikissa suunnissa.)

Ajatellaan lähettää valo idän suuntaa 300 m etäisyydellä olevaan peiliin. Kun Maa pyöriessään siirtää peiliä valon kulkuaikana eteenpäin, valon kulkumatka pitenee > 300 m. Valon heijastuessa peilistä, valolähde liikkuu valon kulkuaikana peiliä kohti. Valon kulkumatka takaisin valolähteelle lyhenee < 300 m.

Hafele-Keating kokeeseen nojautuen ajattelen asian näin.
Pyörimättömän Maan koordinaatiston suhteen maanpinnan mukana liikkuvan valolähteen koordinaatiston aika on hidastunut Lorentzin aikadilataatioyhtälön mukaan ja matkat liikkeen suunnassa lyhentyneet Lorentzin pituuskontraktioyhtälön mukaan.
Kun valo lähetetään maan pyörimissuuntaan (itään), peilin etääntyessä valon kulkuaikana pyörimättömän maan koordinaatistossa välimatkan 300 m valolla kestää kulkea > 1 µs. Valolähteen koordinaatistossa ajan hidastumisen ja pituuskotraktion lyhentämän matkan vuoksi valo ehtii peilille 1 µs:ssa.
Peilistä heijastuneen valon liikkuessa maan pyörimissuuntaa vastaan (länteen), valolähteen lähestyessä valon kulkuaikana maan pyörimättömässä koordinaatistossa välimatkan 300 m valolta kestää kulkea < 1 µs. Valolähteen koordinaatistossa valon liikkuessa liikkeen suuntaa vastaan aika nopeutuu ja pituuskontraktio toimii käänteisesti (loogisesti päätellen) matkaa pidentäen, ja valolla kestää kulkea perille 1 µs.
Päätelmä: Edestakainen valonnopeus ja yksisuuntainen valonnopeus on sama vakio c.

(Kuvauksessa saattaa olla aihetta tarkentamiseen ehkä kritiikkiinkin.)

Valon kulkuaika ”paikallaan” olevassa koordinaatistossa ∆t .
Valon kulkuaika koordinaatiston liikkeen suunnassa - aika hidastuu ∆t’ = ∆t /√(1- v²/c²) .
Valon kulkuaika koordinaatiston liikkeen vastasuunnassa - aika nopeutuu ∆t’ = ∆t · √(1- v²/c²) .

[Kontra]

jatkoa edelliseen kommenttiini

Jos ollaan sitä mieltä, ettei suhteellisuusteoriaa ole tulkittu ennen niin, että aika nopeutuu ja matka pitenee nopeuden funktiona, niin kyllä olisi jo kauan ollut aika tulkita sitä juuri niin - Hafele-Keating kokeesta saakka, joka sen vahvistaa.