Suhteellisuusteorian kritiikkiä

[pähkäilijä]

Valolla on c nopeus heti lähdössä. Materia vaatii kiihdytyksen. Ero on rakenteissa, valo lienee kentän aikaansaannos, kenttä on jo viritetty "jousi". Materia on erillinen asia, vähän niinkuin jousipyssyn nuoli, valo taas on jousi itse. Nuoli ei voi koskaan saavuttaa jousen langan nopeutta. Jotenkin näin ajattelen, mutta kaavoja en tunne.

Piti vielä sanoa että ajatus että massa kasvaa kun liike-energia kasvaa on oikein hyvä. Nopeudella 0.99 c kurvissa ajava pikkuauto kohdistaa tiehen saman sivusuuntaisen voiman kuin nopeudella 0.9 c kurvissa liikkuva rekka. Alassuuntaisetkin voimat on samat, siis painovoimat. Mutta vieressä liikkuvaan autoon ei vaikuta suurentunutta vetovoimaa, siinäkin olet oikeassa. Se johtuu siitä että painovoima toimii silleen kun se toimii.

Hiukan tarkemmin pitää sanoa, hidasmassa kasvaa kiihtyvyyden mukana kun auto ajaa kaarteeseen, massa pysyy samana.

Olen tehnyt siksakkia rel. massan kanssa jo 3 kertaa, pitäisikö vielä tehdä neljäs? Rupesin miettimään kuuman kappaleen painoa, sehän painaa enemmän kuin kylmänä. Myös jousi painaa jännitettynä enemmän kuin levossa. Samoin kappaleen liike-energia tuo lisäpainoa. Yllättävää on että liike-energia ei varastoidu kun kappale pannaan vaa'alle kun vaaka menee samaa vauhtia. Mutta jos vaaka on levossa, se mittaisi suuremman lukeman liikkuvan kappaleen painoksi.

Vaaka, jonka massa on nolla, ei mittaa eri vauhdilla siihen törmääville samanmassaisille kappaleille eri painoja. Mieti mieluummin tuota.

Nyt kun materia painaa levossa tasan 1000 grammaa niin rel. nopeudessa se on absorboinut työtä. Tämä työ painaa myöskin jotain, esim 0,0000000001 grammaa. Joten työn tekijän koordinaatistosta sen on pakko näkyä vaa'alla. Sensijaan materian omassa koordinaatistossa työ ei näy vaa'alla, se ei ole materian ympärillä leijuva utu.

[Goswell]

Valolla on c nopeus heti lähdössä. Materia vaatii kiihdytyksen. Ero on rakenteissa, valo lienee kentän aikaansaannos, kenttä on jo viritetty "jousi". Materia on erillinen asia, vähän niinkuin jousipyssyn nuoli, valo taas on jousi itse. Nuoli ei voi koskaan saavuttaa jousen langan nopeutta. Jotenkin näin ajattelen, mutta kaavoja en tunne.

Piti vielä sanoa että ajatus että massa kasvaa kun liike-energia kasvaa on oikein hyvä. Nopeudella 0.99 c kurvissa ajava pikkuauto kohdistaa tiehen saman sivusuuntaisen voiman kuin nopeudella 0.9 c kurvissa liikkuva rekka. Alassuuntaisetkin voimat on samat, siis painovoimat. Mutta vieressä liikkuvaan autoon ei vaikuta suurentunutta vetovoimaa, siinäkin olet oikeassa. Se johtuu siitä että painovoima toimii silleen kun se toimii.

Hiukan tarkemmin pitää sanoa, hidasmassa kasvaa kiihtyvyyden mukana kun auto ajaa kaarteeseen, massa pysyy samana.

Olen tehnyt siksakkia rel. massan kanssa jo 3 kertaa, pitäisikö vielä tehdä neljäs? Rupesin miettimään kuuman kappaleen painoa, sehän painaa enemmän kuin kylmänä. Myös jousi painaa jännitettynä enemmän kuin levossa. Samoin kappaleen liike-energia tuo lisäpainoa. Yllättävää on että liike-energia ei varastoidu kun kappale pannaan vaa'alle kun vaaka menee samaa vauhtia. Mutta jos vaaka on levossa, se mittaisi suuremman lukeman liikkuvan kappaleen painoksi.

Vaaka, jonka massa on nolla, ei mittaa eri vauhdilla siihen törmääville samanmassaisille kappaleille eri painoja. Mieti mieluummin tuota.

Tasan tarkkaan vaaka näyttää enemmin niin kauan kuin kiihtyvyyttä on vaakaa vasten, kun kiihtyvyys on ohi massan määrä normalisoituu. Jos ei näyttäisi, vasaralla ei saisi naulaa yhtään syvemmälle puuhun vaikka löisi naulankantaan kuinka lujaa vasaralla.

[Kontra]

muutos 091225 esitykseeni Suhteellisuustorian tulkintoja

Alkaa funtsimínen valonnopeuden, ajan ja matkojen suhteesta universumissa jo rasittaa ja turruttaa aivoja, etten takaa tuloksia.

Valonnopeus universumissa ja universumin koko 09.12.2025

Universumin laajentuessa gravitaation heiketessä massojen liike hidastuu, mutta valonnopeus kasvaa. Atomitason liike nopeutuu, atomikellon käynti nopeutuu, jolloin ”aika” nopeutuu.

Valonnopeutta pidetään luonnonvakiona, eli gravitaatiosta riippumattomana koko universumissa, ja metrin pituus on standardoitu valonnopeuteen. Jos Maasta viedään metrin mitta Kuuhun, se on sielläkin paikallisen valonnopeuden suhteen yhtä pitkä.

Ajatellaan Kuuhun seuraava demonstraatio valonnopeuden mittauksessa. (vrt sivu 25). Atomikello ja kaksi laservalolähetintä vierekkäin, toisen keila suunnattuna 150 metrin päässä olevaan peiliin ja toisen keila suunnattuna Maassa olevan atomikellon ohjaamiseen. Samanaikaisesti lähetetään valopulssit toinen peliin ja toinen Maahan ja käynnistetään atomikello. Valon palatessa peilistä, atomikello pysäytetään ja lähetetään toinen valopulssi Maahan. Maassa atomikello käynnistyy ja sammuu valopulssien ohjaamana. Kuussa atomikelo mittaa valopulssin edestakaiseksi kulkuajaksi peiliin 1,000 µs. Maassa atomikello mittaa pulssiväliksi 0,999 µs, koska Maassa aika kulkee hitaammin suuremman gravitaation vuoksi. Maasta koetaan valonnopeus Kuussa siis suuremmaksi kuin Maassa. (Kuun liikkeen aiheuttama aikadilataatio unohdetaan tässä.)
Kun (300000 km/s) · 0,999 µs = 299,70 m, matka Kuussa havaitaan Maasta lyhyempänä.

Kun uskotaan, että kaikkialla universumissa paikallisessa ajassa valonnopeus on 300’000 km/s, niin valonnopeutta käytettäessä mittavälineenä, Maan ajan suhteen 300’000 km matka ei voi silloin olla yhtä pitkä kaikkialla universumissa ja Maan gravitaatiota heikommassa gravitaatiossa matkat koetaan todellista lyhyempinä ja voimakkaammassa gravitaatiossa todellista pidempinä.

Kun gravitaatio muinaisissa universumeissa voidaan päätellä olleen nykyistä suurempi, kuva edellä, valovuosi olisikin uskottua lyhyempi, ja universumi pienempi kuin 13,8 miljardia valovuotta.

Jos universumin koko/ikä on laskettu valonnopeuteen 300000 km/s perustuen Maasta mitattuna, lasku ei pidä paikkaansa, koska valo matkallaan universumin alusta meille on läpäissyt erilaisia gravitaatioita ja sen vuoksi sen nopeus Maasta mitattuna muuttuu matkallaan.

Kun aika muinaisissa universumeissa on kaiken todennäköisyyden mukaan kulkenut hitaammin kuin Maassa, koko ajan nopeutuen, valo universumin alusta Maahan matkatessaan on kulkenut hitaammin kuin nykyisin Maan ajalla mitattuna.

Kun punasiirtymästä on laskettu Maan valonnopeuden mukaan valon kulkeneen tietyn matkan, se onkin todellisuudessa kulkenut lyhyemmän matkan, jolloin valon kulkumatka lasketaan liian pitkäksi, eli universumi olisikin nuorempi kuin 13,8 miljardia vuotta.

poistettu kappale

[Kontra]

Keräsin tähän ilmiöitä, joita olen käsitellyt esityksessäni Suhteellisuusteorian tulkintoja. Olisihan mukavaa, kun niihin otettaisi kantaa sen jälkeen, kun on lukenut perusteluni kustakin ilmiöstä esityksestäni.

Suhteellisuusteorian tulkintavirheitä

Hafale-Keating kokeen merkitystä ei ole ymmärretty suhteellisuusteorian tulkintavirheiden korjaamiseksi. Siihen perustuvat seuraavat korjaukset.

Inertiaaleja ei ole olemassa, koska kaikki liike tapahtuu jossakin koordinaatistossa.

Itseisaikoja ei ole olemassa, koska kaikki liike tapahtuu jossakin koordinaatistossa.

Lorentzin muunnoksen aikadilataatio ei ole symmetrinen, koska koordinaatistossa vain nopeammin liikkuvan aika hidastuu.

Kaksosparadoksin yleinen tulkita on virheellinen, koska se ei ota huomioon kaksosparadoksin tapahtuvan koordinaatistossa, jossa aikadilataatio ei ole symmetrinen. Kun sanotaan, että se joka kiihdyttää, sen aika hidastuu sen vuoksi, kun se poistuu inertiaalista. Eihän se sen vuoksi hidastu, kun mitään inertiaalia ei ole olemassa, vaan sen vuoksi, että Lorentzin aikadilataatioyhtälö toimii muuttuvassa nopeudessa (infinitesimaaleissa) ihan samalla tavalla kuin tasaisessa nopeudessa.

Valon yksisuuntaisen ja kaksisuuntaisen nopeuden yhtäsuuruus voidaan selittää ajan ja matkan suhteellisuudella koordinaatiston liikkeen funktiona.

Valonnopeuden käyttäminen etäisyysmittauksissa universumissa ei ole luotettava, koska aikana pitäisi käyttää sitä paikallista aikaa, jossa valo kulloinkin liikkuu, jonka paikallinen gravitaatio määrää, eikä Maan aikaa.

Seuraavat selitykset ovat hypoteettisia

Pimeä aine ei ole uskottava selitys galaksin tähtien ratanopeuksien poikkeavuuksille, vaan ajan kulkunopeuden hidastuminen gravitaation ja tähtien nopeuden funktiona on uskottavampi selitys.

Pimeää energiaa ei ole olemassa, vaan universumin näennäisen kiihtyvän laajenemisen selittää tutkijoiden virheellinen tulkita, johtuen ajan kulkunopeuden riippuvuudesta universumin gravitaatiosta ja supernovien nopeudesta.

[Kontra]

täydensin vielä edellistä listaa

Keräsin tähän ilmiöitä, joita olen käsitellyt esityksessäni Suhteellisuusteorian tulkintoja. Olisihan mukavaa, kun niihin otettaisi kantaa sen jälkeen, kun on lukenut perusteluni kustakin ilmiöstä esityksestäni.

Suhteellisuusteorian tulkintavirheitä

Hafale-Keating kokeen merkitystä ei ole ymmärretty suhteellisuusteorian tulkintavirheiden korjaamiseksi. Siihen perustuvat seuraavat korjaukset.

Inertiaaleja ei ole olemassa, koska kaikki liike tapahtuu aina jossakin koordinaatistossa. Inertiaali olisi mahdollinen vain täysin tyhjässä universumissa.

Itseisaikoja ei ole olemassa, koska kaikki liike tapahtuu aina jossakin koordinaatistossa.

Lorentzin muunnoksen aikadilataatio ei ole symmetrinen, koska koordinaatistossa vain nopeammin liikkuvan aika hidastuu. Vain inertiaalissa tapahtumassa aikadilataatio olisi symmetrinen, mutta inertiaaleja ei ole.

Kaksosparadoksin yleinen tulkita on virheellinen, koska se ei ota huomioon kaksosparadoksin tapahtuvan koordinaatistossa, jossa aikadilataatio ei ole symmetrinen. Kun sanotaan, että se joka kiihdyttää, sen aika hidastuu sen vuoksi, kun se poistuu inertiaalista. Eihän se sen vuoksi hidastu, kun mitään inertiaalia ei ole, vaan sen vuoksi, että Lorentzin aikadilataatioyhtälö toimii muuttuvassa nopeudessa (infinitesimaaleissa) ihan samalla tavalla kuin tasaisessa nopeudessa.

Valon yksisuuntaisen ja kaksisuuntaisen nopeuden yhtäsuuruus voidaan selittää ajan ja matkan suhteellisuudella koordinaatiston liikkeen funktiona. Loretzin muunnosyhtälöt toimivat myös käänteisesti, eli aika voi myös nopeutua ja pituus kasvaa koordinaatistossa.

Valonnopeuden käyttäminen etäisyysmittauksissa universumissa ei ole luotettava, koska aikana pitäisi käyttää sitä paikallista aikaa, jossa valo kulloinkin liikkuu, jonka paikallinen gravitaatio määrää, eikä Maan aikaa.

Seuraavat selitykset ovat hypoteettisia

Pimeä aine ei ole uskottava selitys galaksin tähtien ratanopeuksien poikkeavuuksille, vaan ajan kulkunopeuden hidastuminen gravitaation ja tähtien nopeuden funktiona on uskottavampi selitys.

Pimeää energiaa ei ole olemassa, vaan universumin näennäisen kiihtyvän laajenemisen selittää tutkijoiden virheellinen tulkita, johtuen ajan kulkunopeuden riippuvuudesta universumin gravitaatiosta ja supernovien nopeudesta.

[Kontra]

Inertiaalista vielä

Kahdesta kappaleesta, joilla on nopeus keskenään, vain täysin tyhjässä universumissa ei voitaisi sanoa, kumpi on paikallaan ja kumpi liikkuu. Eli vain tyhjässä avaruudessa inertiaali olisi mahdollinen.

Kun universumissa koordinaatisto on aina lukittuna johonkin tai liikkuu jonkin suhteen, voidaan aina sanoa, kumpi liikkuu tai on paikallaan koordinaatiston suhteen. Eli mitään ineriaaleja ei universumissa ole.

[pähkäilijä]

Valolla on c nopeus heti lähdössä. Materia vaatii kiihdytyksen. Ero on rakenteissa, valo lienee kentän aikaansaannos, kenttä on jo viritetty "jousi". Materia on erillinen asia, vähän niinkuin jousipyssyn nuoli, valo taas on jousi itse. Nuoli ei voi koskaan saavuttaa jousen langan nopeutta. Jotenkin näin ajattelen, mutta kaavoja en tunne.

Piti vielä sanoa että ajatus että massa kasvaa kun liike-energia kasvaa on oikein hyvä. Nopeudella 0.99 c kurvissa ajava pikkuauto kohdistaa tiehen saman sivusuuntaisen voiman kuin nopeudella 0.9 c kurvissa liikkuva rekka. Alassuuntaisetkin voimat on samat, siis painovoimat. Mutta vieressä liikkuvaan autoon ei vaikuta suurentunutta vetovoimaa, siinäkin olet oikeassa. Se johtuu siitä että painovoima toimii silleen kun se toimii.

Hiukan tarkemmin pitää sanoa, hidasmassa kasvaa kiihtyvyyden mukana kun auto ajaa kaarteeseen, massa pysyy samana.

Olen tehnyt siksakkia rel. massan kanssa jo 3 kertaa, pitäisikö vielä tehdä neljäs? Rupesin miettimään kuuman kappaleen painoa, sehän painaa enemmän kuin kylmänä. Myös jousi painaa jännitettynä enemmän kuin levossa. Samoin kappaleen liike-energia tuo lisäpainoa. Yllättävää on että liike-energia ei varastoidu kun kappale pannaan vaa'alle kun vaaka menee samaa vauhtia. Mutta jos vaaka on levossa, se mittaisi suuremman lukeman liikkuvan kappaleen painoksi.

Vaaka, jonka massa on nolla, ei mittaa eri vauhdilla siihen törmääville samanmassaisille kappaleille eri painoja. Mieti mieluummin tuota.

Tasan tarkkaan vaaka näyttää enemmin niin kauan kuin kiihtyvyyttä on vaakaa vasten, kun kiihtyvyys on ohi massan määrä normalisoituu. Jos ei näyttäisi, vasaralla ei saisi naulaa yhtään syvemmälle puuhun vaikka löisi naulankantaan kuinka lujaa vasaralla.

Mistä pohdiskelu kumpuaa? Siitä kun varhainen universumi oli säteilyvoittoinen. Tämä tarkoittaa että energiasta suurempi osa oli sidottu säteilyyn. Nykyään se on massavoittoinen koska punasiirtymä on hukannut säteilyn energian pitkälti. Tämä ei ole asian ydin. Ydin on että säteily on energiaa ja siksi se gravitoi kuin massa ikään. Siis kaikki energia gravitoi.

Siksi myös kappaleen kiihdytykseen käytetty energia gravitoi. Ts. se painaa vaa'alla. Erikoista on se ettei se paina sillä vaa'alla joka matkustaa massan mukana. Mutta kun se mitataan lähtökoordinaatistosta, tulos kertoo työn painon kappaleessa. Eli omassa koordinaatistossa mittari ei näe työn painoa mutta lepokoordinaatistossa näkee.

Newtonin opilla ei ratkea, tarvitaan suhteellisuutta. Tällä en tarkoita etteikö jokainen sitä tietäisi vaan havahduin itse siihen, suhteellisuudesta on hyötyä.

[Goswell]

Valolla on c nopeus heti lähdössä. Materia vaatii kiihdytyksen. Ero on rakenteissa, valo lienee kentän aikaansaannos, kenttä on jo viritetty "jousi". Materia on erillinen asia, vähän niinkuin jousipyssyn nuoli, valo taas on jousi itse. Nuoli ei voi koskaan saavuttaa jousen langan nopeutta. Jotenkin näin ajattelen, mutta kaavoja en tunne.

Piti vielä sanoa että ajatus että massa kasvaa kun liike-energia kasvaa on oikein hyvä. Nopeudella 0.99 c kurvissa ajava pikkuauto kohdistaa tiehen saman sivusuuntaisen voiman kuin nopeudella 0.9 c kurvissa liikkuva rekka. Alassuuntaisetkin voimat on samat, siis painovoimat. Mutta vieressä liikkuvaan autoon ei vaikuta suurentunutta vetovoimaa, siinäkin olet oikeassa. Se johtuu siitä että painovoima toimii silleen kun se toimii.

Hiukan tarkemmin pitää sanoa, hidasmassa kasvaa kiihtyvyyden mukana kun auto ajaa kaarteeseen, massa pysyy samana.

Olen tehnyt siksakkia rel. massan kanssa jo 3 kertaa, pitäisikö vielä tehdä neljäs? Rupesin miettimään kuuman kappaleen painoa, sehän painaa enemmän kuin kylmänä. Myös jousi painaa jännitettynä enemmän kuin levossa. Samoin kappaleen liike-energia tuo lisäpainoa. Yllättävää on että liike-energia ei varastoidu kun kappale pannaan vaa'alle kun vaaka menee samaa vauhtia. Mutta jos vaaka on levossa, se mittaisi suuremman lukeman liikkuvan kappaleen painoksi.

Vaaka, jonka massa on nolla, ei mittaa eri vauhdilla siihen törmääville samanmassaisille kappaleille eri painoja. Mieti mieluummin tuota.

Tasan tarkkaan vaaka näyttää enemmin niin kauan kuin kiihtyvyyttä on vaakaa vasten, kun kiihtyvyys on ohi massan määrä normalisoituu. Jos ei näyttäisi, vasaralla ei saisi naulaa yhtään syvemmälle puuhun vaikka löisi naulankantaan kuinka lujaa vasaralla.

Mistä pohdiskelu kumpuaa? Siitä kun varhainen universumi oli säteilyvoittoinen. Tämä tarkoittaa että energiasta suurempi osa oli sidottu säteilyyn. Nykyään se on massavoittoinen koska punasiirtymä on hukannut säteilyn energian pitkälti. Tämä ei ole asian ydin. Ydin on että säteily on energiaa ja siksi se gravitoi kuin massa ikään. Siis kaikki energia gravitoi.

Siksi myös kappaleen kiihdytykseen käytetty energia gravitoi. Ts. se painaa vaa'alla. Erikoista on se ettei se paina sillä vaa'alla joka matkustaa massan mukana. Mutta kun se mitataan lähtökoordinaatistosta, tulos kertoo työn painon kappaleessa. Eli omassa koordinaatistossa mittari ei näe työn painoa mutta lepokoordinaatistossa näkee.

Newtonin opilla ei ratkea, tarvitaan suhteellisuutta. Tällä en tarkoita etteikö jokainen sitä tietäisi vaan havahduin itse siihen, suhteellisuudesta on hyötyä.

No, oikeastaan kun tarpeeksi tarkkaan katsotaan ainetta aine katoaa, aine muuttuu kvanteiksi jossa mikään ei ole paikoillaan.
Se mikä meille on kiinteää ja vakaata on oikeasti helvetinmoinen surinapesäke jossa energiaa vaihdetaan paikasta toiseen käsittämättömällä tahdilla.

[pähkäilijä]

Vaaka, jonka massa on nolla, ei mittaa eri vauhdilla siihen törmääville samanmassaisille kappaleille eri painoja. Mieti mieluummin tuota.

Tasan tarkkaan vaaka näyttää enemmin niin kauan kuin kiihtyvyyttä on vaakaa vasten, kun kiihtyvyys on ohi massan määrä normalisoituu. Jos ei näyttäisi, vasaralla ei saisi naulaa yhtään syvemmälle puuhun vaikka löisi naulankantaan kuinka lujaa vasaralla.

Mistä pohdiskelu kumpuaa? Siitä kun varhainen universumi oli säteilyvoittoinen. Tämä tarkoittaa että energiasta suurempi osa oli sidottu säteilyyn. Nykyään se on massavoittoinen koska punasiirtymä on hukannut säteilyn energian pitkälti. Tämä ei ole asian ydin. Ydin on että säteily on energiaa ja siksi se gravitoi kuin massa ikään. Siis kaikki energia gravitoi.

Siksi myös kappaleen kiihdytykseen käytetty energia gravitoi. Ts. se painaa vaa'alla. Erikoista on se ettei se paina sillä vaa'alla joka matkustaa massan mukana. Mutta kun se mitataan lähtökoordinaatistosta, tulos kertoo työn painon kappaleessa. Eli omassa koordinaatistossa mittari ei näe työn painoa mutta lepokoordinaatistossa näkee.

Newtonin opilla ei ratkea, tarvitaan suhteellisuutta. Tällä en tarkoita etteikö jokainen sitä tietäisi vaan havahduin itse siihen, suhteellisuudesta on hyötyä.

No, oikeastaan kun tarpeeksi tarkkaan katsotaan ainetta aine katoaa, aine muuttuu kvanteiksi jossa mikään ei ole paikoillaan.
Se mikä meille on kiinteää ja vakaata on oikeasti helvetinmoinen surinapesäke jossa energiaa vaihdetaan paikasta toiseen käsittämättömällä tahdilla.

Materia on energian järjestäytymistä jotenkin miten luonto sallii. Elektroni ja positroni muuttuu valoksi joka punasiirtyy. Mutta elektroni ei ole sidottu c nopeuteen jolloin sen hiipuminen tapahtuu nopeudessa, fotonin hiipuminen tapahtuu energiassa. No onhan nopeuskin energiaa mutta kun hiukkasen nopeus loppuu, se ei ole millänsäkään. Ja nyt kyseenalaistetaan kiihtyvä laajeneminen, universumin luonne on arvoitus. Jos loputtomasti laajenee, on turha laskea materian potentiaalienergiaa, mutta jos alkaa supistua, kaikki potentiaali on tallessa. Myös valon potentiaali olisi tallessa.

[QS]

Kun universumissa koordinaatisto on aina lukittuna johonkin tai liikkuu jonkin suhteen, voidaan aina sanoa, kumpi liikkuu tai on paikallaan koordinaatiston suhteen. Eli mitään ineriaaleja ei universumissa ole.

Mutta inertiaalikoordinaatisto (paikallisesti inertiaalikehys) ei tarkoita sitä, että jokin liikkuu tai ei liiku, vaan sitä, että inertiaalissa Newtonin ensimmäinen ja toinen laki ovat voimassa. Epäinertiaalisessa koordinaatistossa (kiihtyvässä kehyksessä) näin ei ole.