Avatar
Lainaa
Re: Suhteellisuusteorian kritiikkiä
pähkäilijä kirjoitti: 18.12.2025, 18:07 Liittyyköhän tähän aiheeseen gravitaatio erityisessä tilanteessa? Erityisellä tarkoitan kun nopeusero lähentelee c:tä kappale kantaa mukanaan sen kiihdyttämiseen käytettyä energiaa joka gravitoi voimakkaasti. Kappaleen omassa kehyksessä taas mitään ylimääräistä gravitaatiota ei ilmene.
Siis sama kappale kantaa ylimääräistä gravitaatiota ja ei kanna, kehyksestä riippuen.
Luonnonlait tuottavat saman fysikaalisen ilmiön riippumatta siitä, missä kehyksessä havaitsija on. Tätä kutsutaan joskus nimellä yleinen kovarianssi.

Muutama viesti sitten totesin lyhyesti, että Einsteinin kenttäyhtälössä aika-avaruuden kaarevuus (gravitaatio) on seuraus energia-impulssitensorista. Kyseessä ei ole newtonilaisen fysiikan 'energia' eikä edes erityisen suhteellisuusteorian 'E=mc2', vaan energiaa ja liikemäärää kuvaava 16-komponenttinen tensori.

Tuo tensori ja yhtälön vasemman puolen kaarevuus sekä yhtälö kokonaisuutena toteuttavat koordinaatistomuunnoksissa yleisen kovarianssin. Toisin päin ilmaistuna luonnonlait laaditaan siten, että ne tuottavat samat fysikaaliset ilmiöt riippumatta missä koordinaatistossa tapahtumaa tarkastellaan.

Esimerkiksi suuri tähti ei muutu mustaksi aukoksi, kun sitä tarkastellaan nopeasti liikkuvasta kehyksestä. Jos muuttuisi, niin luonnonlait olisi kirjoitettu väärin, ja ne eivät noudattaisi yleistä kovarianssia.
Lainaa
Re: Suhteellisuusteorian kritiikkiä
pähkäilijä kirjoitti: 18.12.2025, 18:07
Eusa kirjoitti: 18.12.2025, 07:38
pähkäilijä kirjoitti: 18.12.2025, 00:35 Kiitos, yritän keksiä mekanismia relativistisille energioille. Kaavassa se on valmiiksi ajateltu ja siksi mekanismit jää piiloon. Erikoista on kuinka pieni nopeusero raketissa saa heikon fotonin muuttumaan niin paljon osuessaan maahan.
Energian relativistisuudella ei ole mekanismia, vaan se on suhteellisuusprojektio. Invariantti fysikaalinen mekanismi on ainerakenne ja sen mittana massa.

Hämäävästi puhutaan, että massakin on energiaa - ilmeisesti koska arjessa energia, eli kyky tehdä työtä lepokehyksen suhteen, koetaan tärkeäksi käsitteeksi. Parempi olisi sanoa, että energia liittyy aina massaan.

Kaavassa E=mc² tuo c² on universalisoitu kytkinvakio - aine-energia ei ole yhteismitallinen suoraan muiden kehysten aineiden kanssa, vaan on muunnettava Lorentzin mukaan ja sitä projektiivisuuttahan olette edellä harjoittaneetkin.
Liittyyköhän tähän aiheeseen gravitaatio erityisessä tilanteessa? Erityisellä tarkoitan kun nopeusero lähentelee c:tä kappale kantaa mukanaan sen kiihdyttämiseen käytettyä energiaa joka gravitoi voimakkaasti. Kappaleen omassa kehyksessä taas mitään ylimääräistä gravitaatiota ei ilmene.
Siis sama kappale kantaa ylimääräistä gravitaatiota ja ei kanna, kehyksestä riippuen.

Sama asia maapallosta, meidän kehyksestä ei ylimääräistä gravitaatiota havaita mutta nopean hiukkasen kannalta maapallo kantaa vaikkapa 100x omamassan relativistista gravitaatiota. Näin hiukkasen kannalta maan arvo olisi 9,81x100=981m/s^2 (tietysti tuo vaatii kausaalisuutta, mitä suurempi nopeus, sitä vaikeampaa kytkeä kausaalisuus).
4-tiheys on invariantti - eri suhteellisissa nopeuksissa suuremman vauhdin antama tehollisen massatiheyden nousu kompensoituu tehollisen vauhtitiheyden laskulla. 4-tiheydet asettuvat 4-nosteen gradienteiksi. Siksi ei ole mieltä soveltaa relativistisia massoja vaan invarientteja tapahtumapaikallistuvia massoja ja invariantteja 4-nostegradientteja, jotka määrittyvät täsmällisesti nollageodeesiverkostona.
Hienorakennevakio vapausasteista: (1⁰+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹
Lainaa
Re: Suhteellisuusteorian kritiikkiä
QS kirjoitti: 18.12.2025, 18:30
pähkäilijä kirjoitti: 18.12.2025, 18:07 Liittyyköhän tähän aiheeseen gravitaatio erityisessä tilanteessa? Erityisellä tarkoitan kun nopeusero lähentelee c:tä kappale kantaa mukanaan sen kiihdyttämiseen käytettyä energiaa joka gravitoi voimakkaasti. Kappaleen omassa kehyksessä taas mitään ylimääräistä gravitaatiota ei ilmene.
Siis sama kappale kantaa ylimääräistä gravitaatiota ja ei kanna, kehyksestä riippuen.
Luonnonlait tuottavat saman fysikaalisen ilmiön riippumatta siitä, missä kehyksessä havaitsija on. Tätä kutsutaan joskus nimellä yleinen kovarianssi.

Muutama viesti sitten totesin lyhyesti, että Einsteinin kenttäyhtälössä aika-avaruuden kaarevuus (gravitaatio) on seuraus energia-impulssitensorista. Kyseessä ei ole newtonilaisen fysiikan 'energia' eikä edes erityisen suhteellisuusteorian 'E=mc2', vaan energiaa ja liikemäärää kuvaava 16-komponenttinen tensori.

Tuo tensori ja yhtälön vasemman puolen kaarevuus sekä yhtälö kokonaisuutena toteuttavat koordinaatistomuunnoksissa yleisen kovarianssin. Toisin päin ilmaistuna luonnonlait laaditaan siten, että ne tuottavat samat fysikaaliset ilmiöt riippumatta missä koordinaatistossa tapahtumaa tarkastellaan.

Esimerkiksi suuri tähti ei muutu mustaksi aukoksi, kun sitä tarkastellaan nopeasti liikkuvasta kehyksestä. Jos muuttuisi, niin luonnonlait olisi kirjoitettu väärin, ja ne eivät noudattaisi yleistä kovarianssia.
Aha suhteellisuusperiaate litistää aina toisen koordinaatiston mutta tähän ei voi soveltaa suhteellisuusperiaatetta. 16-komponenttinen tensori kuulostaa hurjalta, kuinka joku voi keksiä sellaisen?
Lainaa
Re: Suhteellisuusteorian kritiikkiä
pähkäilijä kirjoitti: 19.12.2025, 00:33
QS kirjoitti: 18.12.2025, 18:30
pähkäilijä kirjoitti: 18.12.2025, 18:07 Liittyyköhän tähän aiheeseen gravitaatio erityisessä tilanteessa? Erityisellä tarkoitan kun nopeusero lähentelee c:tä kappale kantaa mukanaan sen kiihdyttämiseen käytettyä energiaa joka gravitoi voimakkaasti. Kappaleen omassa kehyksessä taas mitään ylimääräistä gravitaatiota ei ilmene.
Siis sama kappale kantaa ylimääräistä gravitaatiota ja ei kanna, kehyksestä riippuen.
Luonnonlait tuottavat saman fysikaalisen ilmiön riippumatta siitä, missä kehyksessä havaitsija on. Tätä kutsutaan joskus nimellä yleinen kovarianssi.

Muutama viesti sitten totesin lyhyesti, että Einsteinin kenttäyhtälössä aika-avaruuden kaarevuus (gravitaatio) on seuraus energia-impulssitensorista. Kyseessä ei ole newtonilaisen fysiikan 'energia' eikä edes erityisen suhteellisuusteorian 'E=mc2', vaan energiaa ja liikemäärää kuvaava 16-komponenttinen tensori.

Tuo tensori ja yhtälön vasemman puolen kaarevuus sekä yhtälö kokonaisuutena toteuttavat koordinaatistomuunnoksissa yleisen kovarianssin. Toisin päin ilmaistuna luonnonlait laaditaan siten, että ne tuottavat samat fysikaaliset ilmiöt riippumatta missä koordinaatistossa tapahtumaa tarkastellaan.

Esimerkiksi suuri tähti ei muutu mustaksi aukoksi, kun sitä tarkastellaan nopeasti liikkuvasta kehyksestä. Jos muuttuisi, niin luonnonlait olisi kirjoitettu väärin, ja ne eivät noudattaisi yleistä kovarianssia.
Aha suhteellisuusperiaate litistää aina toisen koordinaatiston mutta tähän ei voi soveltaa suhteellisuusperiaatetta. 16-komponenttinen tensori kuulostaa hurjalta, kuinka joku voi keksiä sellaisen?
4×4-matriisi on triviaalia lineaarialgebraa ja fysiikassa rutiinityökalu virtojen kirjanpitoon neliulotteisessa aika-avaruudessa, ei mikään erikoinen keksintö.
Hienorakennevakio vapausasteista: (1⁰+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹
Avatar
Lainaa
Re: Suhteellisuusteorian kritiikkiä
pähkäilijä kirjoitti: 19.12.2025, 00:33
QS kirjoitti: 18.12.2025, 18:30
pähkäilijä kirjoitti: 18.12.2025, 18:07 Liittyyköhän tähän aiheeseen gravitaatio erityisessä tilanteessa? Erityisellä tarkoitan kun nopeusero lähentelee c:tä kappale kantaa mukanaan sen kiihdyttämiseen käytettyä energiaa joka gravitoi voimakkaasti. Kappaleen omassa kehyksessä taas mitään ylimääräistä gravitaatiota ei ilmene.
Siis sama kappale kantaa ylimääräistä gravitaatiota ja ei kanna, kehyksestä riippuen.
Luonnonlait tuottavat saman fysikaalisen ilmiön riippumatta siitä, missä kehyksessä havaitsija on. Tätä kutsutaan joskus nimellä yleinen kovarianssi.

Muutama viesti sitten totesin lyhyesti, että Einsteinin kenttäyhtälössä aika-avaruuden kaarevuus (gravitaatio) on seuraus energia-impulssitensorista. Kyseessä ei ole newtonilaisen fysiikan 'energia' eikä edes erityisen suhteellisuusteorian 'E=mc2', vaan energiaa ja liikemäärää kuvaava 16-komponenttinen tensori.

Tuo tensori ja yhtälön vasemman puolen kaarevuus sekä yhtälö kokonaisuutena toteuttavat koordinaatistomuunnoksissa yleisen kovarianssin. Toisin päin ilmaistuna luonnonlait laaditaan siten, että ne tuottavat samat fysikaaliset ilmiöt riippumatta missä koordinaatistossa tapahtumaa tarkastellaan.

Esimerkiksi suuri tähti ei muutu mustaksi aukoksi, kun sitä tarkastellaan nopeasti liikkuvasta kehyksestä. Jos muuttuisi, niin luonnonlait olisi kirjoitettu väärin, ja ne eivät noudattaisi yleistä kovarianssia.
Aha suhteellisuusperiaate litistää aina toisen koordinaatiston mutta tähän ei voi soveltaa suhteellisuusperiaatetta. 16-komponenttinen tensori kuulostaa hurjalta, kuinka joku voi keksiä sellaisen?
Erityinen suhteellisuusteoria kuvaa fysiikan ilmiöitä laakeassa avaruudesa (ilman gravitaatiota), ja kyseessä on Lorentz-kovarianssi. Luonnonlait tuottavat saman fysiikan riippumatta havaitsijan liiketilasta.

Yleisessä suhteellisuusteoriassa aika-avaruus ja koordinaatistot eivät ole laakeaita, vaan kaareutuneita, ja silloin puhutaan yleisestä kovarianssista. Laakean avaruuden Lorentz-symmetria korvataan laajemmalla symmetrialla, koordinaatistojen diffeomorfismilla.
pähkäilijä kirjoitti: 19.12.2025, 00:33 16-komponenttinen tensori kuulostaa hurjalta, kuinka joku voi keksiä sellaisen?
Historiallisesti tensori on jostain 1850-luvun tietämiltä (Gauss, Levi-Civita, Ricci, Riemann ja kai muitakin aikansa matemaatikkoja). 1900-luvulla Albert Einsteinin löysi näille käyttötarkoituksen yleisessä suhteellisuusteoriassa, joskin hänen apunaan oli joukko saman aikakauden päteviä matemaatikkoja.

Tässä ei ehkä kannata mennä kovin syvälle tensorin käsitteeseen, mutta 16 komponenttia ovat peräisin siitä, että yleisessä suhteellisuusteoriassa useimmat tensorit ovat toisen kertaluvun tensoreita, (2,0)- tai (0,2)-tensoreita, jotka ovat luonteeltaan lineaarikuvauksia. Ne muuntavat kaksi nelivektoria (4-komponenttista aika-avaruuden vektoria) reaaliluvuksi. Tensorin konkreettisessa esityksessä on 4 riviä ja 4 saraketta. Tensori ei kuitenkaan ole matriisi, vaikka sen voi kirjoittaa matriisin kaltaisena esityksenä.
Lainaa
Re: Suhteellisuusteorian kritiikkiä
QS kirjoitti: 19.12.2025, 13:20
pähkäilijä kirjoitti: 19.12.2025, 00:33
QS kirjoitti: 18.12.2025, 18:30
pähkäilijä kirjoitti: 18.12.2025, 18:07 Liittyyköhän tähän aiheeseen gravitaatio erityisessä tilanteessa? Erityisellä tarkoitan kun nopeusero lähentelee c:tä kappale kantaa mukanaan sen kiihdyttämiseen käytettyä energiaa joka gravitoi voimakkaasti. Kappaleen omassa kehyksessä taas mitään ylimääräistä gravitaatiota ei ilmene.
Siis sama kappale kantaa ylimääräistä gravitaatiota ja ei kanna, kehyksestä riippuen.
Luonnonlait tuottavat saman fysikaalisen ilmiön riippumatta siitä, missä kehyksessä havaitsija on. Tätä kutsutaan joskus nimellä yleinen kovarianssi.

Muutama viesti sitten totesin lyhyesti, että Einsteinin kenttäyhtälössä aika-avaruuden kaarevuus (gravitaatio) on seuraus energia-impulssitensorista. Kyseessä ei ole newtonilaisen fysiikan 'energia' eikä edes erityisen suhteellisuusteorian 'E=mc2', vaan energiaa ja liikemäärää kuvaava 16-komponenttinen tensori.

Tuo tensori ja yhtälön vasemman puolen kaarevuus sekä yhtälö kokonaisuutena toteuttavat koordinaatistomuunnoksissa yleisen kovarianssin. Toisin päin ilmaistuna luonnonlait laaditaan siten, että ne tuottavat samat fysikaaliset ilmiöt riippumatta missä koordinaatistossa tapahtumaa tarkastellaan.

Esimerkiksi suuri tähti ei muutu mustaksi aukoksi, kun sitä tarkastellaan nopeasti liikkuvasta kehyksestä. Jos muuttuisi, niin luonnonlait olisi kirjoitettu väärin, ja ne eivät noudattaisi yleistä kovarianssia.
Aha suhteellisuusperiaate litistää aina toisen koordinaatiston mutta tähän ei voi soveltaa suhteellisuusperiaatetta. 16-komponenttinen tensori kuulostaa hurjalta, kuinka joku voi keksiä sellaisen?
Erityinen suhteellisuusteoria kuvaa fysiikan ilmiöitä laakeassa avaruudesa (ilman gravitaatiota), ja kyseessä on Lorentz-kovarianssi. Luonnonlait tuottavat saman fysiikan riippumatta havaitsijan liiketilasta.

Yleisessä suhteellisuusteoriassa aika-avaruus ja koordinaatistot eivät ole laakeaita, vaan kaareutuneita, ja silloin puhutaan yleisestä kovarianssista. Laakean avaruuden Lorentz-symmetria korvataan laajemmalla symmetrialla, koordinaatistojen diffeomorfismilla.
pähkäilijä kirjoitti: 19.12.2025, 00:33 16-komponenttinen tensori kuulostaa hurjalta, kuinka joku voi keksiä sellaisen?
Historiallisesti tensori on jostain 1850-luvun tietämiltä (Gauss, Levi-Civita, Ricci, Riemann ja kai muitakin aikansa matemaatikkoja). 1900-luvulla Albert Einsteinin löysi näille käyttötarkoituksen yleisessä suhteellisuusteoriassa, joskin hänen apunaan oli joukko saman aikakauden päteviä matemaatikkoja.

Tässä ei ehkä kannata mennä kovin syvälle tensorin käsitteeseen, mutta 16 komponenttia ovat peräisin siitä, että yleisessä suhteellisuusteoriassa useimmat tensorit ovat toisen kertaluvun tensoreita, (2,0)- tai (0,2)-tensoreita, jotka ovat luonteeltaan lineaarikuvauksia. Ne muuntavat kaksi nelivektoria (4-komponenttista aika-avaruuden vektoria) reaaliluvuksi. Tensorin konkreettisessa esityksessä on 4 riviä ja 4 saraketta. Tensori ei kuitenkaan ole matriisi, vaikka sen voi kirjoittaa matriisin kaltaisena esityksenä.
16 komponenttia tulee matriisiesityksestä. Myös Riemann-tensori täsmällisesti paperille esitettynä rutiinisti lohkotaan matriiseiksi. Vaikka fysiikassa tensori halutaan pitää geometrisine muunnosominaisuuksineen irti matriisi-nimityksestä, matematiikassa 2. kertaluvun tensori nimenomaan on matriisi, kun 0. asteen on nimeltään skalaari ja 1. asteen vektori. Näitä korkeammmissa asteissa matematiikassa puhutaan n-ulotteisista taulukoista. Nuo (2,0)- tai (0,2)-tensorit ovat symmetrisiä ja niillä on vain 10 riippumatonta komponenttia.

Symmetriset tensorit, kuten metriikka-, Ricci- ja Einstein-tensorit ovat GR:n ad hoc -tausta-approksimaatioissa pakotettuja postulaatteja havaintojen mukauttamiseksi, eikä aika-avaruuden jatkumon metriikka siten virity aidosti omasta sisällöstään. GR on taustariippumaton klassisella tasolla, mutta esim. silmukkakvanttigravitaation teoria LQG pyrkii laajentamaan tätä - se ei pohjimmiltaan tarvitse ad hoc -taustaa edes kvanttilaskuissa, toisin kuin esim. säieteoria, joka käyttää ylimääräisiä ulottuvuuksia. Tämä tekee LQG:sta "puhtaamman" GR:n jatkumon, mutta haasteena on yhteyden luominen standardimalliin. ΦBSU-teoriani muistuttaa motivoinneiltaan tuota: se on emergentti (topologinen vaihe Φ generoi geometrian ilman ad hoc -metriikkaa) ja taustariippumaton (nollageodeesisäikeistykset korvaavat taustan) mutta ilman LQG:n diskreettejä silmukoita korostaen topologista yhtenäistämistä.
Hienorakennevakio vapausasteista: (1⁰+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹
Lainaa
Re: Suhteellisuusteorian kritiikkiä
Eusa kirjoitti: 19.12.2025, 15:38
QS kirjoitti: 19.12.2025, 13:20
pähkäilijä kirjoitti: 19.12.2025, 00:33
QS kirjoitti: 18.12.2025, 18:30
pähkäilijä kirjoitti: 18.12.2025, 18:07 Liittyyköhän tähän aiheeseen gravitaatio erityisessä tilanteessa? Erityisellä tarkoitan kun nopeusero lähentelee c:tä kappale kantaa mukanaan sen kiihdyttämiseen käytettyä energiaa joka gravitoi voimakkaasti. Kappaleen omassa kehyksessä taas mitään ylimääräistä gravitaatiota ei ilmene.
Siis sama kappale kantaa ylimääräistä gravitaatiota ja ei kanna, kehyksestä riippuen.
Luonnonlait tuottavat saman fysikaalisen ilmiön riippumatta siitä, missä kehyksessä havaitsija on. Tätä kutsutaan joskus nimellä yleinen kovarianssi.

Muutama viesti sitten totesin lyhyesti, että Einsteinin kenttäyhtälössä aika-avaruuden kaarevuus (gravitaatio) on seuraus energia-impulssitensorista. Kyseessä ei ole newtonilaisen fysiikan 'energia' eikä edes erityisen suhteellisuusteorian 'E=mc2', vaan energiaa ja liikemäärää kuvaava 16-komponenttinen tensori.

Tuo tensori ja yhtälön vasemman puolen kaarevuus sekä yhtälö kokonaisuutena toteuttavat koordinaatistomuunnoksissa yleisen kovarianssin. Toisin päin ilmaistuna luonnonlait laaditaan siten, että ne tuottavat samat fysikaaliset ilmiöt riippumatta missä koordinaatistossa tapahtumaa tarkastellaan.

Esimerkiksi suuri tähti ei muutu mustaksi aukoksi, kun sitä tarkastellaan nopeasti liikkuvasta kehyksestä. Jos muuttuisi, niin luonnonlait olisi kirjoitettu väärin, ja ne eivät noudattaisi yleistä kovarianssia.
Aha suhteellisuusperiaate litistää aina toisen koordinaatiston mutta tähän ei voi soveltaa suhteellisuusperiaatetta. 16-komponenttinen tensori kuulostaa hurjalta, kuinka joku voi keksiä sellaisen?
Erityinen suhteellisuusteoria kuvaa fysiikan ilmiöitä laakeassa avaruudesa (ilman gravitaatiota), ja kyseessä on Lorentz-kovarianssi. Luonnonlait tuottavat saman fysiikan riippumatta havaitsijan liiketilasta.

Yleisessä suhteellisuusteoriassa aika-avaruus ja koordinaatistot eivät ole laakeaita, vaan kaareutuneita, ja silloin puhutaan yleisestä kovarianssista. Laakean avaruuden Lorentz-symmetria korvataan laajemmalla symmetrialla, koordinaatistojen diffeomorfismilla.
pähkäilijä kirjoitti: 19.12.2025, 00:33 16-komponenttinen tensori kuulostaa hurjalta, kuinka joku voi keksiä sellaisen?
Historiallisesti tensori on jostain 1850-luvun tietämiltä (Gauss, Levi-Civita, Ricci, Riemann ja kai muitakin aikansa matemaatikkoja). 1900-luvulla Albert Einsteinin löysi näille käyttötarkoituksen yleisessä suhteellisuusteoriassa, joskin hänen apunaan oli joukko saman aikakauden päteviä matemaatikkoja.

Tässä ei ehkä kannata mennä kovin syvälle tensorin käsitteeseen, mutta 16 komponenttia ovat peräisin siitä, että yleisessä suhteellisuusteoriassa useimmat tensorit ovat toisen kertaluvun tensoreita, (2,0)- tai (0,2)-tensoreita, jotka ovat luonteeltaan lineaarikuvauksia. Ne muuntavat kaksi nelivektoria (4-komponenttista aika-avaruuden vektoria) reaaliluvuksi. Tensorin konkreettisessa esityksessä on 4 riviä ja 4 saraketta. Tensori ei kuitenkaan ole matriisi, vaikka sen voi kirjoittaa matriisin kaltaisena esityksenä.
16 komponenttia tulee matriisiesityksestä. Myös Riemann-tensori täsmällisesti paperille esitettynä rutiinisti lohkotaan matriiseiksi. Vaikka fysiikassa tensori halutaan pitää geometrisine muunnosominaisuuksineen irti matriisi-nimityksestä, matematiikassa 2. kertaluvun tensori nimenomaan on matriisi, kun 0. asteen on nimeltään skalaari ja 1. asteen vektori. Näitä korkeammmissa asteissa matematiikassa puhutaan n-ulotteisista taulukoista. Nuo (2,0)- tai (0,2)-tensorit ovat symmetrisiä ja niillä on vain 10 riippumatonta komponenttia.

Symmetriset tensorit, kuten metriikka-, Ricci- ja Einstein-tensorit ovat GR:n ad hoc -tausta-approksimaatioissa pakotettuja postulaatteja havaintojen mukauttamiseksi, eikä aika-avaruuden jatkumon metriikka siten virity aidosti omasta sisällöstään. GR on taustariippumaton klassisella tasolla, mutta esim. silmukkakvanttigravitaation teoria LQG pyrkii laajentamaan tätä - se ei pohjimmiltaan tarvitse ad hoc -taustaa edes kvanttilaskuissa, toisin kuin esim. säieteoria, joka käyttää ylimääräisiä ulottuvuuksia. Tämä tekee LQG:sta "puhtaamman" GR:n jatkumon, mutta haasteena on yhteyden luominen standardimalliin. ΦBSU-teoriani muistuttaa motivoinneiltaan tuota: se on emergentti (topologinen vaihe Φ generoi geometrian ilman ad hoc -metriikkaa) ja taustariippumaton (nollageodeesisäikeistykset korvaavat taustan) mutta ilman LQG:n diskreettejä silmukoita korostaen topologista yhtenäistämistä.
Mitä merkkaa kuula BSU:n edessä?

Silmukkakvanttigravitaatio on sikäli kummallista kun silmukka on niin pieni ettei sen olemassaoloa voi todeta millään konstilla. No eihän se ole syy hylätä mutta olisi hyvä jos teoria olisi mahdollisimman pitkälle todistettava.
Lainaa
Re: Suhteellisuusteorian kritiikkiä
QS kirjoitti: 19.12.2025, 13:20
Tässä ei ehkä kannata mennä kovin syvälle tensorin käsitteeseen, mutta 16 komponenttia ovat peräisin siitä, että yleisessä suhteellisuusteoriassa useimmat tensorit ovat toisen kertaluvun tensoreita, (2,0)- tai (0,2)-tensoreita, jotka ovat luonteeltaan lineaarikuvauksia. Ne muuntavat kaksi nelivektoria (4-komponenttista aika-avaruuden vektoria) reaaliluvuksi. Tensorin konkreettisessa esityksessä on 4 riviä ja 4 saraketta. Tensori ei kuitenkaan ole matriisi, vaikka sen voi kirjoittaa matriisin kaltaisena esityksenä.
Onko tämä oikea jatkumo, skalaari --> vektori --> tensori?
Avatar
Lainaa
Re: Suhteellisuusteorian kritiikkiä
pähkäilijä kirjoitti: 19.12.2025, 18:07 Onko tämä oikea jatkumo, skalaari --> vektori --> tensori?
Noin voi ajatella. Skalaari on (0,0)-tensori, vektori on (1,0)-tensori, ja tensorit ovat yleisesti (m,n)-tensoreita.
Eusa kirjoitti: 19.12.2025, 15:38 matematiikassa 2. kertaluvun tensori nimenomaan on matriisi, kun 0. asteen on nimeltään skalaari ja 1. asteen vektori.
Vektori \(v \in V\) voidaan kirjoittaa \(v = v^\mu e_\mu\), kun käytetään vektoriavaruuden \(V\) kantavektoreita \(\{e_\mu\}\). Kovektori \(u \in V^*\) voidaan kirjoittaa duaaliavaruuden kantavektoreilla \(u = u_\mu e^\mu\).

Nyt vektorin \(v\) komponentit voidaan esittää 4x1-matriisina \(v = [a,b,c,d]^T\), joka on pystyvektori. Kovektorin \(u\) komponentit voidaan esittää 1x4-matriisina \(u = [a,b,c,d]\), joka on vaakavektori. Matriisiin muotoon asetetaan vain komponentit, ei kantavektoreita.

Tensorituloavaruuden \(V \otimes V\) vektori \(T\) on bilineaarinen kuvaus

\(T: V^* \times V^* \to \mathbb R\)

Tämä (2,0)-tensori voidaan kirjoittaa tensorituloavaruuden kantavektoreilla

\(T = T^{\mu\nu}e_\mu \otimes e_\nu\)

Tensorin komponentit, jotka ovat \(T^{\mu\nu}\), voidaan esittää 4x4-matriisina, mutta komponenttien esitys matriisina ei tee tensorista T matriisia. Samoin kuin vektorin \(v\) komponenttien esitys matriisina ei tee vektorista matriisia.

Nyt sitten matriiseihin. Lineaarialgebrassa matriisilla tarkoitetaan vektoriavaruuden \(V\) lineaarikuvausta. Esimerkiksi kuvaus \(\Lambda: V \to V\) on lineaarikuvaus, joka muuntaa vektorit \(v \in V\).

Muunnoksen \(\Lambda\) muodostamiseksi valitaan \(V\):n jokin kantavektorijoukko \(\{e_\mu\}\). Valinnan jälkeen \(\Lambda\) voidaan kirjoittaa matriisina \({\Lambda^\mu}_\nu\). Tässä nyt \(\Lambda\) on Lorentzin ryhmän alkio, ja sen matriisiesitys vektoriavaruuden \(V\) kannnassa \(\{e_\mu\}\). Tuo matriisi \(\Lambda\) ei siis ole vektori, kovektori, tensori, tai muukaan vektoriavaruuden alkio.

\(\Lambda\) muuntuu \(\Lambda \to M \Lambda M^{-1}\), missä \(M\) on avaruuden \(V\) kantavektorimuunnos. Tämä on lineaarisen operaattorin ominaisuus.

Tensori \(T\) muuntuu puolestaan siten, että \(T'^{\mu\nu} = {\Lambda^\mu}_\alpha {\Lambda^\nu}_\beta T^{\alpha\beta}\), missä \(\Lambda\) on edellä mainittu matriisi. Yleisesti ottaen tensori \(T\) ei muunnu \(T \to M\ T\ M^{-1}\).

Matriisi \(\Lambda\) ja tensori \(T\) muuntuvat eri tavoin, ja \(T\) on aivan eri objekti kuin \(\Lambda\). Tensori nimenaomaan ei ole matriisi. Lineaarialgebrassa matriisin käsite onkin varattu lineaariselle operaattorille \(V \to V\).

Suhteellisuusteoriassa on muitakin objekteja, jotka voidaan esittää matriisimuodossa, mutta eivät ole matriiseja. Chrisfoffelin symboli \({\Gamma^\alpha}_{\beta\gamma}\) on 64-komponenttinen objekti, joka ei ole matriisi eikä myöskään tensori, mutta sen voi kirjoittaa 3-ulotteisen matriisin muodossa.
Lainaa
Re: Suhteellisuusteorian kritiikkiä
pähkäilijä kirjoitti: 19.12.2025, 17:49 Mitä merkkaa kuula BSU:n edessä?

Silmukkakvanttigravitaatio on sikäli kummallista kun silmukka on niin pieni ettei sen olemassaoloa voi todeta millään konstilla. No eihän se ole syy hylätä mutta olisi hyvä jos teoria olisi mahdollisimman pitkälle todistettava.
Topologinen vaihe Φ on yhtenäistämisen kentän globaalisti säilyvä vastakkaisuuksien vaihe, joka liittyy sähköiseen ja inertiaaliseen dualismiin. Se säilyy tyhjön naapuruusrakenteen yli siirtyvissä energiaresonansseissa selittäen taustariippumattomuuden sekä liikemäärien ja kvanttitilojen säilymisen. Otin sen teorian nimeen symboloimaan päälöytöä.
Hienorakennevakio vapausasteista: (1⁰+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹
Vastaa Viestiin