pähkäilijä kirjoitti: ↑8.7.2025, 19:31
Googletin niin tuli Tähdet ja avaruus lehden artikkeli vuodelta 2014. Lainaus:
------------
Valo ei koe aikaa
Tutkijoiden mukaan valon nopeudella lentävien fotonien näkökulmasta katsottuna aikaa ei ole olemassa.
Tämä on oikein, "aikaa ei ole olemassa". Nollageodeesia ei voi parametrisoida ominaisajalla. Sen sijasta käytetään yleisempää affiinia parameteria, joka ei ole kellolla mitattava aika.
pähkäilijä kirjoitti: ↑8.7.2025, 19:31
Einsteinin suhteellisuusteoria sanoo, että mitä nopeammin kuljemme, sitä hitaammin aika kuluu. Valonnopeutta lähestyessä aika suorastaan matelee. Ajan vääristymä eli aikadilataatio on todistettu muun muassa myoneilla, joiden elinikä on sitä pidempi, mitä suuremmalla nopeudella ne kulkevat.
Kyllä.
pähkäilijä kirjoitti: ↑8.7.2025, 19:31
Valonnopeudella liikuttaessa
aika on pysähtynyt kokonaan. Tähtien valo voi siis kulkea avaruudessa miljoonia tai miljardeja vuosia, mutta valon mielestä sekuntiakaan ei ole kulunut sen matkan aikana.
Tämä on ristiriidassa "aikaa ei ole olemassa" -toteamuksen kanssa. Kun aikaa ei ole olemassa, niin ei voida sanoa, että aika on pysähtynyt. Jos jotain
ei ole olemassa, niin se ei pysähtele tai stoppaile tai mitä ikinä sanaa haluaa koettaa käyttää.
Nollageodessilla aika on määrittelemtön. Nollageodeesille syntyneet hiukkaset etenevät geodeesia ilman aika-parametria. Mikään ei voi koskaan siirtyä nollageodeesilta pois, eikä myöskään siirtyä ajankaltaiselta geodeesilta nollageodeesille.
Tähän "pysähtynyt kokonaan" -väitteeseen sisältyy implisiittisesti oletus, että jokin lähestyy nollageodeesia ja siirtyy jatkuvana funktiona nollageodeesille, jossa tuo jokin vertailee kellon käyntiä ajaluonteiseen geodeesiin. Ei onnistu.
pähkäilijä kirjoitti: ↑8.7.2025, 19:31
Ajan lisäksi valo ei koe myöskään etäisyyksiä. Suhteellisuusteorian mukaan kappaleen pituus pienenee, kun se liikkuu. Tämä niin sanottu pituuskontraktio on havaittavissa vain kappaleen liikesuunnan mukaisessa pituudessa. Näin ollen valo kokee meille tutun neliulotteisen aika-avaruuden kaksiulotteisena tasona.
Tässä jälleen koetetaan siirtyä ajanlaatuiselta geodeesilta nollageodeesille, ja vertaillaan maailmaa näiden kahden välillä. Ei onnistu, sillä mikään ei voi siirtyä nollageodeesille. Nollageodeesille synnytään, ei siirrytä.
Nollageodeesilla "etäisyydet" ovat aina nolla, mutta käsite "etäisyys" ei ole sama kuin nollageodeesin ulkopuolella kahden avaruudellisen pisteen välinen etäisyys. Nollageodeesilla ei ole ajankaltaisen geodeesin pythagoraan lausetta. Ja vielä tärkein asia: nollageodeesille ei voida kiinnittää koordinaattijärjestelmää, jossa etäisyydet määritellään ja mitataan. Etäisyys on määrittelemätön.
Kirjoitus on ok tieteen popularisointina, sillä se houkuttelee ajattelemaan ja ihmettelemään suhteellisuusteoriaa. Mutta teknisesti puutteellinen esitys.