\(\zeta(-1) = 1 + 2 + 3 + 4 + \cdots = -\frac{1}{12}\)
Tuo yllä oleva taas nyrjäyttää minun aivoni. Tuo nimittäin väitetysti toimii kun saatua tulosta käyttää fysiikan ongelmien ratkomiseen.
\(\zeta(s)=\sum_{n=1}^{\infty}\frac{1}{n^s},\qquad \Re(s)>1\)
\(\zeta(s)=2^s\pi^{s-1}\sin\left(\frac{\pi s}{2}\right)\Gamma(1-s)\zeta(1-s)\)
\(\zeta(-1)=2^{-1}\pi^{-2}\sin\left(-\frac{\pi}{2}\right)\Gamma(2)\zeta(2)\)
\(\sin\left(-\frac{\pi}{2}\right)=-1\)
\(\Gamma(2)=1\)
\(\zeta(2)=\frac{\pi^2}{6}\)
\(\begin{aligned}\zeta(-1)&=\frac{1}{2\pi^2}(-1)(1)\frac{\pi^2}{6}\\&=-\frac{1}{12}\end{aligned}\)
\(\boxed{\zeta(-1)=-\frac{1}{12}}\)
Tästä on Youtubessa paljon videoita. Pistän tähän yhden missä on kovia tutkijoita äänessä jos toki yksinkertaistavat ehkä hieman liikaa. Kyllä tämä kuitenkin aivot nyrjäyttää siinä missä Hilbertin hotellikin?
Abezethibou·daemon unimanus et unialis·abyssorum legatus·cuius nomen terram scindit. In tenebris lucet·in luce obscuratur. Per fractas alas suadet·per manum perditam ligat.
Per sigillum Beelzebub·Abezethibou inferorum·per sanguinem et ignem·responde mihi!
Per sigillum Beelzebub·Abezethibou inferorum·per sanguinem et ignem·responde mihi!
Eikö esimerkiksi jonkin kappaleen nettosähkövaraus voi olla nolla? Eikö maailmankaikkeus voi äärellisen asemesta olla myös ääretön? Vaikka äärettömyyden voi matematiikan keinoin määritellä täsmällisesti, niin äärettömyyksiä on kuitenkin useaa eri sorttia, mutta nolla on nolla?
Abezethibou·daemon unimanus et unialis·abyssorum legatus·cuius nomen terram scindit. In tenebris lucet·in luce obscuratur. Per fractas alas suadet·per manum perditam ligat.
Per sigillum Beelzebub·Abezethibou inferorum·per sanguinem et ignem·responde mihi!
Per sigillum Beelzebub·Abezethibou inferorum·per sanguinem et ignem·responde mihi!
Informaatioteoreettisessa analyysissani olen päätynyt siihen, että kaikkeus tulisi voida kuvata positiividefiniittinä reduktiona. Silloin ei esiintyisi negatiivisia arvoja eikä nollaa. Kehitys vain lisää informaatiota rakenteita muuntaen, eikä samuus ole kahdenkertaista onttisuutta, jolloin kaikki tulisi voida kuvata vain positiivisina paikallisina eroina/erillisyyksinä ja niiden yhteisarvoina.Abezethibou kirjoitti: ↑Eilen, 08:09Eikö esimerkiksi jonkin kappaleen nettosähkövaraus voi olla nolla? Eikö maailmankaikkeus voi äärellisen asemesta olla myös ääretön? Vaikka äärettömyyden voi matematiikan keinoin määritellä täsmällisesti, niin äärettömyyksiä on kuitenkin useaa eri sorttia, mutta nolla on nolla?![]()
Tuo periaate tulee erityisesti siitä, että siten koko informaatio voi antaa itselleen metriikan kausaalisena kehitysjärjestyneisyytenä, mikä tarkoittaa aitoa taustariippumattomuutta.
Hienorakennevakio lukuteoriana vapausasteista: (1⁰+2¹+3²+5³+1/2¹×3²/5³-(3²×5³)⁻²)⁻¹ = 137,03599921⁻¹
No miten tuossa mallissa johdetaan vaikkapa yleisen suhteellisuusteorian aika-avaruuden metriikka?Eusa kirjoitti: ↑Eilen, 08:18Informaatioteoreettisessa analyysissani olen päätynyt siihen, että kaikkeus tulisi voida kuvata positiividefiniittinä reduktiona. Silloin ei esiintyisi negatiivisia arvoja eikä nollaa. Kehitys vain lisää informaatiota rakenteita muuntaen, eikä samuus ole kahdenkertaista onttisuutta, jolloin kaikki tulisi voida kuvata vain positiivisina paikallisina eroina/erillisyyksinä ja niiden yhteisarvoina.Abezethibou kirjoitti: ↑Eilen, 08:09Eikö esimerkiksi jonkin kappaleen nettosähkövaraus voi olla nolla? Eikö maailmankaikkeus voi äärellisen asemesta olla myös ääretön? Vaikka äärettömyyden voi matematiikan keinoin määritellä täsmällisesti, niin äärettömyyksiä on kuitenkin useaa eri sorttia, mutta nolla on nolla?![]()
Tuo periaate tulee erityisesti siitä, että siten koko informaatio voi antaa itselleen metriikan kausaalisena kehitysjärjestyneisyytenä, mikä tarkoittaa aitoa taustariippumattomuutta.
Abezethibou·daemon unimanus et unialis·abyssorum legatus·cuius nomen terram scindit. In tenebris lucet·in luce obscuratur. Per fractas alas suadet·per manum perditam ligat.
Per sigillum Beelzebub·Abezethibou inferorum·per sanguinem et ignem·responde mihi!
Per sigillum Beelzebub·Abezethibou inferorum·per sanguinem et ignem·responde mihi!
Joo, kyllä sähkövaraus voi olla nolla, mutta näen, että se on nolla siksi, että matematiikka vaatii nollan, kun kuvataan kappaletta, joka ei osallistu sähkömagneettiseen vuorovaikutukseen. Nolla tarkoittaa siis sitä, että "ei osallistu" (havaitsijan abstrakti käsite), ja nollan käyttäminen on seuraus siitä, että havaitsijalla on oletus, että kappale voisi osallistua, koska havaitsija on nähnyt sellaisia kappaleita ja tehnyt niistä muistiinpanoja.Abezethibou kirjoitti: ↑Eilen, 08:09Eikö esimerkiksi jonkin kappaleen nettosähkövaraus voi olla nolla?
Eikö maailmankaikkeus voi äärellisen asemesta olla myös ääretön? Vaikka äärettömyyden voi matematiikan keinoin määritellä täsmällisesti, niin äärettömyyksiä on kuitenkin useaa eri sorttia, mutta nolla on nolla?![]()
Hiukan sama tilanne kuin se, että huoneessa on nolla ihmistä (tyhjä joukko), joka perustuu havaitsijan oletukseen, että huoneessa voisi olla ihminen/ihmisiä, jonka perusteella todetaan, että "ei ole" tai nolla ihmistä. Huoneeseen ei kuitenkaan liity 'luonnon omaa informaatiota' (mitä ikinä tuo tarkoittaakaan), jossa on tallennettuna 'nolla ihmistä'.
Maailmankaikkeus voi olla ääertönkin, mutta tässä onkin hyvä miettiä mitä tarkoittaa "maailmankaikkeus on ääretön". Onko 'ääretön' lukuarvo, joka kuvaa etäisyyttä/pinta-alaa/tilavuutta/elinaikaa? Onko vaihtoehto esimerkiksi "maailmankaikkeus on googol"?
Tämä on itse asiassa melko diippi kysymys kaikessa yksinkertaisuudessaan: Onko etäisyys/pinta-ala/tilvauus luonnon ominaisuus, vai ovatko nuo matematiikan keinoja rajata tarkasteltavia objekteja tiettyyn joukkoon. Kun 'tilavuus'-käsitettä miettii tarpeeksi pitkälle, niin voi päätyä myös siihen, että se on vain havaitsijan työkalu. Tämä on toki melko tylsä tapa ajatella, koska maailmankaikkeuden äärettömyyden/äärellisyyden miettiminen muuttuu turhaksi.
Lorentzinen metriikka sopii taustariippumattomaan kuvaukseen, jossa geometria määräytyy informaation sisäisistä kausaalisista suhteista. Tässä lähestymistavassa geometriseksi toteutukseksi voidaan valita näihin suhteisiin sopiva hyperbolinen resonaatio ja rakentaa metrinen kuvaus sen varaan.Abezethibou kirjoitti: ↑Eilen, 09:00No miten tuossa mallissa johdetaan vaikkapa yleisen suhteellisuusteorian aika-avaruuden metriikka?Eusa kirjoitti: ↑Eilen, 08:18Informaatioteoreettisessa analyysissani olen päätynyt siihen, että kaikkeus tulisi voida kuvata positiividefiniittinä reduktiona. Silloin ei esiintyisi negatiivisia arvoja eikä nollaa. Kehitys vain lisää informaatiota rakenteita muuntaen, eikä samuus ole kahdenkertaista onttisuutta, jolloin kaikki tulisi voida kuvata vain positiivisina paikallisina eroina/erillisyyksinä ja niiden yhteisarvoina.Abezethibou kirjoitti: ↑Eilen, 08:09Eikö esimerkiksi jonkin kappaleen nettosähkövaraus voi olla nolla? Eikö maailmankaikkeus voi äärellisen asemesta olla myös ääretön? Vaikka äärettömyyden voi matematiikan keinoin määritellä täsmällisesti, niin äärettömyyksiä on kuitenkin useaa eri sorttia, mutta nolla on nolla?![]()
Tuo periaate tulee erityisesti siitä, että siten koko informaatio voi antaa itselleen metriikan kausaalisena kehitysjärjestyneisyytenä, mikä tarkoittaa aitoa taustariippumattomuutta.![]()
Kyse on informaatioperiaatteen kanssa yhteensopivan geometrian ja sen rakentamistavan hahmottamisesta.
Puhtailla pallogeometrisesti jännittyneillä osa-alueilla voidaan tarkastella sektoria, jossa koko gravitaatiovaste määräytyy paikallisesta nelidimensioisesta metriikasta. Puhtaus tarkoittaa tässä myös riippumattomien historia- ja lisäkenttäkorjausten jäämistä alueen ulkopuolisiksi tukiambienteiksi.
Kun metrinen vaste on yleiskovariantti, symmetrinen, identtisesti divergenssitön ja sisältää korkeintaan metriikan toisia derivaattoja, Lovelockin yksikäsitteisyystulos antaa
\(\mathcal{E}_{\mu\nu}=aG_{\mu\nu}+bg_{\mu\nu}, \)
\(G_{\mu\nu}=R_{\mu\nu}-\frac12 Rg_{\mu\nu},\)
missä kertoimet ovat vakioita ja \(a\neq0\). Vasteen paikallinen kytkentä lähteeksi jäävän aineen ja säteilyn energia-liikemäärätensoriin kirjoitetaan
\(\mathcal{E}_{\mu\nu}=\kappa T_{\mu\nu}.\)
Newtonin raja kiinnittää suhteellisen kytkentävakion. Merkitsemällä
\(\frac{\kappa}{a}=\frac{8\pi G}{c^4},\qquad \Lambda=\frac{b}{a}\)
saadaan täsmälleen Einsteinin yhtälöryhmä:
\(\boxed{R_{\mu\nu}-\frac12 Rg_{\mu\nu}+\Lambda g_{\mu\nu}=\frac{8\pi G}{c^4}T_{\mu\nu}.}\)
Pallogeometria täsmentää tämän yhtälöryhmän ratkaisuluokkaa. Täsmällinen Einstein-muoto seuraa edellä määritellyn puhtaan metrisen sektorin ehdoista; mallikohtaiseksi laajemmaksi tehtäväksi jää osoittaa, että valittu resonaatiorakenne antaa GR-pätevyysrajan ja että sen dynamiikka toteuttaa nämä ehdot.
Hienorakennevakio lukuteoriana vapausasteista: (1⁰+2¹+3²+5³+1/2¹×3²/5³-(3²×5³)⁻²)⁻¹ = 137,03599921⁻¹
Ei se kappale tarvitse havaitsijaa eikä nuo ihmisetkään jotka joko ovat huoneessa tai sitten eivät ole.QS kirjoitti: ↑Eilen, 10:01Joo, kyllä sähkövaraus voi olla nolla, mutta näen, että se on nolla siksi, että matematiikka vaatii nollan, kun kuvataan kappaletta, joka ei osallistu sähkömagneettiseen vuorovaikutukseen. Nolla tarkoittaa siis sitä, että "ei osallistu" (havaitsijan abstrakti käsite), ja nollan käyttäminen on seuraus siitä, että havaitsijalla on oletus, että kappale voisi osallistua, koska havaitsija on nähnyt sellaisia kappaleita ja tehnyt niistä muistiinpanoja.Abezethibou kirjoitti: ↑Eilen, 08:09Eikö esimerkiksi jonkin kappaleen nettosähkövaraus voi olla nolla?
Eikö maailmankaikkeus voi äärellisen asemesta olla myös ääretön? Vaikka äärettömyyden voi matematiikan keinoin määritellä täsmällisesti, niin äärettömyyksiä on kuitenkin useaa eri sorttia, mutta nolla on nolla?![]()
Hiukan sama tilanne kuin se, että huoneessa on nolla ihmistä (tyhjä joukko), joka perustuu havaitsijan oletukseen, että huoneessa voisi olla ihminen/ihmisiä, jonka perusteella todetaan, että "ei ole" tai nolla ihmistä. Huoneeseen ei kuitenkaan liity 'luonnon omaa informaatiota' (mitä ikinä tuo tarkoittaakaan), jossa on tallennettuna 'nolla ihmistä'.
Maailmankaikkeus voi olla ääertönkin, mutta tässä onkin hyvä miettiä mitä tarkoittaa "maailmankaikkeus on ääretön". Onko 'ääretön' lukuarvo, joka kuvaa etäisyyttä/pinta-alaa/tilavuutta/elinaikaa? Onko vaihtoehto esimerkiksi "maailmankaikkeus on googol"?
Tämä on itse asiassa melko diippi kysymys kaikessa yksinkertaisuudessaan: Onko etäisyys/pinta-ala/tilvauus luonnon ominaisuus, vai ovatko nuo matematiikan keinoja rajata tarkasteltavia objekteja tiettyyn joukkoon. Kun 'tilavuus'-käsitettä miettii tarpeeksi pitkälle, niin voi päätyä myös siihen, että se on vain havaitsijan työkalu. Tämä on toki melko tylsä tapa ajatella, koska maailmankaikkeuden äärettömyyden/äärellisyyden miettiminen muuttuu turhaksi.![]()
Näissä nyrjähtää nuppi.
Abezethibou·daemon unimanus et unialis·abyssorum legatus·cuius nomen terram scindit. In tenebris lucet·in luce obscuratur. Per fractas alas suadet·per manum perditam ligat.
Per sigillum Beelzebub·Abezethibou inferorum·per sanguinem et ignem·responde mihi!
Per sigillum Beelzebub·Abezethibou inferorum·per sanguinem et ignem·responde mihi!
Mullekin mysteeri, että miten filosofit pysyvät pois psykiatrian osastoilta, kun näiden pohdinta ei voi olla terveellistäAbezethibou kirjoitti: ↑Eilen, 12:10Ei se kappale tarvitse havaitsijaa eikä nuo ihmisetkään jotka joko ovat huoneessa tai sitten eivät ole.![]()
Näissä nyrjähtää nuppi.![]()
Mutta nollaan vielä. Jos todetaan, että Kuussa on nolla kerbiiliä, niin toteamus on looginen. Teoriassa on mahdollista, että Kuussa voisi olla muutama kerbiili, jos ne on sinne viety. Mutta voidaanko sanoa, että Kuun kerbiilien tyhjä joukko on universumin perusrakenteessa oleva Kuun (tai kerbiilien) ominaisuus? Mielestäni ei voida.
Tätä voisi jopa muotoilla formaalisti. \(K\) on kuu eli universumista rajattu joukko tai tilavuus, \(G\) on kaikkien gerbiilien joukko, ja \(G_k\) on kuussa olevien gerbiilien joukko. Todetaan, että \(G_k = G \cap K = \emptyset\).
Saatu tyhjä joukko on tavallaan erään laskutoimituksen \(G \cap K\) tulos, eikä Kuun tai universumin ominaisuus. Toisaalta universumin kannalta silläkään ei ole merkitystä, että onko Kuussa gerbiilejä vai ei. Näistä joukoista voi kuitenkin olla hyötyä, jos gerbiilejä ja tyhjiä joukkoja tutkitaan tarkemmin, koska niiden avulla löytyy luonnollisten lukujen joukko, joka on kätevä työväline muidenkin ilmiöiden tarkasteluun.
Niin että gerbiileitä on siellä missä niitä on ja sama koskee kuita joita niitäkin on siellä missä niitä on. Molemmilla voidaan leikkiä joukko-opillisia leikkejä ja jos yhteisiä alkioita ei ole, niin saadaan tyhjä joukko?QS kirjoitti: ↑Eilen, 12:51Mullekin mysteeri, että miten filosofit pysyvät pois psykiatrian osastoilta, kun näiden pohdinta ei voi olla terveellistäAbezethibou kirjoitti: ↑Eilen, 12:10Ei se kappale tarvitse havaitsijaa eikä nuo ihmisetkään jotka joko ovat huoneessa tai sitten eivät ole.![]()
Näissä nyrjähtää nuppi.![]()
Mutta nollaan vielä. Jos todetaan, että Kuussa on nolla kerbiiliä, niin toteamus on looginen. Teoriassa on mahdollista, että Kuussa voisi olla muutama kerbiili, jos ne on sinne viety. Mutta voidaanko sanoa, että Kuun kerbiilien tyhjä joukko on universumin perusrakenteessa oleva Kuun (tai kerbiilien) ominaisuus? Mielestäni ei voida.
Tätä voisi jopa muotoilla formaalisti. \(K\) on kuu eli universumista rajattu joukko tai tilavuus, \(G\) on kaikkien gerbiilien joukko, ja \(G_k\) on kuussa olevien gerbiilien joukko. Todetaan, että \(G_k = G \cap K = \emptyset\).
Saatu tyhjä joukko on tavallaan erään laskutoimituksen \(G \cap K\) tulos, eikä Kuun tai universumin ominaisuus. Toisaalta universumin kannalta silläkään ei ole merkitystä, että onko Kuussa gerbiilejä vai ei. Näistä joukoista voi kuitenkin olla hyötyä, jos gerbiilejä ja tyhjiä joukkoja tutkitaan tarkemmin, koska niiden avulla löytyy luonnollisten lukujen joukko, joka on kätevä työväline muidenkin ilmiöiden tarkasteluun.
Abezethibou·daemon unimanus et unialis·abyssorum legatus·cuius nomen terram scindit. In tenebris lucet·in luce obscuratur. Per fractas alas suadet·per manum perditam ligat.
Per sigillum Beelzebub·Abezethibou inferorum·per sanguinem et ignem·responde mihi!
Per sigillum Beelzebub·Abezethibou inferorum·per sanguinem et ignem·responde mihi!
Varsin oleellista on se, että havaitsemme emergenssiä redusoitaessa, että alkaa erottua universaaleja rakenneyksiköitä kuten elektroneja.Abezethibou kirjoitti: ↑Eilen, 13:22Niin että gerbiileitä on siellä missä niitä on ja sama koskee kuita joita niitäkin on siellä missä niitä on. Molemmilla voidaan leikkiä joukko-opillisia leikkejä ja jos yhteisiä alkioita ei ole, niin saadaan tyhjä joukko?QS kirjoitti: ↑Eilen, 12:51Mullekin mysteeri, että miten filosofit pysyvät pois psykiatrian osastoilta, kun näiden pohdinta ei voi olla terveellistäAbezethibou kirjoitti: ↑Eilen, 12:10Ei se kappale tarvitse havaitsijaa eikä nuo ihmisetkään jotka joko ovat huoneessa tai sitten eivät ole.![]()
Näissä nyrjähtää nuppi.![]()
Mutta nollaan vielä. Jos todetaan, että Kuussa on nolla kerbiiliä, niin toteamus on looginen. Teoriassa on mahdollista, että Kuussa voisi olla muutama kerbiili, jos ne on sinne viety. Mutta voidaanko sanoa, että Kuun kerbiilien tyhjä joukko on universumin perusrakenteessa oleva Kuun (tai kerbiilien) ominaisuus? Mielestäni ei voida.
Tätä voisi jopa muotoilla formaalisti. \(K\) on kuu eli universumista rajattu joukko tai tilavuus, \(G\) on kaikkien gerbiilien joukko, ja \(G_k\) on kuussa olevien gerbiilien joukko. Todetaan, että \(G_k = G \cap K = \emptyset\).
Saatu tyhjä joukko on tavallaan erään laskutoimituksen \(G \cap K\) tulos, eikä Kuun tai universumin ominaisuus. Toisaalta universumin kannalta silläkään ei ole merkitystä, että onko Kuussa gerbiilejä vai ei. Näistä joukoista voi kuitenkin olla hyötyä, jos gerbiilejä ja tyhjiä joukkoja tutkitaan tarkemmin, koska niiden avulla löytyy luonnollisten lukujen joukko, joka on kätevä työväline muidenkin ilmiöiden tarkasteluun.![]()
Silloin gerbiilit ja rapakivet sisältävät kuitenkin normittuvia universaaliosia, joiden määrä ei ole nolla.
Lopulta tullaan tyhjön paikallistuvuuteen ja sen varioituvuuteen, monistodiversioihin. Päädytään johtopäätökseen, että mitä tahansa onttista diversiota on vähintään yksi, koska olematonta emme voi arvata.
Muuten, eräs peruste kausaalijatkumon rakentumiseen pohjimmiltaan spin½-vaahdosta, tulee Pauli-ekskluusion tarpeesta muodostaa tyhjöön erillisyyksiä intervalleiksi.
Hienorakennevakio lukuteoriana vapausasteista: (1⁰+2¹+3²+5³+1/2¹×3²/5³-(3²×5³)⁻²)⁻¹ = 137,03599921⁻¹