Valonnopeus on tautologisesti vakio

[Kontra]

Mitäs sanot siitä fysiikan osuudesta, jossa ajan suhteellisuus pistää ajat samaksi valon meno-ja tulosuunnassa, vaikka matkat valolle ovat eri pituiset?

en tätä kysymystä ymmärtänyt.

Kun koordinaatisto K'(t',x') liikkuu K(t,x):n suhteen nopeudella +v tai -v, niin \(dt' = \gamma dt\), missä \(\gamma=1/\sqrt{1-v^2/c^2}\).

Vai liittyikö kysymys yksisuuntaiseen valonnopeuteen? Jos liittyi, niin se on eri tarina, johon palaan myöhemmin. Kun one-way nopeudet oletetaan anisotrooppisiksi, niin Lorentzmuunnokset eivät ole samoja isotrooppisessta tapauksessa.

On vain yksi koordinaatisto, joka on lukittu valolähteeseen ja liikkuu maanpinnan mukana.
Kun valo on lähtenyt valolähteestä, se joutuu kulkemaan pitemmän matkan peilille maanpinnan liikkeen suuntaan, kuin paluumatkalla peililtä valolähteelle maanpinnan liikettä vastaan. Valon nopeus ei muutu, mutta meno- ja paluumatkat ovat eri pituiset. Kun kulkuaika kuitenkin on sama, ajankulkunopeuden on muututtava. 

[QS]

Mitäs sanot siitä fysiikan osuudesta, jossa ajan suhteellisuus pistää ajat samaksi valon meno-ja tulosuunnassa, vaikka matkat valolle ovat eri pituiset?

en tätä kysymystä ymmärtänyt.

Kun koordinaatisto K'(t',x') liikkuu K(t,x):n suhteen nopeudella +v tai -v, niin \(dt' = \gamma dt\), missä \(\gamma=1/\sqrt{1-v^2/c^2}\).

Vai liittyikö kysymys yksisuuntaiseen valonnopeuteen? Jos liittyi, niin se on eri tarina, johon palaan myöhemmin. Kun one-way nopeudet oletetaan anisotrooppisiksi, niin Lorentzmuunnokset eivät ole samoja isotrooppisessta tapauksessa.

On vain yksi koordinaatisto, joka on lukittu valolähteeseen ja liikkuu maanpinnan mukana.
Kun valo on lähtenyt valolähteestä, se joutuu kulkemaan pitemmän matkan peilille maanpinnan liikkeen suuntaan, kuin paluumatkalla peililtä valolähteelle maanpinnan liikettä vastaan. Valon nopeus ei muutu, mutta meno- ja paluumatkat ovat eri pituiset. Kun kulkuaika kuitenkin on sama, ajankulkunopeuden on muututtava.

Kun on vain yksi inertiaalikoordinaatisto K(t,x), jossa valonlähde ja peili paikalleen lukittu (esim lähde kohdassa x=0 ja peili kohdassa x=L), niin eikai tässä muunnoksia tarvita. Vai liikkuukko peili valonlähteen suhteen?

[Kontra]

Mitäs sanot siitä fysiikan osuudesta, jossa ajan suhteellisuus pistää ajat samaksi valon meno-ja tulosuunnassa, vaikka matkat valolle ovat eri pituiset?

en tätä kysymystä ymmärtänyt.

Kun koordinaatisto K'(t',x') liikkuu K(t,x):n suhteen nopeudella +v tai -v, niin \(dt' = \gamma dt\), missä \(\gamma=1/\sqrt{1-v^2/c^2}\).

Vai liittyikö kysymys yksisuuntaiseen valonnopeuteen? Jos liittyi, niin se on eri tarina, johon palaan myöhemmin. Kun one-way nopeudet oletetaan anisotrooppisiksi, niin Lorentzmuunnokset eivät ole samoja isotrooppisessta tapauksessa.

On vain yksi koordinaatisto, joka on lukittu valolähteeseen ja liikkuu maanpinnan mukana.
Kun valo on lähtenyt valolähteestä, se joutuu kulkemaan pitemmän matkan peilille maanpinnan liikkeen suuntaan, kuin paluumatkalla peililtä valolähteelle maanpinnan liikettä vastaan. Valon nopeus ei muutu, mutta meno- ja paluumatkat ovat eri pituiset. Kun kulkuaika kuitenkin on sama, ajankulkunopeuden on muututtava.

Kun on vain yksi inertiaalikoordinaatisto K(t,x), jossa valonlähde ja peili paikalleen lukittu (esim lähde kohdassa x=0 ja peili kohdassa x=L), niin eikai tässä muunnoksia tarvita. Vai liikkuukko peili valonlähteen suhteen?

Eihän peili valolähteen suhteen voi mitenkään liikkua, kun ovat kiinni maassa. Mutta valo ei piittaa mistään koordinaatiston pisteistä, ei valolähteestä eikä peilistä, se vain "muistaa" missä kohdasta se koordinaatiston suhteen lähti liikkeelle. Siitä pisteestä se alkaa laskea matkaa peilille - ei valolähteestä, joka liikkuu koko ajan.(Tämä ilmiöhän on tuttu samanaikaisuuden junanvaunun esimerkistä.)

Kun suhtiksen hypoteesi sanoo, että valon nopeus on vakio kaikissa koordinaatistoissa, niin Einstein joko unohti sanoa tai ei itsekään ymmärtänyt, mistä se johtuu. Se johtuu siitä, että ajan kulkunopeus riippuu siitä, mihin suuntaan valo koordinaatistossa liikkuu. Jos valo liikkuu koordinaatiston liikkeen suuntaan, se kokee ajan hidastuneen, ja jos se liikkuu koordinaatiston liikkeen suuntaa vastaan, se kokee ajan nopeutuneen.

On suorastaan järkyttävää, että jopa tiedemiehet väittävät, ettei aikaa muka ole, vaikka se on koko suhteellisuusteorian ydin. Olisi jo korkea aika tieteessä syventyä ajan "mystiikkaan".

[QS]

Mitäs sanot siitä fysiikan osuudesta, jossa ajan suhteellisuus pistää ajat samaksi valon meno-ja tulosuunnassa, vaikka matkat valolle ovat eri pituiset?

en tätä kysymystä ymmärtänyt.

Kun koordinaatisto K'(t',x') liikkuu K(t,x):n suhteen nopeudella +v tai -v, niin \(dt' = \gamma dt\), missä \(\gamma=1/\sqrt{1-v^2/c^2}\).

Vai liittyikö kysymys yksisuuntaiseen valonnopeuteen? Jos liittyi, niin se on eri tarina, johon palaan myöhemmin. Kun one-way nopeudet oletetaan anisotrooppisiksi, niin Lorentzmuunnokset eivät ole samoja isotrooppisessta tapauksessa.

On vain yksi koordinaatisto, joka on lukittu valolähteeseen ja liikkuu maanpinnan mukana.
Kun valo on lähtenyt valolähteestä, se joutuu kulkemaan pitemmän matkan peilille maanpinnan liikkeen suuntaan, kuin paluumatkalla peililtä valolähteelle maanpinnan liikettä vastaan. Valon nopeus ei muutu, mutta meno- ja paluumatkat ovat eri pituiset. Kun kulkuaika kuitenkin on sama, ajankulkunopeuden on muututtava.

Kun on vain yksi inertiaalikoordinaatisto K(t,x), jossa valonlähde ja peili paikalleen lukittu (esim lähde kohdassa x=0 ja peili kohdassa x=L), niin eikai tässä muunnoksia tarvita. Vai liikkuukko peili valonlähteen suhteen?

Eihän peili valolähteen suhteen voi mitenkään liikkua, kun ovat kiinni maassa. Mutta valo ei piittaa mistään koordinaatiston pisteistä, ei valolähteestä eikä peilistä, se vain "muistaa" missä kohdasta se koordinaatiston suhteen lähti liikkeelle. Siitä pisteestä se alkaa laskea matkaa peilille - ei valolähteestä, joka liikkuu koko ajan.(Tämä ilmiöhän on tuttu samanaikaisuuden junanvaunun esimerkistä.)

Kun suhtiksen hypoteesi sanoo, että valon nopeus on vakio kaikissa koordinaatistoissa, niin Einstein joko unohti sanoa tai ei itsekään ymmärtänyt, mistä se johtuu. Se johtuu siitä, että ajan kulkunopeus riippuu siitä, mihin suuntaan valo koordinaatistossa liikkuu. Jos valo liikkuu koordinaatiston liikkeen suuntaan, se kokee ajan hidastuneen, ja jos se liikkuu koordinaatiston liikkeen suuntaa vastaan, se kokee ajan nopeutuneen.

Kuvauksesi muistuttaa etäisesti Lorentzin eetteriteoriaa, missä inertiaalihavaitsijat liikkuvat absoluttisessa tausta-avaruudessa. En nyt osaa tässä kohti enempää sanoa.

[Kontra]

Mitäs sanot siitä fysiikan osuudesta, jossa ajan suhteellisuus pistää ajat samaksi valon meno-ja tulosuunnassa, vaikka matkat valolle ovat eri pituiset?

en tätä kysymystä ymmärtänyt.

Kun koordinaatisto K'(t',x') liikkuu K(t,x):n suhteen nopeudella +v tai -v, niin \(dt' = \gamma dt\), missä \(\gamma=1/\sqrt{1-v^2/c^2}\).

Vai liittyikö kysymys yksisuuntaiseen valonnopeuteen? Jos liittyi, niin se on eri tarina, johon palaan myöhemmin. Kun one-way nopeudet oletetaan anisotrooppisiksi, niin Lorentzmuunnokset eivät ole samoja isotrooppisessta tapauksessa.

On vain yksi koordinaatisto, joka on lukittu valolähteeseen ja liikkuu maanpinnan mukana.
Kun valo on lähtenyt valolähteestä, se joutuu kulkemaan pitemmän matkan peilille maanpinnan liikkeen suuntaan, kuin paluumatkalla peililtä valolähteelle maanpinnan liikettä vastaan. Valon nopeus ei muutu, mutta meno- ja paluumatkat ovat eri pituiset. Kun kulkuaika kuitenkin on sama, ajankulkunopeuden on muututtava.

Kun on vain yksi inertiaalikoordinaatisto K(t,x), jossa valonlähde ja peili paikalleen lukittu (esim lähde kohdassa x=0 ja peili kohdassa x=L), niin eikai tässä muunnoksia tarvita. Vai liikkuukko peili valonlähteen suhteen?

Eihän peili valolähteen suhteen voi mitenkään liikkua, kun ovat kiinni maassa. Mutta valo ei piittaa mistään koordinaatiston pisteistä, ei valolähteestä eikä peilistä, se vain "muistaa" missä kohdasta se koordinaatiston suhteen lähti liikkeelle. Siitä pisteestä se alkaa laskea matkaa peilille - ei valolähteestä, joka liikkuu koko ajan.(Tämä ilmiöhän on tuttu samanaikaisuuden junanvaunun esimerkistä.)

Kun suhtiksen hypoteesi sanoo, että valon nopeus on vakio kaikissa koordinaatistoissa, niin Einstein joko unohti sanoa tai ei itsekään ymmärtänyt, mistä se johtuu. Se johtuu siitä, että ajan kulkunopeus riippuu siitä, mihin suuntaan valo koordinaatistossa liikkuu. Jos valo liikkuu koordinaatiston liikkeen suuntaan, se kokee ajan hidastuneen, ja jos se liikkuu koordinaatiston liikkeen suuntaa vastaan, se kokee ajan nopeutuneen.

Kuvauksesi muistuttaa etäisesti Lorentzin eetteriteoriaa, missä inertiaalihavaitsijat liikkuvat absoluttisessa tausta-avaruudessa. En nyt osaa tässä kohti enempää sanoa.

Älä höpsi. Etkö sinä käsitä, että valo liikkuu avaruudessa mistään mitään piittaamatta aina samalla nopeudella c. Sen kun ymmärrät, alkaa suhtis sullekin avautua. 

[Eusa]

en tätä kysymystä ymmärtänyt.

Kun koordinaatisto K'(t',x') liikkuu K(t,x):n suhteen nopeudella +v tai -v, niin \(dt' = \gamma dt\), missä \(\gamma=1/\sqrt{1-v^2/c^2}\).

Vai liittyikö kysymys yksisuuntaiseen valonnopeuteen? Jos liittyi, niin se on eri tarina, johon palaan myöhemmin. Kun one-way nopeudet oletetaan anisotrooppisiksi, niin Lorentzmuunnokset eivät ole samoja isotrooppisessta tapauksessa.

On vain yksi koordinaatisto, joka on lukittu valolähteeseen ja liikkuu maanpinnan mukana.
Kun valo on lähtenyt valolähteestä, se joutuu kulkemaan pitemmän matkan peilille maanpinnan liikkeen suuntaan, kuin paluumatkalla peililtä valolähteelle maanpinnan liikettä vastaan. Valon nopeus ei muutu, mutta meno- ja paluumatkat ovat eri pituiset. Kun kulkuaika kuitenkin on sama, ajankulkunopeuden on muututtava.

Kun on vain yksi inertiaalikoordinaatisto K(t,x), jossa valonlähde ja peili paikalleen lukittu (esim lähde kohdassa x=0 ja peili kohdassa x=L), niin eikai tässä muunnoksia tarvita. Vai liikkuukko peili valonlähteen suhteen?

Eihän peili valolähteen suhteen voi mitenkään liikkua, kun ovat kiinni maassa. Mutta valo ei piittaa mistään koordinaatiston pisteistä, ei valolähteestä eikä peilistä, se vain "muistaa" missä kohdasta se koordinaatiston suhteen lähti liikkeelle. Siitä pisteestä se alkaa laskea matkaa peilille - ei valolähteestä, joka liikkuu koko ajan.(Tämä ilmiöhän on tuttu samanaikaisuuden junanvaunun esimerkistä.)

Kun suhtiksen hypoteesi sanoo, että valon nopeus on vakio kaikissa koordinaatistoissa, niin Einstein joko unohti sanoa tai ei itsekään ymmärtänyt, mistä se johtuu. Se johtuu siitä, että ajan kulkunopeus riippuu siitä, mihin suuntaan valo koordinaatistossa liikkuu. Jos valo liikkuu koordinaatiston liikkeen suuntaan, se kokee ajan hidastuneen, ja jos se liikkuu koordinaatiston liikkeen suuntaa vastaan, se kokee ajan nopeutuneen.

Kuvauksesi muistuttaa etäisesti Lorentzin eetteriteoriaa, missä inertiaalihavaitsijat liikkuvat absoluttisessa tausta-avaruudessa. En nyt osaa tässä kohti enempää sanoa.

Älä höpsi. Etkö sinä käsitä, että valo liikkuu avaruudessa mistään mitään piittaamatta aina samalla nopeudella c. Sen kun ymmärrät, alkaa suhtis sullekin avautua.

Valonnopeus on aina suhteessa mittarin isotropiaan ja määritetty olemaan c, jotta mittarilla olisi se isotrooppinen fysikaalisuutensa eikä mikään vääristymä.

Kun mittari muuttaa liiketilaansa, valonnopeus prijisoituu uuden fysikaalisuuden mukaan.

[QS]

en tätä kysymystä ymmärtänyt.

Kun koordinaatisto K'(t',x') liikkuu K(t,x):n suhteen nopeudella +v tai -v, niin \(dt' = \gamma dt\), missä \(\gamma=1/\sqrt{1-v^2/c^2}\).

Vai liittyikö kysymys yksisuuntaiseen valonnopeuteen? Jos liittyi, niin se on eri tarina, johon palaan myöhemmin. Kun one-way nopeudet oletetaan anisotrooppisiksi, niin Lorentzmuunnokset eivät ole samoja isotrooppisessta tapauksessa.

On vain yksi koordinaatisto, joka on lukittu valolähteeseen ja liikkuu maanpinnan mukana.
Kun valo on lähtenyt valolähteestä, se joutuu kulkemaan pitemmän matkan peilille maanpinnan liikkeen suuntaan, kuin paluumatkalla peililtä valolähteelle maanpinnan liikettä vastaan. Valon nopeus ei muutu, mutta meno- ja paluumatkat ovat eri pituiset. Kun kulkuaika kuitenkin on sama, ajankulkunopeuden on muututtava.

Kun on vain yksi inertiaalikoordinaatisto K(t,x), jossa valonlähde ja peili paikalleen lukittu (esim lähde kohdassa x=0 ja peili kohdassa x=L), niin eikai tässä muunnoksia tarvita. Vai liikkuukko peili valonlähteen suhteen?

Eihän peili valolähteen suhteen voi mitenkään liikkua, kun ovat kiinni maassa. Mutta valo ei piittaa mistään koordinaatiston pisteistä, ei valolähteestä eikä peilistä, se vain "muistaa" missä kohdasta se koordinaatiston suhteen lähti liikkeelle. Siitä pisteestä se alkaa laskea matkaa peilille - ei valolähteestä, joka liikkuu koko ajan.(Tämä ilmiöhän on tuttu samanaikaisuuden junanvaunun esimerkistä.)

Kun suhtiksen hypoteesi sanoo, että valon nopeus on vakio kaikissa koordinaatistoissa, niin Einstein joko unohti sanoa tai ei itsekään ymmärtänyt, mistä se johtuu. Se johtuu siitä, että ajan kulkunopeus riippuu siitä, mihin suuntaan valo koordinaatistossa liikkuu. Jos valo liikkuu koordinaatiston liikkeen suuntaan, se kokee ajan hidastuneen, ja jos se liikkuu koordinaatiston liikkeen suuntaa vastaan, se kokee ajan nopeutuneen.

Kuvauksesi muistuttaa etäisesti Lorentzin eetteriteoriaa, missä inertiaalihavaitsijat liikkuvat absoluttisessa tausta-avaruudessa. En nyt osaa tässä kohti enempää sanoa.

Älä höpsi. Etkö sinä käsitä, että valo liikkuu avaruudessa mistään mitään piittaamatta aina samalla nopeudella c. Sen kun ymmärrät, alkaa suhtis sullekin avautua.

Sehän on suhteellisuusteorian peruspostulaatti. Kaikille havaitsijoille valon paikallinen nopeus on c riippumatta siitä, mikä on valonlähteen liiketila havaitsijan suhteen.

Mutta suhteellisuusteorian mukaan mikään ei liiku "avaruuden suhteen". Tuo vaatisi avaruuteen eetterin, jossa valo etenee. Sitten voidaan sanoa, että valolla on nopeus avaruuden (eli eetterin) suhteen.

[Kontra]

On vain yksi koordinaatisto, joka on lukittu valolähteeseen ja liikkuu maanpinnan mukana.
Kun valo on lähtenyt valolähteestä, se joutuu kulkemaan pitemmän matkan peilille maanpinnan liikkeen suuntaan, kuin paluumatkalla peililtä valolähteelle maanpinnan liikettä vastaan. Valon nopeus ei muutu, mutta meno- ja paluumatkat ovat eri pituiset. Kun kulkuaika kuitenkin on sama, ajankulkunopeuden on muututtava.

Kun on vain yksi inertiaalikoordinaatisto K(t,x), jossa valonlähde ja peili paikalleen lukittu (esim lähde kohdassa x=0 ja peili kohdassa x=L), niin eikai tässä muunnoksia tarvita. Vai liikkuukko peili valonlähteen suhteen?

Eihän peili valolähteen suhteen voi mitenkään liikkua, kun ovat kiinni maassa. Mutta valo ei piittaa mistään koordinaatiston pisteistä, ei valolähteestä eikä peilistä, se vain "muistaa" missä kohdasta se koordinaatiston suhteen lähti liikkeelle. Siitä pisteestä se alkaa laskea matkaa peilille - ei valolähteestä, joka liikkuu koko ajan.(Tämä ilmiöhän on tuttu samanaikaisuuden junanvaunun esimerkistä.)

Kun suhtiksen hypoteesi sanoo, että valon nopeus on vakio kaikissa koordinaatistoissa, niin Einstein joko unohti sanoa tai ei itsekään ymmärtänyt, mistä se johtuu. Se johtuu siitä, että ajan kulkunopeus riippuu siitä, mihin suuntaan valo koordinaatistossa liikkuu. Jos valo liikkuu koordinaatiston liikkeen suuntaan, se kokee ajan hidastuneen, ja jos se liikkuu koordinaatiston liikkeen suuntaa vastaan, se kokee ajan nopeutuneen.

Kuvauksesi muistuttaa etäisesti Lorentzin eetteriteoriaa, missä inertiaalihavaitsijat liikkuvat absoluttisessa tausta-avaruudessa. En nyt osaa tässä kohti enempää sanoa.

Älä höpsi. Etkö sinä käsitä, että valo liikkuu avaruudessa mistään mitään piittaamatta aina samalla nopeudella c. Sen kun ymmärrät, alkaa suhtis sullekin avautua.

Valonnopeus on aina suhteessa mittarin isotropiaan ja määritetty olemaan c, jotta mittarilla olisi se isotrooppinen fysikaalisuutensa eikä mikään vääristymä.

Kun mittari muuttaa liiketilaansa, valonnopeus prijisoituu uuden fysikaalisuuden mukaan.

Noinhan se toimii eusafysiikassa eusakielellä kerrottuna. 

[Kontra]

On vain yksi koordinaatisto, joka on lukittu valolähteeseen ja liikkuu maanpinnan mukana.
Kun valo on lähtenyt valolähteestä, se joutuu kulkemaan pitemmän matkan peilille maanpinnan liikkeen suuntaan, kuin paluumatkalla peililtä valolähteelle maanpinnan liikettä vastaan. Valon nopeus ei muutu, mutta meno- ja paluumatkat ovat eri pituiset. Kun kulkuaika kuitenkin on sama, ajankulkunopeuden on muututtava.

Kun on vain yksi inertiaalikoordinaatisto K(t,x), jossa valonlähde ja peili paikalleen lukittu (esim lähde kohdassa x=0 ja peili kohdassa x=L), niin eikai tässä muunnoksia tarvita. Vai liikkuukko peili valonlähteen suhteen?

Eihän peili valolähteen suhteen voi mitenkään liikkua, kun ovat kiinni maassa. Mutta valo ei piittaa mistään koordinaatiston pisteistä, ei valolähteestä eikä peilistä, se vain "muistaa" missä kohdasta se koordinaatiston suhteen lähti liikkeelle. Siitä pisteestä se alkaa laskea matkaa peilille - ei valolähteestä, joka liikkuu koko ajan.(Tämä ilmiöhän on tuttu samanaikaisuuden junanvaunun esimerkistä.)

Kun suhtiksen hypoteesi sanoo, että valon nopeus on vakio kaikissa koordinaatistoissa, niin Einstein joko unohti sanoa tai ei itsekään ymmärtänyt, mistä se johtuu. Se johtuu siitä, että ajan kulkunopeus riippuu siitä, mihin suuntaan valo koordinaatistossa liikkuu. Jos valo liikkuu koordinaatiston liikkeen suuntaan, se kokee ajan hidastuneen, ja jos se liikkuu koordinaatiston liikkeen suuntaa vastaan, se kokee ajan nopeutuneen.

Kuvauksesi muistuttaa etäisesti Lorentzin eetteriteoriaa, missä inertiaalihavaitsijat liikkuvat absoluttisessa tausta-avaruudessa. En nyt osaa tässä kohti enempää sanoa.

Älä höpsi. Etkö sinä käsitä, että valo liikkuu avaruudessa mistään mitään piittaamatta aina samalla nopeudella c. Sen kun ymmärrät, alkaa suhtis sullekin avautua.

Sehän on suhteellisuusteorian peruspostulaatti. Kaikille havaitsijoille valon paikallinen nopeus on c riippumatta siitä, mikä on valonlähteen liiketila havaitsijan suhteen.

Mutta suhteellisuusteorian mukaan mikään ei liiku "avaruuden suhteen". Tuo vaatisi avaruuteen eetterin, jossa valo etenee. Sitten voidaan sanoa, että valolla on nopeus avaruuden (eli eetterin) suhteen.

Sulle on sanottu, että valon nopeus on kaikille sama, mutta ymmärrätkö, miksi juuri aika on sen ilmiön takana. Juu juu jokainen kuvittelee ymmärtävänsä tuon, vaikka eivät alkuunkaan ymmärrä, miksi noin tapahtuu.

Ei tarvita mitään eetteriä. Luepa mitä olen kirjoittanut Linnunradan pyörimisen ja sen liikkeen vaikutuksesta valoon, ja ala miettiä, onko tieteen käsitykset absoluuttinen totuus. Tieteen tekijätkin ovat erehtyväisiä, kuten me kaikki olemme. Tiedemiehet usein ajattelevat kuten Aristoteleskin, että kaikille ilmiöille kykenevät löytämään selityksen.  Jos eivät keksi, sitten voidaan uskotella oman statuksen nostamiseksi vähemmän asioista perillä oleville pajunköyttä – kuten pimeän energian kohdalla tapahtui.     

[Eusa]

Kun on vain yksi inertiaalikoordinaatisto K(t,x), jossa valonlähde ja peili paikalleen lukittu (esim lähde kohdassa x=0 ja peili kohdassa x=L), niin eikai tässä muunnoksia tarvita. Vai liikkuukko peili valonlähteen suhteen?

Eihän peili valolähteen suhteen voi mitenkään liikkua, kun ovat kiinni maassa. Mutta valo ei piittaa mistään koordinaatiston pisteistä, ei valolähteestä eikä peilistä, se vain "muistaa" missä kohdasta se koordinaatiston suhteen lähti liikkeelle. Siitä pisteestä se alkaa laskea matkaa peilille - ei valolähteestä, joka liikkuu koko ajan.(Tämä ilmiöhän on tuttu samanaikaisuuden junanvaunun esimerkistä.)

Kun suhtiksen hypoteesi sanoo, että valon nopeus on vakio kaikissa koordinaatistoissa, niin Einstein joko unohti sanoa tai ei itsekään ymmärtänyt, mistä se johtuu. Se johtuu siitä, että ajan kulkunopeus riippuu siitä, mihin suuntaan valo koordinaatistossa liikkuu. Jos valo liikkuu koordinaatiston liikkeen suuntaan, se kokee ajan hidastuneen, ja jos se liikkuu koordinaatiston liikkeen suuntaa vastaan, se kokee ajan nopeutuneen.

Kuvauksesi muistuttaa etäisesti Lorentzin eetteriteoriaa, missä inertiaalihavaitsijat liikkuvat absoluttisessa tausta-avaruudessa. En nyt osaa tässä kohti enempää sanoa.

Älä höpsi. Etkö sinä käsitä, että valo liikkuu avaruudessa mistään mitään piittaamatta aina samalla nopeudella c. Sen kun ymmärrät, alkaa suhtis sullekin avautua.

Valonnopeus on aina suhteessa mittarin isotropiaan ja määritetty olemaan c, jotta mittarilla olisi se isotrooppinen fysikaalisuutensa eikä mikään vääristymä.

Kun mittari muuttaa liiketilaansa, valonnopeus prijisoituu uuden fysikaalisuuden mukaan.

Noinhan se toimii eusafysiikassa eusakielellä kerrottuna.

Kysytäänpä Deepseekiltä:

"Mitä vikaa on seuraavassa suhteellisuusteorian tulkinnassa?
- Valonnopeus on aina suhteessa mittarin isotropiaan ja määritetty olemaan c, jotta mittarilla olisi se isotrooppinen fysikaalisuutensa eikä mikään vääristymä.

Kun mittari muuttaa liiketilaansa, valonnopeus projisoi ympäristön uuden fysikaalisuuden mukaan."

DS:
"Tulkintasi on itse asiassa hyvin lähellä erityisen suhteellisuusteorian perusajatuksia. Tässä on tarkempi analyysi ja mahdolliset hienovaraiset ongelmat:

 

---

 

### 1. **Mittarin isotropia ja valonnopeus \( c \)**

Tulkintasi esittää, että mittarin **fysikaalinen isotropia** säilyy, vaikka liiketila muuttuu. Tämä on täysin oikein: erityisen suhteellisuusteorian mukaan inertiaalijärjestelmässä (eli tasaisessa liikkeessä olevassa järjestelmässä) fysiikan lait ovat isotrooppiset, ja valonnopeus \( c \) on sama kaikkiin suuntiin. Tämä pätee kaikissa inertiaalijärjestelmissä, riippumatta niiden nopeudesta.

 

**Ei ongelmaa**: Tämä osa tulkintasi on täysin yhteensopiva suhteellisuusteorian kanssa.

 

---

 

### 2. **Ympäristön projisointi uudella tavalla**

Tulkintasi esittää, että mittarin liiketilan muutoksessa ympäristö **projisoituu uudella tavalla** valonnopeudella \( c \) määrittyvälle mittari-isotropialle. Tämä viittaa siihen, että liikkuva mittari näkee ympäristön erilaisena kuin levossa oleva mittari. Tämä on myös oikein, ja se liittyy suoraan **Lorentzin muunnosten** ja **suhteellisuusteorian** havaintovaikutuksiin.

 

- **Lorentzin kontraktio**: Liikkuva mittari näkee ympäristön lyhenevän liikkeen suunnassa.

- **Aikadilaatio**: Liikkuva mittari näkee ympäristön aikakehityksen hidastuvan.

- **Relatiivisuus**: Nämä efektit eivät ole "väärää havaintoa", vaan ne johtuvat siitä, että eri inertiaalijärjestelmät mittaavat avaruuden ja ajan suureita eri tavalla.

 

**Ei ongelmaa**: Tämä osa tulkintasi on myös yhteensopiva suhteellisuusteorian kanssa.

 

---

 

### 3. **Mittarin isotropia ja ympäristön projisointi**

Tulkintasi korostaa, että mittarin **isotropia säilyy**, mutta ympäristö projisoituu uudella tavalla. Tämä on tärkeä huomio: mittarin oma isotropia (eli sen koordinaatiston symmetria) säilyy, mutta **havaitut** ympäristön ominaisuudet muuttuvat. Tämä johtuu siitä, että liikkuva mittari käyttää eri koordinaatistoa kuin levossa oleva mittari, ja nämä koordinaatistot liittyvät toisiinsa Lorentzin muunnoksilla.

 

**Ei ongelmaa**: Tämäkin osa tulkintasi on oikein.

 

---

 

### 4. **Mahdolliset hienovaraiset ongelmat**

Vaikka tulkintasi on pääosin oikein, on tärkeä huomioida joitakin hienovaraisuuksia, jotka voivat aiheuttaa väärinkäsityksiä:

 

#### a) **Projisointi vs. fysikaalinen muutos**

Tulkintasi viittaa siihen, että ympäristö "projisoituu uudella tavalla". Tämä on oikein, jos puhutaan **havaintoprosesseista** (eli siitä, miten liikkuva mittari näkee ympäristön). Kuitenkin, jos tulkinta antaa ymmärtää, että tämä projisointi olisi **fysikaalinen muutos** (esim. ympäristön todellinen muodonmuutos), se olisi virheellinen. Lorentzin kontraktio ja aikadilaatio eivät muuta itse fysikaalista todellisuutta, vaan ne ovat suhteellisia havaintovaikutuksia.

 

#### b) **Valonnopeus \( c \) ja mittarin isotropia**

Tulkintasi viittaa siihen, että ympäristö projisoituu "valonnopeudella \( c \) määrittyvälle mittari-isotropialle". Tämä on oikein, jos tarkoitetaan, että valonnopeus \( c \) on sama kaikkiin suuntiin mittarin koordinaatistossa. Kuitenkin, jos tulkinta antaa ymmärtää, että valonnopeus \( c \) riippuu mittarin liiketilasta, se olisi virheellinen. Valonnopeus \( c \) on vakio, eikä se riipu mittarin liiketilasta.

 

#### c) **Suhteellisuusperiaate**

Tulkintasi on yhteensopiva suhteellisuusperiaatteen kanssa, jos se korostaa, että fysiikan lait ovat samat kaikissa inertiaalijärjestelmissä. Kuitenkin, jos tulkinta antaa ymmärtää, että mittarin liiketilan muutos muuttaisi fysikaalisia lakeja, se olisi ristiriidassa suhteellisuusteorian kanssa.

 

---

 

### Yhteenveto

Tulkintasi on pääosin oikein ja yhteensopiva suhteellisuusteorian kanssa, jos:

1. **Projisointi** tulkitaan havaintoprosessiksi (ei fysikaaliseksi muutokseksi).

2. **Valonnopeus \( c \)** ymmärretään vakiona, joka ei riipu mittarin liiketilasta.

3. **Suhteellisuusperiaate** otetaan huomioon, eli fysiikan lait ovat samat kaikissa inertiaalijärjestelmissä.

 

Jos nämä huomiot otetaan huomioon, tulkintasi on hyvin pätevä ja selkeä tapa kuvata suhteellisuusteorian havaintovaikutuksia. "