Sähkömagneettisen aallon olemus

[pähkäilijä]

 

Nimittäin sm-aallolla tarkoitin säteilyä. Radioaallot kulkee avaruuden tyhjiössä joten ne ei tarvitse ainetta.



Mikään aineeton ei säteile. Täysin tyhjässä ei ole mitään mikä tekisi mitään.

Aineellinen kohde lähettää aine aineellista säteilyä, hiukkasmassavirtausta.

Tyhjiö on ilmaton tila. Avaruus on aineellinen tila, ei tyhjiö tai tyhjö. Ei nolla.
Jos avaruus olisi aineeton tila,
avaruusalusta ei voisi ohjata mihinkään suuntaa ja kuukin kulkisi minne vaan maapallon vaikutuspiiristä.

Radioaallot on aineen aiheuttamaa aineen värähtelyliikettä, myös avaruudessa kulkiessaan.
Yksinkertainen kidekone se todistaa. Antennin kautta saadaan imaistua siihen tulevaa elektronivirtausta (sähkövirtaa) ja siten kuullaan korvakuulokkeista puhetta.
Elektronivirta on aineen virtausta, kuten joessa veden kulku on aineen virtausta.
(Toki sähkövirta voi ollakin elektronia pienempää ainehiukkasvirtausta elektroniatomin seassa ja läpi, siksi puhutaan usein varautuneesta elektronista.)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kidekone

 

Tarkoitatko että elektronit on sm-vuorovaikutuksen välittäjähiukkasia?

[pähkäilijä]

Palaisin vielä käsitteeseen säteilyn energia. Jos 400nm säteilyn ja 200nm säteilyn ero energiassa on 2x niin siitä päättelemällä fotonit olisi vakioenergisiä! Eli 200nm välein olisi tiheämmässä fotoneita ja energian kasvu tulisi vain fotonien lukumäärän kaksinkertaistumisesta. Ei siinä olisi ongelmaa jos valosähköinen ilmiö selittyisi sillä mutta ilmiö perustuu yksittäisen fotonin energiaan, ei siihen kuinka monta fotonia ahdetaan jonoon. Vai onko valosähköinen ilmiö tulkittu pieleen?

[QS]

Palaisin vielä käsitteeseen säteilyn energia. Jos 400nm säteilyn ja 200nm säteilyn ero energiassa on 2x niin siitä päättelemällä fotonit olisi vakioenergisiä! Eli 200nm välein olisi tiheämmässä fotoneita ja energian kasvu tulisi vain fotonien lukumäärän kaksinkertaistumisesta. Ei siinä olisi ongelmaa jos valosähköinen ilmiö selittyisi sillä mutta ilmiö perustuu yksittäisen fotonin energiaan, ei siihen kuinka monta fotonia ahdetaan jonoon. Vai onko valosähköinen ilmiö tulkittu pieleen?

 

En ymmärrä mitä tarkoitat "200nm välein on tiheämässä fotoneita". Klassinen sähkömagneettinen aalto ei sisällä fotoneita, joten allonpituuden ja fotonien etäisyys on käsitteenä määrittelemätön.

[pähkäilijä]

Palaisin vielä käsitteeseen säteilyn energia. Jos 400nm säteilyn ja 200nm säteilyn ero energiassa on 2x niin siitä päättelemällä fotonit olisi vakioenergisiä! Eli 200nm välein olisi tiheämmässä fotoneita ja energian kasvu tulisi vain fotonien lukumäärän kaksinkertaistumisesta. Ei siinä olisi ongelmaa jos valosähköinen ilmiö selittyisi sillä mutta ilmiö perustuu yksittäisen fotonin energiaan, ei siihen kuinka monta fotonia ahdetaan jonoon. Vai onko valosähköinen ilmiö tulkittu pieleen?

 

En ymmärrä mitä tarkoitat "200nm välein on tiheämässä fotoneita". Klassinen sähkömagneettinen aalto ei sisällä fotoneita, joten allonpituuden ja fotonien etäisyys on käsitteenä määrittelemätön.

Ajattelen kvantit/fotonit rinnakkain aallon kanssa koska aallon maksimit vastaa kvantteja. Syynä astronetin tapa aina puhua aallonpituuksista. Eli aallon maksimiarvo (sähkö ja magneettisuus) tulee kvantista. Jos ei tule niin mistä se tulisi?

[QS]

Palaisin vielä käsitteeseen säteilyn energia. Jos 400nm säteilyn ja 200nm säteilyn ero energiassa on 2x niin siitä päättelemällä fotonit olisi vakioenergisiä! Eli 200nm välein olisi tiheämmässä fotoneita ja energian kasvu tulisi vain fotonien lukumäärän kaksinkertaistumisesta. Ei siinä olisi ongelmaa jos valosähköinen ilmiö selittyisi sillä mutta ilmiö perustuu yksittäisen fotonin energiaan, ei siihen kuinka monta fotonia ahdetaan jonoon. Vai onko valosähköinen ilmiö tulkittu pieleen?




 

En ymmärrä mitä tarkoitat "200nm välein on tiheämässä fotoneita". Klassinen sähkömagneettinen aalto ei sisällä fotoneita, joten allonpituuden ja fotonien etäisyys on käsitteenä määrittelemätön.

Ajattelen kvantit/fotonit rinnakkain aallon kanssa koska aallon maksimit vastaa kvantteja.

Kertaan asian, joka on ollut langassa esillä jo vaikka kuinka monesti:

Klassinen sähkömagneettinen aalto ja fotoni ovat eri käsitteitä, ja niiden yhtistäminen samaksi johtaa vain sotkuihin, kuten "200nm välein on tiheämmässä fotoneita", joka ei tarkoita mitään. Jos haluat ajatella esim. fotonitykkiä tai laseria, niin se ampuu yksittäisiä energiapaketteja, jotka eivät muodosta "aaltoa" tai "maksimia", vaan ovat pistemäisiksi tulkittavia energiakvantteja. Kvanttiteorian sähkömagneettinen vektoripotentiaali (sopivasti gauge fixattuna) näyttäytyy kyllä fotonin kvanttikenttänä, mutta esimerkiksi fotonilukumäärä tai fotonien tiheys ja klassinen sm-teoria ovat epäyhteensopivia. Lisäksi kvanttiteoria ei sellaisenaan sisällä E- ja B-komponentteja. Komponentit voidaan kyllä sopivissa erikoistapauksissa johtaa kvanttiteoriasta, mutta samalla fotonin käsite katoaa.

[pähkäilijä]

Palaisin vielä käsitteeseen säteilyn energia. Jos 400nm säteilyn ja 200nm säteilyn ero energiassa on 2x niin siitä päättelemällä fotonit olisi vakioenergisiä! Eli 200nm välein olisi tiheämmässä fotoneita ja energian kasvu tulisi vain fotonien lukumäärän kaksinkertaistumisesta. Ei siinä olisi ongelmaa jos valosähköinen ilmiö selittyisi sillä mutta ilmiö perustuu yksittäisen fotonin energiaan, ei siihen kuinka monta fotonia ahdetaan jonoon. Vai onko valosähköinen ilmiö tulkittu pieleen?




 

En ymmärrä mitä tarkoitat "200nm välein on tiheämässä fotoneita". Klassinen sähkömagneettinen aalto ei sisällä fotoneita, joten allonpituuden ja fotonien etäisyys on käsitteenä määrittelemätön.

Ajattelen kvantit/fotonit rinnakkain aallon kanssa koska aallon maksimit vastaa kvantteja.

Kertaan asian, joka on ollut langassa esillä jo vaikka kuinka monesti:

Klassinen sähkömagneettinen aalto ja fotoni ovat eri käsitteitä, ja niiden yhtistäminen samaksi johtaa vain sotkuihin, kuten "200nm välein on tiheämmässä fotoneita", joka ei tarkoita mitään. Jos haluat ajatella esim. fotonitykkiä tai laseria, niin se ampuu yksittäisiä energiapaketteja, jotka eivät muodosta "aaltoa" tai "maksimia", vaan ovat pistemäisiksi tulkittavia energiakvantteja. Kvanttiteorian sähkömagneettinen vektoripotentiaali (sopivasti gauge fixattuna) näyttäytyy kyllä fotonin kvanttikenttänä, mutta esimerkiksi fotonilukumäärä tai fotonien tiheys ja klassinen sm-teoria ovat epäyhteensopivia. Lisäksi kvanttiteoria ei sellaisenaan sisällä E- ja B-komponentteja. Komponentit voidaan kyllä sopivissa erikoistapauksissa johtaa kvanttiteoriasta, mutta samalla fotonin käsite katoaa.

Tosi erikoista jos sama vuorovaikutus on molemmissa mutta maksimit on eri kohdissa. Menee yli ymmärryksen. Tarkoittaisi sitä että kvanttiteoria mittaisi eri kohdissa janalla vuorovaikutuksen kuin aaltoteoria?

Erkale on mielestäni itsenäinen olio joka menee jonossa muiden kanssa. Säännöllinen välimatka tulee teoriassa värähtelijän taajuudesta ja kiihtyvyydestä. Mutta mysteeri on silloin kuinka jonoon osaa mennä kiihdytysradan "oikealle" ja "vasemmalle" kiihdytettyjä erkaleita tasavälein. Ongelma on se kun radalla saattaa erkautua 10 kerralla, siis yhdellä kiihdytyksellä ja taas toiseen suuntaan 10 kerralla niin silloinhan siniaalto muuttuisi 10-oikealle ja 10-vasemmalle aalloksi. Tätä voi kuvailla kuulilla jonossa: Ensin 10 sinistä ja sitten 10 punaista kuulaa, ei näytä ollenkaan siniaallolta.

[QS]

Tosi erikoista jos sama vuorovaikutus on molemmissa mutta maksimit on eri kohdissa. Menee yli ymmärryksen.

Varmasti menee yli ymmärryksen, mutta siksi, että koetat hakea fotonista "maksimia" tai "aaltoa". Ei sellaista ole.

Esimerkiksi 1-hiukkastila, joka on täsmälleen yhden fotonin kvanttitila, ei tuota lainkaan E- ja B-komponentteja. Teknisemmin E- ja B-kenttäoperaattorien odotusarvot ovat nolla.

Edellisessä viestissä sanoin, että tietyissä erikoistapauksissa fotonin kvanttikentästä saadaan kikkailtua klassiset E- ja B-kentät, mutta usein ei saada. Klassinen sm-kenttä on epätarkka kuvaus, tavallaan 'suttuinen approksimaatio' fotonin kvanttikentästä. Klassinen kuvaus saadaan kyllä muodostettua esimerkiksi hyvin suurelle fotonilukumäärälle, ja koherentille tilalle, mikä tarkoittaa laserin tapaista fotonilähdettä. Klassisesti tuo vastaa monokromaattista valonlähdettä.

[pähkäilijä]

Tosi erikoista jos sama vuorovaikutus on molemmissa mutta maksimit on eri kohdissa. Menee yli ymmärryksen.

Varmasti menee yli ymmärryksen, mutta siksi, että koetat hakea fotonista "maksimia" tai "aaltoa". Ei sellaista ole.

Esimerkiksi 1-hiukkastila, joka on täsmälleen yhden fotonin kvanttitila, ei tuota lainkaan E- ja B-komponentteja. Teknisemmin E- ja B-kenttäoperaattorien odotusarvot ovat nolla.

Edellisessä viestissä sanoin, että tietyissä erikoistapauksissa fotonin kvanttikentästä saadaan kikkailtua klassiset E- ja B-kentät, mutta usein ei saada. Klassinen sm-kenttä on epätarkka kuvaus, tavallaan 'suttuinen approksimaatio' fotonin kvanttikentästä. Klassinen kuvaus saadaan kyllä muodostettua esimerkiksi hyvin suurelle fotonilukumäärälle, ja koherentille tilalle, mikä tarkoittaa laserin tapaista fotonilähdettä. Klassisesti tuo vastaa monokromaattista valonlähdettä.

Ei kun yritän löytää aallosta fotonia. Mutta jos fotoni ei tuotakaan E- ja B-kenttää, sitten luovutan. Tämä menee täysin pätevyyteni ulottumattomiin. Joku sanoi että fysiikka on helppoa, ei tiennyt mitä sanoi.

[QS]

Tosi erikoista jos sama vuorovaikutus on molemmissa mutta maksimit on eri kohdissa. Menee yli ymmärryksen.

Varmasti menee yli ymmärryksen, mutta siksi, että koetat hakea fotonista "maksimia" tai "aaltoa". Ei sellaista ole.

Esimerkiksi 1-hiukkastila, joka on täsmälleen yhden fotonin kvanttitila, ei tuota lainkaan E- ja B-komponentteja. Teknisemmin E- ja B-kenttäoperaattorien odotusarvot ovat nolla.

Edellisessä viestissä sanoin, että tietyissä erikoistapauksissa fotonin kvanttikentästä saadaan kikkailtua klassiset E- ja B-kentät, mutta usein ei saada. Klassinen sm-kenttä on epätarkka kuvaus, tavallaan 'suttuinen approksimaatio' fotonin kvanttikentästä. Klassinen kuvaus saadaan kyllä muodostettua esimerkiksi hyvin suurelle fotonilukumäärälle, ja koherentille tilalle, mikä tarkoittaa laserin tapaista fotonilähdettä. Klassisesti tuo vastaa monokromaattista valonlähdettä.

Ei kun yritän löytää aallosta fotonia. Mutta jos fotoni ei tuotakaan E- ja B-kenttää, sitten luovutan. Tämä menee täysin pätevyyteni ulottumattomiin. Joku sanoi että fysiikka on helppoa, ei tiennyt mitä sanoi.

Jep, toisin päin myös, klassisesta aallosta ei löydy fotonia.

On tavallaan ymmärrettävää, että yhdestä fotonista ei saada E- ja B-komponentteja, sillä yhdellä kvantilla ei voi olla klassisen aallon ominaisuuksia. Fotoni on energiakvantti, paketti energiaa. Suuren fotonilukumäärän tapauksessa voi karkeasti ajatella siten, että kvanttikentän 'kuljettama' fotonijoukko käyttäytyy klassisen aallon kaltaisesti. Mutta klassinen aalto ei muodostu fotoneista, vaan paremminkin kuvaa kvanttikentän käyttäytymistä, kun fotonit ajattelee tilastollisena ensemblenä.

Fotonin tai sm-aallon olemuksen konkretisoiminen on yhtä hankala tehtävä kuin kolmen muunkin perusvuorovaikutuksen, joita ovat gravitaatio, heikko- ja vahva vuorovaikutus. Matemaattisen kuvauksen voi muodostaa, mutta konkreettinen välittäjän 'koskettelu' tai 'katselu' on mahdotonta.

[pähkäilijä]

Tosi erikoista jos sama vuorovaikutus on molemmissa mutta maksimit on eri kohdissa. Menee yli ymmärryksen.

Varmasti menee yli ymmärryksen, mutta siksi, että koetat hakea fotonista "maksimia" tai "aaltoa". Ei sellaista ole.

Esimerkiksi 1-hiukkastila, joka on täsmälleen yhden fotonin kvanttitila, ei tuota lainkaan E- ja B-komponentteja. Teknisemmin E- ja B-kenttäoperaattorien odotusarvot ovat nolla.

Edellisessä viestissä sanoin, että tietyissä erikoistapauksissa fotonin kvanttikentästä saadaan kikkailtua klassiset E- ja B-kentät, mutta usein ei saada. Klassinen sm-kenttä on epätarkka kuvaus, tavallaan 'suttuinen approksimaatio' fotonin kvanttikentästä. Klassinen kuvaus saadaan kyllä muodostettua esimerkiksi hyvin suurelle fotonilukumäärälle, ja koherentille tilalle, mikä tarkoittaa laserin tapaista fotonilähdettä. Klassisesti tuo vastaa monokromaattista valonlähdettä.

Ei kun yritän löytää aallosta fotonia. Mutta jos fotoni ei tuotakaan E- ja B-kenttää, sitten luovutan. Tämä menee täysin pätevyyteni ulottumattomiin. Joku sanoi että fysiikka on helppoa, ei tiennyt mitä sanoi.

Jep, toisin päin myös, klassisesta aallosta ei löydy fotonia.

On tavallaan ymmärrettävää, että yhdestä fotonista ei saada E- ja B-komponentteja, sillä yhdellä kvantilla ei voi olla klassisen aallon ominaisuuksia. Fotoni on energiakvantti, paketti energiaa. Suuren fotonilukumäärän tapauksessa voi karkeasti ajatella siten, että kvanttikentän 'kuljettama' fotonijoukko käyttäytyy klassisen aallon kaltaisesti. Mutta klassinen aalto ei muodostu fotoneista, vaan paremminkin kuvaa kvanttikentän käyttäytymistä, kun fotonit ajattelee tilastollisena ensemblenä.

Fotonin tai sm-aallon olemuksen konkretisoiminen on yhtä hankala tehtävä kuin kolmen muunkin perusvuorovaikutuksen, joita ovat gravitaatio, heikko- ja vahva vuorovaikutus. Matemaattisen kuvauksen voi muodostaa, mutta konkreettinen välittäjän 'koskettelu' tai 'katselu' on mahdotonta.

Onko sähkö- ja magneettikenttä pakko kytkeä aaltoon, eikö se ole itsenäinen ilmiö? Itse ajattelen että oikeakätinen fotoni olisi aallonharja ja vasenkätinen pohja, tässä toteutuu värähtelyn kaksi suuntaa. Ja kun ollaan puolivälissä eli x-akselilla, kenttävoimakkuus on heikko ja kun kentät sekoittuu toisiinsa, ne vielä kumoavat toisensa, näin x-akseli antaa nolla arvon. Mutta jos yksinäinen fotoni ei voi vuorovaikuttaa, se muuttuu pimeäksi aineeksi.