Alueella ei ole yhtään viestiä joten aihe ei ilmeisesti herätä innostusta.
Itse sanoisin että nuo kaikki otsikossa mainitut saavat ihmisen katsomaan maailmaa täysin eri näkökulmasta. En osaa sanoa enää (En ole pitkään aikaan osannut sanoa enää) miten eroan "Tavallisista" ihmisistä.
Syytä "Sairastumiselleni" en osaa sanoa. Ehkä alttius, liian kovat paineet elämässä tietyssä vaiheessa, mahdollisesti pohdin asioita ihan liikaa ja romahdutan itseni.
Olen saanut yhden lausunnon elmäni aikana psykiatrilta. Olen kuulemma rikkaus yhteisölleni. Oletan että kyseessä oli vi***lu.
Aihe olisi kiinnostava mutta ymmärrän että se on myös pelottava. Olemme kuin lepraisia joista kukaan ei halua kuulla vaikka kävelemmä joka päivä joukossanne.
Voi olla että tämän viestin jälkeen joku käy kimppuuni mikä ei olisi yllätys.
Tietämystä minulla on. Omakohtaista ja tutkimusraporteista luettua. Psykologia ei ole kova tiede vaan humanistinen. Ikävä kyllä kemikaalit joita minut pakotetaan syömään eivät muuta maailmaa ympärilläni. Ja jos kemikaaleista olisi edes jotain apua olisin jo ollut vuosikymmeniä terve.
Mieli rikki ei ole sama kun sinulla on jalka poikki. Se kipsataan, laitetaan vähän nauloja ja kohta se on kunnossa. Kerran rikki mennyttä mieltä et enää korjaa yhtään millään.
Alueella ei ole yhtään viestiä joten aihe ei ilmeisesti herätä innostusta.
Itse sanoisin että nuo kaikki otsikossa mainitut saavat ihmisen katsomaan maailmaa täysin eri näkökulmasta. En osaa sanoa enää (En ole pitkään aikaan osannut sanoa enää) miten eroan "Tavallisista" ihmisistä.
Syytä "Sairastumiselleni" en osaa sanoa. Ehkä alttius, liian kovat paineet elämässä tietyssä vaiheessa, mahdollisesti pohdin asioita ihan liikaa ja romahdutan itseni.
Olen saanut yhden lausunnon elmäni aikana psykiatrilta. Olen kuulemma rikkaus yhteisölleni. Oletan että kyseessä oli vi***lu.
Aihe olisi kiinnostava mutta ymmärrän että se on myös pelottava. Olemme kuin lepraisia joista kukaan ei halua kuulla vaikka kävelemmä joka päivä joukossanne.
Voi olla että tämän viestin jälkeen joku käy kimppuuni mikä ei olisi yllätys.
Tietämystä minulla on. Omakohtaista ja tutkimusraporteista luettua. Psykologia ei ole kova tiede vaan humanistinen. Ikävä kyllä kemikaalit joita minut pakotetaan syömään eivät muuta maailmaa ympärilläni. Ja jos kemikaaleista olisi edes jotain apua olisin jo ollut vuosikymmeniä terve.
Mieli rikki ei ole sama kun sinulla on jalka poikki. Se kipsataan, laitetaan vähän nauloja ja kohta se on kunnossa. Kerran rikki mennyttä mieltä et enää korjaa yhtään millään.
Kirjoitit aikaisemmin peliteorian kehittäjästä matemaatikosta John Nash:ista.
Hänhän sairasti skitsofeniaa - hänestä olen katsonut elokuvan "Kaunis mieli".
Hänen kohdallaan varmaan kävi toteen: nerouden ja hulluuden raja on häilyvä.
Hän kuoli autokolarissa 2015.
Alueella ei ole yhtään viestiä joten aihe ei ilmeisesti herätä innostusta.
Itse sanoisin että nuo kaikki otsikossa mainitut saavat ihmisen katsomaan maailmaa täysin eri näkökulmasta. En osaa sanoa enää (En ole pitkään aikaan osannut sanoa enää) miten eroan "Tavallisista" ihmisistä.
Syytä "Sairastumiselleni" en osaa sanoa. Ehkä alttius, liian kovat paineet elämässä tietyssä vaiheessa, mahdollisesti pohdin asioita ihan liikaa ja romahdutan itseni.
Olen saanut yhden lausunnon elmäni aikana psykiatrilta. Olen kuulemma rikkaus yhteisölleni. Oletan että kyseessä oli vi***lu.
Aihe olisi kiinnostava mutta ymmärrän että se on myös pelottava. Olemme kuin lepraisia joista kukaan ei halua kuulla vaikka kävelemmä joka päivä joukossanne.
Voi olla että tämän viestin jälkeen joku käy kimppuuni mikä ei olisi yllätys.
Tietämystä minulla on. Omakohtaista ja tutkimusraporteista luettua. Psykologia ei ole kova tiede vaan humanistinen. Ikävä kyllä kemikaalit joita minut pakotetaan syömään eivät muuta maailmaa ympärilläni. Ja jos kemikaaleista olisi edes jotain apua olisin jo ollut vuosikymmeniä terve.
Mieli rikki ei ole sama kun sinulla on jalka poikki. Se kipsataan, laitetaan vähän nauloja ja kohta se on kunnossa. Kerran rikki mennyttä mieltä et enää korjaa yhtään millään.
Kirjoitit aikaisemmin peliteorian kehittäjästä matemaatikosta John Nash:ista.
Hänhän sairasti skitsofeniaa - hänestä olen katsonut elokuvan "Kaunis mieli".
Hänen kohdallaan varmaan kävi toteen: nerouden ja hulluuden raja on häilyvä.
Hän kuoli autokolarissa 2015.
Kaunis Mieli (A Beautiful Mind) on aika hyvä kuvaus. Nash oli poikkeus jopa tutkijoiden joukossa. Käsittääkseni hän ei enää ollut kovin tuottelias sairauden puhjettua vaan suurimmat työt tehtiin ennen akuuttia vaihetta. Yksi Lensi Yli Käen Pesän on myös toinen aika hyvä kuvaus.
Peleistä minun on mainittava seuraavat pelit jotka kertovat skitsofreniasta:
-Hellblade: Senua's Sacrifice (Hyvin vertauskuvallinen ja kaunis esitys)
-Marta Is Dead (Ehkä kammottavin kuvaus ja kertomus äärimmäisyydestä mihin sairaus voi johtaa)
-The Town Of Light (Potilas käy läpi historiaansa lopetetun sairaalan käytävillä. Ovatko asiat muuttuneet sitten 1940-luvun oikeastaan mihinkään?).
-The Call Of The Cthulhu (Seikkailua hulluuden ja terveen mielen rajamailla)
Testien mukaan päässäni on muutakin kuin sahapurua eli kuulun siihen ehkä ylimpään 1 prosenttiin. En näe sitä hyvänä asiana. Se ehkä tekee yksinäiseksi sairauden ohella. Tämä aihe on vaikea koska ihmiset käsittävät sen todella väärin. Ehkä nyt jo kerroin liikaa. Kaikki nerous ei ilmene matemaattisesti ja menestys elämässä ei korreloi älykkyyden kanssa.
Aivoni ovat normaalit vaikka olen saanut ristiriitaisia lausuntoja (Aivoissa on anomalioita ja yhtäkkiä niitä ei olekaan). Sähköhoidossa (Kuten Kaunis Mieli elokuvassa) käävin kolmessa viikossa 15 kertaa. Sanoisin että aika rankka kokemus. Jatkuva nukuttelu ja sähköhoito.
Sairaus syyt eri ihmisllä vaihtelevat. Voi olla luontaista altiutta, aivoissa voi olla kasvaimia, voi olla väkivallasta syntyneitä vammoja, aivokemia voi poiketa "Normaalista", huumeet ja päihteet, stressi, burn out... Tie on monisyinen. Ja kaikki joilla on alttius eivät koskaan sairastu. Voi olla että elämä on niin tasaista ja turvallista etteivät psykoosit puhkea.
Mielestäni on kaksi universumia. Tuo tuolla ulkona kosmoksessa ja toinen sisällämme. Me olemme siinä polttopisteessä.
Alueella ei ole yhtään viestiä joten aihe ei ilmeisesti herätä innostusta.
Itse sanoisin että nuo kaikki otsikossa mainitut saavat ihmisen katsomaan maailmaa täysin eri näkökulmasta. En osaa sanoa enää (En ole pitkään aikaan osannut sanoa enää) miten eroan "Tavallisista" ihmisistä.
Syytä "Sairastumiselleni" en osaa sanoa. Ehkä alttius, liian kovat paineet elämässä tietyssä vaiheessa, mahdollisesti pohdin asioita ihan liikaa ja romahdutan itseni.
Olen saanut yhden lausunnon elmäni aikana psykiatrilta. Olen kuulemma rikkaus yhteisölleni. Oletan että kyseessä oli vi***lu.
Aihe olisi kiinnostava mutta ymmärrän että se on myös pelottava. Olemme kuin lepraisia joista kukaan ei halua kuulla vaikka kävelemmä joka päivä joukossanne.
Voi olla että tämän viestin jälkeen joku käy kimppuuni mikä ei olisi yllätys.
Tietämystä minulla on. Omakohtaista ja tutkimusraporteista luettua. Psykologia ei ole kova tiede vaan humanistinen. Ikävä kyllä kemikaalit joita minut pakotetaan syömään eivät muuta maailmaa ympärilläni. Ja jos kemikaaleista olisi edes jotain apua olisin jo ollut vuosikymmeniä terve.
Mieli rikki ei ole sama kun sinulla on jalka poikki. Se kipsataan, laitetaan vähän nauloja ja kohta se on kunnossa. Kerran rikki mennyttä mieltä et enää korjaa yhtään millään.
Kirjoitit aikaisemmin peliteorian kehittäjästä matemaatikosta John Nash:ista.
Hänhän sairasti skitsofeniaa - hänestä olen katsonut elokuvan "Kaunis mieli".
Hänen kohdallaan varmaan kävi toteen: nerouden ja hulluuden raja on häilyvä.
Hän kuoli autokolarissa 2015.
Kaunis Mieli (A Beautiful Mind) on aika hyvä kuvaus. Nash oli poikkeus jopa tutkijoiden joukossa. Käsittääkseni hän ei enää ollut kovin tuottelias sairauden puhjettua vaan suurimmat työt tehtiin ennen akuuttia vaihetta. Yksi Lensi Yli Käen Pesän on myös toinen aika hyvä kuvaus.
Elokuvassa jo opiskeluaikana Nash oli skitsofreninen, kun kuvitteli itselleen kämppäkaverin, vaikka asui yksin. Hän kehitti 21-vuotiaana talouden peliteorian strategian monen toimijan peleihin, eli jo opiskeluvuosinaan tai heti sen jälkeen. Elokuvassa en muista edes mainitun tuota peliteoriaa, eli elokuva taisi olla fiktiota suurelta osin.
Yksi Lensi Yli Käen Pesän ei perustunut todellisiin tapahtumiin. Elokuvan juonihan oli sairas, kun pahiten mieleltään häiriintyneillä oli suljetun avaimet taskussa.
Alueella ei ole yhtään viestiä joten aihe ei ilmeisesti herätä innostusta.
Itse sanoisin että nuo kaikki otsikossa mainitut saavat ihmisen katsomaan maailmaa täysin eri näkökulmasta. En osaa sanoa enää (En ole pitkään aikaan osannut sanoa enää) miten eroan "Tavallisista" ihmisistä.
Syytä "Sairastumiselleni" en osaa sanoa. Ehkä alttius, liian kovat paineet elämässä tietyssä vaiheessa, mahdollisesti pohdin asioita ihan liikaa ja romahdutan itseni.
Olen saanut yhden lausunnon elmäni aikana psykiatrilta. Olen kuulemma rikkaus yhteisölleni. Oletan että kyseessä oli vi***lu.
Aihe olisi kiinnostava mutta ymmärrän että se on myös pelottava. Olemme kuin lepraisia joista kukaan ei halua kuulla vaikka kävelemmä joka päivä joukossanne.
Voi olla että tämän viestin jälkeen joku käy kimppuuni mikä ei olisi yllätys.
Tietämystä minulla on. Omakohtaista ja tutkimusraporteista luettua. Psykologia ei ole kova tiede vaan humanistinen. Ikävä kyllä kemikaalit joita minut pakotetaan syömään eivät muuta maailmaa ympärilläni. Ja jos kemikaaleista olisi edes jotain apua olisin jo ollut vuosikymmeniä terve.
Mieli rikki ei ole sama kun sinulla on jalka poikki. Se kipsataan, laitetaan vähän nauloja ja kohta se on kunnossa. Kerran rikki mennyttä mieltä et enää korjaa yhtään millään.
Kirjoitit aikaisemmin peliteorian kehittäjästä matemaatikosta John Nash:ista.
Hänhän sairasti skitsofeniaa - hänestä olen katsonut elokuvan "Kaunis mieli".
Hänen kohdallaan varmaan kävi toteen: nerouden ja hulluuden raja on häilyvä.
Hän kuoli autokolarissa 2015.
Kaunis Mieli (A Beautiful Mind) on aika hyvä kuvaus. Nash oli poikkeus jopa tutkijoiden joukossa. Käsittääkseni hän ei enää ollut kovin tuottelias sairauden puhjettua vaan suurimmat työt tehtiin ennen akuuttia vaihetta. Yksi Lensi Yli Käen Pesän on myös toinen aika hyvä kuvaus.
Elokuvassa jo opiskeluaikana Nash oli skitsofreninen, kun kuvitteli itselleen kämppäkaverin, vaikka asui yksin. Hän kehitti 21-vuotiaana talouden peliteorian strategian monen toimijan peleihin, eli jo opiskeluvuosinaan tai heti sen jälkeen. Elokuvassa en muista edes mainitun tuota peliteoriaa, eli elokuva taisi olla fiktiota suurelta osin.
Yksi Lensi Yli Käen Pesän ei perustunut todellisiin tapahtumiin. Elokuvan juonihan oli sairas, kun pahiten mieleltään häiriintyneillä oli suljetun avaimet taskussa.
Kaunis Mieli on osiltaan fiktiivinen, vertauskuvallinen mutta osa tapahtumista perustuu tosiasioihin. Nobelin Nash sai (Ulkomuistista tämä) 90-luvulla. Minulla on kirja Nashista ja hänen peliteoriastaan. Sen voittokulku on ollut huima. Aluksi oletettiin että säännöt pätevät vain taloustieteissä. Nyt sitä on alettu soveltamaan biologiassa, evoluutioteoriassa, liikenteen suunnittelussa, tietotekniikan kehittämisessä, no, lähes alalla kuin alalla.
Sinänsä voin vakuuttaa että vaikka Yksi Lensi Yli Käen Pesän on fiktiota niin se kuvaa todella hyvin mitä suljetussa laitoksessa tapahtuu. Kun itsellä on nyt jo yli 30 vuoden kokemus "Alalta" potilaana voin samaistua henkilöhahmoihin. Myös tietyt eleet ovat itselleni tyypillisiä. Yksi mikä oikeastaan huvitti suuresti oli eräs istunto jossa kaikki ovat tuoleilla. Jokaisen jalat ovat hyvin levottomat. Ystäväni huomauttelee tuosta jatkuvasti minulle.
Myös peli The Town Of Light kuvaa hyvin sitä miten mikään ei ole oikeastaan muuttunut sitten 40-luvun. Peli sijoittuu mielisairaalaan Toskanassa Italiassa. Kertomus on hyvin raastava. Potilas käy läpi muistojaan kun kulkee läpi räsnsistyneen mielisairaalan.
No, voitte kysyä tunnenko itseni hulluksi? En, tunnen itseni normaaliksi. Mutta kun olen "Normaalien" kanssa eron alkaa huomata. Jokin alkaa mättämään.
TV:ssa on rikossarja suomalaisista rikoksista. Eilen katson jakson aseellisista pankkiryöstäjistä, jotka tekivät ryöstöjä heroiininsa rahoittamiseksi.
He tekivät ryöstöt heroiinin vaikutuksen alaisina. Ryöstön aseellinen vahti oli sanonut, että heroiini tekee skarpiksi, ettei tee harkitsemattomia aseellaan. Ellei kaveri vain kuvitellut, heroiini aiheuttaa ilmeisesti tilapäisen manian. Mutta kun mania kerran käynnistyy, luulisi sen jatkuvan aikansa, kunnes iskee masennus. Mikähän ero tuossa keinotekoisessa maniassa lienee tavalliseen maniaan, kun se loppuu huumeen vaikutuksen lakattua?
TV:ssa on rikossarja suomalaisista rikoksista. Eilen katson jakson aseellisista pankkiryöstäjistä, jotka tekivät ryöstöjä heroiininsa rahoittamiseksi.
He tekivät ryöstöt heroiinin vaikutuksen alaisina. Ryöstön aseellinen vahti oli sanonut, että heroiini tekee skarpiksi, ettei tee harkitsemattomia aseellaan. Ellei kaveri vain kuvitellut, heroiini aiheuttaa ilmeisesti tilapäisen manian. Mutta kun mania kerran käynnistyy, luulisi sen jatkuvan aikansa, kunnes iskee masennus. Mikähän ero tuossa keinotekoisessa maniassa lienee tavalliseen maniaan, kun se loppuu huumeen vaikutuksen lakattua?
En oikein osaa ottaa kantaa koska en ole mitään tuollaista kokeillut.
Sen tiedän lähipiiristäni että on ihmisiä jotka ajavat itsensä tahalteen maniaan kun on edessä haastava tehtävä. Maniassa voi tuntea itsessänsä jopa jonkinlaista kaikkivoipaisuutta. Mahdotonkin urakka tai tehtävä menee lävitse. Tosin hinta on kova ja maniatila on erittäin kuluttava.
Itselläni noita jaksoja saattaa tulla jopa muutama päivässä, pienimuotoisina. Hirveä energiapuuska ja sitten tyhjyys joka seuraa kun palaa loppuun. Ja ainakin pidemmissä jaksoissa talousasiat menevät kuralle koska ei huolta huomisesta.
Ehkä heroiini myös antaa jonkinlaisen boostin ja sitten on skarppina mutta se on vain minun arvailuani. Amfetamiini (Vaikka pervitiini) antaa myös ylimääräistä energiaa mutta siinäkin hinta on kova.
Onko niissä eroa??? Toinen on aikaan saatu omilla aivojen kemikaaleilla (Näin oletan) ja toinen ulkopuolisilla. Mutta ehkä jos tunnet oikein ahkeria ja työteliäitä ihmisiä jotka ovat "Terveitä" niin mikä takaa sen että oikeasti kyse on jonkinlaisesta maanisuudesta?
Itselläni siis skitsofrenian lisäksi bipolaarinen oireyhtymä. Huomasin itse joskus 2016 että itselläni on selkeästi maaniaisia piirteitä. Psykiatrit ja lääkärit hyväksyivät diagnoosini. Luulen että olivat tietoisia oireistani jo ennen kuin huomautin siitä.
Terveen ja sairaan ihmisen raja on hyvin häilyvä. Luulen että jos oikein syvällisesti analysoidaan ketä tahansa saadaan jonkinlainen diagnoosi. Nykyään tuntuu olevan muotia että diagnoosi on saatava kaikille. Ehkä senkin takia että jättimäiset monikansalliset lääkejätit saavat kalliita patenttilääkkeitä myydyksi. Tässä voin olla jo hieman paranoidi.
Sinänsä hassua että myös teissä kaikissa on pieniä pitoisuuksia minun ja muidenkin mielenterveyspotilaiden lääkejäämiä. Ne kun poistuvat elimistöstä viemärin kautta vesistöihin ja takaisin kulutukseen. Osaltaan myös pätee naisten ehkäisyvälineisiin kuten hormonaaliseen ehkäisyyn. Olen lukenut että kaikki lääkkeet vaikuttavat jo nyt eläimiin ihmisten lisäksi. Kaloista on selviä havaintoja että tietyt lääkkeet vaikuttavat niiden käyttäytymiseen.
Jos tarvetta voin etsiä asiaa tukevia tutkimuksia.
Sinänsä hassua että myös teissä kaikissa on pieniä pitoisuuksia minun ja muidenkin mielenterveyspotilaiden lääkejäämiä. Ne kun poistuvat elimistöstä viemärin kautta vesistöihin ja takaisin kulutukseen. Osaltaan myös pätee naisten ehkäisyvälineisiin kuten hormonaaliseen ehkäisyyn. Olen lukenut että kaikki lääkkeet vaikuttavat jo nyt eläimiin ihmisten lisäksi. Kaloista on selviä havaintoja että tietyt lääkkeet vaikuttavat niiden käyttäytymiseen.
Jos tarvetta voin etsiä asiaa tukevia tutkimuksia.
Todella huolestuttavaa. Taitaa hormonilääkkeiden jäämien seurauksia jo olla havaittavissa keskuudessamme?
