No kun otsikossa oli musiikki kreikaksikin, pistetään yksi kreikkalainen soimaan.
Näin tämän tytön Haris Alexioun esityksen livenä Ateenassa 60-70 luvun vaihteessa.
Kappaleen Ta Skoura Matia nimi suomeksi on muistaakseni Silmät mustat.
Taitaa mummeli laulaa edelleenkin.
Vuosikymmenet ei kuluta kappaletta. Ainakaan minun mielestä ja monen muunkin.
Vuosikymmenet vierii, kaikki kuluu, toivottavasti näen vielä koulukavereitani toiselta puolelta Suomea ja aika ei ole kuluttanut ihmissuhteita, vaan ne on kypsyneet kuin uunissa pitkässä jälkilämmössä parhaaseen kypsyyteen.
Tässä yksi jazz-pläjäys joka saattaa kiinnostaa analyyttistä mieltä, mutta on myös mielestäni nautittava ja kiehtova sellaisenaan kuunneltuna. Ja virtuoosien työskentelyn katselu on myös mukavaa.
Tässä on eräs itseäni aina kiehtonut piirre. Tässä koko teos on rakennettu rytmisine jakojäännöksineen ja alkunuotteineen yhden sävelen tasaisen pulssin päälle, joka on niin voimakas että se on aistittavissa vaikka se ei ole jatkuvasti läsnä.
Pianisti esittelee tämän "siemensävelen" ja pulssin heti introssa ja ruokkii sitä pitkin matkaa.
Jos haluaa oikein syvälliseksi kuuntelijaksi heittäytyä, kannattaa tarkastella omaa kokemusta, aistitko hienovaraisen pianon pulssin koko teoksen ajan.
Aistin.
Se on tavallaan eräänlainen "urkupiste" joka voi tehdä sähkökitaran tai akustisenkin soitosta täyteläistä.
Kokeile improvisoida Am7 soinnun päälle käyttäen C duuriskaalan säveliä, C, D, E, F, G, A, B, C eli ne pianon valkoiset koskettimet, kunhan muistat pohjalla olevan molliseptimisoinnun vaatimukset improvisoinnille.
Miltä vuosikymmeneltä vain. Saa perustella jos haluaa, mukavaa tietysti olisi kuulla.
/ mdrtor
