Sähkömagneettisen aallon olemus

[QS]

Tuo dipolikuva on aarre, ainakaan suomalaisella hakusanalla ei löytynyt vastaavaa googlesta. Kuvaan sisältyy erikoinen asia, sen vaikutusalue laajenee c-nopeudella mutta energia pysyy samana. Eikös tämä ole mahdottomuus? Otan esimerkin:

Suuret lähigalaksit Linnunradalle on Andromeda ja Kolmion galaksi. Oletetaan että ne on yhtä lähellä maata mutta eri suunnilla. Kun aalto lähtee, niin 2,5 milj. vuotta kestää että aaltorintama on perillä. Kun aalto osuu Andromedassa elektroniin niin se romahtaa myös Kolmion galaksissa. Tämä on erikoista koska tieto ei voi ylittää c-nopeutta.


 

Kun aalto (tai fotoni, energiakvantti) on irronnut esim antennista, niin se etenee ja elää omaa elämäänsä nopeudella c. Kun se absorboituu kaukana, niin eikai se enää lähteenä olevaan varaukseen vaikuta.

Jos kvanttiteorian kautta ajattelee, niin elektroni on hiukkanen ja fotoni on toinen hiukkanen. Elektronista, atomista tai jostain muusta systeemistä voi emittoitua fotoni. Fotoni ja elektroni ovat eri hiukkaset, ja myös kahden eri kvanttikentän hiukkaset.

[Konsta]

Tuo dipolikuva on aarre, ainakaan suomalaisella hakusanalla ei löytynyt vastaavaa googlesta. Kuvaan sisältyy erikoinen asia, sen vaikutusalue laajenee c-nopeudella mutta energia pysyy samana. Eikös tämä ole mahdottomuus? Otan esimerkin:

Suuret lähigalaksit Linnunradalle on Andromeda ja Kolmion galaksi. Oletetaan että ne on yhtä lähellä maata mutta eri suunnilla. Kun aalto lähtee, niin 2,5 milj. vuotta kestää että aaltorintama on perillä. Kun aalto osuu Andromedassa elektroniin niin se romahtaa myös Kolmion galaksissa. Tämä on erikoista koska tieto ei voi ylittää c-nopeutta.


 

Kun aalto (tai fotoni, energiakvantti) on irronnut esim antennista, niin se etenee ja elää omaa elämäänsä nopeudella c. Kun se absorboituu kaukana, niin eikai se enää lähteenä olevaan varaukseen vaikuta.

Jos kvanttiteorian kautta ajattelee, niin elektroni on hiukkanen ja fotoni on toinen hiukkanen. Elektronista, atomista tai jostain muusta systeemistä voi emittoitua fotoni. Fotoni ja elektroni ovat eri hiukkaset, ja myös kahden eri kvanttikentän hiukkaset.

Jaa-a. Yritän ajatella asioita talonpoikaisjärjellä vaikka sitä ei otettaisi mukaan uutena teoriana tai vanhana vaihtoehtona jota on hieman paranneltu, johonkin julkaisuun, mutta annan anteeksi itselleni, heh.
Jokin informaatio välittyy siis samanaikaisesti etäisyydestä huolimatta jos ymmärsin oikein ja miksi niin on, on erittäin kiinnostavaa.
Edellyttää varmaan perustavaa laatua olevaa ajattelun muutosta aineellisen mailmankaukkeuden olemuksen perusluonteesta joka johtuu todennäköisesti vielä tässä vaiheessa tiedon puutteesta. Ei moderneista tulkinnoista jotka tosin voivat olla myös puutteellisia ? 
Ajattelin junttimaisesti teekuppini ääressä, onko aikaa ajateltava vain kuten venytettyä kuminauhaa, joka pysyy kuminauhana vaikka tila kahden pisteen välillä kasvaa ajan funktiona havaittavaksi todellisuudeksi ollen aikaisemmin vain ns. sama todellisuus, ehkä hiukan huonosti ilmaistuna.

[pähkäilijä]

Tuo dipolikuva on aarre, ainakaan suomalaisella hakusanalla ei löytynyt vastaavaa googlesta. Kuvaan sisältyy erikoinen asia, sen vaikutusalue laajenee c-nopeudella mutta energia pysyy samana. Eikös tämä ole mahdottomuus? Otan esimerkin:

Suuret lähigalaksit Linnunradalle on Andromeda ja Kolmion galaksi. Oletetaan että ne on yhtä lähellä maata mutta eri suunnilla. Kun aalto lähtee, niin 2,5 milj. vuotta kestää että aaltorintama on perillä. Kun aalto osuu Andromedassa elektroniin niin se romahtaa myös Kolmion galaksissa. Tämä on erikoista koska tieto ei voi ylittää c-nopeutta.

 

Kun aalto (tai fotoni, energiakvantti) on irronnut esim antennista, niin se etenee ja elää omaa elämäänsä nopeudella c. Kun se absorboituu kaukana, niin eikai se enää lähteenä olevaan varaukseen vaikuta.

Jos kvanttiteorian kautta ajattelee, niin elektroni on hiukkanen ja fotoni on toinen hiukkanen. Elektronista, atomista tai jostain muusta systeemistä voi emittoitua fotoni. Fotoni ja elektroni ovat eri hiukkaset, ja myös kahden eri kvanttikentän hiukkaset.

Mysteeri on jo alkumetreillä. Dipolikuvassa jo 10m päässä antennista on sama tilanne kun aalto on kaareva ja jos aallon toinen pää on n. 10m päässä ja absorboiva elektroni ottaa aallolta kaiken energian niin koko aalto romahtaa 10m matkalta. En näe muuta selitystä kuin että aalto on ns. todennäköisyysaalto. Eikö se ole todellisuudessa vain yhdessä "putkessa" loput ei ole olemassa? Ja nämä putket osoittaa suurimmalla todennäköisyydellä 90 asteen kulmassa emittoivaan elektroniin? Eli kun putken kulma poikkeaa 90 asteesta niin mitä suurempi on poikkeama, sitä pienemmällä todennäköisyydellä putki löytyy siltä suunnalta. Näin informaation siirtonopeuden ei tarvitse ylittää c-nopeutta.

[QS]

Mysteeri on jo alkumetreillä. Dipolikuvassa jo 10m päässä antennista on sama tilanne kun aalto on kaareva ja jos aallon toinen pää on n. 10m päässä ja absorboiva elektroni ottaa aallolta kaiken energian niin koko aalto romahtaa 10m matkalta. 

Jos sinulla on esim matkapuhelin jossa on antenni, ja olet kotonasi, niin ei se sinun matkapuhelimesi antenni ota energiaa aallosta joka on naapuritalossa. Siellä on ihan eri iPhonit ja androidit, jotka ottavat energiaa niistä aalloista jotka sinne sattuvat menemään.

Ei tämä asia ole mystinen. Ihan sama kun pudotat kiven järveen, ja siitä etääntyy aaltoja joka suuntaan, niin aallon energia absorboituu siellä missä se kohtaa rantaa tai kaislikkoa. Ei se järven aalto "romahda joka puolella" kun yhteen kiveen osuu.

[pähkäilijä]

Mysteeri on jo alkumetreillä. Dipolikuvassa jo 10m päässä antennista on sama tilanne kun aalto on kaareva ja jos aallon toinen pää on n. 10m päässä ja absorboiva elektroni ottaa aallolta kaiken energian niin koko aalto romahtaa 10m matkalta.

Jos sinulla on esim matkapuhelin jossa on antenni, ja olet kotonasi, niin ei se sinun matkapuhelimesi antenni ota energiaa aallosta joka on naapuritalossa. Siellä on ihan eri iPhonit ja androidit, jotka ottavat energiaa niistä aalloista jotka sinne sattuvat menemään.

Ei tämä asia ole mystinen. Ihan sama kun pudotat kiven järveen, ja siitä etääntyy aaltoja joka suuntaan, niin aallon energia absorboituu siellä missä se kohtaa rantaa tai kaislikkoa. Ei se järven aalto "romahda joka puolella" kun yhteen kiveen osuu.

Jos näin on niin mysteeri jatkuu. Laajennetaan alue 1km:in. Aallonpituus siis säilyy vaikka kaari pitenee, näin kaaren pituus olkoon likiarvoltaan vaikka 1km. Huomaatko ristiriidan, nimittäin jos kaari pätkitään 1m pätkiksi ja joka pätkältä saadaan sama energia kuin alkumetreillä (aallonpituus säilyy) niin energiaa tulisi ulos 100x määrä. Siksi aallon täytyy olla todennäköisyysaalto, vain se pystyy antamaan aallonpituuden energian ulos. Ihon palaminen todistaa auringon uv-säteilyn olevan todennäköisyysaaltoa koska  jos sen energia putoaa kaaren pituuden kasvaessa, kenenkään iho ei palaisi.

[QS]

Mysteeri on jo alkumetreillä. Dipolikuvassa jo 10m päässä antennista on sama tilanne kun aalto on kaareva ja jos aallon toinen pää on n. 10m päässä ja absorboiva elektroni ottaa aallolta kaiken energian niin koko aalto romahtaa 10m matkalta.

Jos sinulla on esim matkapuhelin jossa on antenni, ja olet kotonasi, niin ei se sinun matkapuhelimesi antenni ota energiaa aallosta joka on naapuritalossa. Siellä on ihan eri iPhonit ja androidit, jotka ottavat energiaa niistä aalloista jotka sinne sattuvat menemään.

Ei tämä asia ole mystinen. Ihan sama kun pudotat kiven järveen, ja siitä etääntyy aaltoja joka suuntaan, niin aallon energia absorboituu siellä missä se kohtaa rantaa tai kaislikkoa. Ei se järven aalto "romahda joka puolella" kun yhteen kiveen osuu.

Jos näin on niin mysteeri jatkuu. Laajennetaan alue 1km:in. Aallonpituus siis säilyy vaikka kaari pitenee, näin kaaren pituus olkoon likiarvoltaan vaikka 1km. Huomaatko ristiriidan, nimittäin jos kaari pätkitään 1m pätkiksi ja joka pätkältä saadaan sama energia kuin alkumetreillä (aallonpituus säilyy) niin energiaa tulisi ulos 100x määrä.

Intensiteetti pienenee etäisyyden neliönä, \(I = \frac{P}{4\pi r^2}\), missä P on säteilyteho.

Auringon teho on suuri, joten Maan etäisyydellä saa aikaan vaikka ja mitä, Merkuriuksen etäisyydellä vielä enemmän. Mutta ei enää Neptunuksen tietämillä.

Aallonpituus ei tyhjässä avaruudessa juurikaan muutu, mutta intensiteetti pienenee. Sama jos ammut astraali-haulikolla Neptunusta kohti. Metrin päässä piipusta haulit ovat tiheässä, saavat paljon aikaan, ja niiden intensiteetti on suuri. Neptunuksen etäisyydellä hauleja menee pinta-alayksikön läpi enää yksi per 100 miljoonaa neliökilometriä, jos sitäkään.

Aurinko on 360 asteen fotonihaulikko, mutta etäisyyden neliönä harvenevat kuten muutkin energiapaketit. Esimerkiksi Maan etäisyydellä noin 1300 W/m² ja Neptuntuksessa enää noin 2 W/m².

Luonnosta löytyvien laajalla viuhkalla ampuvien toinen ääripää on laserit, jotka ovat suunnattuja. Niiden intensiteetti ei pienene yhtä paljon. Universumissakin on sen tyyppisiä säteilylähteitä.

[pähkäilijä]

Mysteeri on jo alkumetreillä. Dipolikuvassa jo 10m päässä antennista on sama tilanne kun aalto on kaareva ja jos aallon toinen pää on n. 10m päässä ja absorboiva elektroni ottaa aallolta kaiken energian niin koko aalto romahtaa 10m matkalta.

Jos sinulla on esim matkapuhelin jossa on antenni, ja olet kotonasi, niin ei se sinun matkapuhelimesi antenni ota energiaa aallosta joka on naapuritalossa. Siellä on ihan eri iPhonit ja androidit, jotka ottavat energiaa niistä aalloista jotka sinne sattuvat menemään.

Ei tämä asia ole mystinen. Ihan sama kun pudotat kiven järveen, ja siitä etääntyy aaltoja joka suuntaan, niin aallon energia absorboituu siellä missä se kohtaa rantaa tai kaislikkoa. Ei se järven aalto "romahda joka puolella" kun yhteen kiveen osuu.

Jos näin on niin mysteeri jatkuu. Laajennetaan alue 1km:in. Aallonpituus siis säilyy vaikka kaari pitenee, näin kaaren pituus olkoon likiarvoltaan vaikka 1km. Huomaatko ristiriidan, nimittäin jos kaari pätkitään 1m pätkiksi ja joka pätkältä saadaan sama energia kuin alkumetreillä (aallonpituus säilyy) niin energiaa tulisi ulos 100x määrä.

Intensiteetti pienenee etäisyyden neliönä, \(I = \frac{P}{4\pi r^2}\), missä P on säteilyteho.

Auringon teho on suuri, joten Maan etäisyydellä saa aikaan vaikka ja mitä, Merkuriuksen etäisyydellä vielä enemmän. Mutta ei enää Neptunuksen tietämillä.

Aallonpituus ei tyhjässä avaruudessa juurikaan muutu, mutta intensiteetti pienenee. Sama jos ammut astraali-haulikolla Neptunusta kohti. Metrin päässä piipusta haulit ovat tiheässä, saavat paljon aikaan, ja niiden intensiteetti on suuri. Neptunuksen etäisyydellä hauleja menee pinta-alayksikön läpi enää yksi per 100 miljoonaa neliökilometriä, jos sitäkään.

Aurinko on 360 asteen fotonihaulikko, mutta etäisyyden neliönä harvenevat kuten muutkin energiapaketit. Esimerkiksi Maan etäisyydellä noin 1300 W/m² ja Neptuntuksessa enää noin 2 W/m².

Luonnosta löytyvien laajalla viuhkalla ampuvien toinen ääripää on laserit, jotka ovat suunnattuja. Niiden intensiteetti ei pienene yhtä paljon. Universumissakin on sen tyyppisiä säteilylähteitä.

Nyt puhun vain yhdestä aallosta, sen energia polttaa ihoa riippumatta etäisyydestä. Auringosta tuleva energia vissiin putoaa etäisyyden käänteisen neliön mukaan, se on tilanne kun aaltoja on valtava määrä. Jos dipoli säteilee vain yhden aallon, sen kuvio jää arvoitukseksi. Eli yksi putki ei kerro mitään kuvion muodosta mutta 10 kertoo jotain ja 1000 kertoo jo selvästi. Jos putkiteoria hylätään, joudutaan taas ylivalonnopeudella tapahtuvaan aallon romahdukseen mikä on käsittämätöntä. Ylinopeus johtuu siitä ettei aalto pääse absorboimaan muihinkin elektroneihin samaa energiaa. Jos nopeus olisi c, valovuosien pituisella kaarella (tai onko se peräti pallopinta), absorbtioita voisi tulla vaikka kuinka monta ja silloin säilymislaki kumoutuisi, siksi kannatan putkiteoriaa jossa aalto matkustaisi kapeassa putkessa.

[QS]

Klassinen sm-aalto piirretään usein ”yhtenä aaltona”, joka etenee kuin pieni juna raiteilla. Todellisuudessa sellaista ei ole olemassa. Esim auringosta irtoaa paremminkin aaltorintama jonka intensiteetti pienenee etäisyyden kasvaessa. Samoin kuin järveen heitetyn kiven ympärille muodostuva aalto.

Kvanttiteoriassa voidaan määritellä yksittäinen fotoni, joka etenee aaltipakettina. Edellinen linkkaamani kuva on tavallaan fotonien vuo joka irtoaa pallon muotoisesta lähteestä.

[pähkäilijä]

Klassinen sm-aalto piirretään usein ”yhtenä aaltona”, joka etenee kuin pieni juna raiteilla. Todellisuudessa sellaista ei ole olemassa. Esim auringosta irtoaa paremminkin aaltorintama jonka intensiteetti pienenee etäisyyden kasvaessa. Samoin kuin järveen heitetyn kiven ympärille muodostuva aalto.

Kvanttiteoriassa voidaan määritellä yksittäinen fotoni, joka etenee aaltipakettina. Edellinen linkkaamani kuva on tavallaan fotonien vuo joka irtoaa pallon muotoisesta lähteestä.

Aha, no miten laboratoriossa onnistuu tehdä yksi aalto? Vai eikö onnistu sielläkään? Kaksoisrakokokeessa näkyy kuinka aalto raon jälkeen taittuu palloaalloksi. Muistaakseni siinä myös yksin kappalein tuotettu aalto menisi molemmista raoista läpi. Jokatapauksessa jos yksittäisiä aaltoja pystyy tekemään, voi sen putken leveyden mitata kun kokeessa käytetään tuhansia mittauksia. Olisi outoa jos leveys saisi kuinka suuri tahansa ja aina tulisi sama magneettivoima.

[QS]

Klassinen sm-aalto piirretään usein ”yhtenä aaltona”, joka etenee kuin pieni juna raiteilla. Todellisuudessa sellaista ei ole olemassa. Esim auringosta irtoaa paremminkin aaltorintama jonka intensiteetti pienenee etäisyyden kasvaessa. Samoin kuin järveen heitetyn kiven ympärille muodostuva aalto.

Kvanttiteoriassa voidaan määritellä yksittäinen fotoni, joka etenee aaltipakettina. Edellinen linkkaamani kuva on tavallaan fotonien vuo joka irtoaa pallon muotoisesta lähteestä.

Aha, no miten laboratoriossa onnistuu tehdä yksi aalto? Vai eikö onnistu sielläkään? Kaksoisrakokokeessa näkyy kuinka aalto raon jälkeen taittuu palloaalloksi. Muistaakseni siinä myös yksin kappalein tuotettu aalto menisi molemmista raoista läpi. Jokatapauksessa jos yksittäisiä aaltoja pystyy tekemään, voi sen putken leveyden mitata kun kokeessa käytetään tuhansia mittauksia. Olisi outoa jos leveys saisi kuinka suuri tahansa ja aina tulisi sama magneettivoima.

Tässä on sekoitettu yhden hiukkasen todennäköisyysaalto ja klassinen sähkömagneettinen aalto. "Yhdessä" klassisessa sähkömagneettisessa aallossa tai aaltorinatamassa etenee yksittäisiä fotoneja ja näiden todennäköisyysaaltoja luokassa 10²⁰ kpl sekunnissa ihmisen tekemästä valonlähteestäkin, ja about ehkä käden kokoisen pinta-alan läpi, vaikkakin lukumäärästä ei voi suoranaisesti tässä yhteydessä puhua.