Sähkömagneettisen aallon olemus

[pähkäilijä]

Sain käsiini Bruce Schummin 'Syvällä asioiden sydämessä'. Lainaus sivulta 48:
 Heisenbergin epätarkkuusperiaate

Jos olisi palkinto fyysikolle, joka on muokannut eniten tapaamme tarkastella ympärillä olevaa maailmaa, se saattaisi hyvinkin kuulua saksalaiselle Werner Heisenbergille, joka kehitti epätarkkuusperiaatteen Sen mukaan tietyn tason alapuolella maailma on tietämätön, eikä vain käytännössä vaan myös periaatteessa. Tämä havainto kaatoi lopullisesti käsityksen luonnontieteellisestä determinismistä, joka oli syntynyt 250 vuotta aikaisemmin Isaac Newtonin töiden seurauksena.
 Epätarkkuusperiaate seuraa suoraan de Broglien väitteestä, että aineella on aaltomaisia ominaisuuksia. Pohditaan esinettä, jonka liikemäärä/energia tunnetaan ei vain tarkasti vaan täsmälleen. Silloin de Broglien mukaan sen aaltomaista luonnetta (eli kvanttimekaniikan kielellä sen aaltofunktiota) kuvaa aalto, jonka aallonpituus on lambda = h/b. Nytkin lambda on aallonpituus (metreissä tai jossakin muussa yksikköjärjestelmässä), p on esineen liikemäärä ja h Planckin vakio.
 Aalto ei ole lokalisoitunut eli sillä ei ole täsmällistä paikkaa. Avaruudessa ei ole pistettä, josta voidaan sanoa: "Katso. Tuossa aalto on." Muistanet veneessä ylös ja alas liikkuvan purjehtijan. Aalto, jonka aallonpituus oli lambda, ulottui veneen edessä ja takana niin pitkälle kuin silmä kantoi. Aaltoa luonnehtivat aallonpituus, taajuus, amplitudi ja (käytännössä epäolennainen) vaihe, vaan ei paikka, koska sillä ei ole määriteltävää paikkaa.....

Viimeinen lause on ongelma. Johtuuko se siitä että nyt puhuttiin kvanttimekaniikasta eikä klassisesta aallosta?

[QS]

Aalto ei ole lokalisoitunut eli sillä ei ole täsmällistä paikkaa. Avaruudessa ei ole pistettä, josta voidaan sanoa: "Katso. Tuossa aalto on." Muistanet veneessä ylös ja alas liikkuvan purjehtijan. Aalto, jonka aallonpituus oli lambda, ulottui veneen edessä ja takana niin pitkälle kuin silmä kantoi. Aaltoa luonnehtivat aallonpituus, taajuus, amplitudi ja (käytännössä epäolennainen) vaihe, vaan ei paikka, koska sillä ei ole määriteltävää paikkaa.....

Viimeinen lause on ongelma. Johtuuko se siitä että nyt puhuttiin kvanttimekaniikasta eikä klassisesta aallosta?

 

Kyllä. Lainauksessa puhutaan kvanttimekaniikasta ja massahiukkasen todennäköisyysaallosta. Sähkömagneettinen aalto on klassisen fysiikan otus.

[Eusa]

Aalto ei ole lokalisoitunut eli sillä ei ole täsmällistä paikkaa. Avaruudessa ei ole pistettä, josta voidaan sanoa: "Katso. Tuossa aalto on." Muistanet veneessä ylös ja alas liikkuvan purjehtijan. Aalto, jonka aallonpituus oli lambda, ulottui veneen edessä ja takana niin pitkälle kuin silmä kantoi. Aaltoa luonnehtivat aallonpituus, taajuus, amplitudi ja (käytännössä epäolennainen) vaihe, vaan ei paikka, koska sillä ei ole määriteltävää paikkaa.....

Viimeinen lause on ongelma. Johtuuko se siitä että nyt puhuttiin kvanttimekaniikasta eikä klassisesta aallosta?


 

Kyllä. Lainauksessa puhutaan kvanttimekaniikasta ja massahiukkasen todennäköisyysaallosta. Sähkömagneettinen aalto on klassisen fysiikan otus.

Teoreettinen löytöni on se, että yhtenäistämisen Φ-vaihekentässä globaalisti korreloiva vaiheisuus antaa fysikaalisesti QED+Bohmian ja sähkömagnetismi on emergenssi - paitsi valonlaatuiset aallot perustuvat invarianttien antipodaalisten spin½-puolifotonitilojen yhdistelmään.

Siten ero todennäköisyysaallon ja fysikaalisen aallon välillä ei olisi niin räikeä kuin paradigma antaa ymmärtää.

[pähkäilijä]

Aalto ei ole lokalisoitunut eli sillä ei ole täsmällistä paikkaa. Avaruudessa ei ole pistettä, josta voidaan sanoa: "Katso. Tuossa aalto on." Muistanet veneessä ylös ja alas liikkuvan purjehtijan. Aalto, jonka aallonpituus oli lambda, ulottui veneen edessä ja takana niin pitkälle kuin silmä kantoi. Aaltoa luonnehtivat aallonpituus, taajuus, amplitudi ja (käytännössä epäolennainen) vaihe, vaan ei paikka, koska sillä ei ole määriteltävää paikkaa.....

Viimeinen lause on ongelma. Johtuuko se siitä että nyt puhuttiin kvanttimekaniikasta eikä klassisesta aallosta?

 

Kyllä. Lainauksessa puhutaan kvanttimekaniikasta ja massahiukkasen todennäköisyysaallosta. Sähkömagneettinen aalto on klassisen fysiikan otus.

Nyt on 3 erilaista aallon käsitettä:
- yksittäinen aalto
- sähkömagneettinen aalto jossa on miljoonia yksittäisiä aaltoja
- kvanttimekaaninen aalto joka on vain käsite eikä todellinen olio

[QS]

- yksittäinen aalto
- sähkömagneettinen aalto jossa on miljoonia yksittäisiä aaltoja
- kvanttimekaaninen aalto joka on vain käsite eikä todellinen olio

'Yksi aalto' on määritelmällisesti haastava, kun puhutaan klassisesta fysiikasta, ja sen voi kai määritellä monella tavalla. Voidaan sanoa, että johonkin suuntaan etenevä aalto on 'yksi aalto', ja toiseen suuntaan etenevä on 'toinen aalto'. Tai samaan suuntaan etenee 'eräs aalto' ja myös 'toinen aalto', joiden lineaarikombinaatio on kai sitten 'kolmas aalto'. Määritelmän hankaluuden voi todeta pohtimalla, että miten myrskyävän meren aallot pitäisi jakaa yksittäisiksi aalloiksi. Lopulta määrittelykysymys, johon voi kehitellä vaihtoehtoja, mutta mitään perustavanlaatuista määritelmää tähän ei ole.

Sähkömagneettisten aaltojen lineaarikombinaatio on edelleen sähkömagneettinen aalto, joista erikoistapaus esimerkiksi seisova sähkömagneettinen aalto.

Todennäköisyysaaltoa ei voi suoraan havaita, mutta se on toimiva kvanttimekaniikan matemaattinen väline.

Nyt on 3 erilaista aallon käsitettä

Lukuisia muitakin on, kuten ääniaalto, mekaaninen aalto, gravitaatioaalto, ja vaikka kvanttikentän aaltoratkaisu.

[pähkäilijä]

- yksittäinen aalto
- sähkömagneettinen aalto jossa on miljoonia yksittäisiä aaltoja
- kvanttimekaaninen aalto joka on vain käsite eikä todellinen olio

'Yksi aalto' on määritelmällisesti haastava, kun puhutaan klassisesta fysiikasta, ja sen voi kai määritellä monella tavalla. Voidaan sanoa, että johonkin suuntaan etenevä aalto on 'yksi aalto', ja toiseen suuntaan etenevä on 'toinen aalto'. Tai samaan suuntaan etenee 'eräs aalto' ja myös 'toinen aalto', joiden lineaarikombinaatio on kai sitten 'kolmas aalto'. Määritelmän hankaluuden voi todeta pohtimalla, että miten myrskyävän meren aallot pitäisi jakaa yksittäisiksi aalloiksi. Lopulta määrittelykysymys, johon voi kehitellä vaihtoehtoja, mutta mitään perustavanlaatuista määritelmää tähän ei ole.

Sähkömagneettisten aaltojen lineaarikombinaatio on edelleen sähkömagneettinen aalto, joista erikoistapaus esimerkiksi seisova sähkömagneettinen aalto.

Todennäköisyysaaltoa ei voi suoraan havaita, mutta se on toimiva kvanttimekaniikan matemaattinen väline.

Nyt on 3 erilaista aallon käsitettä

Lukuisia muitakin on, kuten ääniaalto, mekaaninen aalto, gravitaatioaalto, ja vaikka kvanttikentän aaltoratkaisu.

Tutkiko Faraday yksittäisiä aaltoja vai oliko hänelläkin 'miljoonia' aaltoja kokeissaan? Itse käsitän yksittäisen aallon neljäksi pisteeksi jotka on ikäänkuin x-akselin ylä- ja alapuolella. Kaksi niistä on magneettisia ja toiset kaksi sähköisiä. Ja pisteitten ympäristössä vaikutus heikkenee kun mennään pisteestä poispäin. Ja nelikko etenee c nopeudella. Piste on harhaanjohtava ilmaus, se vaan kuvaa kentän max. arvoa.
 Syy miksi tämä kiinnostaa on gravitaation dilaatio. Kun aalto nousee  gravitaatiokaivosta, sen aallonpituus kasvaa. Eikö juuri tässä tapahdu dilaatio? Jos pisteiden välimatka kasvaa hiukan niin ei se paljoa dilatoi. Kuitenkin kun aallonpituus kaksinkertaistuu, kertoo se siitä että aika kaivossa olisi 2x hitaampaa. Kaivossa tapahtumat etenisi 2x hitaammin kuin vapaassa avaruudessa, kyse on synkronoinnista. Ongelma on ymmärtää aallon pisteet jotta saisi tolkun synkronoinnista.

[QS]

Faraday touhusi käsittääkseni pääasiassa kokeellisesti ja kehitti samalla merkittäviä kaavoja, mutta niissä ei tainnut olla mukana aaltoliikettä. Valon aaltoluonne ja aaltoyhtälöt tulivat myöhemmin Maxwellilta.

Aikadilataatio ja punasiirtymä gravitaatossa ovat kyllä lausekkeina samat

\(\displaystyle \frac{t_\infty}{t_0}=\frac{\lambda_\infty}{\lambda_0} = \frac{1}{\sqrt{1 - \frac{2GM}{c^2 R}}}\)

[pähkäilijä]

Faraday touhusi käsittääkseni pääasiassa kokeellisesti ja kehitti samalla merkittäviä kaavoja, mutta niissä ei tainnut olla mukana aaltoliikettä. Valon aaltoluonne ja aaltoyhtälöt tulivat myöhemmin Maxwellilta.

Aikadilataatio ja punasiirtymä gravitaatossa ovat kyllä lausekkeina samat

\(\displaystyle \frac{t_\infty}{t_0}=\frac{\lambda_\infty}{\lambda_0} = \frac{1}{\sqrt{1 - \frac{2GM}{c^2 R}}}\)

Juuri se että aikadilaatio olisi sama, on kummallista. Yritän selittää syyn. Jos oletetaan että aallon energia on pakattu noihin neljään pisteeseen, niin ne on itsenäisiä paketteja. Jokainen 'nelikko' etenee c nopeudella ja jos esim lähetetään uutiset grav.kaivosta niin nelikko pitenee vaikka 2x mutta nelikkojen välimatka toisiinsa ei pitene. Ja siksi uutiset vastaanotetaan antenniin normipituisina. Olennaista on nelikkojen välimatka toisiinsa nähden, ei sisäinen aallonpituuden kasvu. Syy miksi välimatka ei kasva, on c nopeus joten jos sanotaan vaikka 'kymmenen uutiset', niin sanojen väli on vaikka 0,033s mistä seuraa 0,033xc=9900km. Näin sanojen väli on 9900km. Kun aalto nousee antenniin, tämä väli ei muutu vaikka nelikon pituus muuttuu.
 Ongelma siis syntyy aaltojen tulkinnasta, mitä on sm-aaltoliike.
 Vielä voidaan vedota siihen että Shapiro-viive selittäisi ongelman, siis 9900km pitenisi siksi että valo menee hitaammin kaivossa. Siihen ei kuitenkaan voi vedota jos koko dilaatio ei toimi. Tiedän että Shapiro-viive on mittauksilla todettu joten se on todellinen asia.

[QS]

Faraday touhusi käsittääkseni pääasiassa kokeellisesti ja kehitti samalla merkittäviä kaavoja, mutta niissä ei tainnut olla mukana aaltoliikettä. Valon aaltoluonne ja aaltoyhtälöt tulivat myöhemmin Maxwellilta.

Aikadilataatio ja punasiirtymä gravitaatossa ovat kyllä lausekkeina samat

\(\displaystyle \frac{t_\infty}{t_0}=\frac{\lambda_\infty}{\lambda_0} = \frac{1}{\sqrt{1 - \frac{2GM}{c^2 R}}}\)

Juuri se että aikadilaatio olisi sama, on kummallista. Yritän selittää syyn. Jos oletetaan että aallon energia on pakattu noihin neljään pisteeseen, niin ne on itsenäisiä paketteja.

Klassisen sähkömagneettisen aallon energia ei ole tuon kuvauksen kaltainen. Asiasta on keskustelu aiemminkin: aallolle määritellään energiatiheys, jota käyttämällä saadaan esimerkiksi energiavuo ja intensiteetti.

[Eusa]

Faraday touhusi käsittääkseni pääasiassa kokeellisesti ja kehitti samalla merkittäviä kaavoja, mutta niissä ei tainnut olla mukana aaltoliikettä. Valon aaltoluonne ja aaltoyhtälöt tulivat myöhemmin Maxwellilta.

Aikadilataatio ja punasiirtymä gravitaatossa ovat kyllä lausekkeina samat

\(\displaystyle \frac{t_\infty}{t_0}=\frac{\lambda_\infty}{\lambda_0} = \frac{1}{\sqrt{1 - \frac{2GM}{c^2 R}}}\)

Juuri se että aikadilaatio olisi sama, on kummallista. Yritän selittää syyn. Jos oletetaan että aallon energia on pakattu noihin neljään pisteeseen, niin ne on itsenäisiä paketteja.

Klassisen sähkömagneettisen aallon energia ei ole tuon kuvauksen kaltainen. Asiasta on keskustelu aiemminkin: aallolle määritellään energiatiheys, jota käyttämällä saadaan esimerkiksi energiavuo ja intensiteetti.

Yksittäisen aaltopaketin havaittavaksi päätyvä energiatiheys vaimenee suhteessa 1/r⁴. Avaruudellinen intensiteettiosuus on 1/r² ja lisäksi ajallinen dispersio 1/r². Kvanttikentissä "luodataan" aaltopaketin kohtaloa imaginaariajan kera.