Summa on emergenssi, ei reduktio.Abezethibou kirjoitti: ↑Eilen, 14:16Ööh ei kai esimerkin sähkövarausten summa ainakaan ole asymptootti vaan täsmälleen nolla. Se lienee totta, että absoluuttinen nollapiste on saavuttamaton äärellisessä ajassa äärellisellä määrällä fysikaalisia prosesseja. Tuossa esimerkissä tämä ei minusta ollut kuitenkaan oleellista.Eusa kirjoitti: ↑Eilen, 13:57Tyhjät reduktioidentiteetit ovat nähdäkseni asymptootteja - eivät fysikaalisia.Abezethibou kirjoitti: ↑Eilen, 13:46Jos systeemin kokonaisvaraus on nolla sen osien varausten summana, millä perusteella tämä nolla olisi vain laskennallinen apuväline eikä systeemin todellinen fysikaalinen ominaisuus? Lämpötila on johdettu ominaisuus, mutta se on silti fysikaalisesti todellinen, mitattava ja ennustusvoimaa sisältävä suure? Entä absoluuttinen nollapiste 0K, onko sekin vain havaitsijan keksimä kirjanpidollinen raja-arvo, vai voimmeko hyväksyä, että luonnolla on myös nollaan liittyviä fysikaalisia ominaisuuksia?QS kirjoitti: ↑15.11.2026, 16:51Nojoo tuossa on mielenkiintoinen nolla, \(q_{e^-} + q_{e^+} = 0\). Kaksi hiukkasta, joiden varausten summa on nolla. Mutta yksittäiset hituset osallistuvat edelleen sähkömagnetismiin, vaikka komposiittisysteemin varaus on nolla. Saman voi kirjoittaa myös 10:lle hiukkaselle \(5q_{e^-} + 5q_{e^+} = 0\), ja systeemin varaus on myös nolla.Abezethibou kirjoitti: ↑15.11.2026, 14:37\(|G \cap K| = 0\)QS kirjoitti: ↑15.11.2026, 12:51Mullekin mysteeri, että miten filosofit pysyvät pois psykiatrian osastoilta, kun näiden pohdinta ei voi olla terveellistäAbezethibou kirjoitti: ↑15.11.2026, 12:10Ei se kappale tarvitse havaitsijaa eikä nuo ihmisetkään jotka joko ovat huoneessa tai sitten eivät ole.![]()
Näissä nyrjähtää nuppi.![]()
Mutta nollaan vielä. Jos todetaan, että Kuussa on nolla kerbiiliä, niin toteamus on looginen. Teoriassa on mahdollista, että Kuussa voisi olla muutama kerbiili, jos ne on sinne viety. Mutta voidaanko sanoa, että Kuun kerbiilien tyhjä joukko on universumin perusrakenteessa oleva Kuun (tai kerbiilien) ominaisuus? Mielestäni ei voida.
Tätä voisi jopa muotoilla formaalisti. \(K\) on kuu eli universumista rajattu joukko tai tilavuus, \(G\) on kaikkien gerbiilien joukko, ja \(G_k\) on kuussa olevien gerbiilien joukko. Todetaan, että \(G_k = G \cap K = \emptyset\).
Saatu tyhjä joukko on tavallaan erään laskutoimituksen \(G \cap K\) tulos, eikä Kuun tai universumin ominaisuus. Toisaalta universumin kannalta silläkään ei ole merkitystä, että onko Kuussa gerbiilejä vai ei. Näistä joukoista voi kuitenkin olla hyötyä, jos gerbiilejä ja tyhjiä joukkoja tutkitaan tarkemmin, koska niiden avulla löytyy luonnollisten lukujen joukko, joka on kätevä työväline muidenkin ilmiöiden tarkasteluun.
\(q_{e^-} + q_{e^+} = 0\)
Nollan matemaattinen määritelmä ei muutu, mutta sen kuvaaman tosiasian fysikaalinen merkitys muuttuu. Matemaattisen arvon syntyminen abstraktissa laskutoimituksessa ei tee arvon kuvaamasta ominaisuudesta abstraktia. Nolla siis voi olla todellisuuden objektiivinen ominaisuus eikä vain havaitsijan luokittelutulos.![]()
Ei helkutti mikä aihe.![]()
Kysymys tässä on varmaankin se, että mitä oikealla oleva nolla tarkoittaa? Onko se universumin erään osajoukon (2 tai 10 tai n varausta) perustavanlaatuinen ominaisuus, vai vain summa, joka on kätevä kirjanpitomerkintä?
Voidaan toki kysyä, että mitä tarkoittaa oikea puoli, kun kirjoitetaan \(q_{e^-} + q_{e^-} = 2q_{e^-}\). Tässä on laskettu negatiivisten varausten lukumääräksi 2. Mutta onko tämäkään universumin erään osajoukon perustavanlaatuinen ominaisuus, vai vain kirjanpitomerkintä?
Jos tarkastellaan vain yhtä alkeishiukkasta (niin pitkälle kuin ihminen tietää mitä tuo tarkoittaa), niin hiukkaseen voidaan liittää ominaisuus +q=+1 tai -q=-1, "osallistuu vuorovaikutukseen kuten hiukkanen" tai "osallistuu vuorovaikutukseen kuten vastakkainen hiukkanen". Kun löydetään hiukkanen, joka ei osallistu, niin liitetään q=0, "ei osallistu vuorovaikutukseen" (neutraali).
Sitten sovelletaan gerbiili-mallia: \(K\) sähkömagnetismiin osallistuvien hiukkasten joukko, \(G\) on neutraalien hiukkasten joukko, \(G_k\) on sähkömagnetismiin osallistuvien neutraalien hiukkasten joukko. Todetaan vaikkapa kokeellisesti \(G_k = G \cap K = \emptyset\).
Tuo q=0 on valittu hiukkasen ominaisuudeksi siksi, että on yritetty sisällyttää neutraali alkeishiukkanen sähkömagnetismin tarkasteluun, vaikka se ei tarkasteltuun joukkoon kuulu. Tyhjän joukon kanssa nypertely vaatii arvon q=0. Kun neutraalit alkeishiukkaset siirretään pois jaloista pyörimästä, ja neutraalien alkeishiukkasten joukkoihin, niin arvoa q ei tarvita, eikä nollaa.
Voidaan taas kysyä, että onko universumin perusrakenteissa tyhjiä joukkoja. Mielestäni ei ole, ja siksi q=0 on matematiikan vaatimia lisäkilke, samoin kuin Kuun gerbiilipuute ei ole universumin perusominaisuus, vaikka kuugerbiilien lukumäärälle on joukko-opin kirjanpitomerkintä \(|G_k|=|\emptyset|=0\)![]()
Hienorakennevakio lukuteoriana vapausasteista: (1⁰+2¹+3²+5³+1/2¹×3²/5³-(3²×5³)⁻²)⁻¹ = 137,03599921⁻¹
Iltaa!
Ihan tuosta nollasta fysiikassa tuli mieleen sellainen että, onko eroa sillä että jos jonkun fysikaalisen suureen arvo on = 0 jollekin objektille tai objektilla ei edes ole kyseistä ominaisuutta?
Toiseksi, voinko periaatteessa esimerkiksi elektrodynamiikassa asettaa elektronin e sähkövaraukselle -1 uuden mittayksikön, jossa uusi varaus \(Q_{-e}= 1+(-1) =0\) ja positronille \(Q_{+e}=1+1=2\) ? Eli vanha varaus q ja uusi varaus Q ovat määritelty yhtälöllä \( Q=q+1\)? Periaatteessa näin kai voisi tehdä ja siten kaikki vanhan järjestelmän yhtälöt muutetaan uuden järjestelmän yhtälöiksi yhtälöllä \( Q=q+1 \). Yhtälöt toki muuttuisivat, mutta fysiikka ei? Silloin esimerkiksi toteamus \(Q=0\) tarkoittaisi vanhan järjestelmän tilannetta \(q=-1\).
Ihan tuosta nollasta fysiikassa tuli mieleen sellainen että, onko eroa sillä että jos jonkun fysikaalisen suureen arvo on = 0 jollekin objektille tai objektilla ei edes ole kyseistä ominaisuutta?
Toiseksi, voinko periaatteessa esimerkiksi elektrodynamiikassa asettaa elektronin e sähkövaraukselle -1 uuden mittayksikön, jossa uusi varaus \(Q_{-e}= 1+(-1) =0\) ja positronille \(Q_{+e}=1+1=2\) ? Eli vanha varaus q ja uusi varaus Q ovat määritelty yhtälöllä \( Q=q+1\)? Periaatteessa näin kai voisi tehdä ja siten kaikki vanhan järjestelmän yhtälöt muutetaan uuden järjestelmän yhtälöiksi yhtälöllä \( Q=q+1 \). Yhtälöt toki muuttuisivat, mutta fysiikka ei? Silloin esimerkiksi toteamus \(Q=0\) tarkoittaisi vanhan järjestelmän tilannetta \(q=-1\).
SI Resurrection!
Voin kuvitella, että renormalisaatiotarpeiset tilanteet lisääntyvät. Harjoitus ei ehkä olisi ollenkaan huono - voisi jopa löytyä analogiaa sille, kuinka alkeisemmilla formalismimuunnoksilla voisi vähentää renormalisaatiotarvetta siellä, missä sitä nyt joutuu soveltamaan...Disputator kirjoitti: ↑Eilen, 17:14Iltaa!
Ihan tuosta nollasta fysiikassa tuli mieleen sellainen että, onko eroa sillä että jos jonkun fysikaalisen suureen arvo on = 0 jollekin objektille tai objektilla ei edes ole kyseistä ominaisuutta?
Toiseksi, voinko periaatteessa esimerkiksi elektrodynamiikassa asettaa elektronin e sähkövaraukselle -1 uuden mittayksikön, jossa uusi varaus \(Q_{-e}= 1+(-1) =0\) ja positronille \(Q_{+e}=1+1=2\) ? Eli vanha varaus q ja uusi varaus Q ovat määritelty yhtälöllä \( Q=q+1\)? Periaatteessa näin kai voisi tehdä ja siten kaikki vanhan järjestelmän yhtälöt muutetaan uuden järjestelmän yhtälöiksi yhtälöllä \( Q=q+1 \). Yhtälöt toki muuttuisivat, mutta fysiikka ei? Silloin esimerkiksi toteamus \(Q=0\) tarkoittaisi vanhan järjestelmän tilannetta \(q=-1\).![]()
Hienorakennevakio lukuteoriana vapausasteista: (1⁰+2¹+3²+5³+1/2¹×3²/5³-(3²×5³)⁻²)⁻¹ = 137,03599921⁻¹
Tässä ollaan juurikin tämän filosofisen sivuhaaran ytimessä. Vaikka itse nostin nollan olemuksen esille, niin lyhyt vastaus on, että eipä sillä eroa ole, ja eron miettiminen on hiukan turhaa filosofiaaDisputator kirjoitti: ↑Eilen, 17:14Iltaa!
Ihan tuosta nollasta fysiikassa tuli mieleen sellainen että, onko eroa sillä että jos jonkun fysikaalisen suureen arvo on = 0 jollekin objektille tai objektilla ei edes ole kyseistä ominaisuutta?
Mutta kun nollan-kieltäjän roolin otin, niin kai on sillä tiellä jatkettava.
Tämä onkin hyvä kysymys!Disputator kirjoitti: ↑Eilen, 17:14Toiseksi, voinko periaatteessa esimerkiksi elektrodynamiikassa asettaa elektronin e sähkövaraukselle -1 uuden mittayksikön, jossa uusi varaus \(Q_{-e}= 1+(-1) =0\) ja positronille \(Q_{+e}=1+1=2\) ? Eli vanha varaus q ja uusi varaus Q ovat määritelty yhtälöllä \( Q=q+1\)? Periaatteessa näin kai voisi tehdä ja siten kaikki vanhan järjestelmän yhtälöt muutetaan uuden järjestelmän yhtälöiksi yhtälöllä \( Q=q+1 \). Yhtälöt toki muuttuisivat, mutta fysiikka ei? Silloin esimerkiksi toteamus \(Q=0\) tarkoittaisi vanhan järjestelmän tilannetta \(q=-1\).![]()
Koetan säilyttää roolini.
Sähköheikko teoria antaa sm-varaukselle arvot \(Q = T_3 + \frac 12 Y\), missä \(Y\) on heikko hypervaraus ja \(T_3\) on heikko isospin. Nämä ovat kvanttilukuja, ja voivat olla nollia tai nollasta poikkeavia.
Esimerkiksi neutriinon Q = 1/2 + (1/2)*(-1) = 0, eli todellakin nolla, ja tämä on lukuarvo, joka on peräisin tuosta algebrallisesta relaatiosta, ja relaatio on aika hyvä vasta-argumentti aiempaan nollan-kieltäjän perusteluuni, vaikka itse tässä itseäni vastaan argumentoin.
Mutta relaatio on peräisin eräästä symmetriasta, ja symmetria ei sellaisenaan ole lukuarvo, vaan säännönmukaisuus, joka esiintyy luonnon prosessissa.
Tuo algebrallinen relaatio tarkoittaa, että neutriino ei voi kuulua niiden alkeishiukkasten joukkoon, jotka osallistuvat sähkömagneettiseen vuorovaikutukseen. Arvo Q=0 ei tarkoita sitä, että luonnon sm-kytketävakio asettuu nollaksi (lauseke, jossa on sähköheikot vakiot \(g\) ja \(g'\) ihme muodossa), vaan sitä, että neutriinon tapauksessa kytkentävakion eteen asettuu kerroin Q=0, joka matematiikan keinoin "annihiloi" vuorovaikutustermit. Termit pitää saada pois, koska neutriino ei voi olla mukana (varattujen neutriinojen joukko on tyhjä joukko). Sähkövaraus ei näin perustellen ole neutriinon perustavanlaatuinen ominaisuus, vaan nolla on matematiikan keino poistaa kyseinen ominaisuus.
Muiden hiukkasten arvot \(Q = 1, Q=-1, Q = 2/3\) jne ovat kuitenkin merkityksellisiä, ja ne kertovat miten kytkennät eroavat toisistaan kaikkien kytkentään osallistuvien hiukkasten joukossa.
Toinen veikeä nolla on oikeakätisten leptonien ja kvarkkien isospin \(T_3 = 0\). Tämä tekee saman nollatempun, eli poistaa hiukkasia niiden hiukkasten joukosta, jotka kytkeytyvät heikkoon vuorovaikutukseen. Tämä näkyy hauskasti sähköheikkona singlettinä, joka matkustaa symmetriamuunnoksen mukana osallistumatta muunnokseen.
Vastaava filosofinen nollan-kieltäminen voisi olla spin-kvanttiluku. Kun spin=0, niin hiukkasella ei ole spin-ominaisuutta.
EDIT: Tulipa filosofisessa mielentilassa sekin mieleen, että kvantivakuumi \(\ket 0\) ei sekään ole nolla, vaan Hilbertin avaruuden vektori, joka ei ole nollavektori. Ja hiukkaslukumäärä N=0 ei ole varsinaisesti luonnon ominaisuus, vaan kilke, jolla saadaan muodostettua (mielestäni) luonnon perusrakenteesta puuttuva tyhjän joukon kardinaliteetti \(N = |\emptyset| = a\ket 0 =0\).