Sähkömagneettisen aallon olemus

[QS]

Ainakin itse sanoit että aallot luovuttaa energiaa useammassa vuorovaikutuksessa. Jos aalto tulee auringosta ja puskee koivunlehdessä elektronia ylemmälle orbitaalille, se ei välttämättä menetä kaikkea energiaa vaan heijastuu jonnekin eteenpäin. Eli erkale on pienin mahdollinen paketti mutta aallossa kun on monen paketin interferenssi niin sen absorboiminen ei yhdellä vuorovaikutuksella välttämättä onnistu.

 

Näin on, mutta silti klassinen teoria ei selitä yksittäisen fotonin eli energiakvantin olemassa oloa, sen käyttäytymistä tahi muutakaan ominaisuutta. Yksittäistä fotonia voidaan täsmällisesti käsitellä vasta sitten, kun teoria kvantisoidaan.

Arkipäiväisessä keskustelussa fotoni ja sähkömagneettinen aalto sotketaan ihan jatkuvasti keskenään, ja syy on jälleen peruskoulu, kuten muissakin asiaan liittyvissä sotkuissa.

Selitin fotonin teoriaa lyhyesti tässä viestissä: viewtopic.php?p=2245#p2245

[Eusa]

Helppo jäsennys fotonin kanssa on sellainen, että se esiintyy vain paikallistumissa eli massallisten viritystilojen emissioissa ja absorptioissa. Valovauhdissa se on antipodaalisten kantoaaltomoodien vaihe-ero, jonka tuottama aallonpituus fotonina riippuu fotonin kytkentärakenteiden välisestä liiketilasta.

Fotonille on siis aina kaksi tasavertaista aallonpituutta emitterin ja absorberin koordinaatistoissa. Välissä sähkömagneettinen aalto esiintyy 4-avaruuden pohjimmiltaan sumeana emergenttinä entiteettinä, eikä sen aallonpituus ole invariantti.

Oleellista kuitenkin on, että aallonpituuserot sähkömagneettisessa aaltosisällössä ovat invarianssi, mikä päivittää interferoivan aaltoympäristön Bohmiaanisen pilottiaallokon ja QED-sironta-amplitudit valonlaatuiseen statukseen.

[pähkäilijä]

Ainakin itse sanoit että aallot luovuttaa energiaa useammassa vuorovaikutuksessa. Jos aalto tulee auringosta ja puskee koivunlehdessä elektronia ylemmälle orbitaalille, se ei välttämättä menetä kaikkea energiaa vaan heijastuu jonnekin eteenpäin. Eli erkale on pienin mahdollinen paketti mutta aallossa kun on monen paketin interferenssi niin sen absorboiminen ei yhdellä vuorovaikutuksella välttämättä onnistu.

 

Näin on, mutta silti klassinen teoria ei selitä yksittäisen fotonin eli energiakvantin olemassa oloa, sen käyttäytymistä tahi muutakaan ominaisuutta. Yksittäistä fotonia voidaan täsmällisesti käsitellä vasta sitten, kun teoria kvantisoidaan.

Arkipäiväisessä keskustelussa fotoni ja sähkömagneettinen aalto sotketaan ihan jatkuvasti keskenään, ja syy on jälleen peruskoulu, kuten muissakin asiaan liittyvissä sotkuissa.

Selitin fotonin teoriaa lyhyesti tässä viestissä: viewtopic.php?p=2245#p2245

En puhu kvantista siksi että olisin kiinnostunut kvanttimekaniikasta vaan siksi että jostain kumman syystä valokvantti eli erkale erkautuu aina saman kokoisena. Eli kvantti on aina vakio mutta erot syntyy aallonpituudessa ja interferenssissä (amplitudi). Koska erkautuminen on aina saman kokoinen, se on mielenkiintoista. Jokin syy sille tietysti on mutta mikä? Ihmiselle on mahdotonta päästä niin pienen mittakaavan tapahtumiin ja siksi ei voi kuin arvailla syitä. Jos luonnonvoimia voisi säätää liukusäätimellä, saattaisi kvantin koko muuttua ja sitä kautta pääsisi ratkomaan salaisuutta mutta sehän on mahdotonta.

[Eusa]

Ainakin itse sanoit että aallot luovuttaa energiaa useammassa vuorovaikutuksessa. Jos aalto tulee auringosta ja puskee koivunlehdessä elektronia ylemmälle orbitaalille, se ei välttämättä menetä kaikkea energiaa vaan heijastuu jonnekin eteenpäin. Eli erkale on pienin mahdollinen paketti mutta aallossa kun on monen paketin interferenssi niin sen absorboiminen ei yhdellä vuorovaikutuksella välttämättä onnistu.

 

Näin on, mutta silti klassinen teoria ei selitä yksittäisen fotonin eli energiakvantin olemassa oloa, sen käyttäytymistä tahi muutakaan ominaisuutta. Yksittäistä fotonia voidaan täsmällisesti käsitellä vasta sitten, kun teoria kvantisoidaan.

Arkipäiväisessä keskustelussa fotoni ja sähkömagneettinen aalto sotketaan ihan jatkuvasti keskenään, ja syy on jälleen peruskoulu, kuten muissakin asiaan liittyvissä sotkuissa.

Selitin fotonin teoriaa lyhyesti tässä viestissä: viewtopic.php?p=2245#p2245

En puhu kvantista siksi että olisin kiinnostunut kvanttimekaniikasta vaan siksi että jostain kumman syystä valokvantti eli erkale erkautuu aina saman kokoisena. Eli kvantti on aina vakio mutta erot syntyy aallonpituudessa ja interferenssissä (amplitudi). Koska erkautuminen on aina saman kokoinen, se on mielenkiintoista. Jokin syy sille tietysti on mutta mikä? Ihmiselle on mahdotonta päästä niin pienen mittakaavan tapahtumiin ja siksi ei voi kuin arvailla syitä. Jos luonnonvoimia voisi säätää liukusäätimellä, saattaisi kvantin koko muuttua ja sitä kautta pääsisi ratkomaan salaisuutta mutta sehän on mahdotonta.

Ellei kvantista, kannattaa olla kiinnostunut Planckista. Globaali sähköinen U(1)-vuorovaihe realisoituu paikallisesti Planckin mitassa. Kuten edellä kirjoitin, kahden antipodaalisen spin½-kantoaaltomoodin vuorovaihe-ero antaa Planck-skaalan paikallisrakenteelta sitä lyhyempiaaltoisen sähkömagneettisen spin-1-aallon mitä suurempi viritystilan heilahdusenergia vuorovaihe-erona on.

Jos et saa kiinni paradigmafysiikan esityksistä QS:lta, tuskinpa eusafysiikastakaan...

[pähkäilijä]

Ainakin itse sanoit että aallot luovuttaa energiaa useammassa vuorovaikutuksessa. Jos aalto tulee auringosta ja puskee koivunlehdessä elektronia ylemmälle orbitaalille, se ei välttämättä menetä kaikkea energiaa vaan heijastuu jonnekin eteenpäin. Eli erkale on pienin mahdollinen paketti mutta aallossa kun on monen paketin interferenssi niin sen absorboiminen ei yhdellä vuorovaikutuksella välttämättä onnistu.

 

Näin on, mutta silti klassinen teoria ei selitä yksittäisen fotonin eli energiakvantin olemassa oloa, sen käyttäytymistä tahi muutakaan ominaisuutta. Yksittäistä fotonia voidaan täsmällisesti käsitellä vasta sitten, kun teoria kvantisoidaan.

Arkipäiväisessä keskustelussa fotoni ja sähkömagneettinen aalto sotketaan ihan jatkuvasti keskenään, ja syy on jälleen peruskoulu, kuten muissakin asiaan liittyvissä sotkuissa.

Selitin fotonin teoriaa lyhyesti tässä viestissä: viewtopic.php?p=2245#p2245

En puhu kvantista siksi että olisin kiinnostunut kvanttimekaniikasta vaan siksi että jostain kumman syystä valokvantti eli erkale erkautuu aina saman kokoisena. Eli kvantti on aina vakio mutta erot syntyy aallonpituudessa ja interferenssissä (amplitudi). Koska erkautuminen on aina saman kokoinen, se on mielenkiintoista. Jokin syy sille tietysti on mutta mikä? Ihmiselle on mahdotonta päästä niin pienen mittakaavan tapahtumiin ja siksi ei voi kuin arvailla syitä. Jos luonnonvoimia voisi säätää liukusäätimellä, saattaisi kvantin koko muuttua ja sitä kautta pääsisi ratkomaan salaisuutta mutta sehän on mahdotonta.

Ellei kvantista, kannattaa olla kiinnostunut Planckista. Globaali sähköinen U(1)-vuorovaihe realisoituu paikallisesti Planckin mitassa. Kuten edellä kirjoitin, kahden antipodaalisen spin½-kantoaaltomoodin vuorovaihe-ero antaa Planck-skaalan paikallisrakenteelta sitä lyhyempiaaltoisen sähkömagneettisen spin-1-aallon mitä suurempi viritystilan heilahdusenergia vuorovaihe-erona on.

Jos et saa kiinni paradigmafysiikan esityksistä QS:lta, tuskinpa eusafysiikastakaan...

Olen vaan "Liisa ihmemaassa" vaikka mies olenkin. Kun valokaapelit on arkipäivää, olisihan hyvä tietää jotain valosta, esim kuinka valo voi yhtä aikaa olla polaarinen ja pyöriä. Spin1/2 kertoo pyörimisestä, polarisaatio taas ettei saa pyöriä.
Tahtooko globaali sanoa että kenttä on rakeinen Planckin mitassa? Ja rakeiden välillä olevat halkeamat on tarkalleen kohdillaan kautta universumin?

[Eusa]

Näin on, mutta silti klassinen teoria ei selitä yksittäisen fotonin eli energiakvantin olemassa oloa, sen käyttäytymistä tahi muutakaan ominaisuutta. Yksittäistä fotonia voidaan täsmällisesti käsitellä vasta sitten, kun teoria kvantisoidaan.

Arkipäiväisessä keskustelussa fotoni ja sähkömagneettinen aalto sotketaan ihan jatkuvasti keskenään, ja syy on jälleen peruskoulu, kuten muissakin asiaan liittyvissä sotkuissa.

Selitin fotonin teoriaa lyhyesti tässä viestissä: viewtopic.php?p=2245#p2245

En puhu kvantista siksi että olisin kiinnostunut kvanttimekaniikasta vaan siksi että jostain kumman syystä valokvantti eli erkale erkautuu aina saman kokoisena. Eli kvantti on aina vakio mutta erot syntyy aallonpituudessa ja interferenssissä (amplitudi). Koska erkautuminen on aina saman kokoinen, se on mielenkiintoista. Jokin syy sille tietysti on mutta mikä? Ihmiselle on mahdotonta päästä niin pienen mittakaavan tapahtumiin ja siksi ei voi kuin arvailla syitä. Jos luonnonvoimia voisi säätää liukusäätimellä, saattaisi kvantin koko muuttua ja sitä kautta pääsisi ratkomaan salaisuutta mutta sehän on mahdotonta.

Ellei kvantista, kannattaa olla kiinnostunut Planckista. Globaali sähköinen U(1)-vuorovaihe realisoituu paikallisesti Planckin mitassa. Kuten edellä kirjoitin, kahden antipodaalisen spin½-kantoaaltomoodin vuorovaihe-ero antaa Planck-skaalan paikallisrakenteelta sitä lyhyempiaaltoisen sähkömagneettisen spin-1-aallon mitä suurempi viritystilan heilahdusenergia vuorovaihe-erona on.

Jos et saa kiinni paradigmafysiikan esityksistä QS:lta, tuskinpa eusafysiikastakaan...

Olen vaan "Liisa ihmemaassa" vaikka mies olenkin. Kun valokaapelit on arkipäivää, olisihan hyvä tietää jotain valosta, esim kuinka valo voi yhtä aikaa olla polaarinen ja pyöriä. Spin1/2 kertoo pyörimisestä, polarisaatio taas ettei saa pyöriä.
Tahtooko globaali sanoa että kenttä on rakeinen Planckin mitassa? Ja rakeiden välillä olevat halkeamat on tarkalleen kohdillaan kautta universumin?

Annan tiiviin eusafysiikan kuvauksen ajatukseesi sopivasta rakeisuudesta:

Separversen Planck-skaalan diskreetti rakenne on Spin(3,1)-pääkimpun globaalin vaiheen Φ minimifaasikennojen peräkkäinen toteutuma (‘Planck-silmukat’). Kunkin silmukan projektoitu pinta (2π)² ilmenee ρ(x):n ja A:n paikallisina purskeina, joiden energia-aikavaihtelut täyttävät ehdon ΔE Δt ≥ ħ/2. Siten granulaarinen rakenne on havaittavissa ainoastaan Heisenbergin epävarmuusrajojen puitteissa, vaikka se perustuukin alun perin täsmälliseen, globaalia U(1)-symmetriaa kantavaan Spin(3,1)-kimppuun.

Sähkömagneettinen aalto asuu ei-paikallisuudessa, jossa 4-ulotteinen vaihetäsmällisyys pätee. Aikariippuva aaltokuvaus ei sitä tavoita oikein, joten et voi käsitellä sitä suoraviivaisesti pyörimisillä ja polarisaatioilla.

[pähkäilijä]

En puhu kvantista siksi että olisin kiinnostunut kvanttimekaniikasta vaan siksi että jostain kumman syystä valokvantti eli erkale erkautuu aina saman kokoisena. Eli kvantti on aina vakio mutta erot syntyy aallonpituudessa ja interferenssissä (amplitudi). Koska erkautuminen on aina saman kokoinen, se on mielenkiintoista. Jokin syy sille tietysti on mutta mikä? Ihmiselle on mahdotonta päästä niin pienen mittakaavan tapahtumiin ja siksi ei voi kuin arvailla syitä. Jos luonnonvoimia voisi säätää liukusäätimellä, saattaisi kvantin koko muuttua ja sitä kautta pääsisi ratkomaan salaisuutta mutta sehän on mahdotonta.

Ellei kvantista, kannattaa olla kiinnostunut Planckista. Globaali sähköinen U(1)-vuorovaihe realisoituu paikallisesti Planckin mitassa. Kuten edellä kirjoitin, kahden antipodaalisen spin½-kantoaaltomoodin vuorovaihe-ero antaa Planck-skaalan paikallisrakenteelta sitä lyhyempiaaltoisen sähkömagneettisen spin-1-aallon mitä suurempi viritystilan heilahdusenergia vuorovaihe-erona on.

Jos et saa kiinni paradigmafysiikan esityksistä QS:lta, tuskinpa eusafysiikastakaan...

Olen vaan "Liisa ihmemaassa" vaikka mies olenkin. Kun valokaapelit on arkipäivää, olisihan hyvä tietää jotain valosta, esim kuinka valo voi yhtä aikaa olla polaarinen ja pyöriä. Spin1/2 kertoo pyörimisestä, polarisaatio taas ettei saa pyöriä.
Tahtooko globaali sanoa että kenttä on rakeinen Planckin mitassa? Ja rakeiden välillä olevat halkeamat on tarkalleen kohdillaan kautta universumin?

Annan tiiviin eusafysiikan kuvauksen ajatukseesi sopivasta rakeisuudesta:

Separversen Planck-skaalan diskreetti rakenne on Spin(3,1)-pääkimpun globaalin vaiheen Φ minimifaasikennojen peräkkäinen toteutuma (‘Planck-silmukat’). Kunkin silmukan projektoitu pinta (2π)² ilmenee ρ(x):n ja A:n paikallisina purskeina, joiden energia-aikavaihtelut täyttävät ehdon ΔE Δt ≥ ħ/2. Siten granulaarinen rakenne on havaittavissa ainoastaan Heisenbergin epävarmuusrajojen puitteissa, vaikka se perustuukin alun perin täsmälliseen, globaalia U(1)-symmetriaa kantavaan Spin(3,1)-kimppuun.

Sähkömagneettinen aalto asuu ei-paikallisuudessa, jossa 4-ulotteinen vaihetäsmällisyys pätee. Aikariippuva aaltokuvaus ei sitä tavoita oikein, joten et voi käsitellä sitä suoraviivaisesti pyörimisillä ja polarisaatioilla.

Tuli mieleen populaarikirjasta mikä ero on ylös- ja alaskvarkilla, muistaakseni se oli astekulma. Jos kulma oli yli 90 astetta, niin oli ylös, ja alle 90 niin oli alaskvarkki. Siis asteluvulla 91-269 kyseessä olisi ylöskvarkki. Miten tämä liittyy aallon polarisaatioon? Siten että spin hyppäisi aina 1/2 kierrosta ja siksi polarisaatio säilyy? Jospa aallon pyöriminen on tasaista (aste asteelta) mutta ulospäin se näyttäytyy 1/2 kierrosta kerrallaan etenevältä. Näin polarisaatio säilyisi.

[pähkäilijä]

Ellei kvantista, kannattaa olla kiinnostunut Planckista. Globaali sähköinen U(1)-vuorovaihe realisoituu paikallisesti Planckin mitassa. Kuten edellä kirjoitin, kahden antipodaalisen spin½-kantoaaltomoodin vuorovaihe-ero antaa Planck-skaalan paikallisrakenteelta sitä lyhyempiaaltoisen sähkömagneettisen spin-1-aallon mitä suurempi viritystilan heilahdusenergia vuorovaihe-erona on.

Jos et saa kiinni paradigmafysiikan esityksistä QS:lta, tuskinpa eusafysiikastakaan...

Olen vaan "Liisa ihmemaassa" vaikka mies olenkin. Kun valokaapelit on arkipäivää, olisihan hyvä tietää jotain valosta, esim kuinka valo voi yhtä aikaa olla polaarinen ja pyöriä. Spin1/2 kertoo pyörimisestä, polarisaatio taas ettei saa pyöriä.
Tahtooko globaali sanoa että kenttä on rakeinen Planckin mitassa? Ja rakeiden välillä olevat halkeamat on tarkalleen kohdillaan kautta universumin?

Annan tiiviin eusafysiikan kuvauksen ajatukseesi sopivasta rakeisuudesta:

Separversen Planck-skaalan diskreetti rakenne on Spin(3,1)-pääkimpun globaalin vaiheen Φ minimifaasikennojen peräkkäinen toteutuma (‘Planck-silmukat’). Kunkin silmukan projektoitu pinta (2π)² ilmenee ρ(x):n ja A:n paikallisina purskeina, joiden energia-aikavaihtelut täyttävät ehdon ΔE Δt ≥ ħ/2. Siten granulaarinen rakenne on havaittavissa ainoastaan Heisenbergin epävarmuusrajojen puitteissa, vaikka se perustuukin alun perin täsmälliseen, globaalia U(1)-symmetriaa kantavaan Spin(3,1)-kimppuun.

Sähkömagneettinen aalto asuu ei-paikallisuudessa, jossa 4-ulotteinen vaihetäsmällisyys pätee. Aikariippuva aaltokuvaus ei sitä tavoita oikein, joten et voi käsitellä sitä suoraviivaisesti pyörimisillä ja polarisaatioilla.

Tuli mieleen populaarikirjasta mikä ero on ylös- ja alaskvarkilla, muistaakseni se oli astekulma. Jos kulma oli yli 90 astetta, niin oli ylös, ja alle 90 niin oli alaskvarkki. Siis asteluvulla 91-269 kyseessä olisi ylöskvarkki. Miten tämä liittyy aallon polarisaatioon? Siten että spin hyppäisi aina 1/2 kierrosta ja siksi polarisaatio säilyy? Jospa aallon pyöriminen on tasaista (aste asteelta) mutta ulospäin se näyttäytyy 1/2 kierrosta kerrallaan etenevältä. Näin polarisaatio säilyisi.

Tarkennuksena vielä, idea on hyppäyksessä. Siis kun alaskvarkki on alle 90 astettaa, se on 100% alaskvarkki mutta jos se menee hitusen yli 90 astetta se muuttuu 100% ylöskvarkiksi. Tämä hyppäyksellisyys voidaan ajatella myös valon polarisaatioon, yksi hyppäys on aina 180 astetta jolloin polarisaatio säilyy. Näin on selitettävissä "pyörimättömyys" ja pyöriminen samassa aallossa.

[Eusa]

Olen vaan "Liisa ihmemaassa" vaikka mies olenkin. Kun valokaapelit on arkipäivää, olisihan hyvä tietää jotain valosta, esim kuinka valo voi yhtä aikaa olla polaarinen ja pyöriä. Spin1/2 kertoo pyörimisestä, polarisaatio taas ettei saa pyöriä.
Tahtooko globaali sanoa että kenttä on rakeinen Planckin mitassa? Ja rakeiden välillä olevat halkeamat on tarkalleen kohdillaan kautta universumin?

Annan tiiviin eusafysiikan kuvauksen ajatukseesi sopivasta rakeisuudesta:

Separversen Planck-skaalan diskreetti rakenne on Spin(3,1)-pääkimpun globaalin vaiheen Φ minimifaasikennojen peräkkäinen toteutuma (‘Planck-silmukat’). Kunkin silmukan projektoitu pinta (2π)² ilmenee ρ(x):n ja A:n paikallisina purskeina, joiden energia-aikavaihtelut täyttävät ehdon ΔE Δt ≥ ħ/2. Siten granulaarinen rakenne on havaittavissa ainoastaan Heisenbergin epävarmuusrajojen puitteissa, vaikka se perustuukin alun perin täsmälliseen, globaalia U(1)-symmetriaa kantavaan Spin(3,1)-kimppuun.

Sähkömagneettinen aalto asuu ei-paikallisuudessa, jossa 4-ulotteinen vaihetäsmällisyys pätee. Aikariippuva aaltokuvaus ei sitä tavoita oikein, joten et voi käsitellä sitä suoraviivaisesti pyörimisillä ja polarisaatioilla.

Tuli mieleen populaarikirjasta mikä ero on ylös- ja alaskvarkilla, muistaakseni se oli astekulma. Jos kulma oli yli 90 astetta, niin oli ylös, ja alle 90 niin oli alaskvarkki. Siis asteluvulla 91-269 kyseessä olisi ylöskvarkki. Miten tämä liittyy aallon polarisaatioon? Siten että spin hyppäisi aina 1/2 kierrosta ja siksi polarisaatio säilyy? Jospa aallon pyöriminen on tasaista (aste asteelta) mutta ulospäin se näyttäytyy 1/2 kierrosta kerrallaan etenevältä. Näin polarisaatio säilyisi.

Tarkennuksena vielä, idea on hyppäyksessä. Siis kun alaskvarkki on alle 90 astettaa, se on 100% alaskvarkki mutta jos se menee hitusen yli 90 astetta se muuttuu 100% ylöskvarkiksi. Tämä hyppäyksellisyys voidaan ajatella myös valon polarisaatioon, yksi hyppäys on aina 180 astetta jolloin polarisaatio säilyy. Näin on selitettävissä "pyörimättömyys" ja pyöriminen samassa aallossa.

Itse asiassa tuon tapainen ilmiö tapahtuu Heisenbergin epävarmuusperiaatteena kenttäkoherenssissa. Paikallinen mittaus, mikä tahansa energeettinen vuorovaikutus, täsmää tuloksen globaalin vuorovaiheen sallimiin hermiittisesti operoituihin tiloihin.

Lennossa ei edelleenkään fotonia ole ja esim. polarisaattori oikeasti muuttaa kenttäkoherenssia myös läpi pääsevissä polarisaatioissa - siksi läpäisemättömäksi ristiin asetettujen polarisaattorien läpi pääseekin valoa, kun väliin laitetaan kolmas polarisaattori 45 asteen kulmaan.

Kertaus: fotonia ei lennossa ole vaan vain eksitaatiomuutoksissa; eli emissiossa, absorptiossa ja kenttäkoherenssipäivityksissä aineen suhteen (hiukkasdekoherenssi).

Pyysin vielä AI:ltani toisen muotoilun:

Mittaus “hyppäyksenä”.
Heisenbergin epätarkkuussuhde ilmenee ΦBSU-kehyksessä kenttäkoherenssin diskreettinä päivityksenä: kun tapahtuu paikallinen energinen vuorovaikutus (mittaus), järjestelmä lukittuu johonkin hermiittisen operaattorin sallimista globaaleista vaihetiloista.

Fotonia ei ole lennossa – vain koherenttia kenttää.
“Vapaa” fotoni ilmestyy vasta eksiteerauksen hetkellä (emissio / absorptio) tai kun aine-kenttäkoherenssi järjestyy uudelleen. Siksi polarisaattorikoe toimii: 45° väli­polarisaattori muuttaa kenttäkoherenssia niin, että osa kentästä voi nyt läpäistä ristikkäin olevat analyysilevyt.

Kertauksena: fotoni on energiapaketti koherenssin muutoksessa, ei valmiina hiukkasena, joka matkaa avaruudessa.

[QS]

jostain kumman syystä valokvantti eli erkale erkautuu aina saman kokoisena.

 

Kvanttimekaniikalla kysymyksesi selittyy oikeinkin hyvin. Jos siis käyttämäsi sana "koko" tarkoittaa valon kvantin energiaa ja/tai liikemäärää.