Suhteellisuusteoria on suunniteltu inertiaaleille koordinaatistoille.
Inertiaaleja koordinaatistoja kun ei ole olemassa, syntyy ristiriitoja suhtiksen käytännön sovelluksissa, kuten Hafele-Keating kokeessa tapahtuu.
Samasta syystä kaksosparadoksin tulkinnat Wikipediassa ovat virheellisiä.
Käsittääkseni jos aikaa mitataan atomikellolla, kellon käynti on riippuvainen atomien määrästä ja tiheydestä, eli ainepaineesta yksittäisen atomin ympärillä. Sen takia atomikello käy eri nopeutta ms.avaruuden painetiheyksissä. Ja siitä seuraa että koska ihminen rakentuu atomeista koostuvista molekyyleistä, niin atomien osien liikenopeus muuttuu ympäröivän paineen mukana,, esim, maapallon ilmakehän paine verrattuna avaruuden ilmattomaan ainepaineeseen. Tämä lienee ns.kaksosjutun olennaisin tekijä. Ja tämä painetiheys atomin ympärillä on riippuvainen sekä atomia ympäröivän ainemassan paineesta että liikenopeudesta kun atomi kulkee atomimassassa.
Kun jokin kappale A lähettää jotakin nopeudella 1. Ja kun toinen kappale B lähettää jotakin nopeudella 1.
1. Kun kappaleet A ja B on paikallaan, niin jotakin nopeus 1+1 summaantuu kohtaamisnopeudeksi 2.
2.Kun kappaleet A ja B erkaantuu toisistaan nopeudella 1, niin jotakin kohtaamisnopeus on ?
3.Kun kappaleet A ja B erkaantuu toisistaan nopeudella 2, niin jotakin kohtaamisnopeus on -?.
Jos jotakin on valon niin valojen kohtaamisnopeus/erkaantumisnopeus on sidoksissa valoa lähettävien kappaleiden liikenopeuteen.
Sen lisäksi valon nopeuteen vaikuttaa sen kulkema matka, ja kun mitataan taajuutta, valospektria, niin havaittu spektri on eri etäisyyden muuttuessa kohteeseen.
Kun jokin kappale A lähettää jotakin nopeudella 1. Ja kun toinen kappale B lähettää jotakin nopeudella 1.
1. Kun kappaleet A ja B on paikallaan, niin jotakin nopeus 1+1 summaantuu kohtaamisnopeudeksi 2.
2.Kun kappaleet A ja B erkaantuu toisistaan nopeudella 1, niin jotakin kohtaamisnopeus on ?
3.Kun kappaleet A ja B erkaantuu toisistaan nopeudella 2, niin jotakin kohtaamisnopeus on -?.
Jos jotakin on valon niin valojen kohtaamisnopeus/erkaantumisnopeus on sidoksissa valoa lähettävien kappaleiden liikenopeuteen.
Sen lisäksi valon nopeuteen vaikuttaa sen kulkema matka, ja kun mitataan taajuutta, valospektria, niin havaittu spektri on eri etäisyyden muuttuessa kohteeseen.
(uusiksi)
Muotoilin vielä hiukan eilen klo 07.01 kuvaamaani muutosta ja tein muutoksen esitykseen Suhteellisuusteorian tulkintoja
sivu 6
Ajatellaan inertiaalissa koordinaatistossa liikkuvan kappaleen atomin elektronin liikerataa kappaleen nopeuden kasvaessa, kun kappaleen nopeus summautuu ratanopeuteen. Radan pituus kasvaa liikkeen suunnassa (sykloidina). Etääntyessä ja lähestyessä rata venyy vastakkaisiin suuntiin.
……..
Kappaleen omassa koordinaatistossa atomien liikenopeus ei muutu. Koordinaatistossa, jossa kappale liikkuu atomien liikkeen hidastuminen on tulkittu ”ajan” hidastumisena. Kun liikkumattomia koordinaatistoja ei ole, koordinaatiston liike summautuu kappaleen liikkeeseen ja vaikuttaa atomitason liikkeisiin ja siis ”aikaan”. Hafele-Keating kokeessa (ks sivu 10) lentokentän koordinaatisto oli liikkuva koordinaatisto lentokoneille. Lorentzin aikadilataatioyhtälö olettaa etenevän ja lähestyvän kappaleen ajan hidastuvan kummassakin tapauksessa. Käytännössä kuitenkin liikkuvassa koordinaatistossa aika hidastuu tai nopeutuu kappaleen liikkeen suunnasta riippuen.
sivu 7
Ajan kulkunopeus hidastuu gravitaatiokiihtyvyyden funktiona ja liikkeen kiihtyvyyden funktiona (ekvivalenssi) ”paikalleen lukitussa” inertiaalissa koordinaatistossa.
Muotoilin vielä hiukan eilen klo 07.01 kuvaamaani muutosta ja tein muutoksen esitykseen Suhteellisuusteorian tulkintoja
sivu 6
Ajatellaan inertiaalissa koordinaatistossa liikkuvan kappaleen atomin elektronin liikerataa kappaleen nopeuden kasvaessa, kun kappaleen nopeus summautuu ratanopeuteen. Radan pituus kasvaa liikkeen suunnassa (sykloidina). Etääntyessä ja lähestyessä rata venyy vastakkaisiin suuntiin.
……..
Kappaleen omassa koordinaatistossa atomien liikenopeus ei muutu. Koordinaatistossa, jossa kappale liikkuu atomien liikkeen hidastuminen on tulkittu ”ajan” hidastumisena. Kun liikkumattomia koordinaatistoja ei ole, koordinaatiston liike summautuu kappaleen liikkeeseen ja vaikuttaa atomitason liikkeisiin ja siis ”aikaan”. Hafele-Keating kokeessa (ks sivu 10) lentokentän koordinaatisto oli liikkuva koordinaatisto lentokoneille. Lorentzin aikadilataatioyhtälö olettaa etenevän ja lähestyvän kappaleen ajan hidastuvan kummassakin tapauksessa. Käytännössä kuitenkin liikkuvassa koordinaatistossa aika hidastuu tai nopeutuu kappaleen liikkeen suunnasta riippuen.
sivu 7
Ajan kulkunopeus hidastuu gravitaatiokiihtyvyyden funktiona ja liikkeen kiihtyvyyden funktiona (ekvivalenssi) ”paikalleen lukitussa” inertiaalissa koordinaatistossa.
Liitteet:
Joo, korjaus, tyhjiössä ei ole ainepainetta eikä siten voimia jotka vaikuttavat saavutettuun nopeuteen, periaatteessa.Heikki R kirjoitti: ↑3.10.2025, 08:08 Käsittääkseni jos aikaa mitataan atomikellolla, kellon käynti on riippuvainen atomien määrästä ja tiheydestä, eli ainepaineesta yksittäisen atomin ympärillä. Sen takia atomikello käy eri nopeutta ms.avaruuden painetiheyksissä. Ja siitä seuraa että koska ihminen rakentuu atomeista koostuvista molekyyleistä, niin atomien osien liikenopeus muuttuu ympäröivän paineen mukana,, esim, maapallon ilmakehän paine verrattuna avaruuden ilmattomaan ainepaineeseen. Tämä lienee ns.kaksosjutun olennaisin tekijä. Ja tämä painetiheys atomin ympärillä on riippuvainen sekä atomia ympäröivän ainemassan paineesta että liikenopeudesta kun atomi kulkee atomimassassa.
Kun jokin kappale A lähettää jotakin nopeudella 1. Ja kun toinen kappale B lähettää jotakin nopeudella 1.
1. Kun kappaleet A ja B on paikallaan, niin jotakin nopeus 1+1 summaantuu kohtaamisnopeudeksi 2.
2.Kun kappaleet A ja B erkaantuu toisistaan nopeudella 1, niin jotakin kohtaamisnopeus on ?
3.Kun kappaleet A ja B erkaantuu toisistaan nopeudella 2, niin jotakin kohtaamisnopeus on -?.
Jos jotakin on valon niin valojen kohtaamisnopeus/erkaantumisnopeus on sidoksissa valoa lähettävien kappaleiden liikenopeuteen.
Sen lisäksi valon nopeuteen vaikuttaa sen kulkema matka, ja kun mitataan taajuutta, valospektria, niin havaittu spektri on eri etäisyyden muuttuessa kohteeseen.
Muuten suht ok minustakin.
Tuosta päästään siihen juttuun.
2. Kohtaamisnopeus laskee ja se havaitaan spektriviivojen siirtymästä kohti sinistä.
3. Kohtaamisnopeus nousee ja se havaitaan spektriviivojen siirtymästä kohti punaista.
Säteily ON sidoksissa lähettävän kappaleen liikenopeuteen, totta helvetissä on. Etäisyys sinällään ei vaikuta, vain siksi se vaikuttaa koska kauempana kaikki loittonee nopeammin.
Areena: Juuso Pekkinen Tuomo Suntola ja dynaamisen universumin teoria, vuonna 2018
https://areena.yle.fi/1-4435769
https://areena.yle.fi/1-4435769
Onpas kumma, ettei tämä ilmiö herätä minkäänlaista reaktiota keskustelijoissa?
Suhteellisuusteorian tulkintoja sivulla 6 esitän:
"Ajatellaan inertiaalissa koordinaatistossa liikkuvan kappaleen atomin elektronin liikerataa kappaleen nopeuden kasvaessa, kun kappaleen nopeus summautuu ratanopeuteen. Radan pituus kasvaa liikkeen suunnassa (sykloidina). Etääntyessä ja lähestyessä rata venyy vastakkaisiin suuntiin. Kappaleen nopeus ei kuitenkaan summaudu Newtonin mekaniikan mukaan ratanopeuteen, vaan suhteellisuusteorian mukaan v(t) = at /√[1 + (at/c)²] (kuva1 sivu 9), jolloin summanopeus on pienempi ja aikaa kuluu enemmän ratakierrokseen. Kappaleen omassa koordinaatistossa elektronin ratanopeus ei muutu. Koordinaatistoilla on sen vuoksi eri aika (vrt. samanaikaisuuden suhteellisuus). Atomien kaikille muillekin liikkeille käy samoin - niiden laajuus kasvaa kappaleen liikkeen suunnassa, jolloin aikaa kuluu enemmän niihin liikkeisiin. Kappaleen omassa koordinaatistossa atomien liikenopeus ei muutu. ....."
Jos kappaleen nopeus summautuisi elektronin ratanopeuteen Newtonin mekaniikan mukaan, mitään hidastumista atomikellon käynnissä ei havaittaisi. Mutta kun summaus tapahtuu suhteellisuusteorian mukaan, silloin kellon käynti koetaan koordinaatistossa hidastuneena. Kuitenkaan kellon omassa koordinaatistossa kellon käynti ei hidastu.
Minä tulkitsen ilmiön selittyvän samanaikaisuuden suhteellisuudella. Paikallaan olevalla kellolla ja liikkuvalla kellolla on eri aika. Se ei kuitenkaan johdu ajan hidastumisesta kappaleen nopeuden funktiona, vaan aika hidastuu kellon käynnin funktiona - eli päinvastoin kuin suhteellisuusteoria sanoo. Eihän aikaa muuten voi mitata kuin kellolla.
Suhteellisuusteorian tulkintoja sivulla 6 esitän:
"Ajatellaan inertiaalissa koordinaatistossa liikkuvan kappaleen atomin elektronin liikerataa kappaleen nopeuden kasvaessa, kun kappaleen nopeus summautuu ratanopeuteen. Radan pituus kasvaa liikkeen suunnassa (sykloidina). Etääntyessä ja lähestyessä rata venyy vastakkaisiin suuntiin. Kappaleen nopeus ei kuitenkaan summaudu Newtonin mekaniikan mukaan ratanopeuteen, vaan suhteellisuusteorian mukaan v(t) = at /√[1 + (at/c)²] (kuva1 sivu 9), jolloin summanopeus on pienempi ja aikaa kuluu enemmän ratakierrokseen. Kappaleen omassa koordinaatistossa elektronin ratanopeus ei muutu. Koordinaatistoilla on sen vuoksi eri aika (vrt. samanaikaisuuden suhteellisuus). Atomien kaikille muillekin liikkeille käy samoin - niiden laajuus kasvaa kappaleen liikkeen suunnassa, jolloin aikaa kuluu enemmän niihin liikkeisiin. Kappaleen omassa koordinaatistossa atomien liikenopeus ei muutu. ....."
Jos kappaleen nopeus summautuisi elektronin ratanopeuteen Newtonin mekaniikan mukaan, mitään hidastumista atomikellon käynnissä ei havaittaisi. Mutta kun summaus tapahtuu suhteellisuusteorian mukaan, silloin kellon käynti koetaan koordinaatistossa hidastuneena. Kuitenkaan kellon omassa koordinaatistossa kellon käynti ei hidastu.
Minä tulkitsen ilmiön selittyvän samanaikaisuuden suhteellisuudella. Paikallaan olevalla kellolla ja liikkuvalla kellolla on eri aika. Se ei kuitenkaan johdu ajan hidastumisesta kappaleen nopeuden funktiona, vaan aika hidastuu kellon käynnin funktiona - eli päinvastoin kuin suhteellisuusteoria sanoo. Eihän aikaa muuten voi mitata kuin kellolla.
Elektronit kannattaa jättää tuonnemmaksi, sillä noudattavat kvanttifysiikan lainalaisuuksia, ja eivät kierrä ydintä kuten planeetat aurinkoa.
Klassisesti mielenkiintoisempi setuppi on esimerkiksi jousesta ja massasta rakennettu värähtelijä, ja sen jaksonaika. Laitteen voi tulkita kelloksi, ja sen tarkastelu liikkuvassa koordinaatistossa kertoo paljon asioita. Värähtely voi siis tapahtua liikkeen suunnassa, tai mielivaltaisessa kulmassa liikesuuntaan nähden.
Klassisesti mielenkiintoisempi setuppi on esimerkiksi jousesta ja massasta rakennettu värähtelijä, ja sen jaksonaika. Laitteen voi tulkita kelloksi, ja sen tarkastelu liikkuvassa koordinaatistossa kertoo paljon asioita. Värähtely voi siis tapahtua liikkeen suunnassa, tai mielivaltaisessa kulmassa liikesuuntaan nähden.
No siinäkin liikkuvan kellon aika Newtonin mekaniikalla ja suhteellisuusteorialla antavat eri tuloksen. Newtonin mukaan kellon aika ei hidastu, mutta suhtiksen mukaan hidastuu koordinaatistossa.QS kirjoitti: ↑7.10.2025, 09:08 Elektronit kannattaa jättää tuonnemmaksi, sillä noudattavat kvanttifysiikan lainalaisuuksia, ja eivät kierrä ydintä kuten planeetat aurinkoa.
Klassisesti mielenkiintoisempi setuppi on esimerkiksi jousesta ja massasta rakennettu värähtelijä, ja sen jaksonaika. Laitteen voi tulkita kelloksi, ja sen tarkastelu liikkuvassa koordinaatistossa kertoo paljon asioita. Värähtely voi siis tapahtua liikkeen suunnassa, tai mielivaltaisessa kulmassa liikesuuntaan nähden.
Tyhjiössä tasainen nopeus ja olla paikoillaan on sama asia kellonkäynnin kannalta. "Kellon" käynti voi todella hidastua ja se voi vain näyttää siltä ulkpuolisen silmin.
Tyhjiöllä ei ole mitään merkitystä - se ei vapauta koordinaatistosta.
Kaikki tapahtumat tapahtuvat jossakin koordinaatistossa, eikä mikään koordinaatisto ole liikkumaton.